Terhin keittiössä - ruokablogi

Uusi vuosi 2011

2012-01-25T17:35:00.000+02:00

Juhlistimme uutta vuotta 2011 uudessa kodissamme ystäväperheen kera. Mietittiin pitkään menua ja päädyttiin periamerikkalaiseen mättöön :). Alkuun kaikenlaista friteerattua herkkua, toki vähän vihreääkin pitää olla ja sitten pääruoaksi hillittömän kokoiset hampparit...ja vielä jälkkärikin piti saada kehiin mukaan.

Ystäväkokin kanssa tuumailtiin ja suunniteltiin ja käytiin edellisenä päivänä Tammiston Cittarissa shoppaamassa kaikki tarvittava. Päätettiin että kaikki tehdään itse ja mitään purkkikamaa ei käytetä. Olihan loistopäätös koska tuoreista raaka-aineista itse tehden saa niin paljon parempaa!

Alkuun tarjosin kirpeän omenaiset alkudrinkit. Laitoin laseihin väkevät valmiiksi Granny Smith-omppulohkon kera ja tarjoiluhetkellä sitten lisäsin lantringin.

Meidän plätteriin valittiin paljon frittiherkkuja ja ystäväkokki teki frittitaikinan kaikkiin sopivaksi, oluella ryyditettynä. Olut sopiikin loistavasti frittitaikinoihin, myös vichy käy jos jostain syystä olutta kammoaa.
Isosta makeasta sipulista leikattiin renkaita, aah!

Kokonaiset pitkät chilit saivat sisäänsä aidosta cheddarista ja kermasta & mausteista keitetyn tahnan. Minusta nämä oli jo tulisia mutta miehet tekivät habanero-chileistä omansa ja kyllähän ne muutaman kerran pyyhki otsaansa, hullua hommaa sanon minä :)

Kanan rintafileistä leikasimme ohuita suikaleita jotka esikypsennettiin ja sitten fritattiin. Voitti kymmenen nolla jotkut nugettihässäkät!

Bongasin yhdestä lempiohjelmastani reseptin näihin pekonikuorrukkeisiin jotka meillä valmistui nyt vähän sivutuotteena kun perunankuorista jäi niin paljon perunaa yli.
Teimme ylijäämäperunasta taikinan ja siitä kuorrukkeita jotka fritattiin. Sen jälkeen käärittiin pekoniin ja pieni jalapenon pala sisään antamaan vielä potkua ja vielä toinen frittaus. Olihan hyviä!

Ja jottei kaikki olisi niin fritattua niin olihan meillä tarjolla selleri- ja porkkanatikkuja sekä Aura-dippiä. Yleensä muuten Jenkeissä tarjoillaankin fritattujen herkkujen kyljessä tätä settiä. Toimii! Ja varsinkin jos frittijutuissa on tulisuutta niin tuo Aura-dippi kyllä pelastaa :)

Ja niitä perunankuoria tarjoiltiin jälleen ja jostakin syystä taas unohtui pinnalta se creme fraiche -nokare sekä ruohosipulisilppu! En tajua miten se aina kiireessä unohtuu vaikka antaa just sen oikean säväyksen!

Pöydässä oli myös chilissä ja valkosipulissa pyöriteltyjä jättikatkoja.

Ja niinhän siinä kävi, että pääruoka meiltä jäi syömättä.
Ei tuon frittimätön jälkeen kenelläkään ollut nälkä moneen moneen tuntiin ;). Vähän tätä mietittiin ja siksi aloteltiin ajoissa herkkujen valmistus mutta näin siinä kävi. Vaan kyllähän ne burgerit upposi sunnuntaiaamuna brunssin merkeissä!

Jälkkäriksi olin pilkkonut erilaisia hedelmiä ja kyllähän maistui tuon "aikasta tuhdin" setin jälkeen.
En nyt kerro enempää tästä koska postaan reseptin erikseen. Tätä onkin tullut tehtyä nyt useampaan otteeseen erilaisin versioin, on niin hyvää!

Muutama raketti ammuttiin meidän kadulla mutta keskiyöllä katsoimme sitten parvekkeelta muiden tulituksia. Upeasti meidän olohuoneen parvekkeelta näkyikin koko komeus!

Ja ilotulitusten loimussa kippisteltiin tietenkin Pinkillä!

Oli ihana ilta ja pieni lumisadekin onneksi saatiin sekä pakkanen. On hyvä aloittaa uusi vuosi!

TOP 100 ruokablogia

2012-01-17T22:29:00.001+02:00

Satuimpa kurkkaamaan Bloggerin tilastoja ja ah kun ihanasti on kasvussa kävijämäärät.
Kiitos kaikille vakkarilukijoille, reseptiä hakeneille, uusille "faneille" ja harhaeksyjille....teitäkin oikeesti on :) joka onkin mahtavaa. Olette hakeneet netin uumoista jotain ihan muuta kuin minun kuulumisia tai reseptejä vaan sitten olette löytäneet Minut. Jee-ei!

Moni bloggaaja on blogannut viime vuoden huippujutut, minä palaan huippuhetkiin ihan pian.

Suomen ruoka- ja kakkublogeja rankataan tämän tästä ja välillä on sormi suussa että mikä on mikäkin.
Nyt bongasin omani sijalta 52. TOP 100 ruokablogit-listauksesta.
Sijoitus perustuu ilmeisesti aktiivisuuteen joten pitää varmaan tsempata jos haluan kympin joukkoon :)

Anyway. Kiitos kaikille faneille, lukijoille sekä harhaaneksyjille!

Blingiä seinälle?

2012-01-17T19:25:00.001+02:00

Selailin uusinta Glorian Kotia kunnes lähes viime sivuilla katseeni osui nostoon Swarovskin uutuudesta; tapeteista!

Siis minä olen aivan koukussa Swarovskin koruihin joista olen postannutkin taannoin ja nyt kun heiltä saa kaikkea muutakin kuin koruja niin en aina uskalla edes käydä sivuilla.
Taannoiselta Amsterdamin kurssimatkalta oli ihan pakko shopata kynä

joka on palvellut jo vuoden eikä vieläkään ole tarvinnut vaihtaa mustetta. Aivan ihana ja tuki rintasyöpäkampanjaa!

Tänään bongasin Iphonelle kotelon....ja pinkkinä...

...tai ehkä nämä hopeisetkin menis :). Hintaa vaan löytyy 200-280 dollaria niin empä ainakaan vielä raaski ostaa. Vinkki, vinkki vaikka synttärilahjaksi ;)

No mutta se asia. Tapetti.
Ja kun aika vasta kirjoitin ja kirosin tapetin laittajat niin nyt näitä dimangeja saa sitten tapeteissakin! Mä en niin kestä...Mä voisin just niin heti ottaa vaikka Jewelled Stripea, Ruffle Silk Jaspea tai Kohinoor Damaskia jonnekin kotiin!

Onneksi nämä tulevat vasta keväällä Suomeen ja "onneksi" rulla maksaa about 730 €.

Kuvat: Swarovski

Jonnekin kotiimme sopisi ihan helposti tällainen raidallinen tehosteseinä dimangein mutta jatkan haaveilua!

Pyttis eli pyttipannu

2012-01-15T22:21:00.000+02:00

Ihanaa, talvi on saapunut tänne eteläiseen Suomeenkin ja toivottavasti pysyvästi! Lämpömittari on näyttänyt lähes kymmentä astetta, siis pakkasta jee-ei ja uuden kotimme takkaa on lämmitetty lähes joka ilta.

Koko aikuisikäni olin haaveillut kodista missä on takka ja nyt meillä on se...ei ihan semmonen kun haaveissani (tulee siis vaihtumaan jonain vuonna) mutta pääasia on nyt tuli ja siihen tuijottaminen. Ja niin tekee Pennoroinenkin. Kuvia tulossa!

Uuden vuoden alussa on ihanaa normirytmin paluu mikä minulla kyllä oli enemmän opetteleminen menemään unille ajoissa ja heräämään ajoissa. Siitä myöhemmin :).

Toisaalta taas kun minä rakastan talvea niin talvella on ihanaa tehdä ns. lohturuokaa...tuhtia, täyttävää ja maukasta. Toisaalta taas ihanan kevyitä keittoja joita voi lurpsia tuoreen leivän tai sämpylöiden kera.

Talvisin minä teen usein pyttistä eli pyttipannua. Ei, en käytä siinä lihapullia ja kaikkea mitä kaapista löytyy vaan teen tunteella ja fiiliksellä juuri sitä oikeaa. Minulle.

Minun pyttipannu:

perunan paloja tai pannuperunoita kaupan pakastealtaasta
HK:n sinistä tai Atrian Punaista lenkkiä kuutioina.
tuoretta sipulia kuutioina
kananmunaa
suolaa
mustapippuria
paprikajauhetta ripaus
chilijauhetta ripaus
voita

Kuullota kuumassa voissa sipulit.

Lisää joukkoon pakasteperunat. Jos käytät aiemmin paistettuja niin voit lisätä ne samaan aikaan kuin lenkin kuutiot eli nyt!

Pyörittele ja kypsennä hissukseen tunteella. Lisää mausteita ja maista.

Ethän voi tietää onko sopivasti suolaa ja potkua ellet maista!!

Kun tuntuu että pottu on al dente, makkara saanut väriä ja se makukin hyvä niin nakkaa joukkoon kananmuna. Sekoita äkkiä että kananmuna tarttuu koko hässäkkään.

Vinkkinä! Itse käytän puolikkaaseen lenkkiin kaksi kananmunaa. Pottukuutioita miten nyt sattuu olemaan.

Ja pyttishän pitää tarjoilla sinapin ja maidon kera!

Uuden vuoden kuulumisia!

2012-01-10T14:36:00.000+02:00

Vihdoin ja viimein ehdin blogini pariin...anteeksi kun koko joulun aikana ei tullut yhtään päivitystä!
Meidän oli tarkoitus jäädä uuteen kotiin viettämään joulua mutta kun pikkumies uskoi vielä täysin (tai ainakin äiti niin luulee) joulupukkiin ja vuosia meillä käynyt pukki tuli mummolaan niin olihan se suunnattava auton nokka kohti Kainuuta.
Ja siellä oli lunta!!

Joulukuun suunnitelmat meni siis uusiksi ja kun vielä töissäkin oli superkiire niin blogin pariin en ehtinyt :(. Toki tuli kokkailtua ja leivottua jos jonkinlaista herkkua ja räpsittyä kuvia joten bloggailen nyt jälkijunassa joulukuun tunnelmia.

Vihdoin Loppiaisen tietämillä saatiin tänne eteläänkin lunta ja nyt se näyttäisi kyllä pysyvältä. I hope so!
Tänään halusin yllättää pikkumiehen pulkkamäen jälkeen muhkeilla mokkapaloilla, joita olenkin leiponut useaan otteeseen lempireseptilläni. Tällä kertaa laitoin voita vain reippaat 200g eli en ihan koko määrää.

Tähän mokkapalalevyyn tekisi mieli upottaa lusikka keskelle ja alkaa mättämään, hih! Ihanaa pakkaspäivää Sinulle!

Poro-puolukkaleivät

2011-12-04T15:36:00.000+02:00

Sain taannoin mieheltä soiton että huomenna saamme yllärivieraan Kanadasta ja eihän minulla ollut oikein mitään tarjottavaa ja kauppaankaan en päässyt. Iski melkein paniikki!

Miehellä oli palaverin jälkeen viisi minuuttia aikaa käydä lähikaupassa, joten ihmeitä en voinut tekstarilla toivoa. Tässä kohtaa kiitin itseäni että jotain herkkuja olin pakastanut!

Kaivelin pakkasta, josta sulatin kajaanilaista Pekka Heikkisen puu-unileipää, joka on kyllä parasta ruisleipää! Aikoinaan tätä herkkua on saanut Helsingin keskustan Stocka herkusta vaan en tiiä saako enää, joku viisaampi voisi kertoa? Muutoin joutuu aina Kajaaniin-reissuilta hamstraamaan :).
Mies toi "käskystä" kylmäsavuporoa kaupasta...ja onneksi anoppi oli antanut pari purkkia puolukkahilloa. Näillä pääsin pitkälle alkupalojen suhteen!

Poro-puolukkaleivät:

puu-uunileipää mahdollisimman ohueksi siivutettuna
Philadelphia tuorejuustoa
kylmäsavuporoa ohuina siivuina
puolukkahilloa

Sivele leipäsiivut tuorejuustolla ja mätä päälle kylmäsavuporoa. Kruunaa lusikallisella puolukkahilloa.

Tarjoile kuohuviinin kera!

Näppä upposivat kyllä vieraalle vaikkeivat nyt niin kauniita ole mutta maku olikin parasta! Ja olivat super-nopeita valmistaa. Tuota kylmäsavuporoa olisi kyllä saanut olla enemmän, nyt oli aikasta niukasti mutta näillä sain kehut kuitenkin ja se riitti minulle :).

Vinkki! Loistava alkupala pikkujouluihin ja uuden vuoden juhliin esim. jouluna ylijääneestä poron paistista!

Niin ja jos ketä kiinnostaa niin pääruoaksi tarjosin nieriää, pottumuusia ja hunajaisia juureksia sekä potturieskaa. Ehkäpä postaan nämäkin joku päivä :)

Valkosipuliset kermapotut

2011-11-19T23:18:00.000+02:00

Tuli vajaa viikko paussia bloggaamiseen kun mennyt viikko oli työn puolesta super-kiireinen! SOK otti valikoimaansa Confetin = minun maahantuoman & edustaman vaahtokarkkimassan, joten sen puolesta on töitä riittänyt parisen viikkoa aamusta iltaan mutta myös puolisen vuotta ennen h-hetkeä ;). Ja toivottavasti kiire tukkupuolella jatkuu uusien edustuksien myötä!

Tukkupuolen kasvun myötä meidän oli pakko pysähtyä. Päätimmekin uudistaa koko yrityksemme toiminnanohjausjärjestelmän joten viikko meni solmitessa sopimuksia kassajärjestelmän, verkkokaupan sekä uuden tilitoimiston kanssa....ja huh mikä homma edessä mutta se tulee kantamaan hedelmää! Tukkuasiakkaat, kohta tilaaminen helpottuu suuresti!

No sitten ruoan pariin. Olen kokkaillut kaikenlaista ja kuvaillut myös mutta aina ne kuvat ei ole niin onnistuneita. Sain viimoisimman järkkärin mukana nivaskan ohjeita vaan enhän minä niitä ehdi opettelemaan.

Tutustuin blogini kautta Liemessä Jenniin jo varmaan vuosia sitten ja nyt Jenni toteutti meille valokuvausta yrityksen tarpeisiin (mm. Vaahtismassapaketin kakku, upea kuva!!) mutta mikä parasta; päätti järjestää ruokakuvauskurssin jonne minä ja kollegani Sanna olemme ilmoittautuneet. Ei malttais vaan odottaa!!

Eli tämä johdantona siihen että nämä talvis aikaan otetut kuvat on tässä vaiheessa mitä on. Minä yritän.

Minun valkosipuliset kermapotut:

Rosamunda pottuja
valkosipulia
15 %:n ruokakermaa
suolaa
mustapippuria

Varaa noin 2 pottua per ruokailija. Kuori ja viipaloi kunnon kokkiveitsellä potut ohuttakin ohuemmiksi siivuiksi.

Lado vuokaan pottuja, purista kerrokseen 2 valkosipulin kynttä ja rouhi joukkoon suolaa sekä mustapippuria.

Käytä mausteita reippaasti, älä säästele.

Tee kerroksia ja kaada päälle ruokakermaa kunnes potut näkyvät vain pinnalla.

Paista vuoka noin 185 asteessa kiertoilmauunissa kunnes haarukalla kokeillen potut on sen tutun " al dente".

Nauti. Piffin tain kalan kanssa. Tai semmosenaan, eihän se kiellettyä ole jos ei karppaa :)

Isänpäiväkakku

2011-11-13T21:28:00.000+02:00

Tänä vuonna minulla oli "helppo" homma leipoa Isänpäiväkakku, koska sain tiukat raamit kakulle. Suklaata, suklaata ja suklaata. Helppoa siis sinällään mutta itse kun en ole suklaakakkujen ystävä niin haastetta pukkasi täyttää kaikki toiveet.

Miehet halusivat "tiukan" suklaakakun jossa on Jacky-suklaavanukasta (sitä lohkeavaa), suklahippuja ja kermavaahtoa.
All right :).

Mietin pitkään suklaakakkupohjaa kun se ei saanut siis olla peruskakkupohjaa vaan sitä "tiukempaa". Selasin kirjoja ja lehtiä kunnes muistin Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan.
Ei muuta kuin hommiin!

Kyllä tuo Kenwood on voittamaton! Niin näppärästi pyörittää taikinat kuin taikinat!

Paistoin kakkupohjan jo lauantai-iltana, sai tekeytyä yön yli koska pohja on kahvikakkumainen. Tein tarkasti ohjeen mukaan mutta paistoin 22 cm halkaisijalta olevassa vuoassa ja oli minusta just passeli.

Tänään leikkasin kakun kolmeen kerrokseen.
Kostutin pohjat reilusti maidolla (pohja imi enemmän kostuketta koska on tosiaan kahvikakkumainen), väleihin Jacky-kaakaovanukasta purkki per väli ja tummaa suklaata rouheena.
Pinnalle reippaasti läjä kermavaahtoa vispi-kermasta ja sen piti siis valua reunojen yli. Reunoille ei saanut laittaa :). Päälle vielä suklaarouhetta.

Aika rouheehan tästä tuli ja minä olisin tietenkin laittanut kermaa ympäriinsä sekä väleihin mutta ei Isänpäivänä passaa käydä soveltamaan :).
Jos olisin alkuvaiheessa "tajunnut" ohjeet kakkuun oikein niin en olisi myöskään korppujauhottanut vuokaa vaan ihan perusjauhoilla kun nuo korppujauhot pistää silmään.

Minulle ihan liian suklainen mutta pääasia että miehet olivat tyytyväisiä ja taisivat syödä massut kipeiksi kakkua. Ensi vuonna tosin pitää olla kuulemma suklaamoussekakku :).

Ihanaa Isänpäivää vielä kaikille iseille ja ukeille!

Salamikierteet

2011-11-12T17:58:00.000+02:00

Näin pikkujoulujen aikaan ja muutenkin joulun alusaikana tekee monesti mieli glögin tai punaviinin kanssa jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa suupalaa.
Nämä suussa sulavat salamikierteet valmistat vaikka vieraiden jo saapuessa!

Salamikierteet:

iso voitaikinalevy
ruohosipulituorejuustoa
salamin siivuja silputtuna
sipulia pilkottuna
mustaleimaista emmentalia raasteena
voiteluun kananmuna

Kaulitse voitaikinalevy isoksi levyksi, jätä paksuutta noin vajaa sentti.
Sivele pinnalle ruohosipulista tuorejuustoa.

Levitä päälle silputut salamit, sipulihake sekä juustoraaste.

Kääri rullalle, leikkaa paloiksi ja voitele kananmunalla.

Paista noin 190 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Eihän näistä kierteistä mitään kauniita tule kun pullistuvat miten sattuu mutta sitäkin makoisampia :).

Minä ripottelen monesti tuohon tuorejuuston pinnalle vielä Frank's Red Hot -soossia niin tulee vähän potkua :).

Nämä maistuvat pimenevinä iltoina ihan kylmänäkin ja myös lapsosille maitolasin kera! Meillä näitä paistetaan myös uuden vuoden pöytään sekä muihinkin juhliin. Ja maistuvat kaikille :).

Meillä muuten tuoksuu juuri nyt mehevä suklaakakku josta syntyy huomiseksi Isänpäiväkakku ja päätin leipasta myös klassikko unelmatortun! Reseptejä siis luvassa mutta nyt - ihanan tunnelmallista lauantai-iltaa lukijoilleni.

Parhaat joulutortut

2011-11-11T21:56:00.000+02:00

Minä rakastan joulutorttuja!

Paistan ensimmäisen satsin jo marraskuun puolella...tosin mies vähän haroo vastaan kun ei halua "pilata joulun tunnelmaa"...en ymmärrä :), joulutortuistahan se tunnelma tuoksuineen syntyy! No, kunnioitan toivetta ja paistan joulutorttuja aina kun mies on työmatkalla, hih.

Ensimmäiset joulutortut paistan valmiista voitaikinasta. Mistä valmistaikinasta muuten sinä paistat joulutortut?

Minusta nuo lehti- ja torttutaikinat maistuvat niin teollisilta etten niitä käytä juuri koskaan. Voitaikinaa tai sitten oma tekoista se olla pitää.

Teen itse joulutortut välillä ja yleensä arkena ihan perus rahka-voitaikinasta mutta jouluaattona pitää saada näitä vanhan ajan joulutorttuja jotka ovat ihan parhaita!

Ja tätä taikinaa voi käyttää myös "vähän parempiin" suolaisiin pasteijoihin!

Aarikan ihana tonttupyörä on muuten jo vuosia palvellut, ihana :)

Joulutorttutaikina:

3 dl kuohukermaa
6,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
250 g voita
1 rkl konjakkia

Vaahdota kuohukerma.

Nypi pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää joukkoon konjakki ja nostele vaahdotettu kerma joukkoon. Sekoita nopeasti taikinaksi.

Anna levätä kylmässä pari tuntia.

Jos haluat oikein lehteviä joulutorttuja, kaaviloi taikina 3-4 kertaa ja anna taittelujen välissä levätä kylmässä.

Kaulitse taikina noin sentin paksuiseksi, leikkaa tähtitortun muotoon ja lisää keskelle luumuhilloa. Voitele halutessasi joulutortut kananmunalla. Kullankeltaisia joulutorttuja saat kun voitelet vain keltuaisella.

Paista joulutorttuja kiertoilmauunissa noin 190 asteessa kunnes saavat väriä.

Onhan se helpompaa paistaa joulutortut valmiista taikinasta mutta kyllä tässä tapauksessa vaiva on sen arvoinen. Nämä tortut sulavat suussa!
Nauti kylmän maidon kera...pitääkin paistaa pian uusi satsi ;).

Vinkki! Siivilöi joulutorttujen pinnallle näppärää lumijauhetta! On kuin tomusokeria mutta ei sula eikä lisää makeutta.

Ihanaa viikonloppua ja ehkäpä postaan seuraavaksi isänpäivästä!

Jouluisia löytöjä ja joulupöydän fiiliksiä 10 vuoden takaa

2011-11-10T19:29:00.001+02:00

Olipa ihanaa herätä aamulla ja kurkata ulos ikkunasta! Kuusiaitamme oli kuuran peitossa ja pakkasta oli viisi astetta. Talvi saa tulla ja nyt viimeinenkin soluni heräsi odottamaan joulua.

Koko viikko on ollut täynnä töitä ja päätinkin jo eilen illalla että tänään pidän vapaapäivän. Yrittäjyyden etuja, välillä :). Halusin lähteä vähän shoppailemaan ja soitinkin ystävälle joka lähti mukaan. Mikäs sen ihanampaa kun me kaksi jouluhömppää suuntaa kaupoille!
Yritettiin Jumbossa päästä joulutorttu kahville mutta eihän missään kahvillassa vielä ollut joulutorttuja, pöh. Päädyimme sitten terveellisille Smoothielle Jungle Smoothie Bar:iin, ai että ne on niin hyviä!

Kiertelimme Stockalla, Pentikillä ja Anttilassa vaan mitään ei tarttunut mukaan, kummallista :). Jotenkin en osannut edes joulukoristeita Stockalta katsoa vaikka vähän niitä lähdinkin hakemaan. Pitäisi vissiin ensin tutkia koristelaatikot alakerrasta, jotta osaisi päättää joulukuusen sävyt. Oman joulukuusen olen viimeksi koristellut Montrealissa kahdeksan vuotta sitten, joten ei mitään muistikuvaa mitä koristelaatikoista löytyy :).

Minulla on aina itselle joulukalenteri ja jo monena vuonna olen luottanut suomalaisten kuvittajien kalentereihin. Tänä jouluna päädyin yhden suosikkini, Rudolf Koivun kuvittamaan kalenteriin. En tiedä miksi olen koukussa niin Koivuun kuin Wendeliinkin? Nämä kuvitukset ovat jotenkin niin taianomaisia, semmoista perinteistä suomalaisuutta.

Olenkin nyt huutanut Huuto.netistä ja keräillyt kirppareilta mm. vanhoja Kotiliesi -lehtiä joiden kannet ovat kuvittaneet joko Koivu tai Wendelin. Lehtiä on jo kymmeniä ja uusi kymmenen lehden satsi on tulossa :).

Ajatuksenani oli kehystää kansikuvia vuoden aikojen mukaan ruokailutilaamme mutta en raaski kuitenkaan irrottaa kansia joten päädyin, että kehystän koko lehden.

Nyt jouluksi kehystän tuon lumiukon sekä pari muuta jotka ovat tulevien lehtien seassa.

Ja on näitä lehtiä kyllä ihana selata kynttilän valossa. Sivuilta löytyy jos jonkinlaisia vinkkejä kodin hoitoon, leivontaan sekä ihania vanhoja mainoksia. Näitä jaksaa selailla vuosi toisensa jälkeen!

Tämän päivän shoppailureissulta ei tarttunut siis mitään mukaan, aluksi. Kun päästiin Järvenpään Villa Onneliin niin silmiini osui tämä SIA:n kynttilälyhty. Voi että, minun sävyt...hilettä ja kynttilä. Eipä siihen muuta voinut kuin kiikuttaa kauneus kassalle :).

Samalla reissulla piipahdettiin myös Aarikan tehtaanmyymälässä ja molemmat nappasi tonttukokoelmiin uutuudet ja minä vielä ihanan Unto hiirimaton. Näistä kuvia myöhemmin. Ja saimpahan idean Aarikan tonttujen tonttulaan, sitä kun ei enää saa ostettua niin tänä vuonna rakennan sen itse!

Ostin tässä taannoin ihanat sisustustyynyt uudelle sohvallemme Askosta ja jäin haaveilemaan torkkupeitosta vaan en raaskinut sitä ostaa. Maanantaina hiplasin peittoa Askossa ja olin jo menossa kassalle kun järki sanoi että ei.

No, keskiviikkona postipoika kiikutti Askon esitteen jossa ihanuus oli alessa...joten äkkiä kipittelin vielä Tuusulan Askoon ja nyt saan illalla käpertyä tähän ihanuuteen. Pennoroinen oli muuten samaa mieltä :), täytyy piilottaa yöksi torkkupeitto!

Olipas mukava shoppailu- ja joulufiilistelypäivä, kiitos seuralle!

Ja sitten nostalgiaa...tosiaan yli kymmenen vuotta sitten laitoin ensimmäistä omaa joulua Glens Falls:issa New Yorkissa.

Asuimme omakotitalon alakerrassa ja vihdoin minulla oli ruokailuhuone!

Muistan, että suunnittelin menua varmaan kuukauden sekä kattausta. Tuolloin rakastin kirsikan sävyjä, kultaa, punaista ja valkeaa.

Katoin pöydän kullalla ja valkoisella. Tein itse lautasliinarenkaat kulkusista ja piipunrassista. Ja shoppasin kultaiset katelautaset.

Leivoin itse karjalanpiirakat, suomen vieras toi mukanaan ruisleipää. Tarjolla oli myös uuniperunaa, purkkiherneitä (miehen juttu)...

...Waldorfin salaattia, itse tehtyä porkkanalaatikkoa ja täytettyä kalkkunaa. Varmasti paljon muutakin mitä ei enää muista.
Kirjoitin tuolloin omaa nettisivua ja sinne reseptejä mutta minä pöhkö menin poistamaan sivut kun siirryin tänne Bloggeriin. Mikä moka!

On jännää katsoa vanhoja valokuvia ja nämä kolme viimoista on siis skannattu paperikuvista. Silloin ei ollut vielä digikameroita, tuntuu uskomattomalta!
Sisustusmaku on heittänyt härän pyllyä Suomeen tulon jälkeen ja meillä ei ole enää kirsikkaisia kalusteita yhtä lukuunottamatta jonka tuunaan ensi kesänä. Eikä varsinkaan kultaa. Missään.
Tosin en ole raaskinut heittää pois tuota pöytäliinaa enkä katelautasia koska jos vaikka joskus...tarviis, tai sitten ei mutta ompas tallessa.

Jälkiruokana oli suklaaterriiniä mutta se resepti katosi sinne kotisivuille, pöh. Suomesta saatiin konvehteja ja itse leivoin pikkuleipiä.

Pennoroisen edeltäjä Pessi joulutunnelmissa. Pessi nukkui pois neljä vuotta sitten suunnilleen :(, ikävä on koko perheellä edelleen.

Meillä oli kyllä hauska joulu ja sitä seuraava vietettiinkin sitten Montrealissa, ehkäpä postaan muutaman parhaan kuvan sieltäkin ennen tätä joulua. Mutta nyt jatkan ensimmäisen, suomalaisen oman joulun suunnittelua!

Äidin valkoiset muropikkuleivät

2011-11-09T19:31:00.000+02:00

Niin kauan kuin muistan, äitini on leiponut näitä valkoisia muropikkuleipiä jouluksi. Ja ne ovat koko perheen herkkuja ja nyt myös poikani!
Kun aloimme suunnittelemaan joulua niin pikkumies totesi että nyt äiti leivotaan niitä valkoisia pikkuleipiä ja eihän siinä muu auttanut.

Äidin valkoiset muropikkuleivät:

0,5 dl sokeria
100 g voita
1 kananmuna
2 dl vehnäjauhoja
0,5 tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
1 tl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten.
Lisää jauhot, leivinjauhe ja mausteet.

Äitini ei aina laita kanelia mutta pikkumies lisäsi sitä taikinaan ja sopi kyllä tosi hyvin! Jäin itse miettimään kardemummaa (miten niin rakastan sitä?) tai piparkakkumaustetta. Voisi saada kivaa sävyästä mutta sitten nämä eivät olisi niitä "oikeita" valkoisia pikkuleipiä.

Minä tein Kenwoodillani taikinan ja pyörittelin tangoiksi. Pikkumies leikkasi sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyöritteli & litisti ne pellille.

