Ruokamuisteloita Montrealista

Lukiessani tänään Pastanjauhantaa blogissa Rosmariinin kirjoituksia Kanadalaisista mauista jäin miettimään omia ruokakokemuksiani Montrealissa vietettyjen vuosien aikana. Ja mieleeni tulvi lukemattomia asioita joista voisin kirjoittaa vaikka mitä. Täytyykin muistin sopukoita aloittaa purkamaan tänne blogiin.

Olen muuten kirjoittanut joskus ylös lähes kaikki ravintolat, joissa Yhdysvaltojen ja Kanadan vuosien aikana tuli käytyä ja näistä kirjoitan joku toinen kerta ajan kanssa. Täytyy kuitenkin mainita yksi edelleen parhaista ravintolakokemuksista Montrealin vanhassa kaupungissa ihanan kotoisassa Gibby's ravintolassa. Kaiholla muistelen valkosipulista talon alkusalaattia ja niitä ihania pihvejä sekä kieviläistä kanaa, jota muuten harmikseni harvasta paikasta oikeaoppisesti tehtynä saa....nami!! Mutta tosiaan ravintoloita on joka lähtöön Montrealissa joten aiheesta voisi kirjoittaa pitkät tovit.

Jäimme siis Rosmariinin kanssa miettimään kanadalaisia perinneruokia ja itselläni ei mieleen tullut juuri mitään kovin erikoista paikallista, ainoastaan vaahterasiirappi. Nyt puoli päivää asiaa mietittyäni mieleeni muistuivat savustetulla lihalla täytetyt leivät; smoked meat sandwiches, joka tarjoillaan kaalisalaatin ja perunalastujen kera. Erittäin suosittuja ovat myös paikalliseen tapaan syötävät ranskalaiset joita sai ostaa ihan ketjuhampparipaikoistakin; poutine elikkä ranskalaiset joiden joukossa oli jotain valkoista juuston tapaista, cheese curds, ja ihan perinteistä ruskeaa kastiketta, gravy. En edelleenkään oikein osaa sanoa tykkäsinkö vai en ;).

Mutta parasta mitä muistan oli shish taouk.
Tämä shish taouk on siis lihaa, itse yleensä valitsin aina kanaa. Liha tai siis kananfileet on ladottu päällekäin "kebabtankoon" ja siitä vuollaan samalla tavalla lihaa kuten kebabvartaasta. Lihan suikaleet nautitaan pitaleivän välistä ja lisäksi joukkoon laitetaan salaattia, sipulia, punajuuren suikaleita (aivan oikein!! kuulostaa oudolta), tomaattia ja kastiketta joka ainakin omien "makututkimusten" kautta oletin olevan valkosipulimajoneesia. Ja sitten koko pitaleipä rullalle ja se vielä lämmitettiin parilalevyjen välissä. Nami!! Näitä kokeilin tehdä joskus kotonakin ja hyviä tuli. Täytyypä joku päivä jälleen tehdä ja ottaa kuvia.

Ja nythän tämä kääntyi kyllä mietiskelyksi Montrealaisista ruokaerikoisuuksista. En siis osaa sanoa ovatko nämä herkut saatavilla muualla Kanadassa.

Jos sitten mennään vaahterasiirappiin niin sitähän saa Kanadasta joka paikasta varmaan. Kannattaa vaan muistaa, että siirappiakin on monenlaista. Nyt kun "se oikea" siirappini loppui niin jouduin ostamaan Helsingin amerikkalaisesta herkkukaupasta täydennystä mutta eihän sieltä saanut "sitä oikeaa". "Se oikea" vaahterasiirappi on siis 100%:sta vaahterasiirappia, pure maple syrup ja se näkyy myös hinnassa. Mutta eihän sitä niin paljoa kulu etteikö siihen kannattaisi satsata. Canadian Maple Delights kaupan sivuilta voit lukea siirapin historiasta mikäli se kiinnostaa enemmänkin ja heidän kaupastaan Montrealin vanhasta kaupungista tai Vancouverista saa ostaa tuotteita laidasta laitaan...on voita, makeisia, tietenkin siirappia, sokeria, kastikkeita ja vaikka mitä. Tietenkin sivuilta löytyy myös suussa sulavia reseptejä! Kunhan saan taas pullollisen "sitä oikeaa" niin täytyy kokeilla sivuilta muutamia reseptejä.
Omaksi ehdottomaksi suosikiksi vaahterasiirapin käytölle nousi anoppini veljen vaimon idea käyttää vaahterasiirappia lettujen kanssa. Traditioksi onkin kesällä muodostunut käydä heillä mökillä syömässä muurinpohjalettuja vaahterasiirapin ja Aura-juuston kera. On muuten aivan tajuttoman hyvää! Muutaman kerran olen pitänyt tällaiset lettukestit kotonakin ja kotikoneella taitaa jonkinlainen kuvakin olla. Kunhan kotiudun niin lisään sen tänne.

Niin ja tulihan mieleeni myös hyvin Quebeciläinen traditio; temps des sucres. Keväällä paikalliset matkaavat cabanes à sucre eli sokeritiloille perinteiselle aterialle jossa tarjoillaan mm. kananmunia, keitettyjä papuja, kinkkua ym. ja käsittääkseni näitä maustetaan vaahterasiirapilla. Korjatkaa jos olen väärässä koska tämä kokemus jäi minulta kokematta. Jännittävin ja hauskin tähän liittyen oli traditio jossa kuuma vaahterasiirappi kaadetaan lumen päälle jolloin se jäätyy ja sitten se syödään makeisena. Kyllä minäkin olin ihmeissäni kun meidän lähikaupan aulassa oli iso lumikasa ja siihen kaadettiin siirappia...mielessä kävi, että mitähän hullua tämä on ;). Hyvää hullua!

Juomapuoleen jos siirrytään niin mieheni ja sukulaisteni mukaan lähes parasta antia Kanadassa olivat oluet, joista muistan merkit Molson, Labatt ja Moosehead. Niitä kuskattiin välillä Suomeenkin asti ;). Myös Ice wine eli jääviini on kanadalaista ja erittäin hyvää. Jääviiniin erikoisuus on se, että se tehdään jo jäätyneistä rypäleistä ja tietenkin se, että jääviini on aika hintavaa. Kallis hinta johtunee siitä, että viinintekijät ottavat suuren riskin jättämällä rypäleet keräämättä normaaliin aikaan ja rypäleet ovat alttiina linnuille, muille eläimille ja tietenkin säälle. Hintaan vaikuttaa varmasti myös viinin valmistustapa joka poikkeaa niin paljon perinteisestä ja vaatii erittäin paljon varovaisuutta koska rypäleet poimitaan käsittääkseni käsin. Pääsääntöisesti jääviiniä tuotetaan Ontarion ja British Columbian alueilla mutta muista jääviinejä valmistettavan myös Quebecin alueella. Yksi tunnetuimmista ja palkituimmista tuottajista on Inniskillin. Aah, kumpa saisikin nyt lasillisen ;).

Nyt täytyy kuitenkin lopetella nämä muistelot ja laittaa pieni mies unille.