Pikkuleipiin kuuluu yksi painallus haarukalla. Mutta, mutta...pikkumies päätti tuunata pikkuleipiä...

...ja haarukoi ainaskin kolmet kuviot per pikkuleipä. No, niinhän sitä pitääkin! Onhan pikkumiehen näköiset ja näistä leivontahetkistä ne ihanat joulutraditiot syntyy.

Nämä pikkuleivät maistuvat juuri tämmöisinä. Ei koristeluja, ei krumeluureja.
Anna jäähtyä että tekeytyvät sopivan mureiksi ja ison maitolasin kanssa herkuttelemaan!

Näitä meillä oli aina lapsuuden kodissa isossa purkissa ja aina me lapsoset käytiin salaa niitä syömässä. Joskus tuli aattoilta ja äiti huomasi kaikkien pikkuleipien kadonneen...hups :)! Edelleen äitini näitä meille leipoo mutta tämän joulun kun vietämme omassa uudessa kodissa niin näitähän on leivottava iso purkillinen!

Tästä meidän leipomasta annoksesta tulee pellillinen, joten jouluksi ainakin triplaan annoksen ellen sitäkin enemmän :). Tämä yksi pellillinen ei meillä nimittäin ehtinyt edes purkkiin, hih!
Niin ja nämä pikkuleiväthän sopivat myös kevään juhliin.

Tämä joulun alusaika on nii-in ihanaa! Kerään erilaisia joululehtiä mutta nyt näyttää pahasti siltä että muutossa mies on heittänyt lehtiaarteeni paperinkeräykseen....voihan ärrimurri! Ajattelin kyllä vielä huomenna etsiä ja etsiä koska joukossa oli vanhoja aarteita mm. Makasiineja sekä Kotivinkin joululehtiä.
Shoppasinkin juuri Kotivinkki Joululehden ja se odottaa vielä lukemista...siitä reseptilehdestä nyt puhumattakaan! Nyt vaan peukut ristiin että lehteni löytyvät.

Juuri katsoin lämpömittariin ja ulkona on jo pakkasta, oih. Nyt saa joulu tulla!

Banaaninen Royal -suklaakakku

2011-11-08T20:05:00.003+02:00

Postilaatikkooni tupsahti muutama viikko sitten näytelähetys joka sisälsi Royal-suklaata sekä yhtä toista namia josta postaan myöhemmin mutta nyt sukelletaan kuninkaalisen suklaan samettisiin syövereihin.
Minua nauratti ja kutkutti kun avasin paketin. Royal on ollut lapsesta saakka yksi lempparisuklaistani, eli sattuipa nappiin!

Isän tuttava toimi aikoinaan Hellaksen (ilmeisesti nykyinen Leaf) tuote-edustajana ja me lapsoset saatiin aina näytetuotteita sekä ylijääneitä promotuotteita kotiin. Mikäs sen ihanampaa pikkuisena kuin penkoa isoa laatikkoa joka oli täynnä herkkuja. Nooh, kyllähän niihin herkkuihin kyllästyi nopeasti..vaikka en Royaliin enkä Tuplaan. Minulle niitä parhaita suklaita, oikeesti vaikka näytteenä nämä sainkin ja sehän tässä hauskaa onkin!

Saamassani paketissa oli isot levyt maito- ja pähkinäsuklaata sekä kolme pienempää tummaa suklaata. Kuten kuvasta näkyy, missä on se maitosuklaalevy? ja kuka avasi tuon tumman suklaan?

Perheen miehet tietenkin. Mies ei varmaan olisi kertonut mutta kun olin viikonloppuna shoppailemassa niin pikkumies soitti että "eihän haittaa kun me isän kanssa vähän maisteltiin?"....juu... Enhän minä kuvia olisi halunnutkaan ottaa kaikista tuotteista:).

Noh, minkäs minä voin. Ne kaksi löytää kotoa kaiken suklaan eli turhaa yrittää piilottaa.

Mietin hetken mitä lopuista suklaista tekisin koska johonkin halusin kokeilla. Minulla oli pari ylikypsää banaania pöydällä joten siitähän se lähti. Päätin tehdä hieman jouluisilla mauilla kahvikakun jossa maistuu banaani ja tummasuklaa.

Banaaninen Royal -suklaakakku:

150 g voita
1,5 dl fariinisokeria
2 kananmunaa
2 ylikypsää banaania
3,5 dl vehnäjauhoja
1,5 tl leivinjauhetta
0,5 tl soodaa
2 tl vaniljasokeria
3 tl piparkakkumaustetta
2 pientä sinistä Royal-suklaa levyä rouhittuna
1 prk banaanijogurttia (200 g)

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen.
Lisää murskatut banaanit.

Lisää taikinaan jauhot, mausteet, Royal-suklaa sekä banaanijogurtti. Sekoita nopsaan tasaiseksi.

Paistoin kahvikakun Nordic Waren Banaanivuoassa johon tämä taikinamäärä oli juuri passeli. Jouluisuushan tästä on kaukana mutta sopi niin hyvin banaani-teemaan.

Paista noin 185 asteessa kunnes kahvikakku alkaa irrota vuoan reunoilta ja tikulla kokeiltaessa tuntuu kypsältä. Anna kahvikakun levätä vuoassaan noin vartti ja kumoa.

Vinkki! Tällä kertaa vain voitelin kahvikakkuvuoan, en siis jauhottanut ja irtosi upeasti!

Nyt kodissa leijuu ihana tuoksu, pitäisi päästä äkkiä maistamaan kakkua maitolasin kera :).

Tämä kahvikakku muuten on loistava tarjottava esim. viidakkoaiheisissa teemajuhlissa, jätä silloin pois piparkakkumauste.

Sisustusta kohti joulua ja glögiä

2011-11-06T22:37:00.001+02:00

Oli ihanaa viettää Halloween-pippaloita viime viikonloppuna ystävien kera mutta ompa ollut myös ihanaa fiilistellä jo joulua menneellä viikolla. Minä olen nii-in jouluihminen, että lunta saisi tulla jo.

Viime viikolla kiertelin eri sisustuskaupoissa jo kurkkimassa josko joulua olisi tullut esille ja olihan sitä muutamissa.
Toki mukaan tarttui muutakin kuten mm. tukkureissulta nämä etanapannut ihanan harmaassa sävyssä! Mieheni tilasi taannoin ravintolassa katkarapuruukun ja se tarjoiltiin juuri etanapannuista ja ajatus jäi muhimaan....

...shoppasin siis tukusta pannut neljälle ja ehkäpä ensi viikonloppuna kokeilen mielessä muhivaa reseptiä.

Tänään kävimme Terrassa hakemassa mm. täydennyksiä kiuaskiviin, lehti-imurin ja vaikka mitä muuta niin minähän suuntasin heti sisustuspuolelle :). Tämä ihana valkoinen lyhty jäi mukaan sekä

vihdoin löysin ihanan keksipurkin! Olen hakenut vuosia sopivaa ja nyt se löytyi. Tähän leivotaan pikkumiehen kanssa keksejä ensi viikolla, minullahan on jo vaaleiden piparkakkujen taikinaa pakkasessa. Purkki tuo ihanaa kontrastia pyöreydellään meidän aika suoralinjaiseen ja moderniin sisustukseen. Ihana purkki, me love!

Viime viikonloppuna taas shoppailin siskon kanssa ympäriinsä, kävimme mm. Country White:n joulun avauksessa mutta en löytänyt tällä kertaa mitään. Ostin heiltä aiemmin upean käpykristallikruunun makuuhuoneeseen mutta se odottaa vielä asennusta.
Plantagenista tarttui mukaan tämä ihanan pehmeän sävyinen kivitonttu, joka löytää paikkansa pian meidän rappusten kiveykseltä.

Toisenlainen tonttu löytyi samalla reissulta Koiramäen Pajutallilta, jonka joulun avaukseen en tänä viikonloppuna ehtinyt. Tämä tonttu tarttui siis mukaan jo viikko sitten purkua vaille olevasta laatikosta...oli jo hinnoiteltu, joten uskalsin napata :).
Takan saumojen valkaisu on vielä kesken, huh mitä hommaa!

Paikkansa tonttunen löysi takan reunukselta, joka sytytettiin ensimmäistä kertaa uudessa kodissa tänään.

Takan kipinäverkko on rikki ja lasitkin pesua vaille, joten puunaamista riittää ennen joulua!

Keittelin vielä glögiä illan päätteeksi. Minulle rusinoita ja miehelle rusinoita & mantelilastuja. Valmiit piprut syötiin puokkiin ja osansa sai myös Pennoroinen.

Tästä on hyvä jatkaa laittamaan joulua kotiin sekä suunnittelemaan ensimmäistä omaa joulumenua. Ja huomenna alan jo kaivelemaan joululaatikoita varastossa...en muistakaan mitä sieltä löytyy kun viimeksi oman joulun olen laittanut Montrealissa kahdeksan vuotta sitten. Edessä on parhaat kuukaudet vuodessa!

Halloween ja valkoinen sangria

2011-11-05T13:42:00.000+02:00

Meillä Halloweenia juhlittiin jo menneenä viikonloppuna, lähempänä sitä oikeaa juhlaa. Monessa kodissa halloweenkemut on tänään.
Tänä vuonna en jotenkin kuitenkaan osannut kunnolla panostaa somistukseen ja nyt vähän harmittaa :(. Jäi se kurpitsakin kaivertamatta ja pöydässä & pihalla komeili teipein somisteltu kurpitsa. Ja Halloween-teemalehtikin unohtui lukea...

No, lapsille shoppasin irtokarkkihyllystä Draculan hampaita, matoja ja hiiriä...hyvin maistuivat!
Myös ruokapuolen osalta en tehnyt mitään "pelottavaa" tai Halloweeniin liittyvää mikä sekin nyt sitten harmittaa. Jotenkin tänä vuonna odotan niin kovin tätä joulun alusaikaa sekä joulua kun saan nyt itse laittaa oman joulun....ehkä sen vuoksi en niin innostunut kunnon teemajuhlasta.

Sisustin kuitenkin hieman mustilla lehtiköynöksillä ja punaisilla valoilla pöytää...

...sekä oransseilla ja valkoisilla ruusuilla. Löysin myös tuon ihanan karvaisen hämppiksen vaasin reunalle :).

Tänä vuonna kattaus oli siis pelkistetty vaikka kyllä pikkumies kaivoi Halloweenlaatikosta pääkalloja ja pikkuluurankoja...niitä löytyi vieläkin sohvan päältä!
En kattanut ruokailuvälineitä enkä laseja koska menu oli sormin syötävää ja juomatkin vaihtelivat pitkin iltaa. Olisi tullut liian monta lasia pöytään :).

Menumme oli alkuun

nachoja ja salsaa

pääruoaksi

kanafajitas paprika-sipulipaistoksella
itse tehtyä salsaa
itse tehtyä guacamolea
cheddarraastemix
ranskankermaa

jälkkäriksi

New York Cheesecake ja mansikkamelbaa

En olekaan tainut blogata noita salsa- ja guacamolereseptejä joten nepäs täytyykin laittaa tulemaan!

Juomana tarjoilin alkuun sangriaa joka siskon suosituksesta tehtiin valkoisena. En ollut koskaa tehnyt valkoista sangriaa mutta sisko oli yhdessä ravintolassa saanut hyvää. Googlasimme reseptin ja tein muutoksia.

Valkoinen sangria:

8 cl vodkaa
8 cl 43 Cuarenta y Tres -likööriä (espanjalaista)
vajaa puoli pulloa kuivaa valkoviiniä
pari desiä omenamehua
omenan makuista kivennäisvettä (käytin Novellea)
viinirypäleitä
Granny Smith omenan paloja
sitruunan viipaleita
appelsiinin viipaleita
jäitä

Tein sangrian Ultima Thulen kannuun johon tämä satsi upposi hyvin.
Lisää kannuun jäät ja hedelmät. Mittaa joukkoon alkoholit, lisää omenamehu ja täytä kannu kivennäisvedellä.

Tähän voi käyttää myös sitruunalimsaa mutta meille maistui paremmin kivennäisveden kanssa, ei ollut niin makeaa.
Tämä juoma sopii loistavasti aperitiiviksi mutta kyllä meillä meni kannu jos toinenkin illan aikana :). Ois muuten aivan ihanaa kuumana kesäpäivänä!

Muut juomat tarjoilin tästä hauskasta muovisesta kulhosta jonka täytin jäillä niin juomat pysyivät viileinä koko illan.

Hauska ilta meillä oli ystävperheen sekä siskon kera vaikkei niin kovin "Halloweenimäinen" tunnelma ollutkaan...se perinteinen kauhuleffakin unohtui vuokrata eikä muuton jäljiltä löytynyt kaikkia asuja mitä piti ;). Nooh, ensi vuonna sitten hurjaakin hurjemmat bileet!

Vieraat toivat lapsille vielä nämä hauskat pyörittimet ja niillähän olikin kivaa leikkiä illann pimetessä...

....Hurjan hauskaa Halloweenia kaikille teille lukijoille jotka juhlitte tänään! Minä aloitan joulufiilistelyn :)

Jouluiset suklaamuffinit

2011-11-01T19:17:00.000+02:00

Viime viikonloppuna leivoin suklaamuffineita kun mieli teki jotain hyvää ja nopeaa. Tämä taikina onkin supernäppärä kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään.

Sain viikonloppuvieraaksi mm. siskoni ja hän jäi kaipaamaan reseptiä joten tässäpä se. Maun salaisuus vaiko jouluisuus piilee Fazun joulusuklaasta jota löysin jo lähikaupasta.

Jouluiset suklaamuffinit:

100 g voita sulana
2,5 dl sokeria
2 dl täyteläisen pehmeää luonnonjogurttia
2 kananmunaa
0,5 dl tummaa kaakaojauhetta sihdattuna
2,5 dl vehnäjauhoja
1/3 tl soodaa
1 tl leivinjauhetta
Fazun joulusuklaalevystä 1/3 pilkottuna...tai puolet jos maistuu :)

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja mätä muffinivuokiin lähes piri pintaan. Näin saat ihanan kuohkean muffinin jonka pinta on sopivan rapsakka.

Paista noin 200 asteessa kunnes muffini on kypsä, noin 15-20 minuuttia.

Ja niinhän siinä kävi että en minä saanut valmiista muffineista kuvia vaan ne hävisi parempiin suihin mutta saimpa nauttia ihanan jouluisesta tuoksusta! Aah...nyt alkoi tekemään mieli muffineita :)

Kanaquesadillat

2011-10-27T20:56:00.001+03:00

Monesti illalla tekee mieli jotain helppoa ja nopsaa suolaista.
Meidän perheen suosikiksi on noussut nämä quesadillat jotka täytän kanalla. Väliin sopii toki myös lihan siivut tai vaikka tonnikala!
Nämä valmistuvat hetkessä lempisarjan herkuksi:)...miten niin monesti tehnyt, hih!

Kanaquesadillat:

isoja tortillalettuja
viipaloitua kanan filettä (paista itse tai osta valmiiksi paistettuja ja viipaloi)
keltainen cheddarjuuston pala raastettuna
chunkia salsaa purkista tällä kertaa
keltasipulia suikaleina

Levitä tortillaletun pintaan salsaa, ripottele päälle kanasiivut, juustoraaste sekä keltasipuli. Aseta päälle toinen lettu.

Paista quesadilla mielellään "raitapannulla". Itsellä on käytössä Jamie Oliverin grillipannu joka on jo sen verta vanha että ei toimi kuin kaasulla. Mutta onneksi on kaasu!
Grillipannu on aivan loistava, en vaihtaisi sitä mihinkään. Pannulla saa upeat raidat kasviksiin, lihaan ja vaikka näihin quesadilloihin. Jos haluat ristikon niin käännä puolessa välissä paistoa about 90 astetta.

Ja tämän ihanan paistolastan hankin muutama vuosi sitten Williams & Sonomalta mutta samanlaisia on tulossa ensi viikolla myyntiin Confettiin! Aivan superihania :)

Paista siis molemmin puolin kunnes juusto alkaa sulamaan.

Leikkaa quesadillat neljään osaan esim. pizzaleikkurilla.

Alkupaloiksi riittää yksi puokkiin kahdelle eli kaksi palaa per napa. Iltapalaksi koko lettu ellei sivulla ole esim. jotain salaattia tms.
Minä syön koko letun ihan yksin :). Nami!

Nämä sopivat myös meksikolaisiin teemajuhliin alkupalaksi tai yöpalaksi.

Vinkki! Jos tykkäät enemmän tulisesta niin laitapas jalapeno-siivuja tai muita chilisiivuja väliin!

Korvapuusti-päivä

2011-10-22T21:16:00.001+03:00

Nukuin tänään pitkään ja vietin päivän yksikseni miesten lähteissä sählytreeneihin. Pakko tunnustaa, että kyllä pitkän viikon jälkeen pitkät unet sekä oma seura on luksusta! Ei sillä etteikö perheen seura ole sitä parasta mutta joskus vaan kaipaan hiljaisuutta sekä omaa tunnelmaani.

Viikkasin ja ripustelin pyykkiä, pyyhin pölyjä, luin lehtiä ja päätin leipoa treeneistä saapuville miehille korvapuusteja. Pitkästä, pitkästä aikaa!

Korvapuustit:

2,5 dl sinistä maitoa
vajaa 25 g tuoretta hiivaa
1 dl sokeria
ripaus suolaa
1 kananmuna
100 g voita sulatettuna
2 rkl kardemummaa
vehnäjauhoja

väliin sulaa voita, sokeria ja kanelia
voiteluun kananmuna
pinnalle raesokeria

Liota lämpimään maitoon hiiva.
Lisää joukkoon sokeri, suola, kananmuna sekä kardemumma. Lisää joukkoon jauhoja ja alusta taikinaa.
Lisää voi ja lisää jauhoja kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa käsistä. Pullataikinan pitää olla pehmeää, että saat pehmeitä pullia joten ole varovainen jauhojen kanssa.

Itse teen nykyään pullataikinan Kenwoodillani, joten siinä vaiheessa kun taikina irtoaa kulhosta ja tarttuu taikinakoukkuun sekä sitä nostettaessa nätisti valuu alas tiedän sen olevan valmis. Pehmeää mutta juuri sopivaa!

Anna taikinan nousta puolisen tuntia.

Kaulitse taikina levyksi, levitä pinnalle voita, sokeria ja kanelia. Kääri rullalle ja leikkaa paloiksi.
Anna kohota pellillä vielä vartin verran liinalla peitettynä.

Minun puustirivi odottelee voitelua ja raesokeria!
Paista noin 180 asteessa kunnes pinta on kauniin ruskea.

Nami! Lämpöiset korvapuustit vedin juuri ulos uunista kun miehet saapuivat treeneistä. Eteisestä jo kuulin pikkumiehen hihkuvan "täällä tuoksuu pulla"....ja äkkiä maitoa laseihin ja korvapuustien kimppuun.
Tästä pienestä taikinasta jäi vielä huomisellekin ja sain myös vähän pakkaseenkin.

Eilen illalla taivas oli upean pinkki sekä violettinen. Oli pakko napata parvekkeelta kuva!

Kynttiläkausi on myös alkanut jo aika päivää sitten :). Järvenpääläisestä Villa Onnelista löysin keittiööni juuri sopivan juustoraastinlyhdyn, jossa aukot ovat sydämiä. Ihana!

Tästä voi pian joulun odotus alkaa...vaikka ensin juhlitaan Halloweenia!

Ihanaa lauantaita <3

Helpot chiliset tonnikalapasteijat

2011-10-05T23:55:00.001+03:00

Viime vappuna ystäväni yllätti meidät superhyvillä, juuri sopivaa kicksiä sisältävillä pasteijoilla. Ja aah niin ihania skumpan kera...ja viimeisestä pasteijasta käytiin kisa kuka sen sai syödä :). Älä kysy kuka sen sai, en muista enää :).

Anyway, ystäväni oli napannut reseptin jostain reseptilehdykästä enkä muista menikö se näin mutta tämä on sitten oma versioni.

Näitä chilisiä tonnikalapasteijoita paistoin töihin muutama viikko sitten sekä eilen blogivieraalleni Cebicin Hannalle vain sitten illalla muistaakseni että Hanna on allerginen kalalle...nooh meidän ilta vierähti pikkutunneille ihan ilman pasteijotakin :). Vein tänään töihin pasteijat ja toivottavasti ne maistuivat naisille!

Ja tätä reseptiä on kyselty, joten olkaapas hyvä!

voitaikina levyjä paketti
kananmuna voiteluun

Täyte:

paketti maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
purkki tonnikalaa chilikastikkeessa (itse ostin purkin Pirkkaa)

Levitä voitaikinalevyt sulamaan. Leikkaa sulaneet levyt poikittain kahtia ihan just kuin tekisit joulutorttuja.

Sekoita keskenään purkki tonnikalaa chilikastikkeessa sekä tuorejuusto tahnaksi.

Levitä ruokalusikallinen tahnaa voitaikinapalan päälle ja nosta vastakkaiset kulmat yhteen sekä nipistä kiinni. Pasteijasta tulee veneen muotoinen.

Voitele kananmunalla ja paista noin 200 asteessa kunnes pinta saa väriä.

---

Pasteijat maistuvat parhaalta puoli lämpöisinä kuohuvan, siiderin tai oluen kera. Ihana pieni polte saa makunystyrät heräämään. Tarjoa siis alkupalana juhlissa tai pikkusuolaisena illanistujaisissa!

Ja muistathan käydä antamassa äänesi minun Makuparille Pauligin kisassa! Sinä voit voittaa hemmotteluviikonlopun Kämpissä & Chez Dominiquessa ja jos olisin 10 parhaan joukossa niin saisin mahdollisuuden päästä herkuttelemaan Nomaan. Kiitän äänestäsi ja jo äänestäneille!

Tuhdit iltapalaleivät

2011-10-02T17:41:00.000+03:00

Näin syksyn tullen on illalla ihana käpertyä peiton alle katsomaan hyvää leffaa ja siihen kylkeen tarvitsee myös joskus vähän tuhdimpaa herkkua.
Taannoin muistelin, että teimme kotitaloustunnilla pieninä lämpöisiä leipiä joiden päälle lapoimme juusto-kananmunaseosta. Tämä mielessä lähdin kokeilemaan ja hyviähän näistä tuli.

Voisin kuvitella syöväni näitä myös syys- tai talvi-illan pimetessä mökillä kynttilöiden ja takkatulen loimussa reippailupäivän päätteeksi, nam! Näen niin jo itseni mökillä...kun vaan mökki olisi jo valmis...

Tarjoilisin leivän per nenä, kylkeen ison kasan vihersasalaattia vähän keventämään ja lasin hyvää punaviinia. Jos kevennys ei kiinnosta niin unohda se salaatti ja haukkaa leipää :)

Tuhdit iltapalaleivät:

vaaleaa, tiivistä leipää siivuina (esim. maalaisleipä)
kostutukseen Frank's Red Hot soossia

Täytteeksi:

Täytteeksi sopii periaatteesa mikä vaan, vähän kuin pizzaa täyttäisi mutta minä laitoin

ohuen ohutta herkkupalvikinkkua pikku paloiksi kuutoituna
Aura-juustoa muruna
punasipulia hakattuna
ananaspaloja
majoneesia
suolaa
mustapippuria

Sekoita täyttteen aineet ja lisää majoneesia vain sen verran, että se sitoo täytteen ainekset toisiinsa.

Juusto-kananmunaseos:

kananmunaa (1 riittää kahden leivän päällysteeksi)
vahvaa juustoraastetta (esim. Emmental)

Sekoita juustoraaste ja kananmuna keskenään kunnolla sekoittaen.

En käyttänyt tähän enää itse mausteita koska Emmental on aika suolaista ja maustoin täytteen jossa Aura-juusto tuo myös suolaisuutta.
Suolan kanssa kannattaa ollakin tarkkana, sitä kun ei pois saa!

Valmista täytteet ja ripottele leipien pinnalle Frank's Red Hot-soossia maun mukaan. Soossi tuo ihanan kicksin leipiin!

Levitä täyte leipien päälle ja lapa päälle juusto-kananmunaseos.

Paista noin 200 asteessa kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullan keltaisen värin.

On muuten ihania jääkylmän sinisen maidonkin kera ja sopiihan nämä alkupaloiksikin sekä sunnuntain aamupalaksi :).

Ja heti tuli mieleen, että ihanan täyteläinen cheddar-juusto sopisi loistavasti näihin...seuraavaksi kokeiluun...Ihanaa sunnuntaita kaikille lukijoille!

Omenakääretorttu

2011-10-01T20:11:00.002+03:00

Niin kuin on tullut jo tässä mainittua useaan otteeseen niin omppuja tuli tänä syksynä siihen malliin että niitä onkin sitten upotettu leivonnaisiin, ruokiin, pakkaseen siivuja ja hilloihin sekä soseeksi.

Löysin kuitenkin pakkasesta vielä anopin tekemän omppusosepussin ja sen tuuppasin kääretortun sisään. Ja lisäämäni kaneli pohjataikinaan antoi ihanan säväyksen ja maistui mukavasti.
Pohdinkin kääretorttua leipoessa että kääretorttu on yksi suosikkileivonnaisistani! Pitäisikin leipoa useammin.

Anteeksi, kuva on supersurkea...töissä kiireessä ja pimeässä kuvattu enkä tomusokeriakaan ehtinyt töpsäyttää pinnalle muista koristeista nyt puhumattakaan. Maku on tärkein ja minä ainaskin tykkäsin :).

Omenakääretorttu:

Pohja:

4 kananmunaa
1 dl sokeria
1 dl vehnäjauhoja
1 dl perunajauhoa
1 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä leivinjauhe muihin jauhoihin ja sekoita varovasti muna-sokerivaahtoon. Lisää joukkoon kaneli.

Levitä leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin ja paista kauniin ruskeaksi noin 225 asteessa.

Sirottele leivinpaperin päälle hienoa sokeria ja kumoa pohja varovasti päälle. Peitä pohja leivinliinalla ja anna jäähtyä.

Täyte:

1 prk omena-kanelirahkaa
omenasosetta

Levitä jäähtyneen pohjan päälle omena-kanelirahka ja sen päälle omenasose.
Kääri kääretorttu rullalle ja anna hetki vetäytyä.

Kääretorttu maistui töissä kuvaustauolla sekä myös kotona kahvin kera. Taidankin leipasta pian seuraavan kääriksen....mielessä onkin yksi klassikko!

Ja hei muistakaahan, että Pauligin sivuilla Makupari -reseptini taistelee pääsystä kymmenen parhaan joukkoon eli äkkiä äänestämään!

Täydellinen Makupari: Brownies ja kahvikermavaahto & Paulig Parisien

2011-09-30T21:21:00.002+03:00

Sain taannoin kutsun Pauligin Makupari-kilpailuun jossa piti loihtia herkku oma valintaisen kahvin kaveriksi.
Saimme ison laatikon kahveja ja oma suosikkini löytyi heti. Paulig Parisien.

Kirjoitinkin taustaa reseptille:
" Kun sain Pauligin paketin täynnä toinen toistaan huumaavampia kahveja silmiini osui heti Parisien –kahvi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Mieleeni tulvahtivat muistot ja maut Pariisin lomalta. Uppouduin hetkeksi muistelemaan tuoreen croisantin tuoksua ja leivosten herkullista makua. Tiesin heti, että minä teen Makuparin Café au lait –kahville.

Halusin leipoa jotain syntisen hyvää pitkän maitokahvin Makupariksi ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin täyteläiseen brownies -leivonnaiseen. Syvän suklaan maku pehmentyy kahvilla maustettuun kermaan ja pieni leivos on ihana nauttia kiireettömästi maitokahvia lipitellen ja elämää haaveillen.

Voisin kuvitella itseni Pariisin kaduille nauttimaan browniesia kahvikerman ja maitokahvin kera! "

Jos haluat voittaa ylellisen viikonlopun Kämpissä sekä herkkuhetken Chez Dominiquessa niin kipi-kapi äänestämään reseptini 10 parhaan joukkoon Pauligin sivuille! Sivuilta löytyy myös reseptini.

Oli hauskaa myös huomata, että moni idea mikä kävi omassa mielessä oli kanssakilpailijoiden osalta toteutettu. Ihanan näköisiä herkkuja kisa täynnä, jännäksi menee :).

Kiitän ja niiaan tässä vaiheessa :). Ihanaa viikonloppua.

Autolla Toscanaan, vol. 5, Viinitilalla

2011-09-25T18:18:00.001+03:00

Mites tämä kesä vierähti niin kiireessä etten ehtinyt päivittää kesäloman reissua tänne blogiin loppuun?
Moni lukija onkin kysellyt miten reissu sai päätöksensä joten postailempa nyt loppuun reissukuulumiset.

Teimme siis "kotoamme" reissuja pitkin ja poikin Toscanaa. Monta ihanaa kohdetta näimme mutta varmaan yhtä monta ja enemmänkin jäi näkemättä. Ensi kerralla siis :).

Minä halusin käydä tutustumassa viinitilalla ja niitähän Toscanassa riittää pilvin pimein. Hieman ongelmaksi muodostui valinta. Halusimme tutustua päiväsaikaan kun mukana oli pikkumies. Halusimme myös samalla tutustua kuohuvan ja grappan valmistukseen sekä oliiviöljyn.
Tämäpä sitten karsikin kohteita, koska meilleä ei ollut mahdollisuus käydä kuin yhdessä...ensi kerralla käyn monessa!
Moniin tiloihin pääsi vasta ilta-aikaan mikä ei meille tosiaan sopinut, joten kompromisseja piti tehdä.

Valitsimme muutaman suosituksen perusteella Fattoria Del Teso:n Luccan Montecarlo alueelta.

Tilalle ajettiin ihanaa tietä pitkin, jota ympäröivät tietenkin viiniviljelmät.

Saimme erittäin ystävällisen vastaanoton tilalla ja päätimme valita kierroksen, jossa tutustumme tilaan sekä kaikkiin heidän valmistamiin viineihin & oliiviöljyyn. Grappa oli myyty loppuun joten se jäi maistamatta ja tällä tilalla ei valmistettu kuohuvaa.
Hieman harmillista oli myös yllättäen päälle tullut sade ja emme päässeet ulos katselemaan.

Mutta näkemistä riitti kyllä kellarissa.
Saimme mielestäni edullisesti kaiken kattavan kertomuksen tilan tavasta valmistaa viiniä ja näimme mitä erilaisempia "härpäkkeitä"....

...viinitynnyreitä...

...ja tietenkin pääsimme maistelemaan puna- ja valkoviinejä, jälkiruokaviiniä sekä oliiviöljyä.

Lasissa Montecarlo White D.O.C.

Ja sitten Montecarlo Red D.O.C.

Kaikki maistelemamme viinit olivat erittäin hyviä! Omaksi suosikiksi nousi L'Anfidiamante Red I.G.T. jonka jätän kehittymään, ihana täyteläistä!

Kotiin lähti anopin kanssa pari laatikkoa viinejä sekä tietenkin oliiviöljyjä.
Ja voi että, niissä oliiviöljyissä on oikeasti eroja. Ja paljon!

Tilan viiniköynöksiä.

Päätimme jäädä aikaiselle dinnerille Montecarlon kylään. Tottakai lähes koko kylä oli "päiväunilla" mutta onneksi löysimme yhden ravintolan upealla näköalalla.

La Terrazzassa nautimme paikallista Montecarlolaista valkoviiniä....

...anopin syödessä härän filettä rucolalla ja parmesaanilla sekä paahdetuilla kasviksilla. Ja siihen kylkeen hyvää oliiviöljyä. Ja pakko myöntää että iski se kuuluisa annoskateus :).

Ja varsinkin kun itse "taas" tilasin pizzan paikallisella salamilla. Mutta olihan taas hyvää pizzaa!

Ehdottomasti vierailu viinitilalla oli yksi loman kohokohta, ainakin minulle :). Toisaalta nälkä kasvoi syödessä. Tällä tilalla visiitti oli aika pintapuolinen ja jotenkin odotin vielä syvällisempää tarinointia sekä ehkä mahdollisuutta illalliseen paikalliseen tapaan. Joten seuraava reissu Italiaan on aikuisten kesken :). Niin ja se grapan sekä kuohuvan maistelukin jäi odottamaan seuraava reissua...

Mehevä omenainen kahvikakku

2011-09-21T20:58:00.000+03:00

Meillä oli töissä tiistaina kuvauspäivä. Jenni tuli kuvaamaan meille tarpeellisia tuotekuvia uusiin juttuihin sekä fiiliskuvia myymälästä. Oli ihanaa seurata kuinka ammattilainen kuvaa ja jospa joskus pääsisi vielä oppiin kun ei tämä oma kuvaaminen ole sieltä parhaasta päästä. Mutta siitä haaveillessa :).

Halusin leipoa pitkälle päivälle herkkuja ja teinkin lounaaksi kana-pasta-juustosalaattia (ohjetta tulossa kun sitä ei täältä löytynytkään!) luotto-ohjeellani, tonnikala-chilipasteijoita, omenaista kääretorttua ja tätä mehevää omenaista kahvikakkua. Omenaa oli siis tarjolla kun sitä riittää omasta puusta! Vielä pitäisi lopuista tehdä jotain...kun vaan keksisi mutta ompahan talveksi omppua jos jonkinlaisessa muodossa.
Ohjeeseen sain perusidean Siiliparatiisista mutta muokkasin tietenkin ohjetta, as always :).

Mehevä omenainen kahvikakku:

300 g voita
3 dl fariinisokeria
6 kananmunaa
8 dl vehnäjauhoja (Anni Helena)
3 tl leivinjauhetta
2 tl soodaa
3 tl vaniljasokeria
2 tl kanelia
1 rkl kardemummaa
1 purkki omena-kanelirahkaa
3 isoa raastettua, kirpeää omenaa (Granny Smith)
1 dl kuohukermaa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen.
Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Lisää myös rahka, raastettu omena sekä kuohukerma.
Sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi.

Käytä taikinaan oman puusi omenoita, jos ne ovat kirpeitä! Muutoin Granny Smith -lajike toimii hyvin.

Kaada taikina voideltuun (en jauhoittanut vuokaa ja hyvin irtosi!) Nordic Ware:n Kugelhopf vuokaan tai vastaavan kokoiseen ja paista kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia. Kokeile välillä cocktail-tikulla kakun kypsyyttä.
Jos pinta alkaa saada väriä liikaa niin laita taiteltu leivinpaperi päälle niin kakku kypsyy sisältä muttei saa väriä enempää.

Anna kakun levähtää vartti ja kumoa.

Nämä Nordic Ware:n vuokiin leivotut kahvikakut on tosi runsaita! Vaikka töissä herkuteltiin niin kotiinkin jäi palanen joka maistui niin kotiväelle kuin pikkumiehen ystäville.

Vinkki! Herkulliset ja näyttävät kahvikakut sopivat juhlapöytään vuoden ympäri, nami! Kun tarjoat kahvikakkua juhlissa niin sihtaa pinnalle tomusokeria.

Omena-aiolia ja nieriää

2011-09-17T20:55:00.000+03:00

Meillä pyritään syömään vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa ja koko perheen herkku on tuore nieriä. Tänään lähikaupassa oli kalatiskissä niin hyvän näköistä nieriää, että pakkohan sitä oli iso file napata mukaan.

Päätin tehdä kylkeen kermavalkosipuliperunoita mutta kastiketta jäin miettimään. Itse kun tykkään kastikkeista!
Olin taannoin tehnyt siiderikanan kanssa omena-aiolia ja hoksasin, että sehän sopisi loistavasti myös kalan kanssa. Tällä kertaa en ostanut kirpsakoita vihreitä omppuja vaan käytin oman puun omenoita. Tänään myös oikaisin ja käytin purkkimajoneesia mutta jos on aikaa niin tee ihmeessä itse!

Omena-aioli:

1 iso kirpeä omena (esim. Granny Smith) raastettuna
Hellmans'n majoneesia
1/4 sitruunan mehu
2 valkosipulin kynttä
suolaa
mustapippuria

Sekoita raastetun omenan joukkoon majoneesia kunnes saat napakan tahnan. Majoneesi on sitovana aineena joten sitä ei saa olla liikaa.
Mausta sitruunan mehulla, puristetuilla valkosipulin kynsillä, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.

Anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.

Tarjoile omena-aiolia kanan tai kalan kera.
Jotain vihreää tai väriä tämän päivän dinner kyllä vaati mutta salaattitarpeita ei ollutkaan tarpeeksi niin jäi vähän valjuksi annos. Mutta viimeistä murua myöten nieriä syötiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Meillä muuten kalan paistaa ja maustaa aina mies. Ja joka kerta maku on loistava! Pikkumieskin kysyi, että ethän äiti sinä paista kalaa?....jep, jep :).

Tänään ihanalla dinnerillä nautittiin Gentil "Hugel" valkkaria. Sopii aivan loistavasti kalan kanssa ja kokeilepas Aura-juuston kaverina, nami!

Seuraavaksi bloggausta illan jälkkäristä...omenaista sekin :)

Syyskuun sunnuntain tunnelmia

2011-09-11T16:26:00.000+03:00

Viikonloppu on ollut ihanan syksyinen, vähän lämpöä mutta myös viileän raikasta. Oli ihanaa heräillä tänään jo aamutuimaan (ei ollenkaan siis tapaistani) ja päivää on riittänyt vaikka mihin!

Päätinkin miesten lähtiessä pyörälenkille kirmata Pennoroisen kanssa pihalle tyhjentämään lähes viimoiset omenat puustamme ja niitähän tuli vielä iso styrox-laatikollinen! Näitä viipaloin kuorineen ja pakastan, ovat loistavia omenapiirakoihin.
Leivoinkin heti tuoreista oman pihan ompuista helppoa omenapiirakkaa viikonlopun vieraille. Kannattaa kokeilla myös vaahterasiirappista omenapiirakkaa, se oli hyvää!
Mielessä on myös reseptikokeilua, joten ainakin hilloa ja kompottia on luvassa.

Omenalajikkeesta meillä ei ole tietoa mutta ihanan kirpakan pehmeä maku ompuissa on ja ovat tosi mehukkaita. Ne ihan pikkuruisetkin omput. Pihallamme kävi hortonomi antamassa vähän vinkkejä mutta ei hänkään lajiketta osannut tunnistaa. Puu on kuulemma niin vanha.

Vaikka sukulaiset poimivat jo suurimman osan, minäkin ison kasan niin jäihän omppuja vielä puuhun. Ystäväkin tulee vielä hakemaan ihan loput, ei näitä raaski pois heittää!

Ensi vuoden satoa jo odottelen!

Miehetkin kotiutuivat sopivasti pyöräilemästä ja pikkumies oli poiminut minulle ihanan ison auringonkukan. Oi!

Haaveilen vielä rapukesteistä tälle syksylle mutta muut astiahaaveet mielessä suuntasin heti puolilta päivin Iittalan Outlettiin. Ja oih, siellä oli rapulautaset joita olen haaveillut mutta en ole raaskinut ostaa! Jäljellä oli enää viisi, joista nappasin äkkiä neljä - ja pilkkahintaan! Soitin lähes huumaantuneena vielä toiseenkin Outlettiin josko olisin saanut vielä saman satsin lisää mutta olivat jo myyneet kaikki poistomyynnissä loppuun. Eikä näitä välttämättä tule ensi vuonna enää lisää :(

Nyt ne rapukestit on pidettävä koska pakkohan näillä on päästä pöytä kattamaan!

Olen muuten huomannut tässä omakotitaloon muuton jälkeen, että harva se päivä huomaan ajaneeni jonkun kukkakaupan tai puutarhan pihaan. Ja minähän tapan talossa ja puutarhassa. Ehkäpä siksi Kukkatalosta tarttui mukaani upean rouhea, betoninen kurpitsa joka pääsi oikeuksiinsa muurikiveyksellä koristekurpitsoiden keskellä. Näitä ei voi tappaa, eihän? :).

Syksy on kyllä ihanaa aikaa kun saa säilöä, pakastaa ja leipoa metsän ja puiden antimista. Kun löytäisin niitä kanttarelleja mutta ne taitavat jäädä ensi syksyyn muun sienisadon ohella. Tälle kesälle ja syksylle tämä talo- ja mökkiprojekti on ollut niin suuri haukkaus ettei kaikkea ehdi vaikka miten tahtoisi.

Vielä odottelen, että ihania ulkovaloja alkaisi saapumaan kauppoihin!...tosin ystävän kanssa jo kyseltiin sisustuskauppakierroksella viime viikolla että koskas sitä joulua tulee hyllyihin?

Ihanaa sunnuntaita, minä alan leipomaan!

Syysarvonnan tulos!

2011-09-02T17:20:00.000+03:00

Olihan ihanaa saada viestejä lukijoiltani, kiitos. Ja on ihanaa, että ootte siellä lukemassa blogiani.

Harva lukija kuitenkaan kommentoi postauksia ja välillä tuntuu että kirjoittanko ajatuksiani ihan tyhjään ja vain itselleni? Toisaalta taas huomaan, että haen omasta blogistani omia reseptejäni kun en muista miten tein jonkin ruoan tai leipomuksen. Ja ne "ruuhkavuodet"...niissä elän ainakin itse juuri nyt joten varmaan moni muukin :). Ja sitä ei ehdi kommentoimaan kaikkiin mielenkiintoisiin blogeihin.

Ja miun lapsuudessa fiilikset kirjoitettiin päiväkirjaan, kuten itsekin kirjoitin. Mutta enemmän siitä kenestä tykkään ja kenestä en, hih! Taisi olla niitä esi-teinivuosia.

Nykyään blogeja on pilvin pimein, miten erottua ja pitää oma lukijakunta?
Itse jäin siis miettimään blogini nimeä mutta mielipide oli murskaava. Odotettukin.
Minä olen minä.

Terhi. Keittiössä. Ja ruokabloggaaja.

Välillä bloggaan toki siis näitä sisustus- ja remppajuttuja sekä mökkifiiliksiä mutta niistä lukijat tuntuivat tykkäävänkin.

Arvoin syksypaketin voittajan ja onnea Sirkku!
Laitatko minulle osoitetiedot niin saan paketin Sinulle postiin.

Hieman asian vierestä vaikkakin aiheeseen liittyen. Omenapuuni alkaa jo tyhjentyä mutta satoa riittää ja ehkäpä saan keittiöni toimintaan ensi viikolla joten jotain omenajuttua luvassa!

Quebecin vuosina kävimme keräämässä omppuja "Suomiporukan" voimin ja voi että oli mukavaa. Tunnelmia kaipailen :).

Keittiöremppaa

2011-08-30T22:40:00.001+03:00

Vihdoin kotimme keittiöremontti pääsi vauhtiin! Onhan tätä odotettu ja oltu ns. ulkoruokinnan varassa jo yli viisi viikkoa...grillausta, mökkiruokaa, pizzaa ja välillä Mäkkäriä (vain pikkumiehen pyynnöstä!). Ja nyt en jaksaisi enää yhtään odottaa, että pääsen kokkaamaan sekä leipomaan. Ja järjestelemään keittiöni!

Ostimme talon kesällä ja keittiön osalta sanoin heti että vaihtoon menee.
Olimme käyneet katsomassa tätä taloa jo nelisen vuotta sitten kun mietin Confetin verkkokaupan sijoitusta alakertaan mutta onneksi tajusin jo silloin että on parempi erottaa koti ja työ. Se on hankalaa edelleen mutta parempi niin, että toimistoni on eri paikassa niin kotona saa olla "kotona" :).

Keittiön alkutilanne oli tämä.

Ei millään tasolla minun tyylinen.
Pyydän tässä vaiheessa anteeksi lukijoiltani, jotka tykkäävät kirsikan sekä terrakotan sävyistä mutta minulle ne ei istu. Jokainen meistä tykkää eri sävyistä mutta tämä värimaailma on liian kaukana minusta.

Alkuperäisen keittiön värimaailma oli siis minusta liian tunkkainen. Kellertävät ovet, kellertävät seinät ja tuo punaisuus. Keittiö oli minusta rakennettu myös hajakappaleista eli mitoitus oli alunperin jo pielessä. Eikä keittiön toiminnallisuus ollut ollenkaan sopiva.
Ainoa plussa oli upeat mattamustat kivitasot. Ne lähtivät kyllä tosin vaihtoon myös mutta saapa nähdä jos niistä saataisiin leikattua tasoa kylppäreihin tai mökille.

Keittiöön oli myös viritelty ihan omia hyllyratkaisuja niitä viimeistelemättä. Ja osa oli kiinnitetty eteisen vaatekaappin seinään...en voi sanoa kuin että oh my....

Tiesin kyllä jo uutta kotia etsiessä että minulle sopivaa keittiötä ei tule mistään löytymään ja siihen oli budjetissa varattava rahaa. Yllätys tämä ei siis ollut.

Keittiöön saa uppoamaan rahaa juuri niin paljon kuin sitä on mutta itse yritin pitää järjen kädessä. Kävin "suunnittelemassa" (eli sanelin mitä haluan) viidessä keittiöfirmassa keittiöni ennen kuin valitsin sen meille sopivan. Ja kyllä on eroja firmoissa!
Yhdessä firmassa sain omaan visiooni myös uusia ideoita ja siitä se lähti. Tinkimistä, tinkimistä ja kaupat.

Minä en tarvitse mitään hienoja keittiökonebrändejä koska toiminnallisuus ratkaisee. Ammattilaisena sitä osaa vaatia tiettyjä juttuja ja olen kokenut yhden brändin vehkeet hyviksi niin miksi vaihtamaan.
Kaapistoissa taas halusin laatua mutta niissäkin en halunnut maksaa turhaan "miljoonaan kertaan" maalatuissa ovissa vaan tyydyin edullisiin mutta silmiä hivelevään ovimalliin.

Alunperin muuten luulin että tilaa keittiössä on vaan eipä sitä ollutkaan. Espresso-kone sai jäädä pois, sille ei vaan löytynyt tilaa. Kyynel silmässä siitä luovuin...nyyh....

Vanhan keittiön purki mieheni sekä veljeni ja kun välitilan laattaa ei saanut irti nätisti niin sille näytettiin jotain "sahaa"...päälle uutta levyä.

Keittiön lattiaan valitsimme ison, suorakaiteen muotoisen laatan ja mustan. Näin luonnossa se näyttää tumman harmaalta mutta on upea. Ja kiiltävä!
Tämä sävy poisti myös parketin tunkkaisuuden ja korostaa parketin tumman punaisuutta.

Vähän aikaa sitten ostamamme ruokapöytä tuoleineen istuvat tilaan minusta loistavasti! Kuvan pöytään lisäsimme vielä varastossa olevan jatkopalan, joten yli kahden metrin ruokapöytä on ihanuutta. Joulua odotellen :).

Keittiöni asennus alkoi maanantaina ja en voi olla kyllä enemmän tyytyväinen asennukseen. Ammattitaitoinen asentaja joka imuroi jälkensä joka päivä, loistavaa!

Asennuksessa tulee tosin parin päivän paussi sairastapauksen vuoksi mutta kyllä minä jaksan nyt odottaa...

...keittiöstä uupuu vielä niin paljon vaikka valmiilta näyttääkin.

Kivitasot lähti myös vaihtoon, koska sain väärät paikalle. Onneksi myyjä pyysi käymään kotonaan katsomaan valitsemaani tasoa luonnossa. Hänellä taso oli kylppärissä eikä ollenkaan niin hyvä kuin koepalassa.

Nyt on uudet tasot tulossa, isommilla lasinsirpaleilla joten bling-blingiä tiedossa enemmän ja siitähän minä tykkään!

Saan vihdoin haaveilemani saarekkeen sekä myös sen toiselle reunalle pienen "baari- tai seurustelutason". Haussa onkin nyt tyylikkäät baarijakkarat ja tila saa olla siltä osin tyhjä juuri niin kauan kuin löydän ne sopivat :). Ja saa vinkata jos tiedät mistä löytäisin upeat mustalla nahkalla päällystetyt baarituolit ja tietenkin teräsjaloin.

En saanut vielä kuvaa vitriineistä kun niiden takaseinän maalaaminen "yllätys-yllätys" on minun homma tässä parin päivän sisällä. Ja myös LED-valojen asennus jää minulle sekä myös välitilan laatoitus.

Ideat on valmiina mutta saahas nähdä miten käy toteutuksen kanssa.

P.S. Arvon tänään voittajan syysarvontaan. Ihania palautteita olen saanut, kiitos niistä! On upeaa huomata, että kirjoituksiani luetaan vaikka aina ei kommenttia tulekaan jätettyä...lukeudun itse samaan mutta nyt lupaan tutustua lukijoideni blogeihin.

Syksyinen arvonta

2011-08-28T18:48:00.000+03:00

Bloggailuni on jäänyt hieman tässä kesän & alku syksyn remonttihässäkässä. Kohteena siis uusi koti sekä rakenteilla oleva mökki. Ruoanlaittoa unohtamatta grillin voimin ja leivonnan sain täysin unohtaa uunin puuttuessa.

Tänä viikonloppuna putosi iso taakka harteilta, koska nyt uudesta kodista uupuu keittiö jonka asennus alkaa huomenna ja siitä vastaa Puustellin asentaja, huoh! Toki moni, moni muu sisustuksellinen asia on vaiheessa ja tavarat etsivät kotiaan vielä pitkään mutta ns. pahin on meidän osalta takana. Ja nyt en puhukaan enää maalauksesta jota riittää alakerrassa :).
Niin ja naapurin sanoin..." ei se sun piha ole vielä kymmenessä vuodessakaan semmonen kun haluat ". Luotan näihin sanoihin.

Mökillä taas on lähes sama tilanne. Syksyä kohden siirrymme rakentamaan sisätiloja, lopuista ulkotöistä huolehtivat tutut urakoitsijat koska vaikka miten haluamme tehdä kaiken itse niin kaikkeen ei osaaminen riitä. Ja toisaalta taas, on hommia joissa ei kannata lähteä kokeilemaan koska se kostautuu. Niin ja onneksi ollaan säästetty tätä varten....pitkäjänteisyyttä!

Iso apu on ollut kyllä näissä remppahommissa molempien perheiden osalta. Kiitosta siis pikkuveikalle, anopille ja appiukolle. Äitini ja iskä vasta tekevät tuloaan, joten eiköhän silloinkin jotain "rassailla" tai ainaskin saadaan opastusta puutarhan hoitoon sekä kalastamiseen mökillä. Ja mikäs onkaan sitäkin apua kallisarvoisempaa :).

Blogini päivittyy nyt sitten tiuhempaa mutta minusta on ollut hauskaa blogata leivonnan ja ruoan ohella myös kodin asioista. On se sitten remontointia, sisustamista, vanhan tavaran päivitystä tai uuden kokeilua. Mietinkin taannoin, että onko blogini nimi " Terhin keittiössä -ruokablogi" enää edes osuva, vaikkakin keittiössä vierähtää se suurin tovi päivässä.

Bloggaan kyllä enemmän leivontaan ja ruokaan liittyvää mutta nyt näin omakotitaloasujana sekä mökkeilijänä uskoisin että ajatus rientää myös rakentamiseen, sisustamiseen sekä puutarhan puolelle (mikä saa kyllä odottaa jonkin aikaa, hih!).

Olenkin jäänyt miettimään että olisiko blogini nimi enemmänin "Terhin homingblogi" tai "Terhin homestyleblogi" ? Lifestyle blogeja on jo pilvin pimein ja niissä on myös asuste- ja vaatejuttuja joihin minun blogi ei nyt ihan heti lähde, I promise.
Ja jotenkin blogeja lukiessa tuntuu, että moni ruokabloggaaja bloggaa myös muustakin kuin keittiön seinien sisällä tapahtuvasta tai toisaalta sitten blogilla on nimi joka mahdollistaa periaatteessa mihin vain.

Hyvä ajatus mutta en minä ainakaan ole keksinyt mitään "nerokasta" nimeä, joten tämmönen perusratkaisu tuntuisi hyvälle...tai sitten keittiöni jatkaa tuttuun tapaan. Ja toisaalta, miulla ei ole takana mitään mainostoimistoja tms. miettimässä myyvintä nimeä koska se ei taas juuri nyt ole tarkoitus. Ja Terhin keittiössä oli toisaalta niitä ensimmäisiä ruokablogeja jotka ovat "keittiössä"...onhan siitäkin jo aikaa kuutisen vuotta tällä blogilla.

En tiedä käyttääkö joku Suomessa tuota homingblogi sanaa mutta jäin vain miettimään....

Anyway.

Mitä olet mieltä blogistani sekä olisiko nimen vaihdos paikallaan?
Millaisia juttuja toivot minun bloggaavan?

Onhan se aina ihanaa saada hyvää palautetta sekä terapeuttista sitä kriittistä mutta eniten odotan kehityspalautetta. Lukijoita ja kävijöitä sivuillani tuntuu olevan, joten vastaapa tähän kommentoiden 30.8. loppuun mennessä. Aikaa ei ole paljoa mutta innokkaimmat seuraajat sekä kanssabloggaajat ovat aina kuulolla, eiköstä :).

Minä arvon kaikkien kommenttien kesken syksyisen ja vähän jo Halloweenin suunnatun leivonta- ja kattauspaketin jossa mukana myös sisustukseen sopivaa. Arvoa en tiedä, koska kerään & shoppaan palkinnon itse :).

Lettukestit muuton keskellä

2011-08-16T18:35:00.000+03:00

Huh! Koko loma on mennyt muuttolaatikoita pakaten, vanhan kodin siivouksessa, uuden kodin maalauksessa, muuttolaatikoiden purkaessa, mökkiä maalatessa....haukkasinkohan vähän liian ison siivun kesälle?
Ja nettipimennossa olin tietenkin liki kolme viikkoa, joten pahoitteluni bloggauskatkoksesta. Ja että kaikki menisi ns. putkeen niin kadotin järkkärini laturin johdon, joten kuvanlaatu on nyt mitä on. Se laturinjohto on nyt löydettävä...

Kun saimme uuden kodin avaimet niin ensimmäisinä viikkoina maalasin huoneiden seiniä kuin duracel-pupu ja ideoin sisustusta mutta nyt meno on hieman hiipunut. Kodin jokainen nurkka on täynnä muuttolaatikoista purettua tavaraa ja vaatetta. Yksi huone täynnä keittiön astioita! Miten niitä voikaan kertyä niin paljon ja siltikään mikään ei ei ole turhaa, ainakaan minusta :). Kävinhän ne huolellisesti läpi ennen muuttolaatikoihin pakkaamista.

Vielä vanhassa kodissa ehdin paistamaan rakkaille miehilleni lettuja tuoreiden mansikoiden kera.

Ja voi että ne maistuivatkin hyvälle pitkän maalauspäivän päätteeksi!

Lettutaikinan tein vanhan ohjeeni mukaan tosin tuplana eli litraan maitoa. Riitti lättyjä vielä aamupalaksikin.

Kotona paistan letut aina siniseen maitoon vaikkakin olen jo pitkään haaveillut Jennin siideriletuista sekä myös Cebicillä oli ihanan tuntuinen resepti kuplavesilettuihin.

Mökillä kun teen Muurikalla muurinpohjalettuja, teen ne pääsääntöisesti Hyla-maitoon sekä vichyyn tai puhtaasti vichyyn enkä ymmärräkään miksen ole kotona samaa kokeillut normilettutaikinaan :)?
Ja olin ihan varma, että olen postannut muurinpohjalettuohjeeni tänne vaan kappas, sepä uupuu! Kuvia muurikkaletuista löytyy vaan ei ohjetta. Se on korjattava pian. Ohjeeni olen kirjoittanut ruutupaperille monen, monen kokeilun kautta ja se löytyy asuntovaunurouvan kuiva-ainekaapista. Siellä se aina odottaa joten ehkäpä ensi viikonloppuna teen taas satsin lettuja niin saan vihdoin reseptin blogattua :).

Muuton ja rempan keskellä tarjoilin letut tuoreiden mansikoiden sekä vaahdotetun vispikerman kera. Ja tietenkin kylkeen kylmää maitoa!

Keittiöremppamme on edistynyt sen verran, että lattia on asennettu ja olen siihen enemmän kuin tyytyväinen. Tosin prinsessamme ihanat pitkät karvat näkyvät heti peilikirkkaalla laattapinnalla, joten Swifferiä saa näyttää lattialle lähes joka päivä. On muuten loistovehje!

Side-by-side on jo lähes paikoillaan, tosin jääpalatoiminto ei ole vielä käytössä ja viinikaappikin seisoo paikallaan. Oven kätisyys pitää tosin vaihtaa, vähän hassusti kääntyisi eteisen käytävän suuntaan :).

Uusi keittiö saapuu ensi viikolla, sitä ennen täytyy vielä maalata keittiön taustaseinät ja sitten vaan odotellaan asennusta.

Liesituuletin unelmastani jouduin tosin luopumaan kun yli metrin levyiseen keittotasooni ei nämä desing-liesituulettimet pelitä :(, tehot ei riitä. En siis uskaltanut ottaa riskiä ja ostaa liesituuletinta joka on äärimmäisen kaunis mutta tehoton.
Valitsin keittiööni Lapetekin Luxor-mallin, joka siroutensa puolesta toivottavasti nyt istuu meille :).

Kuva Lapetek.fi

Odotan nyt enemmän kuin mitään muuta uutta keittiötä ja että pääsen kunnolla tekemään ruokaa ja vielä enemmän leipomaan!

Grillata ei oikein enää jaksa, eikä grillattu ruoka maistu ja muutto- ja remonttirumbassa en jaksanutkaan ideoida mitään uutta grillattavaa vaikka niin oletin. Ensi kesänä sitten :).

Kastike tuoreista kanttarelleista

2011-07-21T00:07:00.000+03:00

Meidän taloudessa muutetaan ja tehdään remonttia koko heinä- ja elokuu. Vielä on onneksi käytössä vanhan kodin keittiö.
Viikon päästä pitääkin sitten kokkailla vain grillin kera, yhdellä kaasulla toimivalla keittotasolla ja ilman uunia. Mikroakaan meillä ei ole ellei asuntovaunurouvasta sitten lainata.
Minua nämä ei häiritse mutta miten selvitä kuutisen viikkoa ilman jääpalakonetta?? ...jäänee nähtäväksi!

Mies rakastaa sieniä, kaikessa muodossa. Päätinkin valmistaa pihvin kastikkeeksi helpon kanttarellisoossin tuoreista kanttarelleista.

Kanttarellisoossi (ahmatille annos tai kaksi pieniruokaisemmille) :

kanttarellituorejuustoa 1/2 rasiaa
10 %:n ruokakermaa noin 2 dl
suolaa myllystä
tuoreita kanttarelleja pari kourallista (siivilöi)

Kuumenna pienessä kattilassa tuorejuusto sekä ruokakerma. Anna poreilla hetki ja lisää suolaa maun mukaan. Tarkista maku.
Säädä lämpö mahdollisimman pienelle ja juuri ennen kuin pihvit ovat valmiita lisää kokonaiset kanttarellit ja anna hetken lämmitä.
Annostele pihvien päälle.

Bruschetta-leivän toinen tuleminen

2011-07-10T18:26:00.001+03:00

Epäselväksi ei varmaan kenellekään ole jäänyt, että minä rakastan bruschetta-leipiä :). Aika ajoin olen reseptiä postaillut ja matkan varrella se on muokkaantunut, nyt mielestäni lähes täydelliseksi. Itse asiassa en edes Italiassa saanut niin hyviä bruschettoja kuin mitä itse teen.

Ensimmäiset bruschetat tein muistaakseni 2000-luvun alussa ja jonkun oliiviöljymerkin reseptin mukaan. Ja pitkään paistelinkin täytettä mutta niin se maku muuttuu ja nykyisin en käytä oliiviöljyä enää leipään ja täytteenkin teen paistelematta. Raaoista & tuoreista raaka-aineista.
Täyte syntyy nopsaan mutta on parempi seuraavana päivänä kun maut saavat kylmässä tekeytyä. Ja nämä bruschetat syntyvät mökkioloissakin helposti, leivät Muurikalla paistaen!

Halusin jälleen postata aiheesta, kun satuin käymään Lidl:ssä ja ainakin paikallinen kauppa yllätti minut ihan täysin. Myymälä oli uudistunut uudella paistopisteellä ja muusta valikoimasta löytyi Italian herkkuja. Juuri niitä superisoja leipäsliceja bruschettoihin mitä Italiassa ihailin. Aivan loistavia kesän grillijuhliin!

Leivät paahdoimme grillissä molemmin puolin rapsakoiksi ja päälle runsaasti täytettä.
Nykyisin en enää edes kalttaa tomaatteja, poistan vain tomaatin sisältä valkoisen, hieman kovan osan ja sitten vaan ronskia kuutioita.
Valkosipulia käytin nyt neljään tomaattin kolme isoa kynttä, ihana potku! Tavallista keltasipulia yhden ja runsaasti basilikaa sekä oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria myllystä.

Leipä ensin puoliksi ja sopivan kokoisiksi annospaloiksi.

Pakkauksessa on noin viisi isoa slicea leipää ja yhdestä riittää joko kahdelle alkupalaksi tai esim. 6-8 pienempää palasta illanistujaisiin. Meillä meni alkupalaksi nämä neljä palaa :).

Näitä leipiä on kyllä hamstrattava Lidl:stä, ihanan näyttävät bruschetat saa näppärästi isolle joukolle! Tuli nälkä :).

Rommi-kookosdrinkki

2011-07-09T22:07:00.001+03:00

Taannoiselta eurooppaturneelta tuli tietenkin hankittua viinejä sekä muita juomia, varsinkin Italiasta sekä Saksan ja Tanskan rajalta.
Sieltä Saksan "juomaparatiisista" löysin suosikkirommiani kookoksen maussa. Captain Morgan on ollut jo vuosia suosikkirommiani Appleton Estate rommin ohella. Nämä ovat vaan luvattoman kalliita Suomessa!

Tätä kookoksella maustettua vaaleaa rommia en ole koskaan nähnyt, joten pakkohan se oli napata mukaan. Itse kun en tykkää juurikaan mistään likööreistä, joten tämä maustettu rommi kiinnosti heti.

Pullon kyljessä ehdotettiin lantringiksi ananas-, appelsiini- tai karpalomehua. Tuo ensimmäinen eli ananasmehu jäi heti mieleen ja päätin myös lisätä kuplia juomaan. Meillä ei makeat juomat uppoa, joten kivennäisvedellä sain drinkkiin hapokkuutta sekä taitettua makeutta.

Drinkkiin on vaikea antaa tarkkoja mittasuhteita kun tein ensimmäistä kertaa mutta tästä tulee yhdelle.

Rommi-kookosdrinkki:

6 cl Captain Morgan kookosrommia
jäämurskaa
ananasmehua
vähähiilihappoista kivennäisvettä
koristeeksi mansikka ja pala tuoretta ananasta

Mittaa tehosekoittimeen jäämurskaa, rommi sekä oman maun mukaan ananasmehua sekä kivennäisvettä. Minä laitoin puolet ananasmehua ja puolet kivennäisvettä, pitkään drinkkiin sopivasti. Sekoita täydellä teholla.

Kaada drinkki hurrikaanilasiin ja koristele tuoreella ananaksella sekä mansikalla.
Nauti heti kylmänä.

Jäin miettimään miten sitten teen tätä drinkkiä kun tuo rommi loppuu? Sopisikohan tuore kookos sekaan tai kookosmaito....kookosaromiin en ole missään törmännyt. Noh, jää testattavaksi sillä tämä rommi loppuu nopsaan kun mieskin tykkäsi ja tästä käynnistyi jälleen meidän Karibian risteilyn haaveilu....someday!

Nuotiolohi ja salaattia

2011-07-05T22:54:00.001+03:00

Juhannus meillä vietettiin osittain mökillä rakennushommissa sekä kaupungissa kun sade yllätti eikä asuntovaunurouvassa olisi ollut hauskaa viettää Juhannuspäivää.
Meillä miehet rakastaa kalaa, joten haluan aina tehdä jotain kalaruokaa kun mökille mennään. Ootan vielä sitä kun kalaa aletaan saamaan omista verkoista, virvelillä tai ongella...se tuo tunnelmaa lisää ja tietenkin makua kun saa tuoretta kalaa.

Näin kesällä me tykätään kohtuu kevyestä ruoasta eli joko kalaa/lihaa/kanaa sekä siihen kylkeen salaattia tai uusista potuista jotain. Joskus joku soossi tai voisilmä mausteineen.

Tällä kertaa päätin vihdoin ottaa käyttöön joulupukilta saadun grillaustason joka helpottaa kyllä kokkausta kun sen päälle voi asettaa esim. Muurikka-pannun, halsterin jne. Ja lohen otin mukaan kaupungista....sallittaneen...

En kirjoita mitään sen kummempaa ohjetta tähän, koska ainekset ovat yksinkertaisia eikä esillelaitossa voi ihmeemmin sooloilla.

Annetaan siis mennä ja lohet öljysin ja maustoin suolalla sekä sitruunapippurilla. Minusta nämä riittävät lohelle kun nuotiosta kalaan tulee oma makunsa.

Kylkeen tein salaatin jääsalaatista, mozzarellapalloista, suomalaisista kirsikkatomaateista sekä tuoreesta basilikasta. Salaatin maustoin kevyesti myllysta suolalla sekä mustapippurilla. Ja lorautin tietenki joukkoon oliiviöljyä.

Kuvaa valmiista annoksesta kertisastioissa en ehtinyt saamaan kun nälkä oli kaikilla ja söimme hyvällä ruokahalulla. Kyytipoikana meillä oli suositeltu valkoviini Torres Santa Digna Gewürztraminer Reserve joka osoittautui loistavaksi viiniksi nuotion savusta nauttineen lohen kera.

Mökkitontilla minulla ei ole uunia käytössä, joten luotan leivonnaisten suhteen joko Joutsan torin antimiin tai vielä ehkä enemmän Uimaniemen kesätoriin. Sieltä nämäkin sämpylät nappasin mukaan.
Välillä leivon mukaan jotain tai nappaan Heilasta Heinolasta mutta kyllä sitä vaan tykkää suosia paikallisia yrittäjiä yrittäjänä.

Ja mikä parasta, kesätorilla on ihana kirjapöytä. Viime kerralla sieltä jäi mukaan Eino Leinon Musti, jota pikkumies aloitti innoissan lukemaan sekä vanha lintukirja. Ja mitähän sieltä löytyy seuraavan kerran? Ihana kesä ja mökkeily!

Kesän paras mansikkakakku

2011-07-03T20:17:00.001+03:00

Minä leivon kesän ensimmäisen mansikkakakun aina Juhannuksena, tuoreista suomalaisista mansikoista. Tänä vuonna tosin otin varaslähdön mökillä jo aiemmin mutta mansikkoina taisi olla hollantilaisia. Suomalaiset mansikat kruunasivat tämän kakun Juhannuksena.

Paistan pohjan aina samalla reseptillä ja täytteiksi en hyväksy muuta kuin kermavaahtoa ja mansikoita. Se on se kesän paras mansikkakakku.

Kakkupohja:

kananmunia
sokeria
vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta

Minä mittaan kuivat aineet aina Kartio-laseihin. Saman verran kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja..
Meidän kolmen hengen poppoolle teen aina kolmen kananmunan kakun, siitä riittää 2-3 palaa per napa kakkunälästä riippuen.

Vaahdota sokeri ja kananmunat kovaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkooon jauhot & leivinjauhe. Kaada voideltuun & jauhotettuun kakkuvuokaan (kolmen munan pohjan paistan 1,5 litran alumiinisessa kakkuvuossa jonka halkaisija noin 19 cm).
Paista noin 180 asteessa kypsäksi.

Täyte ja kostutus:

kostukkeeksi maitoa vaniljasokerilla tai limua tai mansikkalikööriä & sitruunalimua
suomalaisia mansikoita
sokeria
vispikermaa

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja kostuta mieleiselläsi kostukkeella. Ennen pikkumiestä kostutin kakun aina mansikkaliköörin ja sitruunalimun seoksella mutta nyt yleensä sitruunalimulla tai maidolla johon sekoitan vaniljasokeria.

Viipaloi väleihin mansikoita ja lisää vaahdotettua kermaa joka on maustettu sokerilla.

Kuorruta kakku vapaasti palettiveitsen avulla kermavaahdolla ja lisää päälle kokonaisia mansikoita.

Kun teen mansikkakakun vain omalle poppoolle en jaksa panostaa ulkonäköön ollenkaan :). Heittelen kerman päälle ja siloitan sen minkä jaksan palettiveitsellä. Mansikanmöllykät päälle ja hetkeksi tekeytymään jääkaappiin.
Tarkkasilmäinen ehkä huomaa, että tässä kakussa nyt Juhannuksena kerma meni hieman yli....hups! Unohdin fiiliksissäni vispikerman vähän turhan pitkäksi aikaa yleiskoneeseen mutta eipä se onneksi makuun vaikuttanut. Sattuuhan näitä :)

Jos kesävieraita on tulossa tai juhlat edessä, panostan myös koristeluun enemmän. Mutta kesän mansikkakakku ei mielestäni ihmeitä vaadi. Yksinkertaisuus on kaunista.

Ja pitäähän perheen prinsessankin saada osansa, meidän Pennoroinen osaa kyllä pitää puolensa.

Meillä mansikkakakkua syödään kyllä ahkeraan ja mökillekin on helppo paistaa pohja mukaan. Se kun säilyy huoneenlämmössä ja voi täyttää sitten kun siltä tuntuu.

Kesä = mansikkakakku! Ihanaa mansikkakakkukesää kaikille lukijoille :)

Keittiö paperilla

2011-06-30T19:12:00.001+03:00

Muutto uuteen kotiin häämöttää ja lupasin postailla muutto- & remppatunnelmia ruoanlaiton ohella.
Uudessa kodissa päätimme uusia ensimmäisenä keittiön sekä eteisen & keittiön kaakelilattian. Uuden värin pintaansa saavat varmasti seinät ja mikäli aika riittää niin myös alakerran portaikko. Monta monta muuta juttua on myös mielessä mutta budjetin mukaan on remppailtava pikku hiljaa :).

Keittiö on minulle tietenkin se tärkein kohde kodissa ja nyt kun se on oikein paraatipaikalla niin halusin panostaa siihen. Keittiöremppa imaiseekin lähes tulkoon tämän hetkisen remppabudjetin, joten ihan kaikkeen raha ei riittänyt eikä kyllä keittiössä tilakaan.

Aika hyvin sain toisaalta toiveeni toteutettua ja olen tyytyväinen.
Minulla oli hyvin selvät sävelet mitä haluan keittiööni ja mihin kohtaan, suunnittelija piirsi paperille ja keksi kyllä muutamia erittäin hyviä ideoitakin! Olin valinnut jo ennen ensimmäistä suunnittelukäyntiä lähes kaikki materiaalit, joten kalusteiden ja koneiden sijoittelu oli suurin homma eikä se ollutkaan helppoa!
Kävin suunnittelusession neljässä keittiömyymälässä ja aika nopsaan suosikit erottuivat.
Ainiin, mies antoi minulle vapaat kädet suunnitteluun, värien valintaan jne. koska olin suunnitellut jo edellisen keittiömme ja se on ollut erittäin toimiva. Ihana mies!

Tänään sain käsiini vihdoin lopulliset piirrokset ja tältä tuleva keittiöni näyttää.

Kuva on toki huonolaatuinen mutta kyllä siitä idea selviää.
Loppupeleissä keittiön materiaalit sekä tyyli eivät hirveästi poikkea nykyisestä mutta muutamia upgreidauksia halusin tehdä mm. koneiden ja tasojen suhteen.
Keittiön viereiselle tyhjälle seinälle halusin ehdottomasti kalusteisiin sopivan vitriinin lasihyllyin. Sinne saan astia-aarteeni kauniisti esille.

Väreiksi keittiöön valitsin kiiltävän valkoisen, mustan sekä alumiinin. Aivan kuten nykyisessäkin.

Vihdoin saan myös toteuttaa "saarekeunelmani" johon sijoitin keittotasot, joita tulee muuten yli metrin verran :). Saarekkeen pitkän sivun eteen tulee keittiöpöytä.
Saarekkeen toiseen päätyyn tulee ns. baaritaso, jonka alle saan 2-3 baarijakkaraa. Siinä on ystävien mukava katsella kokkaustani tai minulla kunnolla tilaa leipoa!

Keittiön tasoksi halusin nyt vihdoin ja viimein kivitasot. Olin jo päättänyt että laitamme syvän mustat ja kiiltävät tasot mutta sitten Puustellin myyjä kiikutti minulle ihanan tasonpalan jossa kimalsivat lasinpalat. Ja minähän jäin siltä istumalta koukkuun.
Taso on valmistettu kierrätysmateriaalista ja siihen joukkoon on puristettu lasia. Taso on musta kivitaso, jossa kimmeltävät ikään kuin pienet timantit! En malta odottaa että tasot on asennettu ja pääsen niitä sivelemään :).

Kuva: Lapetek

Altaissa päädyin Lapetekin BlancoMetra 6 S Compact Silgranit® altaaseen, joka on lähes naarmuuntumaton ja kestää kovaa kuumuutta. Minulle kolahti se, että allas on helppo pitää puhtaana eikä siinä näy vesiroiskeet kuten teräsaltaassa.

Kuva: AEG

Nykyisessä keittiössämme meillä on pääsosin AEG:n kodinkoneet ja olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen.
Uuteen keittiöön valitsin AEG:n uudesta Crystal-mallistosta keittotasoiksi yhden ison kaasupolttimon sekä kaksi rajatonta induktiokeittotasoa. Rajattomaan induktiokeittotasoon voi kattilan sijoittaa mihin kohtaan vain ja taso kuumenee juuri siltä alalta.
Harmikseni rajatonta keittotasoa ei saanut yhtenä isona pintana vaan piti valita kaksi pientä, himpun alle 40 cm tasoa. Mutta ompahan nyt keittotasoa yli metrin verran!

Kuva: AEG

Vanhasta kodista nappaamme mukaan LG:n side-by-side kylmäkeskuksen sekä viinikaapin.

Tänään löysin myös K-Raudasta lähes mustat, kiiltävät, 30x60 cm lattialaatat jotka tulevat keittiöön sekä eteiseen. Viime viikolla niitä himoitsimme mutta emme ostaneet ja nyt kun niitä lähdettiin hakemaan ne olivatkin tulleet kesäaleen -30%! Välillä hyvä tuuri potkaisee!

Varasimme laatat ja haetaan ne parin viikon päästä kun remontti alkaa.

Vielä puuttuu se liesituuletin, josta jo aiemmin postailin ja tuo Savon Grace on edelleen se "ykkönen". Nyt vaan on mietinnässä riittääkö tuo pieni vai pitäisikö olla isompi malli kun keittotaso on niin leveä. Myös keittiön pieni välitilan materiaali on vielä hakusessa sekä saarekkeen taustalevyn materiaali; siihen mietin sisustuskiveä mutta saapa nähdä jääkö se kuitenkin vain kalustelevyksi.

Valaistusta laittelen itse mm. LED valonauhoilla mutta siinäkin on idea vielä hakusessa tosin muutama ajatus jo mielessä :).

Nyt ei voi muuta kuin odotella vajaat kaksi viikoa ja sitten remontin kimppuun. Keittiötä saamme odotella, toimitus on toivottavasti viikolla 34. Grillaussessioita on tiedossa reippaat kolme viikkoa, koska joudumme muuttamaan vanhasta pois, joten saapas nähdä milloin grilliruoka tökkää :) mutta grilli- tai terassiruokapostauksia on taatusti tulossa :).

Aloitan remppapostailut parin viikon päästä mutta sitä ennen jatkuu vielä lomapostaukset.

Kesän lohikeitto

2011-06-29T17:42:00.001+03:00

Meillä mökkiprojekti jatkuu jo kolmatta kesää, viime kesä oli toki onneton kun asuimme ja reissasimme kahta maata mutta tänä kesänä projekti käynnistyi kunnolla Eurooppa-turneen jälkeen.
Ja milloinkas muutoin kun Juhannuksena hommaa riitti!

Pienoinen haaste mökillä on tällä hetkellä sapuskan laitto. Meillä on käytössä yksi jääkaappi, jonne mahtuu ehkä vajaan kahden päivän ruoat, juomia ollaan kaivettu hiekkamonttuun kylmään. Lämmön lähteenä on kaksi kaasuliettä asuntovaunurouvassa sekä nuotio.

Joulupukki muisti meitä tosin nuotion kylkeen sopivalla, toivomallamme loistavalla grillaustasolla, jonka otimme käyttöön. Nuotiolla grillaus helpottui huomattavasti mutta kaikkeen nuotiokaan ei vosi. Varsinkaan kun en halunnut sotkea nokeen näitä uusia Hackmannin kesäkattiloita jotka oli pakko käydä hakemassa hieman salaa Järvenpään Iittalan myymälästä. Onneksi MyIiittalan tilillä oli 20 €:n etuseteli ja vielä isompi kattila kantistarjouksessa...silti kauppaan hurahti kasa kymppejä mutta tarpeeseen tuli ja pitäähän mökillä olla asianmukaiset astiat.

Ajatus- ja ideanystyröitä saa toden teolla hieroskella mökkiviikonlopun lähetessä kun mietin ruokalistaa. Osan ruoasta pakkaan kotoa jääkaapista mukaan ja osan ostan mm. Heilasta matkan varrelta tai Pertunmaan pikkukaupoista. Olen alkanut välttämään ketjuhuoltamoja ja viimeksi paluumatkalla bongasimme Pertunmaalta uuden kahvila-ravintolan Wanha Roopetti, joka yllätti ystävällisellä palvelulla Juhannuspäivänä sekä ihanilla herkuilla. Mieltä jäi kaivamaan mimmoisia pizzoja emännät olisivat pyöräyttäneet ja miehen mieltä jäi kutkuttamaan kalaburgeri. Nooh, ensi kerralla taatusti pysähdytään uudelleen!

Mutta se lohikeitto.
Itse en ole niin hirveästi kalan perään, sitä on tullut syötyä pikkulikkana Namsenin ja Tenon jokivarrella ihan riittämiin. Lohi kuitenkin maistuu aina, joten päätin yllättää miehet ja pyöräyttää lohikeiton uuteen kattilaan.

Ostin tietenkin sarjaan kuuluvan lävikön vai siiviläksikö sitä kutsutaan? Siinä on hyvä ja helppo huuhdella potut ja muut vihannekset mökkirannassa.

Tämän lohikeiton tein fiilispohjalta, maistelemalla makuja. En siis anna tiettyjä raaka-ainemääriä kun toinen tykkää keitosta jossa on enemmän lientä ja toinen vähemmästä. Tee siis oman makusi mukaan ja maistele rohkeasti!

Kesän lohikeitto:

kalalientä tai vettä & kasvis-/kalaliemikuutio
uusia pottuja
tuoreita porkkanoita
lanttua
kevätsipulia
lohikuutioita (mielellään tuoretta mutta pakastekuutiokin toimii)
maustepippureita
laakerinlehtiä
valkoviiniä
kuohukermaa
voita
tuoretta tilliä
suolaa

Minulla ei ollut nyt itsekeitettyä kalalientä joten kaadoin kattilaan vettä ja lisäsin yhden kasvisliemikuution sekä maustepippurit & laakerinlehdet. Anna liemen kuumentua.

Lisää joukkoon kuutioidut potut, porkkanat ja lanttu.
Anna kypsyä kunnes ovat haarukalla kokeillen vielä hieman kovia.

Lisää joukkoon lohikuutiot sekä sipuli suikaloituna/renkaina.

Kun lohikuutiot ovat lähes kypsiä, lisää valkoviiniä ja voita maun mukaan sekä tuore tilli. Anna poreilla hetki ja mausta suolalla.
Maistele ja tarkista maku!

Tähän keittoon en saanut tuoretta lohta ja pakastealtaastakin lohikuutiot oli loppu enkä jaksanut lähteä toiseen kauppaan. Päätin kokeilla kalahyllystä kylmäsavustettuja lohikuutioita joiden pakkauksen mukaan piti soveltua myös keittoon. En kyllä suosittele. Kuutioit jäivät epämiellyttäviksi purra vaikka miten niitä keittelin ja pinta oli omituisen näköinen.
Näin jälkeenpäin, olisi pitänyt mennä sinne toiseen kauppaan.

Keitto kuitenkin maistui kaikille tuoreen ruisleivän ja juuston kera!
Vinkki! Minä ja mies lisäsimme vielä smetana-silmän keittoon kruunuksi.

Keiton kaveriksi sopi Alkosta bongaamani uutuus, Lindemansin Early Harvest valkoviini jossa on vähemmän alkoholia kuin perusvalkkarissa. Oikein kylmänä se maistui taivaalliselta keiton kaverina ja sopi hyvin puuhakkaaseen Juhannuksen viettoon!

Meidän mökkirannasta ei ole paljoa kalaa saatu mutta niitä on, se on varma. Lintuja ja lintupesueita vierailee rannassamme joka päivä joutsenista lähtien. Tätä ahkeraa sukeltajaa veikkasimme tukkasotkaksi mutta varmuutta ei ole. Jos joku osaisi kuvan perusteella kertoa?
Kaksikko suklasi tovin kivilaituriamme ympäriinsä, joten pikkukaloja ja pieneliöitä löytynee...sitä isoa ahventa odotellessa :)

Autolla Toscanaan, vol. 4, Toscanassa ja bruschetta-leivät

2011-06-25T19:40:00.003+03:00

Saavutimme määränpään eli Italian lähes lasketellen :). Tie Itävallasta Italiaan oli laskuvoittoista ja maisemat aikasta hurjia välillä. Kun pääsimme Toscanaan, muuttui tie serpentiiniksi mitä lähemmäs lomakotiamme pääsimme.
Pakko myöntää, että välillä ahdisti ja en edes ollut tiennyt, että Toscanassa on oikeasti vuoristoa! Ja missäpäs muualla meidän lomakoti olikaan kuin korkealla vuoristossa vanhassa kylässä, San Cassianossa.

Meidän lomakoti, Villa Rosa oli ihanan rustiikkinen ja tilaa meille viidelle oli kyllä liikaakin. Tarkoitus oli, että porukkaa olisi ollut enemmän mutta niin ne suunnitelmat vuoden varrella muuttuivat.
Villa Rosan isäntäväki oli loistava, tai äiti joka asuu samassa kylässä. Poika asuu Briteissä mutta vastasi meidän tekstiviesteihin aktiivisesti, jos oli kysyttävää.
Ainoa miinus oli tietyllä tavalla vuoristoinen paikka koska jotenkin oletimme, että olemme laakealla alueella auringonkukkien ympäröimänä. Kuten siinä leffassa :).

Toisaalta taas minulla ainakin kunto kasvoi kun jouduimme kävelemään pitkin ja poikin eikä autoakaan saanut ihan talon eteen. Puhumattakaan anopin asuntoautosta!
Kukonlauluun sai herätä joka aamu ja välillä kanat olivat meidän ulko-ovellakin.

Yksi päivä tulimme reissusta ja huomasimme vanhemman rouvan varmaankin tyttären kanssa poimimasta puista kirsikoita ja he heti huikkasivat pikkumiehelle, että tulehan tänne. Tytär nappasi pikkumiehen paidanhelmasta, repäisi kunnon oksat kirsikoita ja opasti pitämään kiinni paidanhelmasta. Osasimme sanoa kiitos italiaksi ja hymyillä kauniisti...ja aaah, empä ole koskaan maistanut yhtä hyviä kirsikoita! Eikä nämä ole raakoja vaikka siltä näyttääkin!

Vuoristomaisemamme oli kyllä upea joka aamu kun ikkunanluukut avasimme!

Ja yläterassilla viinirypäleet olivat juuri kypsymässä. Rypäleet pullistuivat silmin nähden reippaan viikon aikana!

Mikä voikaan olla enemmän italialaista tunnelmaa kuin tämä? Minun sydän jäi Italiaan.

Minulle oli tietenkin tärkeää käydä mahdollisimman usein ulkona syömässä koko matkan aikana ja varsinkin Italiassa. Muidenkin toiveet piti ottaa toki huomioon, joten söimme välillä myös kotona.
Kävimme ostoksilla välillä minimarketeissa (=kioski), supermarketeissa (=k-ruokakauppa) sekä myös hypermarketeissa (=Prisma tai Cittari). Ongelmia tosin teetti välillä aukioloajat eli siestan aikaan noin klo 13-17 ei mikään kauppa ollut auki paitsi jotkut isommat isoimmissa kaupungeissa.
Meidän kylän kauppa oli auki vähän miten sattuu eikä ollut kioskia isompi mutta palvelu loistavaa. Maananaina aamusta kauppa oli kiinni ja keskiviikkona iltapäivästä, sama Bagni di Luccassa eli isoimmassa lähikylässä.
Minulla tietenkin vierähti kaupassa tunteja...aah niitä juusto-, leipä-, liha-, kala- ja vaikka mitä tiskejä! Yritin kuvata isommassa marketissa vaan heti säntäsi henkilökunta kieltämään. Pöh!
Ja ne hinnat! Joimme mm. perusviinejä; Toscanalaisia pöytäviinejä joita sai 2 € 1,5 litran pulloissa tai mm. tätä Chiantia....

....1,5 litraa taisi olla viisi euroa!
Jo pelkkä hedelmien ja vihannesten tuore tuoksu sai melkein pökertymään! Ja pasta valikoima...niin kuivapastaa kuin tuorettakin. Ei minulle riitä viikko Italiassa!!!!! Niin, ja ne salamit...oih, miten hyviä. Ja kinkut....ja me olimme vain yhdellä alueella. Mitä koko saapasmaalla on annettavaa, minulle? OIH!

Ja sitten sitä reseptiä.
Olen postannut bruschetta-täytteen ohjeen joskus pari vuotta sitten mutta nyt päätin lähteä eri linjalle. Kaikki tuoretta eikä mitään kypsentämisiä.

Italialainen bruschetta:

maalaisleipää tai patonkia (saa olla jo kuivahtanutta ja vähän vanhaakin) -> leikkaa ohutta siivua

kiinteää tomaattia
keltasipulia
valkosipulia
basilikaa
hyvää oliiviöljyä
suolaa
mustapippuria

Kuutioi tuoreet ja kiinteät tomaatit, keltasipuli sekä valkosipuli.
Hakkaa basilika silpuksi.
Kokoa astiaan ja lurauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Vinkki! Mitä kiinteämaltoisempaa tomaattia = vähän nestettä sisältävää saat, sen parempi on lopputulos.

Anna täytteen maustua kylmässä ja leikkaa leivästä ohuen ohuita siivuja.
Paahda siivut esim. grillissä ja anna jäähtyä.

Nauti bruschetat alkupaloina hyvän punaviinin kera.
Viimoisista leipäpaloista meillä tapeltiin ja aika monena iltana tuli tehtyä iltapalaksi.

Italian yksi ihanuus on se, että monet ruokatuotteet myydään ihan omissa kaupoissaan. Tässä Bagni di Luccassa olevassa hedelmä- ja vihanneskaupassa kävimme useaan otteeseen hakemassa herkkuja. Sieltä tarttui mukaan myös ihana Toscanalainen vati. Näin sen ja olin halunnut jonkun paikallisen vadin kotiin vaikka en muuten kirjavia värejä astioissa kattauksessa siedäkään mutta tämä oli täydellinen. Ei halpakaan mutta se mietitytti ja se oli pakko hakea. Sain kylkiäiseksi paketin erilaisia hilloja! Ja tietenkin kaupassa oli muutakin, joten nappasin Limoncelloa niin itselle kuin tuliaiseksikin!

Eräänä päivänä meillä ovikello soi (jota etsimme aikamme ennen kuin huomasimme misssä se on!) ja siellähän talon emäntä oli herkkujen kera.
Olimme suostuneet saapumaan päivän myöhässä ja emännän poika lupasi meille yllätyksen.
Saimme italialaisia jälkiruokaherkkuja sekä Proseccoa. Sopi meille ja nämä hävisivät nopsaan parempiin suihin :).

Kokonaisuudessaan talo oli ihana, näimme mm. sisiliskoja, lepakkoja sekä tulikärpäsiä. Kävelimme ylös seuraavaan kylään baariin (joiksi nimitetään kahviloita joissa saa myös alkoholia) ja nautimme kahvit aveceineen sekä talon viiniä ja pikkumies jäätelöä.
Nautimme uima-altaalla löhöilystä sekä yhdessä olosta.

Upea loma!

Italiaan jäi kaipuu, niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Niin moneen olisi ollut mahdollisuus vaan aika rajallinen.

Minä tulen Toscanaan uudestaan.

Seuraavaksi bloggaan viinitilatunnelmia sekä reissailua Toscanassa ja sitten loppumatkan fiiliksiä Tanskasta & Tukholmasta. Tosin väliin varmaan vähän Juhannusfiiliksiä.

Ihanaa Juhannusta kaikille sillä sehän ei ole vielä ohi ja minä alankin täyttämään mansikkakakkua!

Autolla Toscanaan, vol. 3, Garda-järvellä

2011-06-18T17:22:00.002+03:00

Olimme ajaneet vajaan viikon Suomesta kohti Italiaa ja päätimme jo lähtiessä, että Garda-järven maisemissa vietämme pari yötä.

Italian liikenne hieman jännitti lähtiessä vaikka iPhonelle TomTom hankittiinkin. Suosittelen muuten ostosta, vain paluumatkalla satelliittiyhteys oli huono ja navikka ei osannut neuvoa kohteisiin vaan oli luotettava perinteiseen suunnistukseen. Muutoin kännynavikka toimi paremmin kuin odotimme! Laturissahan iPhohena sai pitää koko ajan mutta mikäs siinä!

Matkamme suuntautui Garda -järven eteläpuolelle ja leirintäalueeksi valitsimme Camping Village San Francisco:n, joka sijaitsee Desenzano ja Sirmione kylien välissä. Upea paikka aivan järven rannalla ja koska olimme low season aikaan liikenteessä niin matkailushekeillä (voit tilata kortin ja ladata siihen shekkejä ennen matkaa Karavaanareilta sekä matkan aikana puhelimitse, loistava systeemi!) pystyi maksamaan. Ja tässä kohtaa vielä muistutan, että kansainvälinen leirintäkortti kannattaa hankkia, ilman sitä ei oikein pärjää, yksi per perhe riittää!. Ainoastaan nettiyhteydestä maksoin erikseen täällä.
Tällä leirintäalueella oli myös koko matkan tarkimmat "säännöt". Mm. uima-altailla piti olla uimalakki (juu!!), jokin todiste (leirintäkortti tai passi) piti jättää respaan mutta toisaalta taas vartija oli aina portilla jos oli jotain kysyttävää ja rannekkeet kädessä piti kulkea, että pääsi sisään alueelle yms.

Leirintäalueella oli ihana ravintola The Restaurant Bar Pizzeria Vela D'oro, jonne suuntasimme ensimmäisenä iltana syömään.

Ravintolassa oli iltasella aikasta paljon porukkaa ja sitä myöden vähän hidas palvelu. Vai oiskohan niin, että en vielä ymmärtänyt Italialaista "rauhallisuutta" kiireen suhteen?

Söimme ulkoterassilla ja juomiksi valikoitui niin viiniä, olutta, limua kuin vettäkin.

Miehen kanssa otimme litran kannun valkoviiniä joka oli, kuten odotimmekin, pöytäviiniä mutta juuri sopivaa lipiteltävää pizzan kera kuumassa kesäillassa.

Pizzojen hinnat vaihtelivat 6-8 euron välillä, joku oli kalliimpikin. Itse tilasin vielä "Italia ummikkona" pizzan sipulilla eli Pizza Puglieze joka oli kyllä hyvää. Matkan varrella tosin opin salamin saloihin :).
Tilasin pizzaan erikseen valkosipulia vaan empä tietenkään osannut aavistaa, että se tuli öljyssä, joten siitä pizzan öljyinen pinta. Mutta ei tätä jäänyt muille :). Nami!

Toisena Garda-päivänä päätimme suunnata pyörillä läheiseen Sirmioneen kylään. Matkaa tuli ehkä 3-5 kilometriä suuntaansa, vaikea oli arvioida kun pää pyöri ympäriinsä kun ajoimme viini- ja oliiviöljykauppojen ohi, puhumattakaan muista herkkukaupoista.

Jätimme pyörät parkkiin ja suuntasimme jalkaisin Sirmionen linnoituksen sisään mutta ihan "etuovella" minut pysäytti tuoreet sitruunat....

...ja hedelmämyyjät. Meidän oli pakko napata pikkumiehen kanssa tästä kylmäaltaasta rasia kylmiä hedelmiä; tuoretta ananasta, vesimelonia, rypäleitä ja cantaloupea. Nuo kookoksenpalat jäivät houkuttamaan ja ne jäi maistamatta vaikka monessa kohteessa matkan varrella niitä näin!

Ennen Sirmionien linnoituksen sisälle astumista oli myös upeat hedelmä- ja vihanneskojut jo pystyssä.

Kaikki ah, niin tuoretta!

Varsinkin nuo pyöreät mutta "ruttuiset" tomaatit kiinnostivat mutta kun palasimme iltapäivällä niin kojumyyjät olivat poissa! Hetken mietittiin, että miten nyt näin kunnes tajusimme, että siestahan se. Italiassa siestaa vietetään klo 13-16/17 riippuen paikkakunnasta ja eri viikonpäivinä voi olla myös poikkeuksia. Mm. Bagni di Luccassa kaupat ovat auki maanantaina aamupäivästä, iltapäivän kiinni ja keskiviikkona aamupäivän kiinni ja iltapäivän auki. My kind of a country!!
No, isot hypermarketit isoissa kaupungeissa on toki auki (matkaa saattaa olla 20-30 km) mutta pikkukaupungeissa on eri rytmit ja nämä kannattaa kyllä tarkistaa mikäli mielii lomalle Italiaan. Hypermarket Italiassa on kuin meidän Prisma tai Cittari, Supermarket isompi K-ruokakauppa ja minimarket kuin R-kioski ja näissäkin on toki suuri ero. Esim. leirintäalueiden "Grocery" vastaa tarjonnaltaan R-kioskia + alkoholijuomia jonkin verran.
Myös pyhäpäivät kannattaa tarkistaa etukäteen!

Ainiin, ja nuo "ryttyiset" tomaatit osoittautuivat täydellisiksi mm. Bruschettaan, josta reseptiä pian!

Ja takaisin Sirmionen tunnelmiin...kaupunki on upea ja vaikka olimme siis sesongin ulkopuolella liikenteessä, oli kaupunki täynnä turisteja. Mitähän se on sitten heinä- elokuussa?
Pysähdyimme pikku naposteltavaa haukkaamaan jonnekin kylän varmaan lukemattomista "bar":eista, jotka tulkitsin kahviloiksi/pikkuruokapaikoiksi.
Siellä nappasimme muistaakseni nimeltään pizzettan, joka oli höttöpohjainen pizzantyyppinen viritys. Paljon tomaattisoossia, joka oli kyllä ihanan maukasta mutta mozzarellaa olisi voitu raaskia laittaa vaikka kourallinen lisää.
Kylmän talon viinin kanssa maistui kuitenkin eikä tullut ähky mikä olisi ollut kurjaa yli +30 helteessä.

Kiertelimme ja kävelimme ympäriinsä monta tuntia ja bongasin monta kojua missä myytiin tuoreita hedelmiä. Eikä mitään pieniä paloja :).

Sirmionen kylä oli kyllä niin herkullinen jo ulkonäöltään, että olisimpa voinut hyvin jäädä tänne!

Päivä oli tosi kuuma ja kun kiertelimme ja kiertelimme niin välillä oli pakko hypätä sisään gelateriaan. Näitä jäätelöbaareja oli kylässä varmaan yhtä monta kuin ravintolaakin.

Yritä nyt sitten valita haluatko tikkujäätelön, jäätelökeksin, tötterön....

...ja kun tietäisi vielä millaisen tötterövohvelin?
Itse jäätelöistä sai aina pyytäessä maistiaisen ja makuina löytyi kiiviä, pistaasia, tiramisua jne. jne. jne. Varmaan yhtä paljon makuja kuin gelaterioitakin ja jokaisella omansa.

Itse kun en ole niin hillitön jäätelön ystävä niin nappasin jääjuoman, jossa oli tuoretta sitruuna jäämurskan kera. Ihanan kirpeää ja kun jää suli, juoma lisääntyi. Ihanan viilentävä ennen pyöräilymatkaa leirintäalueelle! Jäin miettimään, että jos tuohon olisi itselle lorauttanut joukkoon Limoncelloa niin oispa ollut täydellinen :).

Päätimme toisena iltana grillata leirintäalueella, joten suuntasimme il Leone di Lonato -ostoskeskukseen, joka oli Jumbon tyyppinen. Sieltä löysimme ison Iper -ruokakaupan, josta shoppasimme kalaa, lihaa, viinejä, salaatteja, makkaroita, juustoja ja valmiita leipiä jne. Tiskit olivat superihania vaan kun yritin napata kuvia, sain kimppuuni henkilökunnan....pöh!

Ostimme pöytään erilaisia valmiita foccacia -leipiä. Höttöisiähän nämä olivat mutta "italian ensinälkään" upposivat sipulisin ja tomaattisin päällisin.

Ostimme myös oliiveja, kirsikkatomaatteja ja pikkumozzarellaa....aah miten ihania!

Grilliin päätyi ihmeen pitkä "makkara"...joka näytti kyllä äärettömään epäilyttävältä mutta sisälsi puhdasta lihaa. Pitkän grillauksen jälkeen lopputulos oli hyvä. Lihaisan mausteista.
Kanan fileet kypsyivät myös meidän upean isossa hiiligrillissä salaatin kaveriksi.

Bongasin tiskiltä myös upeaa lähes paperin ohutta, herkullisesti marmoroitunutta lihaa. Pakkohan sitä oli ostaa ja käyttää nopsaan hiilillä.
Nopea käyttö hiilillä ja pinnalle oliiviöljyä & balsamicoa. Voiko enempää pyytää?

Voi. Miksi Suomesta ei saa tämmöistä lihaa? Valmiina lihatiskiin ja ääntä kohden semmoisenaan tai vaikka carpaccion muodossa.
Nämä slicet olisivat upeita myös lihafonduessa. Montrealissa näitä myös sai mutta jospa joskus Suomestakin tai jos saa niin vinkatkaa mistä?

Grilliherkuista en ehtinyt ottaa kuvaa kun ne syötiin kilpaa ja telttaan unille.

Seuraavana aamuna olikin kohteena jo Modena, sieltä Maranelloon ja kurkkaamaan Ferrareita.

Ja autojen jälkeen kohteeseen, Toscanaan josta seuraavat raportit!

Autolla Toscanaan, vol. 2

2011-06-07T17:33:00.002+03:00

Saksassa Baijerin alueella Alppien kupeessa söimme paikalliseen kulttuuriin verrattuna aikaista illallista ihanan idyllisessä kylässä nimeltä Unterthingau. Sieltä valitsimme summa mutikassa paikallisen Gasthofin ja vähän aikaa eteisessä pyörittyämme tajusimme mistä mennä sisään ruokapuolelle. Ja kuten arvasimmekin, oli ravintola tyhjä mutta sehän ei meitä haitannut.

Saksassa yleensä aina paikallisessa kuppilassa on kantapöytä, johon ei kannata eksyä ja yleensä siitä "ajetaankin" pois. Kantapöytä on yleensä pyöreä mutta tässä kuppilassa se oli muiden pöytien mukainen neliskanttinen ihanien lamppujen alla.

Seinät roikkuivat kuivatuista humaloista ja tunnelma oli ihanan rento. Minä ihastuin heti!

Talon viinit tarjoillaan Euroopassa aina erilaisista kannuista tai karahveista ja viiniä saa pilkkahintaan 1/4 litraa, puoli litraa tai litran verran. Mitään makujen sinfoniaa talon viineistä on turha odottaa mutta hyvin ne kyytipoikana maistuvat varsinkin lounaalla tai kuumana kesäpäivänä ihan sellaisenaan.

Pikkumies tilasi ruoaksi kalavadin, jonka kylkeen kannettiin käsien pesua varten (annoksessa oli rapuja) sitruunavesi ja kuivausliina. Kyllä voittaa Savetit!

Kalavadilla oli lohta, jotain vaaleaa kalaa jonka nimi jäi epäselväksi, tuoreita rapuja, paistettuja rapuja sekä kalmaria. Sivussa oli ihanan makeita porkkanoita sekä tuoretta patonkia.
Pikkumies maistoi kaikkia mutta ei vielä järin ihastunut rapuihin saatikka kalmariin. Mutta tärkeintähän olikin maistaa ja sen pikkumies osaa!

Anopin valinta oli kasvispasta, joka oli kyllä todella hyvää. Tomaattisessa, ehkä hieman tulisessa soossissa oli ainakin kesäkurpitsaa, paprikaa ja porkkanoita. Tagliatelle oli juuri sopivan napakkaa.

Mies valitsi Gorgonzola-juustoisen tagliatellen sekä paikallisesta lihasta valmistetun pihvin juustosoossilla. Piti itse hieraista parikin kertaa simmuja, koska mies ei juuri koskaan syö a) pastaa ja b) mitään soosseja? Halusi kokeilla paikallista ruokaa ja hyväähän se oli, ei voi kieltää....oma haarukkani eksyi useammankin kerran miehen lautaselle.

Oma valintani oli kyllä tylsä, toistamiseen leike ja perus ranskikset, joita kyllä kilpaa syötiin minun lautaselta. Leikkeet ovat kyllä olleet juuri niin hyviä kuin uskalsin odottaa, Suomessa kun en ole hyvään leivitettyyn leikkeeseen törmännyt. Lupasin kuitenkin itselleni, että nyt saa leikkeet riittää vaikka Itävaltaa kohti ollaankin menossa.

Kaikkinensa ruoka oli todella hyvää, palvelu moitteetonta ja englantikin ilmeisesti omistajien tyttäreltä taipui yllättävän hyvin. Ystävällisesti hän yritti järjestää meille vielä vierailun lähipanimolle mutta samalle illalle sitä emme enää saaneet. Eiköhän sitä paluumatkalla vielä jollekin panimolle Saksan puolella eksytä kun Saksan läpi on ajettava.

Jatkoimme matkaa kohti Saksan ja Itävallan rajaa Füssenin kaupunkia kohti, jonka kupeesta löytyy ehkä kaunein linna maailmassa, Neuschwanstein. Kuningas Ludwig II:n linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1869 ja ne kestivät 17 vuotta, kunnes kuningas äkillisesti kuoli. Osa linnasta jäi valmistumatta.
Linnassa on upeita vaikutteita Ludwigin ihaileman Wagnerin oopperoista sekä hänen rakastamistaan joutsenista.
Ehdottomasti upein paikka missä olen käynyt ja tarina kuninkaasta juuri niin kutkuttavan salaperäinen!

Matkamme jatkui Alppien läpi Itävallan kautta pohjois-Italiaan Gardajärvelle. Sieltä pian uusia kuvia ja tunnelmia!

Autolla Toscanaan, vol. 1

2011-05-31T23:10:00.001+03:00

Anoppini juhlii tänä kesänä pyöreitä kymmeniä ja pienissä viinihöyryissä heitimme vuosi sitten ilmaan ajatuksen lähteä juhlimaan Italiaan ja siitähän se lähti.
Päätettiin siinä samassa huumassa lähteä autolla matkaan ja kun aloimme miettimään reittiä niin matkan kestoksi sovittiin siltä istumalta kolme viikkoa. Myö päätettiin matkata Volvolla ja yöpyä meno & paluumatkat teltassa, Toscanasta vuokrattiin talo.

Puolisen vuotta ajatusta haudottiin ja työstettiin....ja ei kun suunnittelemaan. Jokainen heitti omat toiveet reissun suhteen ja siitä alettiin miettimään reittiä. Kuukautta ennen lähtöä sitten alustava reitti mietittiin, varattiin lauttayhteydet Suomesta Ruotsiin, koska meitä ei innostanut yli vuorokauden "risteily" Saksaan rahtilaivalla. Ja toisaalta anopilla oli mielessä mielenkiintoisia kohteita rakkaasta naapurimaasta, joten päätimme ajaa Ruotsin ja Tanskan kautta eurooppaan.
"Liikaa" reittiä ei suunniteltu vaan päätettiin mennä fiiliksellä eikä esim. varattu mitään yöpaikkoja, koska ollaan liikenteessä low season aikaan.

Menimme Viikkarilla Turusta Tukholmaan ja suuntana meillä oli Helsinborg. Starttasimme heti aamusta laivalta kohti Grännaa, joka oli meidän pysähdyskohde.
Gränna on tuttu polkkakarkeistaan ja niiden valmistusta lähdin innolla katsomaan.

Polkagris -nameja valmistetaan ympäri Grännaa joten mikään "paja" ei varmaan ole se oikea tai aito. Korjatkaa, jos olen väärässä?
Me kurkattiin varmaan lähes kymmeneen pajaan ympäri kaupunkia ja jokaisessa pajassa oli näyteikkuna jonka takaa sai seurata makeisten valmistusta.

Yhdessä pajassa sai seurata valmistusta ihan näppituntumalta ja tässä sulaa karkkimassaa työstetään.
Polkkakarkkeja olikin tarjolla jos vaikka missä muodossa ja makujakin perinteisen piparmintun ohella kymmeniä!

Makeassa huurussa alkoi kahvinystyröitä kolottamaan ja löysimme tiemme ihanaan paikalliseen konditoriaan pääkadun varrella.

Ja siellä päädyttiin herkullisen näköisiin viinereihin ja empä ole yhtä hyviä koskaan maistanut!

Meillä oli tarkoitus mennä lautalla Tanskan puolelle vasta seuraavana päivänä vaan niin me innostuimme ahnettimaan kilometrejä ja olimme jo illalla Tanskassa kohteessa :).

Seuraavana aamuna ajoimme nopsaan Rodbyhyn ja siitä lautalla Puttgardeniin Saksan puolelle. Jatkoimme matkaa autobaanaa pitkin kohti seuraavaa yöpaikkaa, joka oli viiden tähden leirintäalue Dransfeldissa. Ihana paikka, jossa oli uima-allas alue extra hintaan tosin mutta muutamalla eurolla siitä selvisi ja kannatti.

Aamu-uintien jälkeen starttasimme asuntoauton ja Volvomme kohti seuraavaa kohdetta, jossa neljän tähden yöpaikka oli minusta kyllä lähemmäs kolmea. Toisessa reunassa oli kanaali rahtiliikenteineen ja toisella puolella junarata :(. Miehet tosin tykkäsi viereisestä yleisestä uimalasta.
Nooh, minä vedin uimapuvun päälle, asettelin rantatuolin jokea kohti, täytin viinilasin ja kaivoin uusimman Viini -lehden esiin niin mikäpäs siinä...ja kun lämpöäkin oli yli +30 niin mikäs siinä istuessa.

Löysimme kylästä ruokapaikan, joka oli erikoistunut vain Snitcheleihin. Kun kysyin saako teiltä kalaa, kanaa....vastaus oli suoraan ei. Vain leikkeitä erilaisin täyttein, lisukkein ja kastikkein.
Päätimme jäädä syömään.

Minä tilasin perusleikkeen ruskealla kastikkeella ja paikallisilla nuudeleilla eli spätzel mikä minusta taas vastaa pastaa. Mene ja tiedä mutta hyvää oli, todella hyvää!

Mies halusi tilata paikallisen annoksen ja sai saman leikkeen sienillä ja juustokastikkeella kruunattuna. Maistui!

Appiukko tilasi ison annoksen leikettä ja sai kaksi (uuhhh) paistetuilla perunoilla ja anoppi leikkeen jonka sisään oli taiteiltu banaania (?) ja kylkeen ehkä parhaat maistamani röstiperunat.

Jälkkäriksi tilattiin anopin kanssa yhdessä omenastruudel mutta ei se minusta ollut oikean veroinen. Taikina oli liian paksua eikä minusta filotaikinaa nähnytkään? Kermavaahtoa ja suklaakastiketta vaikka naapureille mutta vaniljajäätelöpallo oli juuri niin herkullinen kuin odotimmekin.

Ja jos joku nyt miettii, että missä ne vihreät niin me ei olla uskallettu syödä mitään salaatteja, tomaatteja, kurkkuja ym. ennen kuin jotain selvyyttä näihin kolibakteeri -kuolemiin :(.

Tästä makumatka kohti Toscanaa jatkuu ja ajoimme jo tänään yli ajotavoitteen, joten päätettiin jäädä Alppien kupeeseen Elbsee:n leirintäalueelle yöksi....teltta on viritetty, vettä sataa kaatamalla mutta mikäs siinä, yötä ja seuraaviin tunnelmiin!

Vadelmapiirakka kauramurulla

2011-05-24T18:01:00.001+03:00

Toissailtana alkoi tekemään mieli jotain lämpöistä piirakkaa ja vaniljasoossia. Olin kuitenkin istunut jo päivän terassilla enkä millään jaksanut aloittaa mitään muna&sokeri -vaahdotusrumbaa.
Muistinkin, että olin joskus tehnyt yllärivieraille pikaisen piirakan vain sekoittamalla pohjan ainekset. Ja täältä blogin kätköistähän se resepti löytyi, tuunasin tietenkin taas hieman sen mukaan mitä sattui jääkaapissa olemaan :).

Vadelmapiirakka kauramurulla:

Pohja

4 dl vehnäjauhoja
2 dl sokeria
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
2 rkl vaniljasokeria
reipas 1 dl pullomargariinia
1 kananmuna
pieni purkki vaniljajogurttia (esim. Valion Olo-jogurttia)

Täyte ja kauramuru

vadelmia
2 dl kaurahiutaleita
vajaa desi dl fariinisokeria
0,5 dl pullomargariinia

Sekoita kaikki pohjan ainekset nuolijalla sekaisin. Kaada voideltuun vuokaan.

Lisää pinnalle vadelmia.

Sekoita kauramurun ainekset keskenään sormin ja ripottele piirakan pinnalle.

Paista kiertoilmassa noin 200 asteessa kunnes piirakka on kypsä. Kokeile välillä cocktailtikulla kypsyyttä.

Nauti lämpöisenä vaniljakastikkeen kera.

Vinkki! Tämän piirakan valmistat helposti vartissa, jos yllätysvieraat saapuvat ja puuhaat sen lähes "näkymättömästi" vieraiden kanssa seurustellen.
Käytä piirakkaan nyt viimoiset pakastemarjat ja kokeile esim. tuoretta raparperia!

Olive Garden's Garlic-Herb Chicken con Broccoli - Kanaa ja parsakaalia valkosipulisoossissa

2011-05-22T20:04:00.002+03:00

Kun asuimme Glens Fallsissa Yhdysvalloissa 2000-luvun taitteessa rakastuin Italialaiseen ravintolaketjuun Olive Garden. Olen varmasti kirjoittanut kyseisestä ravintolasta jo vaikka kuinka ja monta kertaa mutta aina kun Jenkkeissä käymme, on pakko käydä Olive Gardenissa. Jostain syystä Kanadassa ei Olive Gardenia ole?...kumpa rantautuisi joskus edes Eurooppaan!
No sitä odotellessa. Ravintola tarjoaa talon salaatin & leipätikut alkuun veloituksetta ja empä ole kyllä missään saanut a) niin hyvän alkusalaatin taikka b) niin ihania leipätikkuja.
Alkusalaattia en ole vielä kokeillut valmistaa itse mutta leipätikkuja on tullut tehtyä useamman kerran. Eivät ne samanveroisia ole kuin itse ravintolassa mutta hyviä kuitenkin! Ja tuota alkusalaattia on pakko yrittää varioida joku päivä.

Suosikkiannokseni on aina ollut Garlic-Herb Chicken con Broccoli, jossa on orecchiette-pastaa kermaisessa valkosipulisoossissa parsakaalin ja kanan fileen kera. Kanan file on annoksessa kokonainen ja leivitetty kevyesti. Taivaallista!

Pitkään olen tätä halunnut kotona valmistaa mutta kun tuota pastaa en ole löytänyt mistään. Ihan vasta piipahdin pitkästä aikaa Jumbossa Stockan Herkussa ja kappas, sieltähän se löytyi! Pasta on hauskasti kuppimaisen muotoista ja keittyessä "kupit" vähän tarttuvat toisiinsa mutta imevät sisäänsä & väliin kastiketta ja näiden kombinaatio on minusta se ihana juju!
Itse en ainakaan tällä kertaa leivittänyt kananfilettä vaan kuutioin paistetun fileen pastan & soossin joukkoon ja oli lähes yhtä hyvää :)

Tästä annoksesta saat 2-4 annosta, riippuen syöjien nälästä :)

Olive Garden's Garlic-Herb Chicken con Broccoli - Kanaa ja parsakaalia valkosipulisoossissa:

1/3 pussia (pussissa 500g) orrechiette-pastaa
4 broikun filettä
parsakaalin nuppuja maun mukaan
90 g voita
vajaa 4 dl 10%:n ruokakermaa
1,5 dl parmesania raastettuna
3 valkosipulin kynttä puristettuna
mustapippuria
suolaa
vaaleaa Maizenaa tarvittaessa

Paista broikun fileet pannulla nesteen kanssa kypsiksi = ota väri broikkuihin pintaan molemmin puolin kuumalla pannulla ja lisää vettä/vichyä/alkoholitonta siideriä/omppumehua tms. ja anna poreilla hiljaisella lämmöllä kypsäksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Näin saat ihanan meheviä fileitä!
Mausta suolalla.
Anna vähän jäähtyä ja kuutioi broikku noin 2x2 cm kuutioiksi.

Keitä pasta suolavedessä al denteksi ja siivilöi.

Keitä parsakaalin nuput suolavedessä al denteksi ja siivilöi.

Lisää kasariin voi, ruokakerma ja puristettu valkosipuli.
Kuumenna kiehuvaksi, anna poreilla hieman ja lisää raastettu parmesaani.
Anna kastikkeen poreilla miedolla lämmöllä kunnes se alkaa sakenemaan, sekoita välillä.
Mausta kastike mustapippurilla ja suolalla. Jos kastike ei sakene tarpeeksi, käytä hieman vaaleaa Maizenaa saostukseen.

Lisää joukkoon broikun palat, pasta sekä parsakaali. Nosta lämpötilaa ja anna kuumentua hetki.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kastike on annoksessa ns. sitova osa eli sitä ei saa olla liikaa. Muutoin annos on liian kermainen.

Annostele lautasille ja raasta pinnalle tuoretta parmesaania.

Nauti hyvässä seurassa punaviinilasin kera.

Pakko myöntää, että kyllä tämä annos oli hyvin lähellä alkuperäistä, suosittelen kokeilemaan!

Lihis lenkillä

2011-05-18T16:12:00.001+03:00

Taannoisella Kajaanin reissulla jäi harmittamaan kun oli niin kiire ja synttäriherkkuja alla, että en ehtinyt käymään grillillä! Traditiomme on, että joko Mantan tai Purolan grillillä on kerran käytävä. Herkutellaan joko lihiksillä, makkaraperunoilla tai täyslihaburgereilla. Molemmat näistä grilleistä ovat hyviä ja pennusta asti näissä on käyty kunnon grillimätöt hakemassa tai baari-illan jälkeen syömässä :). Tosin vuosikymmeniä sitten myös Bärämäts ja Autogrilli kisasivat Kajaanin grillikuninkuudesta mutta molemmat taitavat olla jo kuopattu. Oi niitä aikoja!

Täällä etelässä en "kunnon grillille" ole löytänyt. Tuossa Tuusulanväylän varrella joku grilli tönöttää mutta vuosien takainen kokeilu oli niin jäätävä, että empä ole toista kertaa uskaltanut vaikka työkaverit vakuuttavat paikan suosiota...mutta onko he saaneet "kunnon grillimättöä" mietin minä :).

Anyway....koko tämän viikon on ollut kurkku niin kipeä etten ole juuri mitään saanut syödäkseni mutta tänään tilanne tuntui kääntyvän voiton puolelle. Samaten varmaan puoli vuotta olen haaveillut lihiksestä, semmoisesta pulleasta herkusta ja tietenkin lisukkeeksi voissa paistetut HK:n lenkkisiivut...uuh! Aikasta retromeininkiä.
Tuumasta toimeen!

Lihis lenkillä:

kaupasta pullea lihapiirakka tai paista itse
HK:n sinistä lenkkiä
tomaatin siivuja
kurkun siivuja
salaattia
tuoretta sipulia hakattuna
tuoretta valkosipulia puristettuna
valkosipuli majoneesia
hampparikastiketta
sinappia

Siivuta kaikki rehut.
Halkaise lihis ja höyrytä se vesihauteessa, näin saat pehmeän ja kuuman.
Paista lenkin siivut voissa.

Täytä komeus ja nauti heti ison maitolasin kera!

Miten te lukijat syötte lihikset ja mistä löytää Suomen parhaan grillin?

PS. oli hyvää mutta pakko tunnustaa, että puolet jäi syömättä....nyt voi taas odotella ensi vuoteen kun tätä mättöä tekee mieli. Pennoroiselle onneksi upposi hyvin loput :).

Zabaglione

2011-05-17T22:30:00.000+03:00

Zabaglione on italialainen klassikkojälkkäri tai jälkkärikastike, miten sen nyt jokainen tulkitsee. Yleensä tämä herkku tarjoillaan hedelmien ja marjojen kera.
Tämä on yksi niistä klassikoista, joita ravintolakoulussa tehtiin ja jotka porautuivat mieleen...klassikoilla kun helposti pudottaa illallisvieraan, koska eihän näitä normiarjessa jaksa tehdä. Ja toisaalta, klassikot ovat yksinkertaisia ja siinäpä se salaisuus.

Pääsiäisenä tarjoilin Zabaglionea tai Zabaionea tai sabayonkastiketta miten sitä nyt haluaa kutsua, tuoreiden mansikoiden ja viinirypäleiden kera. Tipahdin itsenkin :).
Ja itse asiassa, pitäisi kaivaa esiin ravintolakoulun kansio ja aloittaa kokkaamaan klassikoita vähän niinkuin Julie & Julia tyyliin.

Zabaglione:

3 keltuaista
75 g sokeria
noin 1,5 dl marsalaviiniä

Vaahdota keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi teräskulhossa.
Nosta kulho vesihauteeseen ja lisää joukkoon marsalaviini. Vatkaa seosta voimakkaasti kunnes se sakenee, noin 6-10 minuuttia.

Tarjoile hedelmien & marjojen kera heti.

Tämä näyttävä jälkiruoka valmistuu suht nopsaan ja ei ole ällömakea, suosittelen kokeilemaan.

Ja huom, säästä kananmunien valkuaiset! Ne säilyvät hyvänä pari viikkoa jääkaapissa....postaan pian reseptin mihin ne voit käyttää ellet tuuppaa niitä seuraavan aamun munakkaaseen :).

Kuohuva parsakeitto

2011-05-11T17:17:00.001+03:00

Kevät ja kesän tulo on siitä ihanaa aikaa, että tuoreita kasviksia ja vihanneksia alkaa jo huhtikuussa saamaan hevi-osastoilta. Ei tosin suomalaisia mutta kyllä ulkolaisilla alkuun pääsee.
Vuosien saatossa olen rakastunut parsaan siinä määrin, että selailin jo jostain lehdestä parsan kasvatus ohjeita...minustako viherpeukalo? Nooh, kunhan päästään omaan taloon asumaan niin katsotaan jos vaikka idea pääsisi työstöasteelle.

Taannoisen Pääsiäisen menun alkuruoaksi tarjoilin kuohuvaa parsakeittoa, johon ohjeen muokkasin perusparsakeitosta.
Alkuruokana tästä annoksesta riittää kuudelle, ehkä jopa kahdeksalle varsinkin jos alkukeiton tarjoaa pienistä maljoista kuten itse tarjosin.

Kuohuva parsakeitto:

nippu (500 g) vihreää parsaa
1 iso punasipuli
2-3 valkosipulin kynttä maun mukaan
3 rkl voita
3/4 dl vehnäjauhoja (jos haluat hieman paksumman alkukeiton käytä 1 dl)
1,3 litraa kasvislientä (itse tein kasvisfondista)
1 dl kuohukermaa
1 dl kuivaa valkoviiniä
1/4 sitruunan mehu
ripaus suolaa
ripaus mustapippuria

Koristeluun:

2 parsan nuppua / annos (säästä keitosta)
2 rkl Cavaa / annnos
sitruunankuorta raastettuna

Kuori parsat nupusta tyveä kohden ja leikkaa puumainen tyvi pois.
Pilko parsat parin sentin paloiksi.

Kuori puna- ja valkosipuli ja pilko pieniksi paloiksi.

Kuumenna voi kattilassa ja paista parsoja sekä sipuleita miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.
Mausta suolalla ja pippurilla.

Lisää joukkoon jauhot ja sekoita hyvin. Lisää kasvisliemi sekä sitruunanmehu ja keitä pienellä lämmöllä noin 20 minuuttia. Muista napata koristeeksi kypsät parsannuput!
Soseuta sauvasekoittimella sileäksi. Jos haluat todella sileän keiton, siivilöi keitto.

Lisää joukkoon kuohukerma ja valkoviini, kuumenna ja tarkista maku.

Kaada keitto annoskulhoihin.
Asettele parsannuput annoksiin ja valuta Cavaa annosten pinnalle. Lisää hieman sitruunankuorta koristeeksi.
Tarjoile heti!

Minulla ei kuvaaminen annnoksesta oikein onnistunut kun parsannuput humpsahtivat tietenkin keittoon siinä vaiheessa kun säädin kameraa. Olisi pitänyt tajuta pyytä mies apuun! Mutta siellä se parsannuppu pilkottaa :)

Tarjoilin keiton kanssa parmesaanikeksejä joita olin pitkään halunnut kokeilla. Niistä tuli kuitenkin todella tuhteja ja rasvaisia, ei minusta sopinut ollenkaan keväisen raikkaan keiton kanssa. Näin sitä oppii ja ensi kerralla laitan kylkeen vaikka leipätikun tai grissinin!

Vadelma-krustadit

2011-05-05T21:30:00.000+03:00

Kevät on täynnä valmistujaisia, rippijuhlia ja hääjuhlia. Puhumattakaan grillikauden avajaisista tai mökkiherkuista!
Minä rakastan suunnitella erilaisia menuja mutta kun tykkään tehdä kaiken itse niin jossain pitää välillä oikaista kun aika ei vaan riitä kaikeen. Tai mökillä ei vaan ole paistomahdollisuutta ja silti haluaa yllättää vieraat. Ja monesti, oikaisu tuottaa erinomaisia herkkuja.

Krustadikuppeihin tutustuin vuosia ja vuosia sitten jonkun pankin cocktail-tilaisuudessa. Meitä yrittäjiä kun houkutellaan aina vaihtamaan "leiriä" niin pitäähän sitä käydä välillä haistelemassa tuulia.
Nämä hauskat, valmiit krustadikupit sopivat niin suolaisille kuin makeille täytteille ja näitä valmiita pohjia löytyy hyvin varustelluista ruokakaupoista.

Vadelma-krustadit:

krustadikuppeja paketti
pieni tetra vispikermaa
pieni tölkki maitorahkaa
120 g vadelmamarmeladia
tarvittaessa sokeria
koristeluun tuoreita vadelmia

Vaahdota vispikerma ja sekoita se maitorahkaan sekä vadelmamarmeladiin. Jos maku on mielestäsi liian hapan, lisää sokeria.

Asettele krustadikupit tarjoilualustalle ja pursota isolla tähtityllalla täytettä kuppeihin.
Aseta tuore vadelma koristeeksi.

Tarjoile krustadit heti sillä ne vettyvät täytteestä nopeasti.

Vinkki! Käytä makeissa krustadeissa marjoja tai hedelmiä makusi mukaan ja vaihda marmeladi siihen sopivaksi.
Nämä sopivat myös loistavasti esim. mökille kun mitään ei tarvitse paistaa ja täytteenkin voi tehdä jo kotona valmiiksi!

Meillä häästudiossa nämä vadelma-krustadit hävisivät nopsaan parempiin suihin :).

Cosmopolitan

2011-05-04T22:55:00.003+03:00

Muistan kun muutimme mieheni kanssa "omaan kämppään" niin ostimme drinkkikirjan ja sen innoittamana erilaisia viinoja, liköörejä sekä mehuja, esansseja & limuja. Kokeiltiin siinä innossa jos jonkinlaista drinkkiä Ampiaisesta aina Siniseen enkeliin...uuuh :).
Vuosien saatossa maku on muuttunut sekä terävöitynyt ja nämä harha-askeleet jääneet muistoihin.

Muistan myös hyvin kun Sinkkuelämää -sarja rantautui Suomeen. Sitä myöten Cosmo valtasi Suomen ja jokaisessa bile-hilepaikassa Cosmot oli "se juttu" ja niinhän jäin itsekin koukkuun mutta sillä poikkeuksella että koukussa olen edelleen.
Yksi rakkain Cosmo-muisto liittyy siihen kun olimme syömässä Helsingissä rakkaan lapsuuden ystäväni kanssa päivää ennen kuin muutin pois Suomesta Yhdysvaltoihin ja me kilisteltiin Cosmoilla. Ja siitä se jäi. Aina kun menemme ulos syömään tai nähdään ruoan merkeissä, Cosmot täytyy tilata tai tehdä, se on se meidän juttu.

Häästudio ei tietenkään tehnyt poikkeusta asiaan, sitä kun juhlistimme yhdessä, mutta huomasin että minulla ei ole a) cocktail-shakeria ja b) Martini laseja. Wha-at?
Riedel fanina hankintalistalle siirtyvät siis Martini -lasit ja eiköhän Decanterista löydy myös kunnon shakersetti!

Täytyi siis tyytyä vasta ostettuihin Margarita laseihin mutta niissä tilavuus on toki suurempi, joten käytin 1,5 kertaisen annoksen juomaa.

Tällä ohjeella sheikkaat yhden drinkin.

Cosmopolitan:

1 cl Cointreau -likööriä
2 cl vodkaa
3-5 cl Ocean Spray -karpalomehua oman maun mukaan
jäitä tai jäämurskaa

Mittaa shakeriin kaikki ainekset. Sheikkaa voimakkaasti ja kaada siivilän läpi laseihin.
Tarjoile heti!

Vinkki! Jos sinulla ei ole cocktail shakeria niin voit käyttää esim. Tupperwaren pikasekoitinta.
Jos käytät jäämurskaa niin voit jättää ne myös drinkkeihin. Toimii varsinkin kuumana kesäpäivänä!

Ainiin, ja se drinkkibaari sheikkailtiin loppuun ennen rapakon taakse muuttoa ja nyt sieltä baarikaapista löytyy erilaisia viskejä & konjakkeja maailmalta....mun viinikaapista ei nyt puhuta ollenkaan :).
Niin ja se drinkkikirja on kyllä palvellut tähän päivään saakka.

Keväinen parsapiiras

2011-05-03T17:13:00.000+03:00

Viime keväänä lupasin itselleni, että seuraavana keväänä kokkaan enemmän parsaa. Vähän on hitaanlaisesti homma lähtenyt käyntiin mutta parsakeitto on jo nautiskeltu ja taannoiseen häästudioon valmistin parsasta piiraan.

Hain jonkin aikaa sopivaa reseptiä ja Valiolta löytyi passeli mutta tein siihen muutaman oman muutoksen, kuten aina.

Huom! Jos valmistat piiraan Iittalan kapoiseen Teema-vatiin niin 2/3 pohjataikinasta riittää sekä vain puolikas nippu parsaa. Tai ainakin minulla riitti :)

Pohjataikina:

150 g voita
5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
1 purkki kermaviiliä

Sekoita pehmeään voihin ja jauhot. Lisää kermaviili nopeasti sekoittaen ja anna taikinan levätä jääkaapissa sen aikaa kun valmistat täytteen.

Täyte:

nippu vihreää parsaa
2 kananmunaa
1 prk smetanaa
1 tl suolaa
2 rkl kokojyvä Dijon-sinappia
1/2 pussia mozzarellaraastetta
1/2 pussia musta leima Emmental-raastetta
1/4 sitruunan mehu

Kuori parsat (nuppujen alta tyveä kohden) ja leikkaa muutama sentti puumaista tyveä pois. Puolita parsat siten, että ne sopivat vuokaan.
Sekoita täytteen ainekset.

Voitele juoksevalla margariinilla/voilla vuoka ja painele siihen taikina.
Asettele parsat ja kaada täyte päälle. Levittele tasaiseksi.
Voitele keltuaisella reunat niin saat kauniin värin piiraalle.

Paista kiertoilmauunissa keskitasolla noin 215 asteessa noin 20 minuuttia.

Vinkki! Piiras sopii loistavasti valmistujaisjuhliin suolapaloiksi kun leikkaat piiraan ensin pitkittäissuunnassa puoleksi ja sitten vaakasuunnussa pieniksi paloiksi. Tarjoile kuohuvan kera.

Piiras maistuu myös alkuruokakeiton kaverina!

Häästudio, Kate & William

2011-05-01T20:08:00.002+03:00

Minua harmitti taannoin kun en järjestänyt teemajuhlia naapurikuninkaallisten juhliin, joten päätin nyt korjata tilanteen. Heräsin silti hieman liian myöhään, auts. Olisin voinut tilata kattaustarvikkeet ym. koristelutarvikkeet Englannin lipputeeman mukaisesti joista haaveilin. Kyllä harmitti mutta jospa se Harry seuraisi veljensä jälkiä piakkoin....
Niin ja olihan tässä vähän "samisfiilis" kun morsiamen vanhemmilla on yritys, jota olen jo monia monia vuosia seurannut, samalla alalla kun ollaan :). Eli häästudio oli laitettava pystyyn!

Päivä käynnistyi itsellä jo kasin pintaan esivalmisteluin ja ystäväni lapsineen tuli meille juhlimaan jo yhdentoista aikaa. Lipputeeman puuttuessa päätin rakentaa päivän vaaleanpunaisen eri sävyjen ympärille, tietenkin! Prinsessajuhlat!

Kattauksessa käytin Iittalan värillisiä astioita, kristallia sekä sopivasti myös kertakäyttötuotteita. Mm. tuo naksuvati on upea; hopean sävyinen kertisvati ja kun sitäkin löytyy eri muodoissa & sävyissä niin ompa kätevä.

Vaikka päivä olikin kupliva voittoinen niin välillä ihana mansikkavesi teki terää! Ja kuplivana coolerissa viileni pitkin päivää Pink sekä muita rose-kuohareita.

Mietin pitkään tarjoiluja, koska nyt kun ei ollut sitä britti-teemaa astioihin niin en halunnut tarjoiluissakaan lähteä miettimään brittisapuskoita. Ihanan vaaleanpunaiseen teemaan sekä kevääseen sopi minusta keväinen parsapiiras ja aah kun siitä tulikin hyvvää! Reseptiä tulossa.

Vaaleanpunaisiin cocktail-tikkuihin keihästin fetaa, cantaloupea sekä mozzarellaa & rypäleitä.

Tuulihattujen sisään kätkin kinkku-juustotäytteen ja siitäkin ohjetta tulossa. Tällä kertaa tuulihatut jäi vähän littanoiksi kun pursotin niistä liian isoja...treenin puutetta selkeesti eli ei muuta kuin tekemään lisää tuulihattuja!

Makeana meillä oli tietenkin prinsessakakkua tarjolla mutta unohdin napata siitä kuvan koska se nautittiin illan tunteina :). Nämä vadelmacrustadit hävisi aikasta nopeasti lautaselta jo päivällä.....

...puhumattakaan mansikoista, vaahtokarkeista ja sydänmarmeladeista.

Rakastavaiset saivat toisensa vaikkakin jäin kaipaamaan enemmän kuvia itse hääjuhlasta sekä tietenkin kakusta! Kyyneleitä pyyhittiin ja pukuja ihasteltiin, välillä näiden Cosmojen tahtiin.
Väärissä laseissa ja jäähileillä, I know mutta oikeita laseja ei ollut niin nämä oli lähinnä sitä oikeaa ja saahan sitä tuunata!

Ihana päivä ja sopiva startti Vapun viettoon! Niin hauskoissa ja herkullisissa tunnelmissa vierähti Vappu ettei kuvia tullutkaan napsittua juuri mittään. Muutamaan reseptiin nappasin toki kuvasatoa mutta niitä julkaisen sitten ensi vuonna :).
Ihanaa Vappua vielä kaikille lukijoille!

Mökkifiiliksiä vol 1. 2011

2011-04-25T22:38:00.000+03:00

Rakennamme mökkiä Joutsaan ison veden äärelle. Ostimme tontin kolme kesää sitten ja tarkoitus oli rakentaa pikku hiljaa, pala kerrallaan, monta monta vuotta. Mutta niinhän se homma lähti lapasesta kun anoppi huusi meille saunamökin hirret huutokaupasta. Hyvään hintaan, ei voi kieltää!

Viime kesänä saimme mökin rungon pystyyn, laitoimme homeen eston hirsiin ja mies pystytti minulle ulkohuussin rungon ja sinne Biolanin pöntön. Onhan se toisaalta aika mielenkiintoista käydä huussissa missä ei ole seiniä mutta tänä kesänä saan varmaan seinät ympärille :)!

Joka kevät on kuitenkin ollut mielenkiintoista saapua tontille....ei koskaan tiedä mitä odottaa! Meillä on asuntovaunurouva tontilla, jossa yövymme koska eipä sisätiloissa tule rakennusaikaan oltua juuri ollenkaan. Mutta telttayöpyminen viikko tolkulla ei myöskään innostanut. Asuntovaunurouva on ihan huippu! Sähköt kun vedettiin jo heti ostovaiheessa tontille niin asuntovaunussa on jääkaappi ja tv. Nettiin pääsee tarvittaessa 3G yhteydellä ja tietokoneen kautta pikkumies voi katsoa videoita - rakennusvaiheessa aika loistava juttu!

Joka kevät mökkikausi avataan skumpalla ja mansikoilla! Niin tänä vuonnakin.

Jäät eivät siis olleet vielä sulaneet ja harmittelin, kun olimme laittaneet sähköt poikki talveksi. Ei siis jääpaloja joita antaumuksella teimme viime kesän asuntovaunurouvan pakastinlokerossa.
Olin ottanut tumman rommin mukaan, se jotenkin sopii mökkidrinksuun mutta vaatii jäitä kupeeseen.
Mies mietti hetken ja totesi, että jos kepillä haroo niin tuota jäätä saa kyllä järvestä. Minä mietin kuin puhdasta se on mutta mies totesi että nappaat roskat pois jos niikseen tulee. Totta.
Ja voi että...aattelin, että jäät ovat kuin ovat mutta nehän olivatkin puikkomaisia. Upeita!

Eikä ne sulaneetkaan hetkessä!
Mies nappasi isot kimpaleet jäitä kulhoon ja niitä sitten lisäiltiin drinksuihin illan mittaan.
Tästä tuli traditio meille.

Saunamökki valmistuu hissukseen. Mies sai telineet purettua ja seuraavaksi on ikkunat & ovet, lattia ym. vuorossa. Myös tuohon isoon seinään tulee ikkuna, siitä on ihana kurkkia vieraita saapuvaksi :).

Ja jotta kesän aloitus olisi täydellinen niin muurinpohjaletut oli pakko paistaa ja niistä reseptiä on tulossa! Kuva on upea; en liekittänyt vaan laskeva aurinko sai aikaan värisävyn nousevaan höyryyn....upeaa...ja hyvältä maistui!

Tästä on ihanaa jatkaa mökkikesää!

Pääsiäisfiiliksiä ja pitkän perjantain dinner

2011-04-23T18:00:00.001+03:00

Pääsiäinen on kyllä ihanaa aikaa kun on pitkät vapaat ja aikaa rentoutua...mikä minulla = valmistaa ajan kanssa jotain ihanaa ruokaa pitkän kaavan mukaan!
Meillä poika halusi lähteä mummolaan pohjoiseen, joten jäätiin ihan kaksin...tai no karvakorvan kanssa kolmin :).

Mietin aikani mitä sitä loihtisi, jotain erilaista ja semmoista mitä aikoihin ei ole tullut tehtyä. Mies toivoi tietenkin lammasta mutta minä hieman haroin vastaan, koska en ole koskaan saanut hyvää sellaista. Muutama vuosi takaperin yritin tehdä lammasta yrttikuorrutuksella mutta en minä saanut syötyä, vieraat kyllä kehuivat kovin.
Ajattelin nyt kuitenkin, että onhan se uusi yritys otettava ja annettava viimoinen mahdollisuus "amikselle", kuten olen kuulemma lapsena lammasta kutsunut :).

Käytin torstain aamupäivän suunnitellen menua. Surffasin netissä, kaivoin reseptikätköni Pääsiäisen osalta esiin, selailin tuoreimpia lehtiä ja mietin....ja siitähän se jälleen alkoi hahmottumaan se menu.

Pitkänä perjantaina halusin tarjota alkuun kuohuvaa parsakeittoa ja parmesaanikeksejä, pääruoaksi lampaan karetta, valkosipuliperunaa, punaviinikastiketta, kokonaisia valkosipuleja sekä hunaja-rosmariiniporkkanoita sekä jälkiruoaksi mansikoita & viinirypäleitä zabaglionen kera.

Tässäpä kuvia ja tunnelmia sekä sisustusfiiliksiä!

Heti aamusta laitoin kareet marinoitumaan, siinäpä ne köllötteli koko päivän ennen grillausta.

Minä rakastan kattaa ja suunnitella värejä & teemoja. Aikaisemmin keltainen ei ole ollut minun väri mutta jotenkin tänä keväänä sitruunankeltainen on kiehtonut kovasti! Vaaleanpunaiset tulppaanit ovat saaneet väistyä keltaisten tieltä ja uusi pöytäkin sai päälleen ihanan Kristiina Isolan suunnitteleman Kukkura -kuosisen Marimekon pöytäliina jonka hankin vuosia sitten. Minulle kuosi tuo mieleen miljoonia pääsiäismunia :).
Niin ja minä rakastan Marimekon kankaita ja pöytäliinoja löytyy jos jonkinlaista....ja taas tekisi mieli hankkia joku uusi kun onhan meillä kohta uusi kotikin :) ja Maija Louekarin Kaiku kutkuttaa mieltä. Ja onhan Marimekko ajaton! Olen jo vuosia sitten kyllästynyt Unikko-teemaan mutta enhän minä raaski heittää pois niitä pöytäliinoja, liinavaatteita jne. koska joskushan ne taas innostavat, jos ei minua niin ehkäpä tulevaa miniää....

Meillä herkutellaan Pääsiäisenä suklaamunilla, Kinder on minulle se ykkönen! Toisaalta olen aina tykännyt Lindt:n ihanan värikkäistä suklaista ja tänäkin vuonna nappasin Stockan herkusta parit erilaiset käärepaperissa olevat suklaat mukaan. Joka vuosi puput ja tiput houkuttelevat, tässä olisi suomalaisilla suklaavalmistajilla opin paikka koska maulla he peittoisivat helposti eurooppalaiset kilpailijansa!
Ihanan vihreän Mariskoolin sain puoleen hintaan Cittarin kampanjasta! Semmoisia lisää sekä erikoisvärejä, pliis :).

Ja jos jouluna ostan uuden Aarikan tontun niin Pääsiäiseksi ostan aina uuden pupun taikka tipun. Tänä vuonna vaan homma unohtui, joten ensi vuonna saan ostaa kaksi...ellen eksy ensi viikolla outlettiin shoppailemaan :)...ja näköjään pääsiäismunat on unohtuneet kuvasta!

Narsissikausi käynnistyi meillä jo kuukauden päivät sitten ja narssisseja onkin ollut sisällä ja ulkona. Harmi vaan kun sisällä ne kasvavat pituutta kastelematta niin nopsaan että eipä ne viikoa pidempään kaunistuta. Olisin saanut kyllä hyvät määrät sipuleita säästämällä ne mutta näin muuton kynnyksellä en niitä viitsinyt alkaa säilömään.

Ja sitten kokkailemaan...Cava kylmässä, joten siitä on hyvä lähteä :).

Alkuruokaa tehdessä huomasin, että minulla ei ole kunnon keittolautasia! Alkukeitto saa olla pienehkö, joten iso lautanen ei tullut kyseeseen joten ainut mitä keksin oli Iittalan Ultima Thulen jälkiruoka-astiat. Rakastan tätä sarjaa vaikkakin se on minusta hieman talvinen.

...ja se erittäin kuiva Cava pääsi jääkylpyyn cooleriin...

Parsakeiton kaverina tarjoilin parmesaanikeksejä, jotka olivat kyllä aikasta tuhteja!
Eikä tietenkään kuvaus onnistunut kuten halusin. Parsan nuput upposivat keittoon, joten se siitä :). Onneksi Cavan pikkukuplat sentään näkyvät!

Miulla oli täysi tohina päällä pääruoan suhteen, joten mies sai kunnian asetella osan annoksesta. En ota siis vastuuta porkkanoiden asettelusta :)...ja se kokonainen valkosipulikin jäi kuvausvaiheessa jonnekin? Enkä tietenkään ensikertalaisena saanut kareita kauniisti "lehtikuvatyyliin" pystyyn. No joo, oisin saanut vaan sitten ruoka olisikin ollut jo kylmä.
Ainiin! Että tykkäsinkö? Voi pojat...söin riemulla lammasta, joka oli hyvvää. Vaikka itse kehunkin ja nyt saan kyllä kehuakin. Reseptiä tulossa.

Jälkiruoaksi pilkoin ulkomaisia mansikoita, tuoreita kuitenkin sekä viinirypäleitä. Päälle kiehautin marsalaviinillä kruunatun zabaglionen...ai että oli pitkästä aikaa hyvvää!

Nyt on osa Pääsiäistä takana mutta vielä muutama lomapäivä edessä ja kaikista näistä ruoista on reseptit tulossa piakkoin! Ensin varmaan postaan mökkifiiliksiä kun ensi kertaa talven jälkeen tontille ryntäämme huomenissa.

Ihanaa ja herkullista Pääsiäistä kaikille lukijoille!

Grillatut valkosipulit

2011-04-20T19:47:00.001+03:00

Laitoin Facebook-sivulleni kuvia kesän grllikauden avajaisista ja sain monelta kyselyn kuinka olin grillannut kokonaiset valkosipulit.

Tarvitset:

kokonaisia valkosipuleja (valitse isoja valkosipuleja jotka eivät ole ns. "avautuneet")
voita
suolaa
foliota

Leikkaa kokonaisista valkosipuleista hattu pois eli siten, että kynnet paljastuvat. Ei haittaa vaikka reunimmaiset, pienemmät kynnet jäävät piiloon.
Ripottele pinnalle kevyesti suolaa ja laita kunnon voinokare valkosipulin päälle.

Laita valkosipulit folion päälle, käännä hieman reunoja. Näin sulanut voi ei valu grilliin niin on vähemmän siivottavaa ja sula voi imeytyy kynsiin myös grillauksen aikana.

Kypsennä kynsiä epäsuorassa lämmössä noin 10-15 minuuttia. Voit myös nostaa valkosipulit grilliin yläritilälle odottelemaan...nämä odottavat muita herkkuja eivätkä vaadi "heti syömistä".

Tarjoile kokonaiset valkosipulit esim. pihvin lisukkeena, yksi valkosipuli per herkuttelija. Kynnet irtoavat veitsen kärjellä ja sulavat suuhun!

Tästä grillikausi alkaa!

Ylläripäivä Tallinnassa

2011-04-09T23:20:00.001+03:00

Täytin tänään ihania vuosia lisää ja mies oli varannut päiväksi yllärireissun Superstar:lla Tallinnaan.
Viime Tallinnan visiitistä on kulunut varmaan yli viisi vuotta, joten olihan hauskaa lähteä reissuun koko perheen voimin....tosin klo kuusi soinut herätyskello ei kyllä saanut kiitosta :).

Superstar on siisti laiva, jolla pääsee kahdessa tunnissa "rapakon" yli etelään :) ja sopii loistavasti lapsiperheille. Harmi, että aamiaisbuffet oli myyty loppuun. Meille maistui kyllä hyvin kahvilan aamiainen, josta saatiin puuroa, mehuja, jogurttia, hedelmiä...ja tietenkin lasit kuohuvaa. Ensi kerralla täytyy muistaa varata aamiaisbuffet hyvissä ajoin ennen matkaa!

Tallinnassa meillä ei ollut oikeastaan mitään ohjelmaa...shoppailua, hyvät sapuskat pitkän kaavan mukaan ja vaan oleilua perheen kesken.
Suuntasimme kävellen satamasta Viru-keskukseen ja sinne kahville....

...ja sainkin ihanan sydämellä koristellun cappucinon!

Kyllä Tallinna oli muuttunut vuosien saatossa ja heti bongasin Viru-keskuksesta Swarosvkin myymälän!

Milloinhan me saadaan Suomeen oma?
Viime syksynä Amsterdamissa jo haikailin uusien korujen perään vaan en löytänyt mieluisia. Nyt silmiini osui nämä ihanuudet; Maggy Fuchsia -sarjaa ja pakkohan minun oli ostaa sormus ja korvakorut!

Kuvat Swarovksi

Pitäähän sitä hemmotella myös itseään, eikös? Ja saahan synttärilahjan ostaa myös itselle, saahan?

Nälkä alkoi kurnimaan massussa jo puolen päivän jälkeen ja muistoissani oli joltain Tallinnan reissulta italialainen ravintola pienen kujan varrella ja sinne päädyimme tänään. Kyselin FB:ssä suosituksia ja moni paikka kiinnosti mutta laajan kalavalikoiman vuoksi päädyttiin sitten Controventoon.
Muistin syöneeni siellä taannoin hyvän pippuripihvin ja pihviä teki mieli!

Controvento sijaitsee vanhassa kaupungissa, Katariinan kujan varrella. Kannattaa varata pöytä, jos mielit esim. illalla syömään!

Tilasin alkuun bruschetta-leivät ja annos oli alkupalaksi kyllä aikasta hulppea! Maku oli ihanan valkosipulinen ja leivät rapeita. Ehkä himpun basilikaa jäin kaipaamaan lisää.

Miehen carpaccio oli kuulemma "perusannos", minua häiritsi tuo iso sitruunanpala. Se olisi voinut olla ehkä pienempi?

Pikkumiehemme tilasi ruoaksi grillattua lohta ja annos oli kyllä iso! Poika totesi, että nyt on maut kohdallaan; suola korostaa kalan makua ja sitruuna tuo potkua. Kastikekin oli kuulemma hyvää vaikka minun miehet ei kastikkeista perusta ja taisi ollakin eka kerta pikkumiehelle syödä lohi kastikkeen kera. Mutta hyvää oli niin lohi kuin kastike, sen verran varastin annosta haarukan kärkeen :).
Mieskin totesi, että taisi olla parasta lohta mitä hän on maistanut ja se on paljon se.

Miehen kala-annos oli meriahven ja upeasti se tuotiin kokonaisena. Maku ja kypsyys olivat kohdillaan.
Miehen tilaama lisäke, höyrystetyt kasvikset oli kyllä onneton esitys. Muistuttivat lähinnä mikrossa lämmitettyä kasvislisäkettä tomaattisoossissa ja maku mitään sanomaton.

Itse mietin pitkään, että tilaanko pizzan jota olin kuullut kehuttavan tai pasta-annoksen, italialaisessa kun olimme.
Noh, päädyin kuitenkin pihviin sen himossa ja voi...se oli kyllä tietyllä tavalla pettymys. Kypsyys ok mutta lihassa eikä kastikkeessa ollut oikein makua. Kastike oli kuin vettä eikä jälleen höyrystetyt kesäkurpitsa & porkkana saanut kuin katumapäälle. Kumpa olisinkin tilannut muuta.
Tämän annoksen olisin tehnyt itse nii-in paljon paremmin. Yleensä en ravintoloissa tilaakaan enää pihvejä, koska osumatarkkuus hyvälle annokselle on luvattoman pieni.

Toisaalta ei jäänyt ähky olo, kun söin pelkän pihvin :). Pippurikastike on näyttävä mutta kun eihän tuommoisia kokonaisia pippureita voi syödä. Vai voiko?

Jälkkäri oli tietenkin tilattava ja italialaisessa on pakko aina kokeilla Tiramisua.
Harvoin ravintoloissa saa hyvää Tiramisua mutta täältähän sitä löytyi! Ihana Amareton maku ja juuri sopiva kosteus. Tämä kaavittiin miehen kanssa lusikalla kilpaa lautaselta.

Kokonaisuudessaan Controvento oli hieman pettymys vähän ruoan mutta enemmän palvelun osalta.
Palvelu oli toki ystävällistä mutta tarjoilijaa sai aina pyytää pöytään. Viiniä tilasimme karahvin mutta saimme vain lasit, toki pyynnöstä lisää. Hymyä ei juurikaan irronnut vaikka olimme ensimmäiset asiakkaat ravintolassa. Eivät sitä saaneet seuraavatkaan.
Summa summarum...en ole vielä valmis luovuttamaan, koska miesten mukaan kalaosasto oli loistava ja pizzat & pastat vielä maistamatta, joten kokeilen kyllä vielä joskus mutta ensi Tallinnan reissulla kokeilemme kuitenkin uusia paikkoja!

Synttäridinnerin jälkeen haahuilimme pitkin vanhaa kaupunkia ja shoppasin hieman pellavaa ja terassikausikin tuli avattua vielä ennen paluumatkaa Cavan merkeissä...

...ihana auringonpaiste kruunasi matkan.

Laivalta bongasin vielä suklaauutuuden, tätä päärynä-mantelista suklaata pitää johonkin leipomukseen kokeilla. En tiedä onko Suomessa markkinoilla?

Käyttäisikö tämän muffineihin, kakkuun vai....jää mietintään!

Kevät & koti, vol. 1.

2011-03-27T23:59:00.000+03:00

Miulla on iskenyt sisustus- ja siivousinto nyt ihan kunnolla päälle kun oottelen pääsyä uuten kotiin mutta toisaalta haluan nautiskella keväästä & kesästä vielä täällä "omassa kotona". Hassu tilanne. On "omassa" mutta odottaa "omaa".
Päätinkin, että kun ollaan vielä "omassa" niin sisustan vielä kevään kotiin. Kauniit värit auttavat kuitenkin jaksamaan arjen keskellä.

Pikkumiehen kanssa istutimme multaan ohraa, miusta kauniimpaa kuin perinteinen raeruoho. Miehen palautteen mukaan ois pitänyt olla kuitenkin sitä perinteistä. Ensi kerralla sitten.

Keltainen, ihana vati on vuosien takainen kirpparilöytö, tipuset Aarikan.

Juuri kukkivat narsissit löysivät kotinsa ihanan sitruunan keltaisiin ruukkuihin CD- ja DVD-hyllyjen päälle.

Tulppaaneja miulla on ollut keittiön pöydällä aina siitä saakka kun kausi alkoi, olen varmaan aiheesta maininnut jo useassa bloggauksessa :). Tulppaaneista ei tosin koskaan voi kirjoittaa liikaa ja niitä löytyykin ympäri kotiamme juuri niin kauan kuin kausi kestää!
Tässä tmän viikonlopun kaunokaiset, vaaleanpunaisena tietenkin.

Näin kevään kynnyksellä halusin myös herkkuihin ihanaa väriloistoa ja M&M:t namut sopivat kuin nenä päähän! Kröhööm....näitä oli siis hankittu pari pussia ja "eka erän" laitoin vaaleanpunaiseen Mariskooliin vaan alta viikko sitten ja pinta laski...oli pakko siirtyä pieneen Aalto-maljaan. En minä vaan ne miehet!

Taannoin lupasin myös parempaa kuvaa meidän uudesta ruokapöydästä tuoleineen. Meillä kodin sisustus on mustaa, valkoista, harjattua terästä sekä harmaata. Sisustussävyt sesonkien mukaan.

Haimme pitkään keittiöön uutta ruokailuryhmää ja tiesin jo heti ettei valmista settiä vaan löydy. Meille sopiva moderni linja ja sekä tuolit että pöytä löytyivät BoConceptista. Pöytä itse myymälästä mutta tuolit napattiin Outlet-hintaan Tuusulan Vepsäläiseltä! Nyt kun muutetaan uuteen taloon ja saamme ostetun pöydän jatkopalan käyttöön niin täytyy hankkia vielä pari tuolia lisää :)

Kevätkuvia kodista luvassa lissää sekä haaveilua uudesta talosta & remppasuunnitelmia :).

Loppuherkkuna kurkistus miun "käyttökoruboksiin" eli tästä ihanasta vaaleanpunaisesta Aalto-vadista bongaan aamuisin kylppäristä ne suosikkini korviin, sormiin, ranteisiin ja kaulaan...lähes kaikki Swarovskia :) ...me love!

Ja ihan vinkkinä, Aalto-maljat eri koossa ovat loistavia säilytysastioita ja -vateja!

Ihan kohtahan se on jo Pääsiäinen ja lisään kevään pastellisävyjä kotiin, niitä ja kevään ihania herkkuja luvassa!

Olethan myös löytänyt blogin Facebookista, tykkää http://www.facebook.com/home.php#!/pages/Terhin-Keitti%C3%B6ss%C3%A4/112503272108390

Lämpimät voileivät

2011-03-21T21:18:00.000+02:00

Yleensä ihanan ja herkullisen viikonlopun jälkeen jää kaikenlaista herkkua yli, jota voi hyödyntää vaikka lämpöisiin voileipiin.

Meillä jää monesti pussin sekä paketin jämät erilaisista juustoista ja sitten valmiiksi kypsennettyä lihaa/kalaa/kanaa tai leikkelettä. Eikä ne perjantaina ostetut leivätkään enää tuoreimpia ole, joten mikäs mukavampaa kuin kasailla oma herkkuannos leivän päälle ja uuniin!
Meille toimii parhaiten ruisleipä, koska siitä tulee ihanan rapea kun paahtaa kuumassa uunissa. Vaalea leipä jää minusta "löllöksi" täytteiden alla mutta kaikki siis käy.

Tarvitset:

hieman kuivahtanutta ruisleipää
Frank's RedHot soossia
juustoraastetta, minä käytän mozzarellaa
valmiiksi kypsennettyä lihaa/kalaa/kanaa tai leikkelettä
ananaspaloja
Aura-murua

Tällä kertaa lorautin RedHottia kunnolla ruisleipien pinnalle, kasasin päälle mozzarella-raastetta, kinkun siivuja, tuoreen ananaksen paloja sekä Aura-murua.

Kuumaan uuniin, kiertoilmassa noin 230 astetta niin kauan kuin juusto sulaa ja pinta saa väriä.

Nam!

Olen kokeillut mm. tonnikalaa, grillattua viipaloitua broiskua sekä ulkofileen siivuja. Kaikki toimii!

Juustoissa toimii niin mozzarella, myös tuore sellainen (silloin käytän myös tomaattia täytteenä), Gouda, Olterman sekä muut pehmeät & rasvaiset juustot raasteena tai raastettuna. Emmental-tyyppiset eivät taas minusta toimi, koska ne jäävät "kuivaksi". Mutta kannattaa kokeilla erilaisia! Ja jotenkin tuo Aura kruunaa, joten sitä meidän jääkaapissa on aina :).

Vinkki! Suosittelen muuten ehdottomasti tuota Frank's:n RedHottia, voittaa Tabascon mennen tullen maussaan! Ainakin pk-seudulla on Cittareissa ollut montaakin eri makua. Itse ostan aina pari pulloa kun näen ja tuon/tuotan Jenkeistä & Kanadasta koska kastike on tosi hyvää ja maustan erilaisia ruokia niillä.

Kana-nuudeliwok

2011-03-17T19:00:00.001+02:00

Meidän poppoon yksi lempiruoka on kana-nuudeliwok ja teen sitä aikasta usein. Käytän aina tuoreita kasviksia maun mukaan mutta tässä taannoin kokeilin jotain pakkasaltaasta noukittavaa valmispussia ja jäipä viimoiseen kertaan...vetisiä, nuhjuuntuneita ja mauttomia vihanneksia.
Minä ainakin näen vaivan pilkkoa kasvikset tuoreista ja eihän se loppupeleissä vie edes paljoa aikaa! Ja viikonloppuisin pilkon monesti kasvikset aamusta kulhoon valmiiksi niin mikäpä siinä on illalla wokatessa :).

Tästä annoksesta syö 4-6 riippuen syöjistä...meillä kolmen hengen taloudessa jäi kaksi annosta seuraavalle päivälle.

Kana-nuudeliwok:

1 keltainen suippopaprika
1 punainen suippopaprika
3 banaani-salottisipulia
3 valkosipulin kynttä murskattuna
purkki viipaloituja vesikastanjoita
pieni paketti tuoreita sokeriherneitä
2 isoa porkkanaa suikaloituna
purkki kookosmaitoa
maun mukaan makeaa chilikastiketta
4 maustamatonta broilerin filettä
grillausmaustetta
vichyä
250 g munanuudeleita
oliiviöljyä paistoon

Ota broikun fileisiin väri pintaan pannulla oliiviöljyssä. Ripottele molemmille pinnoille grillausmaustetta (mä tiiän, että tuo grillausmauste on niin mielikuvituksetonta ja 80's mutta siinä on just sopiva maku maustamaan broikku, joten toimii!), lisää pannulle vichyä ja hauduta kypsäksi. Lisää välillä vichyä.
Näin saat broikun fileistä ihanan pulleita ja pehmeitä. Nosta pois pannulta, anna jäähtyä vähän ja viipaloi ohuiksi viipaleiksi.

Suikaloi suippopaprikat ja banaani-salottisipuli.
Kuumenna oliiviöljy wok-pannussa ja lisää joukkoon paprikat, sipuli sekä puserrettu valkosipuli.

Wokkaa vihanneksia kunnes paprika hieman pehmenee.

Valuta vesikastanjapurkista vesi pois.
Kuori porkkanat ja vedä kuorimaveitsellä ohuita lastuja koko porkkanan pituudelta.

Ropsauta muiden kasvisten sekaan vesikastanjat, porkkanan siivut sekä sokeriherneet. Oi mikä väri-ilotulitus tuoreilla kasviksilla, tämä jos mikä herättää jo ruokahalut!

Minä lisään tässä loppuvaiheessa sokeriherneet, koska haluan että niihin jää kunnon purutuntuma. Samaten vesikastanjoihin....ne rouskuu ihanasti suussa kun eivät ole liian kypsiä!

Laita vesi kiehumaan kattilaan ja keitä nuudelit, noin 2-3 minuuttia. Siivilöi vedestä. Saavat olla vielä hieman raakoja, koska ne kypsyvät vielä wokatessa!

Wokkaile muutama minuutti kasviksia ja lurauta joukkoon kookosmaito.
Anna koko hässäkän poreilla hetki, mausta suolalla ja makealla chilikastikkeella. Nakkaa joukkoon broikun viipaleet ja anna poreilla.

Lisää joukkoon valutetut nuudelit, anna poreilla hetkonen ja kana-nuudeliwok on valmis!

Yleensä lisään tuoretta chiliä mutta meidän pikkumies ei ole ihan niin tulisen ystävä, joten kokeilemme & lisäämme sitä pikkuhiljaa. On ollut hyvä aloittaa tuosta makeasta chilisoossista mutta pikkuhiljaa lisäämme tulisuutta :).

Nauti kana-nuudeliwok heti tuoreen naan-leivän kera.

Hyvää ruokahalua!

Naan-leipä

2011-03-13T16:39:00.005+02:00

Rakastan nepalilaista ja intialaista ruokaa! Harmittelinkin kun Keravalta häipyi viime kesänä ainoa nepalilainen enkä ole löytänyt tästä läheltä hyvää, pöh :(. Tikkurilasta bongasin tosin hyvin suosituksin paikan joka täytyy kyllä käydä pian korkkaamassa.
Päädymmekin usein Pikku Nepaliin Helsinkiin, joka ei koskaa petä.
Laittakaahan vinkkejä ja linkkejä, jos jokin muukin olisi kokeilemisen arvoinen paikka! Meillä pikkumieskin rakastaa nepalilaista ja varsinkin naan-leipiä.

Kotona kun ei nyt satu olemaan tandoori-uunia (pitäsköhän ottaa huomioon tulevaa keittiöremppaa ajatellen?...heh) niin ihan autentista naan-leipää ei kotiuunilla saa mutta lähelle voi kyllä päästä.
Tutkin taannoin pitkään nettiä, alan kirjoja ja kokeilin...kokeilin ja kokeilin kunnes sain kehiteltyä hyvän naan-leivän ohjeen. Itse en tykkää käyttää naan-leivässä hiivaa, koska minusta naan-leivän pitää olla ohukainen mutta sopivan pehmeä ja uskon että tällä reseptillä pääsee lähelle aitoa kokemusta.

Parhaat naan-leivät:

noin 4,5 dl vehnäjauhoja
reipas 0,5 dl turkkilaista jogurttia
1 kananmuna
1,5 tl leivinjauhetta
hyppysellinen soodaa
1 tl sokeria
0,5 tl suolaa
reipas desi kevyt maito

Voiteluun:

gheetä eli kirkastettua voita

Vatkaa kananmuna kevyesti ja sekoita joukkoon keskenään sekoitetut jauhot & sooda, jogurtti, sokeri ja suola. Lisää joukkoon maitoa sen verran, että saat pehmeän taikinan.
Alusta taikinaa muutama minuutti jauhotetulla tasolla, taikinan tulee olla pehmeää.
Voitele öljyllä kulho ja laita taikina kulhoon lepäämään liinan alle lämpimään paikkaan noin kolmeksi tunniksi.
Jaa taikina kuuteen osaan ja kaulitse ohuiksi kolmion mallisiksi leiviksi. Voitele leivät halutessasi kirkastetulla voilla ennen paistoa tai paiston jälkeen. Vinkki! Sulata suolaton voi kattilassa, kuori vaahto ja anna hetken jäähtyä. Hera painuu kattilan pohjalle ja voit kaataa pinnalle jääneen kirkkaan voin.
Paista kuumassa uunissa, noin 230 asteessa noin 5-6 minuuttia tai kunnes leivät saavat väriä pintaan. Nauti heti!
Vinkki! Naan-leipien pinnalle voit ripotella tuoretta korianteria tai valkosipulia.

Stroh -kaakao

2011-03-12T18:28:00.006+02:00

Ihanan ulkoilupäivän päätteeksi talvella maistuu kuuma juoma ja meille aikuisille Stroh -rommilla terästettynä.
Tämän juoman nautin hiihtilomalla ja kun lasivaihtoehtoja ei ollut, joten juoma rakentui viinilasiin mikä ei ollut ollenkaan pöllömpi vaihtoehto!

Tällä ohjeella valmistat yhden kuuman juoman.

Stroh -kaakao:

2-4 cl Stroh:ia maun mukaan
3 dl täysmaitoa
tummaa kaakaojauhetta maun mukaan

tai

valmista kaakaojuomaa 3 dl

Pinnalle:

vaahdotettua vispikermaa

Mittaa lasin pohjalle Stroh -rommi. Lämmitä kaakao kuumaksi ja kaada kuuma kaakao lasiin. Sekoita. Pursota pinnalle vaahdotettua vispikermaa.

Höyrytetty parsakaali

2011-03-10T19:14:00.004+02:00

MAX-mikrokokkailu ja -leivontahaaste on loppumetreillä ja päätin vielä kokeilla uunin höyrytoimintoa.
Olin jo pari päivää sitten napannut kaupasta ison parsakaalikimpun ja pussillisen mustaleima-juustoraastetta.

Kaadoin höyryastian pohjalle pari desiä vettä ja pilkoin parsakaalin kukinnot höyryastiaan. Kypsensin parsakaaleja noin kahdeksan minuuttia.

Siirsin parsakaalit Crisp-alustalle ja ripottelin vähän suolaa sekä paljon juustoraastetta pinnalle.
Grillasin grillitoiminnolla noin neljä minuuttia.

Juusto suli mukavasti mutta väriä en saanut toivotulla tavalla. Mutta hyvin maistui näin iltapalaksi! Ja olihan tämä nyt semmoinen trendikäs vähähiilihydraattinen iltapala :).

MAX-mikrokokkailu ja -leivonta on ollut ihan hauskaa vaikka en ihan kaikkea ehtinytkään kokeilla haasteajan puitteissa kuin oli tarkoitus.
Luulen rehellisyyden nimissä ettei minulla tule juurikaan mikrolla kokkailtua, sen kertoo jo kalusteisiin upotettu hieno mikromme joka on täynnä ominaisuuksia....mutta en ole niihin viiden vuoden aikana juurikaan tutustunut. Mikrossa kun tulee lämmitettyä lähinnä vesi/maito ja kohotettua hiivataikinoita.

Leivontaan en ole koskaan aikaisemmin mikroa kokeillut, joten siinä mielessä tämä oli hauska kokeilu! Poikanen oli taannoin tekemästäni Tuuloman tortusta innoissaan ja siitä kuinka nopsaan se syntyi, saakin opetella itse tekemään kunhan vähän vielä kasvaa :).

Keittiöhaaveilua, liesituulettimet

2011-03-06T20:25:00.012+02:00

Kiertelimme tänään Vantaan Tammistossa kun uusimmilla keittiömyymälätulokkailla alueella oli avajaisviikonloppu.

Ajatuksenamme oli hakea tuntumaa tulevaan keittiöremonttiin sekä tietenkin haistella alan uusia tuulia. Harmiksemme totesimme, että vain yksi keittiömyymälä, näiden uusien lisäksi oli päättänyt palvella myös sunnuntaisin, harmi! Asiakkaita olisi varmasti riittänyt kun ovien ripoja moni meidän lisäksi kävi vetämässä.
Sitä suuremmalla innolla kurkistimme avoinna oleviin; Domus-keittiöiden, HTH-keittiöiden sekä Kvick:n näyttelyihin.

Täytyy myöntää, että suurimman vaikutuksen teki HTH-keittiöiden näyttely, henkilökunnan määrä ja heille buukkasinkin suunnitteluajan heti.

Domuksella tuoksui korvapuustit heti ovesta sisään astuessa, ihanaa! Toisaalta olin varma, että se oli aikaan saatu tuoksuilla. Kappas vaan, siellä kuitenkin yhdessä näytöskeittiössä oli korvapuustit tulleet uunista ulos mutta miksi niitä ei tarjoiltu asiakkaille? Sai ärsyyntymään vaikka en olisi pullaa nyt syönytkään.

Kvick taitaa nyt jäädä, koska heidän kalusteiden korkeus on reippaampi kuin muilla ja näin lyhyelle ihmiselle se ei toiminut kun näyttelyssä mallailin kokkaavani jotain. Kiitos suunnittelijalle, joka mainitsi asian heti mutta harmi sinällänsä!

Minulla on selvät sävelet siitä mitä haluan uuteen keittiöön, hyväksyntä pitää toki leimauttaa miehellä ;). Näistä keittiön toiveista ja suunnitelmista tässä myöhemmin...nyt haistelimme uutuuksia ja minun huomioni vei tänään liesituulettimet!

En siis itse asiassa ollut edes ajatellut, että minun pitäisi "nähdä vaivaa" liesituulettimen valintaan koska nelisen vuotta sitten ei vaihtoehtoja liesituulettimissa ollut ja piti päätyä siihen mikä tilaan sopi. Mutta oh my....nyt eteeni avautuikin ihan uusi maailma. Ja nyt olen koukussa, liekeissä ja missä lie! Eihän liesituulettimen tarvitse olla perinteisen mallinen ollekaan.

Savon Elica -mallistoa olen nähnyt sisustuslehdissä niitä ihastellenkin mutta koska keittiöremppa ei ole ollut ajankohtainen niin olen siivuttanut koko homman. Muutenkin kuvissa mallit näyttivät siltä, että eihän "tuommoiset" voi toimia.

Mutta voi että, kun näin mm. Gracen livenä tänään. Miten kaunis!

Grace on valmistajan sivujen mukaan saatavilla vain valkoisena tai mustana, eräs myyjä puhui tosin myös teräksestä mutta lienee eri malli. Meidän värimaailmaan sopisi nimenomaan valkoinen tai musta, tuon teräksen värisen näin leveämmässä mitassa eikä se ollut enää kaunis ollenkaan.

Gracen voi asentaa joko seinään tai kattoon. Meillä Grace tulisi kattoasennuksena ja valmistajan mukaan kaunokainen toimii sekä liesituulettimena että valaisimena.

Ylläolevan kuvan mukaan meillekin keittotaso asennettaisiin ruokailutilaa vasten ja liesituuletin siihen päälle.
Minusta avaraan tilaan valaisimen mallinen tuuletin sopii loistavasti! Miksi liesituulettimen pitäisi näyttää siltä itseltään?

Tämän Star -liesituulettimen jos olisin nähnyt livenä niin olisin ostanut varmaan samantien :). Miten niin elämässä pitää olla pientä bling-blingiä...eikä aina niin pientäkään....

Jälleen kyseessä liesituuletin sekä valaisin samassa paketissa. Aivan ihana!!
Ainoastaan jäin miettimään, että kyllästyisinkö tällaiseen ja riittääkö Star:n teho mm. wok-kaasulevylle?
Jäin myös miettimään koko kauneuden pesua kaiken rasvakertymien jälkeen mutta myyjä eräässä keittiömyymälässä kertoi, että koko kauneuden saa lohkoiksi ja nämä lohkot voi pestä astianpesukoneessa eli yksittäisiä kristallipaloja ei tarvitse alkaa puunaamaan. Wi-iuh!

Miehen silmää miellytti Grace:n ohella Wave -malli, jossa myös on liesituuletin sekä valaisin. Itse en ihan lämmennyt tälle mutta kaunis kuitenkin!

En tiedä onko järkevää päätyä näihin desing liesituulettimiin? Kyllästyykö niihin helposti?
Toisaalta, varsinkin aktiivihiilisuodattimella toimivat liesituulettimet saa vaihdettua helposti mieleiseensä helposti, joten voisihan sitä kokeilla näitä erikoisempiakin. Meillä uudessa kodissa keittiö on yksi suurin osa kotia, joten näyttävyyttä haluan avoimeen tilaan, joka avautuu jo eteisestä.

Odotan kyllä toisaalta innolla kevään Koti -messuja (vai millä nimellä ne nyt kulkeekaan nykyisin), koska siellähän aina esitellään uutuudet ja tarjoukset on aikasta hyviä!

P.S. Muistathan kertoa vinkkisi ja ideasi keittiöremppaan 15.3. mennessä niin olet mukana arvonnassa!

Kuvat valmistajan SAVO Desing & Technic

Pizzaa mikrossa

2011-03-05T18:05:00.006+02:00

Kun sain MAX-mikroaaltouunin testattavaksi päätin jo alkumetreillä, että pizzaa on kokeiltava! Toki olin ajatuksen kanssa jo epäileväinen, koska oma mikroiluni on puhtaasti ruoan lämmitystä. Pizzaa en ole koskaan mikrossa valmistanut jos nyt ei lasketa opiskeluaikoina "roiskeläpän" lämmitystä mukaan :). Odotusarvo ei siis ollut kovin suuri mutta kokeilun haluni vei voiton.

Selailin mikron ohjelehdyköitä hakien vähän vinkkiä kypsennysmuotoon mutta en kuitenkaan löytänyt ohjeistusta millä toiminnolla pizza kannattaisi paistaa. Crisp-toimintoon päädyin koska sillä luvataan lopputulokseen rapeutta.

Pizzapohjan tein omalla ohjeellani, jota olen hieman muuttanut vuosien saatossa mutta vain parempaan suuntaan. Puolitin ohjeen tällä kertaa, koska ohje riittää pellilliseen pizzaan.
Lisäsin siis oliiviöljyä hieman enemmän eli pari kunnon lurausta mutta tuorehiivaa taas vähemmän, ehkä 1/5 pakettia ja sen myötä kohotin taikinaa pidempään. Minua tuo hiivaa tuppaa "kuplittavan", joten yritän käyttää mahdollisimman vähän :). Suolaa taas laitoin tähän puolikkaaseen varmaan tuon teelusikallisen, koska tykkään, että pohjassa on kunnon suola! Pitäisikin kyllä päivittää tuota ohjettani, koska hieman sitä olen tosiaan muokannut.

Tästä puolikkaasta annoksesta saa yhden vähän muhkeamman pizzan pannupizzan tyyliin tai kaksi ohutpohjaista.

Voitelin suuremman pannun juoksevalla margariinilla ja levittelin käsin taikinan pannulle. En siis käytä kaulinta pizzapohjaan, koska se vie minusta tietyn kuohkeuden myös ohuemmista pizzoista.

Voitelin pohjan tomaatti-chilisoossilla ja mozzarellaraaste päälle. Täytteiksi laitoin mitä jääkaapissa sattui olemaan ja tällä kertaa salamia, ananasta, Aura-murua ja sipulia.

Pizzan kypsennys meni siis arvuuttelun varaan. Kypsensin ensin pizzaa 5 minuuttia Crisp-toiminnolla mutta sinä aikana ei tapahtunut juurikaan mitään pizzalle. Lisäsin toiset 5 minuuttia ja pizzan päällys alkoi kuplia ihanasti eli juusto sulaa ja tuoksu oli hyvä....mutta, mutta. Reunat olivat aivan valkoiset ja pehmeät, samaten pohja. Mietin ja mietin, että miten saan pohjankin kypsymään ja jatkoin vielä nelisen minuuttia kypsennystä. Harmikseni tilanne ei kuitenkaan muuttunut, ainoastaan päällys alkoi näyttää jo kuivahtaneelta.

Lopputulos oli pizza joka oli hyvän näköinen keskeltä mutta reunat aivan valkoiset ja pehmeät, samaten pohja oli pehmeä. Ei tullut rapea ei.

Jälkeenpäin jäin analysoimaan tilannetta. Olisiko pitänyt grillitoiminnolla hakea väriä reunoihin mutta olisiko se auttanut pohjaan?

Olisiko minun pitänyt kuumentaa Crisp-vuokaa ensin ja sitten vasta täyttää pizza? Vai olisiko pitänyt esikypsentää pohjaa ensin & täyttää sitten?

Jos olisin tehnyt pizzan normaalin tapaan kiertoilmauunissa kuumassa lämmössä, pizza olisi ollut noin 5-7 minuutin paiston jälkeen valmis. Ja rapea.

Minä jatkan siis pizzan paistoa nopsaan kuumassa lämmössä uunin syleilyssä mutta hauskaa kokeilu oli!

Tuuloman torttu mikrossa

2011-03-01T21:09:00.005+02:00

Sain ystävältäni kyselyn kauan kadonneesta reseptistä ja minun on pitkään ollut tarkoitus testata Tuuloman torttua.
Reseptiä ei löytynyt mutta kollegat töissäkin muistivat kouluaikoinaan leiponeen Tuuloman torttua mikrossa.

Ei muuta kuin reseptin hakuun! Selailin useita keittokirjoja, surffailin netissä ja mietin "sisartorttua" mokkapaloja ja sain aikaan reseptin jota päätin kokeilla.

Miettimään jäin minkä kokoisessa vuoassa tortun paistaisin ja päädyin toiseen saamaamme, noin 26-28 cm halkaisijan vuokaan sekä paistamaan tortun Crisp-toiminnolla.

Taikina:

2 kananmunaa
1,5 dl sokeria
100 g sulatettua voita
1 dl kevyt maitoa
2,5 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
3 tl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöiset kananmunat sekä sokeri.
Lisää vaahtoon vuorotellen keskenään sekoitetut jauhot, voi ja maito.
Voitele sulalla voilla vuoka. Minä en korppujauhottanut vuokaa ja hyvin torttu siitä irtosi mutta reunasta olisi varmaan tullut siistimpi, jos olisin korppujauhottanut.
Kypsennä MAX mikroaaltouunissa Crisp-toiminnolla yhdeksän (9) minuuttia.
Muista käyttää kahvaa, kun nostat vuoan mikroaaltouunista. Vuoka on todella kuuma. Anna jäähtyä kunnolla.
Kuorrutus:

40 g sulatettua voita
2 dl tomusokeria
1 rkl tummaa kaakaojauhetta
3 rkl vahvaa, kylmää kahvia
kookoshiutaleita

Sekoita vispilällä sulatettu voi, tomusokeri, kaakaojauhe sekä kahvi tasaiseksi, kiiltäväksi massaksi. Jos kuorrute tuntuu liian löysältä, lisää tomusokeria.
Levitä palettiveitsellä kuorrute tortun pinnalle ja sirottele päälle kookoshiutaleita.
----------------------------------
Olin hieman skeptinen leivonnaisten valmistukseen mikroaaltouunissa mutta lopputulos yllätti positiivisesti!
Myös pikkumies oli innoissaan ja mokkapalojen suurkuluttajana totesikin, että "huomenna teet näitä yhtä nopsaan mokkiksia" :).

Hirveen herkullista Hirvikartanossa

2011-02-26T22:47:00.017+02:00

Vietimme viikon hiihtoloman Himoksella ja minähän tietenkin hain esitteistä, lehdistä, netistä jne. elämyskohteita kaiken ulkoilun oheen ja näin ruokaihmisenä sitä aina hakee jotain paikallista, uutta koettavaa.
Sain jostain käsiini kiiltäväkantisen Himos-lehden viikkoja ennen lomaamme ja luin sitä tietenkin kannesta kanteen.

Löysin mainoksen ravintolasta, jossa pääosaa esittävät hirvet. Ja sehän herätti mielenkiintoni, koska hirviä pääsi nettisivujen mukaan katsomaan luonnossa ja ruokalista olisi kuulemma hirveen ihana. Perheen miehetkin kiinnostuivat ajatuksesta tutustua erilaiseen ravintolaan elämyksineen, ja siitä se lähti.

Hirvikartano sijaitsee noin 10-15 minuutin päästä Himoksen ytimestä ja päätinkin ajaa sinne aamusta ihan vaan tsekkaamaan paikat kun vein miehet rinteeseen. Siinä matkalla oli yksi auto ajanut penkkaan ja mietin välillä, että ei täällä mitään voi olla, oikeesti, kunnes olin Hirvikartanon pihalla. Matkaa kertyi Himoksen "ytimestä" noin kymmenen kilometriä. Maisema oli uskomattoman kaunista kirpeässä pakkasessa, auringon paisteessa!

Olin lukenut mainoksista, että ravintola on avoinna vain torstaista sunnuntaihin ja myö tietenkin haluttiin syömään keskiviikkona. Olin katsastanut yrityksen kotisivut mutta päivitykset olivat menneen vuoden puolelta ja kun olin pihalla kääntymässä en löytänyt tietoakaan siitä mikä hiihtolomaviikon aikataulu olisi. Päätin kuitenkin että tsekkaan tilanteen ja soitin Hirvikartanoon. Ystävällinen henkilö totesi, että paikka on auki myös keskiviikkona näin hiihtolomaviikolla ja olisimme tervetulleita.
Varasin pöydän siten, että pääsisimme katsomaan hirviä päivän valon aikaan eli ennen klo 18.

Saavuimme paikalle noin 17.30 ja isäntä jo huikkasi pihalla, että "taiatte olla Tuomelan perhe?". Käteltiin ja käytiin tupaan sisään.

Ohhhoh!

Tuvassa vastassa oli aivan huikean kokoinen uuni! Isännän mukaan uunin syvyys on noin 170 cm ja kyllä sen uskoi, kun isäntä illan mittaan haki puita pesään ja ne ei todellakaan olleet normi polttopuiden mittaisia vaan ihan miehen mittaisia.
Ravintolapöytinä oli upeat pirttipöydät penkkeineen ja astiasto ihanan rustiikkinen viinilaseja myöten. Juuri sopivat himmelein, olkikoristein ja tietenkin hirvi-koristein somistetussa tuvassa.

Aluksi olimme vähän hämillämme miten edetään mutta isäntä otti meidät hoiviinsa heti. Hän toi ruokalistat ja pyysi tilaamaan ruoat ennen kuin lähtisimme uhmaamaan pakkasta ja tutustumaan hirviin.

Olin kurkannut menua netistä jo etukäteen, siellä ruoat oli kirjoitettu suomeksi kokonaisuudessaan lisukkeineen päivineen mutta annetuissa listoissa vain pääraaka-aineen osalta, muu oli venäjäksi? Toki isäntä kertoi mieluusti mitä mikäkin annos piti sisällään mutta jäin miettimään, että mitenhän onnistuu kiireessä. Tässä olisi mahdollisuus paikata ja avata menussa annoksia enemmän.

Isäntä suositteli meille annoksia, tilasimme ruoat & juomat ja sen jälkeen isäntä ohjesti laittamaan kunnolla vaatetta päälle, nyt mennään tutustumaan hirviin!

Isännällä oli mukana sankko täynnä vesimelonia ja porkkanaa. Jo terassilta hän alkoi kutsumaan hirviä..."Jorma, täällä on vieraita"...en oikein tiennyt mitä ajatella....Lähimmiltään olen hirven nähnyt mökkitiellä Suomussalmella iltahämärässä ja se ei ollut kaunis näky ollenkaan auton keulassa.

Mutta.

Tässä on Jorma.

Minä olin aivan lamaantunut. Piti ottaa porkkanat käteen ja käsi suoraan Jorman turpaa kohden...."mitä jos se puraisee tai jotain"? Isäntä nauroi ja otti kiinni minun kädestä ja sanoi, että anna Jorman napata herkut. Ei pure, etkä edes tunne hampaita.

Nooh, mitäs teet kun käsi on jo Jorman suussa mutta oikeassahan isäntä oli! Upea fiilis!

Isäntä myös opasti kuinka helliä Jormaa, Jorman turvan päällysosa (mikä on oikea nimitys?) oli uskomattoman pehmeä!

Pikkumies tutustui myös Jormaan! Tutustuimme myös Matti-Eskoon sekä Anneliin :).

On aivan ihanaa, että myös hirvet on löydetty Suomessa! Isäntäpariskunta kertoikin saaneensa idean hirvitilaan Ruotsista, jossa saman tyyppisiä tiloja on kymmeniä, Suomessa Hirvikartano on ainoa lajissaan.

Tottahan on, että hirvet aiheuttavat paljon surua mutta kyllä heistä voi löytää myös iloa - kuten me Hirvikartanosta. Isäntäperhe oli uskomattoman paneutunut asiaan ja näyttivät hoitavan hirviänsä paremmin kuin hyvin!

Lämmitimme käsiä tuvan uunin edessä ennen kuin pöytään kannettiin talon leipiä voin kera. Voin sanoa, että en ole koskaan saanut yhtä rapeita ja hyviä sämpylöitä!! Kävinkin keskustelua näistä emännän kanssa, joten nyt on vinkit kokeiluun :).

Minä tilasin alkuruoaksi voissa paistettuja rieskoja hirvi-smetanamoussella ja ai että olivat hyviä. Annos oli iso, joten minä söin osan, mies pienen palan oman sienikeittonsa lisäksi ja pikkumies halusi pelkkää rieskaa.

Hirvi-smetanamousse oli ihanaa mutta todella tuhtia, himpun pienempi lusikallinen ehkä riittäisi?

Pääruoaksi tilasin isännän pihvin. Annos tarjoiltiin kuumalta valurautalevyllä, hyvä valinta!

Kaskijuureksiin olisin kaivannut useampaa raaka-ainetta (samat kaksi juuresta löytyivät mieheni annoksesta) ja pippurisoossista en maistanut menussa luvattua wiskiä mutta hyvvää oli!

Miehen jänispata oli herkullinen, minunkin makuun!

Poikamme lohi & muussi -annos jäi kuvaamatta. Kysyin isännältä, että pitäisikö meidän tilata aikuisten annos kun pikkumiehellä jää aina nälkä lastenannosten jälkeen. Yleensä ravintoloissa lasten lohiannoksen lohi on luottokortin kokoinen pala ja eihän sillä nälkä lähde kasvuiässä olevalta pikkumieheltä.

Isäntä sanoi, että jos lautanen on tyhjä niin pikkumies saa toisen annoksen veloituksetta....ei jäänyt paljosta paitsi mutta olihan mielettömän kokoinen lasten annnos! Ja niin näytti olevan naapurin pöydässäkin.

Myöhän vedettiin pitkän kaavan mukaan eli miehelle ruoan päätteeksi vielä kahvi ja konjakki...

...ja miulle Calvados-omenat vaniljajäätekön kera :)

Suosittelen ehdottomasti ajamaan himpun syrjään Himoksen keskustasta tai ota taksi!, koska tällaista ruokaelämystä ei löydy pääkaupunkiseudulta!

Palvelu isäntäparin johdolla on loistavaa kunhan sinulla ei ole kiire minnekään - ja minne lomalla olisi?

Uusi koti, uusi keittiö - arvonta käynnissä!

2011-02-18T19:42:00.002+02:00

Muutimme nykyiseen kotiimme, paritaloon vuonna 2006 ja heti alkuun oli pakko rempata keittiö koska keittiö taisi olla alkuperäisessa kunnossa ja minua se ei palvellut millään tasolla.

Takanamme oli jo yksi keittiöremontti kerrostalokolmioon kymmenisen vuotta sitten, joten jonkinlaista kokemusta ja näkemystä eri keittiöfirmoista oli takataskussa.

Edellisessä keittiössämme oli ns. kulmahyllyt mutta meillä ne keräsivät vain roinaa eikä tämä aamiaispöytä/-saareke uuden kodin keittiössä kerännyt pisteitä yhtään sen enempää.

Alkuperäinen tai ostohetken keittiö oli valkea, koivuisin listoin ja vetimin. Yläkaapistot katon rajaan asti. Välitila beigeä kaakelia. Yhdeltä seinältä yläkaapit olivat unohtunett, ehkä?

Kodinkoneet olivat perinteisiä, valkoisia ja pari jääkaappia rinnakkain?

Meille oli siis ihan selvää tehdä selkeä remontti, budjetin puitteissa ja minulla oli tietenkin selkeät suunnitelmat valmiina....mitä minä haluan :).
Haimme tarjouksia mm. Puustellilta, Topi-keittiöistä, Keittiö.net:stä sekä Espoon Keittiömaailmasta ja niinhän siinä alkoi karsiintumaan jyvät akanoista.

Eräs keittiömyymälä jäi jo kättelyssä pois kuvioista ihan puhtaasti asiakaspalvelun sekä osaamisen kyseisen myyjän osalta, oh my...kun vieläkin muistelen! Paras heitto suunnittelijalta oli, että "mihin sinä viinikaappia tarvitset?" ja että "eihän se senttien heitto sinne sun tänne mitään haittaa" ja loppukaneettina että kyllähän siinä niin käy, että meiltä te keittiön kuitenkin ostatte. Jep! Noup, ei ostettu ei.

Löysimme sopivan toimijan keittiöremppaan ja varsinkin kirvesmieheen joka keittiön kasasi kokoon, olimme oikein tyytyväisiä. Täsmällisenä paikalla aamulla klo 8 ja keittiö nousi aikataulussa.

Keittiömme sai värityksen matta-valkoisista ovista, harjatusta alumiinista, mustasta lasista, pähkinästä sekä maitolasista välitilassa.

Keittiöstämme löytyy pitkiä vetimiä, kaasuwok, side-by-side jääkaappi (jääpalakone, pikkupakastin & jääkaappi)...

...sekä täyskorkea viinikaappi (jonka toimitus tosin viipyi luvattoman kauan!). AEG:n uunissa on aivan mahtava pyrolyysi-toiminto eli ei uunin pesua vaan uuni pesee itse itsensä! Tästä pyrolyysi-toiminnosta en todellakaan enään luovu :).

Nämä kuvat on otettu heti rempan jälkeen, joten onhan keittiö saanut jo väriä ajan saatossa tekstiileillä sekä kodinkoneilla eri sesonkien mukaan. Vaihdoimme myös juuri Bo-Conceptin valkoiseen & teräksiseen ruokapöytään ja ruokatuolit saman sarjan mustaan nahkaan & teräkseen. Kirsikan sävyiset Kirsi-pöytä & -tuolit löysivät uuden kodin Huuto.net:n kautta.

Monta juttua olisin tehnyt toisin jos olisi ollut mahdollisuus rakenteiden suhteen sekä rajaton budjetti mutta onneksi vain muutaman jutun huomasin vuosien varrella mitä olisi voinut suunnitella toisin ja taas, budjetin puitteissa.

Nyt on uusi mutta käytetty koti ostettu ja seuraava keittiöremontti edessä, koska haluan jälleen sen omanlaiseni. Toivon tosin, että on viimoinen keittiöremontti lukuunottamatta mökin keittiötä mutta jotenkin luulen että näin ei käy ;). Olenkin tilannut jo kaikki mahdolliset keittiöesitteet, mitannut, kuvannut ja haaveillut mutta suunnitteluprosessi on jälleen valtava! Minä haluan tuon, tuon ja tuon sekä tuon, tuon ja tuon. Jälleen rajoitteena on budjetti, aika sekä osaaminen ja seuraava askel on lampsia keittiömyymälöihin heti hiihtoloman jälkeen.

Ajattelin, että nyt haastankin teidät kaikki ihanat leivonta- ja ruokabloggaajat jakamaan kuvia omasta keittiöstäsi! Ompa keittiösi uusi tai vanha mutta pääasia on se, että jokin juttu keittiössä on mieluinen. Haluaisin kurkata sinne ja ammentaa ideoita ja vinkkejä.

Jätä kommenttisi & linkkisi keittiöösi tähän postaukseen viimeistään 15.3. mennessä. Arvon kaikkien osallistujien kesken kolme (3) keittiöön liittyvää palkintoa, kerron näistä enemmän viikolla 9.

Kevätfiiliksiä vol.2

2011-02-12T19:31:00.008+02:00

Seuraavan kuukauden olen uusissa naimisissa MAX:n kanssa. Älä säikähdä :), en suinkaan uuden miehen vaan uuden mikroaaltouunin!
Komeus odottaa vielä laatikossaan, pääsin hakemaan hänet eilen Postin hoivista ja huomenna olisi tarkoitus sitten etsiä komistukselle paikka kotoa ainakin nyt kuukaudeksi. Jää nähtäväksi jatkuuko "suhteemme" pidempäänkin? Joten testailuja odotellessa!

Lehtipisteestä kaupassa bongasin tänään Donna Hay:n uusimman lehden ja voi että! Kansi oli juuri niin ihanan sitruunan keltainen kun olin mielessäni kuvitellut tämän kevään korosteväriä kotiimme. Tähän saakka olen tykännyt perussävyjen; mustan, harmaan sekä valkean kumppanina turkoosista ja joulun aikaan selkeän punaisesta. No hih, toki vähän väliä joukkoon eksyy vaaleanpunaista, tietenkin!

Olin siis tosiaan pitkään miettinyt tätä sitruunankeltaista vaikka en ole suuri keltaisen ystävä ja eihän se kevät vielä kunnolla ole edes saapunut! Aurinko on jo näyttänyt ihanan keväisen loisteensa mutta räystäistä ei tipu vielä vesi ihanasti loristen, eikä lumet sula....joten nautin siis vielä talvesta hetken mutta pikkuhiljaa kotimme kyllä virittäytyy kevääseen ja minä nautin vielä suunnittelusta...sitruunankeltainen taitaa saapua myös kotiimme, on se niin herkullinen sävy!

By the way, Donna Hay:n ruokalehti on kyllä ehkä kaunein ruokalehti mihin olen tutustunut! Kannattaa shopata oma ja saatat jäädä koukkuun, kuten minäkin jäin :).

Mistähän se johtuukaan, että kaikki ruokaan liittyvä sekä sisustamiseen on niin lähellä sydäntä ja koti rakentuu aina keittiön ja hyvän ruoan ympärille?

Yksi himoni (niiden lukuisten muiden, hih!) on shopata aina sopivia paperisia servettejä kun eteen sattuu. Tällä hetkellä minulla on avoinna varmaan kymmenisen eri tyylistä pakettia ja aina vaan löytyy lisää....nämä ihanat Marimekon servetit taitavat olla viime kevään hankintoja mutta sopivat kuin nenä päähän tämän kevään sisustusväreihini!

Kuvia selaillessani huomasin myös, että kerään myös koriliinoja? Ja kaikki näyttävät olevan Pentikiltä peräisin ja hempeitä pastellin sävyjä...hmm, joo, tykkään kyllä koska ne antavat ihan kivaa säväystä muuten niin pelkistetyn värityksen & kalustuksen sekaan.
Viime keväänä ihastuin myös uudistettuun Iittalan Kastehelmi-sarjaan, omenanvihreässä sävyssä. Tänä keväänä bongasin sitten taas ihanan veden sinisen...miten minun keittiööni mahtuu kaikki ihanuudet? Toivonkin, että saan sen uuden, ihanan ja ison keittiön ensi kesänä joten pidetään peukut pystyssä ;).

Sainkin ihanan idean tästä postauksesta, joten siitä lisää ihan piakkoin haasteen merkeissä!

Retrosämpylät ja kevätfiiliksiä

2011-02-09T18:44:00.009+02:00

Minä olen talvi-ihminen. Piste.

Heh, lyhyt ja naseva lause kertoo kaiken. Minä siis rakastan lunta, pakkasta ja kylmää....sekä sitä talven fiilistä...ihania valoja, kynttilöitä, lumen narinaa astellessa uppohangessa ja tietenkin talvista ruokaa ja sesonkeja!
Kun on kylmä ja ulkona paukkuu pakkanen niin mikä onkaan ihanampaa kuin täyteläinen keitto, tuhti pata tai pehmeät sämpylät?

Aloimme tekemään näin talven pitkinä tunteina sisustusmuutosta kotona ja kun aloin käymään läpi keittokirjakokoelmaani niin käsiini sattui ihanasti kontaktimuovitettu kirja, Kotitalous 7 vuodelta 1987.
Istahdin ja aloin ajatuksella selaamaan kirjaa. Voi että mitä reseptejä sieltä löytyikään joita en ollut muistanutkaan hakea! Ja voi että miten ihania kotitaloustunnit silloin aikanaan olivatkaan. Muistan miten ystäväni kanssa leivoimme jomman kumman kotona aina "kotsantunnin" jälkeen mutta huom!, me osasimme siivota jälkemme...ainakin muistelen niin :).

Nämä koulukirjat ovat palvelleet kyllä aina kun joku perusresepti on ollut hakusessa mutta lähes aina olen muokkaillut reseptiä jotenkin.

Nyt päätin pakkasiltana leipoa sämpylät ihan ohjeen mukaan!

Sämpylät:

Taikinan juuri

2,5 dl maitoa
25 g tuoretta hiivaa
1 tl sokeria
2,5 dl vehnäjauhoja

Lisäksi tarvitaan

1 tl suolaa
noin 3 dl grahamjauhoja
25 g huoneenlämpöistä voita (tässä käytin margariinin sijasta voita)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna tuorehiiva joukkoon. Sekoita nuolijalla tasaiseksi.
Vatkaa joukkoon sokeri sekä vehnäjauhot.
Peitä liinalla ja anna taikinan juuren kohota noin 10 minuuttia.

Lisää taikinaan suola sekä osa jauhoista.
Lisää joukkoon loput jauhoista sekä lisää rasva ja alusta taikinaa kunnes se irtoaa kulhosta.

Itse tein taikinan koneessa käyttäen taikinakoukkua.

Minä kyllä rakastan taikinan vaivaamista käsin, se on niin terapeuttista mutta nykyisin on vaan niin kiire, että tuo Kenwood on kyllä pelastanut monet kerrat ja sen käyttö jatkukoon.

Alusta taikinaa jauhotetulla pöydällä kunnes ilmakuplat puhkeavat.

Leikkaa leipurin raapalla (ihanteellinen kaikenlaisille keittiötasoille, ei jätä jälkiä) taikinasta sopivia paloja ja leivo sämpylöiksi.

Anna sämpylöiden kohota liinan alla peitettynä noin 10 minuuttia ja paista noin 225 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Vinkki! Voitele sämpylät maidolla niin saat niihin väriä ja heitä paistovaiheessa vettä lasillinen uuninpohjalle niin saat sämpylöiden pinnalle ihanan rapeuden.

Nauti voin ja maidon kera!

Nyt on kyllä vähän kevättä jo rinnassa, vaikka miten talvi-ihminen olenkin :). Ja sanomattakin on selvää, että lempikukkiani ovat tulppaanit!

Tulppaaneja olenkin hamstrannut kotiini jo parin viikon aikana ja eipä taida olla päivääkään ettei niitä jostakin kodin nurkasta olisi löytynyt.

Muuta kevään tuntua kotiin laitoin mm. Marimekon ihanilla raita-pyyhkeillä. Näitä pyyhkeitä kaapistani löytyy lähes joka sesongin sävyyn mutta pinkki vielä puuttuu! Näillä pyyhkeillä saa ihanasti sesongin väriä kotiin ja helposti!

Taidankin huomenna hankkia ne pinkit raitapyyhkeet!

P.S. Whirlpoolin uuni on saapunut lähipostiin...tästä se testaus alkaa, ehkä jo huomenna!

MAX Blog Award -kilpailu

2011-01-30T22:31:00.004+02:00

Sain kutsun osallistua mukaan Whirlpoolin järjestämään kilpailuun testaamaan heidän uutta innovaatiota eli perinteisen mikroaaltouunin sekä uunin yhdistelmää ja raportoida kokeiluista vähintään kolme kertaa ajalla 3.2. - 10.3.
Hmm...aika mielenkiintoista, mietin. En juurikaan käytä mikroaaltouunia mutta perinteistä kyllä joten tämä tuntui niin hauskalta, että oli pakko vastata kutsuun kyllä!

Uunin saan käyttöön varmaankin viikolla kuusi (6) ja siitä alkaakin sitten mielenkiintoinen kuukausi :). Kannattaa seurata raportointiani miten kokeiluni uunin parissa etenee.

Ensi viikolla on myös mielenkiintoinen tapaaminen muiden kisaajien kera sekä tunnetun keittiömestarin alustus. Raporttia luvassa siitäkin!

Nyt jännityksellä ensi viikkoon!

Raparperi-vaniljapiirakka

2011-01-30T17:11:00.013+02:00

Viime kesänä bongasin Lapissa eräässä ruokakaupassa ihanan piirakan leipomon tiskiltä ja ajatus alkoi heti ruksuttamaan, että miten sen tekisin itse. Olin menossa anopin mökille heitä & vieraita ennen ja halusin leipoa jotain yllätykseksi. Helpolla olisin päässyt, jos olisin ostanut palat kaikille mutta halusinkin kehittellä oman versioni ihan vaan "katseen" perusteella eli ei mitään hajua onko maku sinnepäinkään.
Meidän perheen piirakkalistan kärkeen tämä pomppasi kyllä saman tien....ja hyvin maistui appiukollekin :).

Piirakan salaisuus on siinä, että keitin paksun vaniljakastikkeen jota humpsautin piirakkapohjaan lusikalla.

Ensin kannattaa keitellä vaniljasoossi, koska se saa olla vaikka kylmää! Ja vielä ihan ennakkoon, että tätä vaniljasoossia ei saa missään nimessä lähteä säveltämään kevyemmäksi. Tämä on aitoa parhaimmillaan!

Paksu vaniljasoossi:

6 dl täysmaitoa
1/2 dl sokeria
1 vaniljatanko
6 kananmunan keltuaista
hieman perunajauhoja

Halkaise vaniljatanko pitkittäin ja vedä veitsellä siemenet maidon sekaan.
Laita maito kiehumaan ja vatkaa samalla sokeri ja kananmunankeltuaiset vaahdoksi. Lisää kuuma maito varovasti joukkoon.
Miedonna lieden lämpöä. Sekoita kastiketta koko ajan kunnes se alkaa paksuuntua. Lisää tarvittaessa hieman perunajauhoja.
Nosta kattila pois liedeltä ja anna kastikkeen jäähtyä täysin. Vaniljakastikkeen tulee olla lusikoitavaa.
Vinkki! Voit valmistaa vaniljakastikkeen vaikka edellisenä päivänä, koska se saa olla kylmää ja lusikoitavan paksua.

Ja vielä lisävinkki! Älä vaan heitä vaniljatankoja pois vaan lisää ne lasipurkkiin ja kaada päälle sokeria. Sulje kansi ja anna maustua - saat vaniljalla maustettua sokeria. Maustuminen vie viikon verran, joten sekoittele välillä! Ja jos oikein innostut niin heitä joukkoon vielä kanelitanko. Kaneli-vaniljasokeri on ihana ruokalahjaidea!
Tällä kertaa piirakan sekaan valitsin tuoreen raparperin. Näin kevään kynnyksellä kannattaakin aloittaa jo pakastimen tyhjennys ja kaivaa sieltä esiin viime kesän ihanat marjat! Piirakkaan sopii mansikat, vadelmat, mustikat, puolukat (vaniljakastike pyöristää loistavasti puolukoiden hapokkuutta!) jne. Valitse siis oma suosikkisi!
Viipaloi tuoreet raparperin varret pieniksi siivuiksi tai käytä pakastettuja.

Taikina:

6 kananmunaa
4 dl sokeria
vajaa 5 dl vehnäjauhoja
4 tl leivinjauhetta
300g voita

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää varovasti keskenään sekoitetut jauhot sekä sulatettu voi.
Levitä taikina korkeareunaiseen, leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin ja ripottele pinnalle noin puolet raparpereista.
Lusikoi joukkoon vaniljasoossia - ota kunnon lusikallinen vaniljasoossia ja pudota se sinne tänne taikinaan. Taikina "imee" vaniljasoossin sisäänsä mutta näin sen pitää mennäkin!

Ripottele pinnalle vielä lisää raparperin paloja. Sirottele vielä pinnalle sokeria.

Paista noin 190 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes näyttää, että piirakka alkaa irrota pellin reunoilta sekä saa väriä pintaansa.

Anna jäähtyä kunnolla.

Tämä maistui niin juuri uunesta tulleena kuin kylmänäkin ja oli niin mehukasta, että kylkeen ei tarvinnut mitään! Pakko leipoa pian uudestaan!

Muhkeat mokkapalat

2011-01-27T19:56:00.007+02:00

Jos kysyn pikkumieheltä, että mitä leipoisimme niin vastaus on lähes aina, mokkapaloja!
Muistan kyllä, että itsekin lapsosena leivoin rakkaan ystäväni kanssa näitä aina, välillä salaa ystäväni kotona :)

Tämä ohje suosikkini, koska pohja on niin muhkea!

Pohja:

6 kananmunaa
4 dl sokeria
vajaa 4 dl vehnäjauhoja
1 dl tummaa kaakaojauhetta
4 tl leivinjauhetta
2,5 dl kevyt maitoa
300g voita

Kuorrutus:

1 pkt kaakaotomusokeria
4 rkl sulatettua voita
5 rkl kylmää kahvia
1 rkl vaniljasokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Lisää varovasti joukkoon maito, keskenään sekoitetut jauhot sekä sulatettu voi.

Levitä taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista noin 190 asteessa 20 minuuttia tai kunnes pohja tuntuu kypsältä.

Sekoita keskenään kuorrutuksen aineet tasaiseksi tahnaksi. Levitä kuorrutus palettiveitsellä tasaisesti jäähtyneen pohjan päälle.

Koristele värikkäillä nonparelleilla ja leikkaa paloiksi veitsellä tai ota piparimuotilla kuvioita!
Vinkki! Nämä ovat lastenjuhlien takuu varma herkku!

Herkkusämpylät

2011-01-23T19:02:00.005+02:00

Minä rakastan tuoreita sämpylöitä mutta niitä tulee leivottua ihan luvattoman harvoin!
Näin talvella pakkasella tuoreet sämpylät maistuvat maukkaan keiton tai täyttävän salaatin kera.

Herkkusämpylät:

5 dl kevyt maitoa
25 g tuorehiivaa
2 tl suolaa
2 rkl siirappia tai hunajaa
100 g sulatettua voita
noin 12-13 dl sämpyläjauhoja (voit käyttää myös osaksi vehnäjauhoja ja erilaisia hiutaleita)

Sekoita kädenlämpöiseen maitoon tuorehiiva, suola ja siirappi.

Sekoita joukkoon vähitellen jauhoja, lisää loppuvaiheessa sulatettu voi ja vaivaa taikina tasaiseksi. Taikina saa jäädä pehmeäksi.

Anna taikinan kohota noin kaksinkertaiseksi leivinliinan alla.

Vaivaa taikinasta jauhotetulla pöydällä ilmakuplat pois. Leivo taikina pyöreiksi sämpylöiksi ja aseta ne pellille leivinpaperin päälle kohoamaan vielä noin 20 minuuttia.

Voitele sämpylät maidolla ja paista noin 225 asteessa noin 10-15 minuuuttia.

Vinkki! Jos haluat sämpylöihin ihanan rapean pinnan niin heitä puolessa välissä paistoa noin kahvikupillinen vettä uunin pohjalle!

Nauti sämpylät uunituoreena voin kera ja tietenkin iso maitolasi kylkeen! Nami!

Viskisoossi ja pihvi

2011-01-21T20:22:00.016+02:00

Meillä syödään aikasta usein pihviä ja yleensä lisäkkeet ovat samoja; juureksia pannulla tai ristikkoperunoita sekä pippurisoossia konjakilla tai viskillä maustettuna.

Viime vuonna alkuvuodesta tutustuin The Pioneer Woman -blogiin, josta tulikin hetkessä yksi suosikeistani. The Pioneer Woman Cooks -keittokirjan, Ree:n ensimmäisen, hankin viime kesänä Kanadasta ja siitä innostuneena järjestin kollegani kanssa kesäjuhlat työntekijöilleni cowgirl-teemalla.
Ree:n kirja on täynnä mielenkiintoisia reseptejä ja moni on vielä kokeilulistalla. Tänään päätin kokeilla hänen viskisoossiaan pikku tuunauksin.

Ja ennen kuin aloitetaan niin otapa pihvit huoneenlämpöön, mieluusti pari tuntia ennen paistoa!

Viskisoossi pihville:

3 rkl voita
pieni salotti sipuli pikku kuutioiksi hakattuna
noin 0,75 dl hyvää (huom! hyvää) viskiä
noin 0,75 dl lihalientä
suolaa myllystä
mustapippuria myllystä
noin 0,75 dl ruokakermaa
hieman vehnäjauhoja tai maizenaa

Huomasin tänään, että minulla ei ole tarpeeksi pannuja eikä kasareita!? Käyttöön olisin tarvinnut neljä pannua mutta kaapista ei löytynyt kuin yksi kunnon grillipannu sekä miehen Kanadan vuodelta tuotu paistinpannu. Edessä on siis shoppailureissu!
No, päädyin tällä kertaa tekemään siis kastikkeen kattilassa (en kestä!).

Kuumenna kattilassa pari ruokalusikallista voita ja freesaa salottisipuli kunnes se rusehtaa. Ota kattila pois liedeltä ja kaada joukkoon viski.

Sain mieheltäni (= viskikeräilijä ja -fani) käyttöön kyseisen määrän ruotsalaista Mackmyra viskiä, jota toin hälle laivalta. Tätä viskiä hän etsi jonkin aikaa, koska se oli pitkään Suomessa myyty loppuun ja minä bongasin sen laivalta ja nappasin tuliaiseksi. Nyt sitä löysimme mm. meidän lähimmästä Alkosta, tietenkin!

Ja takaisin soossin tekoon....anna sen poreilla miedolla lämmöllä ja rouhi myllystä joukkoon hieman suolaa sekä mustapippuria. Lisää joukkoon lihaliemi. Itse tein tällä kertaa lihaliemen sekoittamalla noin 0,5 desiin vettä noin pari lurausta häränlihafondia.
Anna poreilla hetken ja lisää joukkoon vielä ruokalusikallinen voita, sekoita.
Anna soossin poreilla hetken ja lisää joukkoon ruokakerma. Nyt kastike vaatii vain tekeytymistä miedolla lämmöllä, välillä sekoittaen ja sen aikaa kun pihvit paistuvat. Jos näyttää siltä, että soossi jää liian ohueksi niin tarvittaessa lisää joukkoon hieman vehnäjauhoja tai maizenaa.

Kuumenna toisessa pannussa voi & oliiviöljy ja lisää kuumalle pannulle pavut sekä valkosipulit.

Laske lämpöä minimiin ja anna kuullottua välillä sekoittaen.

Kuumenna grillipannu. Minulla on käytössä myös yksi kaasulevy, ihanaa! Nyt jos rakentaisin keittiötä niin siellä olisi vain ja ainoastaan kaasulevyjä. Helppoa, nopeaa ja näyttävää :).

Paista kuumalla pannulla sopivaan kypsyysasteeseen, minulla menee medium miinus ja miehellä lähes raaka. Meidän pikkumies taas sai eteensä lehtipihvin mediumina..."paksu pihvi" ei vielä hälle uppoa.

Tällä kertaa lisäkkeenä oli vielä kaupan pakastealtaasta bongatut uudet paksut, valkosipuliset ranskalaiset. En jaksanut tänään väsätä juureksia tai muutakaan.

Näin jälkeenpäin mies totesi, että olisi pitänyt "antaa" savuisempi viski soossiin....ja vaikken viskin ystävä olekaan niin olen samaa mieltä vaikka soossi oli todella hyvää!

Hyvin maistui pihvi sekä soossi....

...koko perheelle!