Sain taannoin kutsun Pauligin Makupari-kilpailuun jossa piti loihtia herkku oma valintaisen kahvin kaveriksi.
Saimme ison laatikon kahveja ja oma suosikkini löytyi heti. Paulig Parisien.
Kirjoitinkin taustaa reseptille:
" Kun sain Pauligin paketin täynnä toinen toistaan huumaavampia kahveja silmiini osui heti Parisien –kahvi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!
Mieleeni tulvahtivat muistot ja maut Pariisin lomalta. Uppouduin hetkeksi muistelemaan tuoreen croisantin tuoksua ja leivosten herkullista makua. Tiesin heti, että minä teen Makuparin Café au lait –kahville.
Halusin leipoa jotain syntisen hyvää pitkän maitokahvin Makupariksi ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin täyteläiseen brownies -leivonnaiseen. Syvän suklaan maku pehmentyy kahvilla maustettuun kermaan ja pieni leivos on ihana nauttia kiireettömästi maitokahvia lipitellen ja elämää haaveillen.
Voisin kuvitella itseni Pariisin kaduille nauttimaan browniesia kahvikerman ja maitokahvin kera! "
Jos haluat voittaa ylellisen viikonlopun Kämpissä sekä herkkuhetken Chez Dominiquessa niin kipi-kapi äänestämään reseptini 10 parhaan joukkoon Pauligin sivuille! Sivuilta löytyy myös reseptini.
Oli hauskaa myös huomata, että moni idea mikä kävi omassa mielessä oli kanssakilpailijoiden osalta toteutettu. Ihanan näköisiä herkkuja kisa täynnä, jännäksi menee :).
Kiitän ja niiaan tässä vaiheessa :). Ihanaa viikonloppua.
perjantaina, syyskuuta 30, 2011
sunnuntai, syyskuuta 25, 2011
Autolla Toscanaan, vol. 5, Viinitilalla
Mites tämä kesä vierähti niin kiireessä etten ehtinyt päivittää kesäloman reissua tänne blogiin loppuun?
Moni lukija onkin kysellyt miten reissu sai päätöksensä joten postailempa nyt loppuun reissukuulumiset.
Teimme siis "kotoamme" reissuja pitkin ja poikin Toscanaa. Monta ihanaa kohdetta näimme mutta varmaan yhtä monta ja enemmänkin jäi näkemättä. Ensi kerralla siis :).
Minä halusin käydä tutustumassa viinitilalla ja niitähän Toscanassa riittää pilvin pimein. Hieman ongelmaksi muodostui valinta. Halusimme tutustua päiväsaikaan kun mukana oli pikkumies. Halusimme myös samalla tutustua kuohuvan ja grappan valmistukseen sekä oliiviöljyn.
Tämäpä sitten karsikin kohteita, koska meilleä ei ollut mahdollisuus käydä kuin yhdessä...ensi kerralla käyn monessa!
Moniin tiloihin pääsi vasta ilta-aikaan mikä ei meille tosiaan sopinut, joten kompromisseja piti tehdä.
Valitsimme muutaman suosituksen perusteella Fattoria Del Teso:n Luccan Montecarlo alueelta.
Tilalle ajettiin ihanaa tietä pitkin, jota ympäröivät tietenkin viiniviljelmät.
Saimme erittäin ystävällisen vastaanoton tilalla ja päätimme valita kierroksen, jossa tutustumme tilaan sekä kaikkiin heidän valmistamiin viineihin & oliiviöljyyn. Grappa oli myyty loppuun joten se jäi maistamatta ja tällä tilalla ei valmistettu kuohuvaa.
Hieman harmillista oli myös yllättäen päälle tullut sade ja emme päässeet ulos katselemaan.
Mutta näkemistä riitti kyllä kellarissa.
Saimme mielestäni edullisesti kaiken kattavan kertomuksen tilan tavasta valmistaa viiniä ja näimme mitä erilaisempia "härpäkkeitä"....
...viinitynnyreitä...
...ja tietenkin pääsimme maistelemaan puna- ja valkoviinejä, jälkiruokaviiniä sekä oliiviöljyä.
Lasissa Montecarlo White D.O.C.
Ja sitten Montecarlo Red D.O.C.
Kaikki maistelemamme viinit olivat erittäin hyviä! Omaksi suosikiksi nousi L'Anfidiamante Red I.G.T. jonka jätän kehittymään, ihana täyteläistä!
Kotiin lähti anopin kanssa pari laatikkoa viinejä sekä tietenkin oliiviöljyjä.
Ja voi että, niissä oliiviöljyissä on oikeasti eroja. Ja paljon!
Tilan viiniköynöksiä.
La Terrazzassa nautimme paikallista Montecarlolaista valkoviiniä....
...anopin syödessä härän filettä rucolalla ja parmesaanilla sekä paahdetuilla kasviksilla. Ja siihen kylkeen hyvää oliiviöljyä. Ja pakko myöntää että iski se kuuluisa annoskateus :).
Ja varsinkin kun itse "taas" tilasin pizzan paikallisella salamilla. Mutta olihan taas hyvää pizzaa!
Moni lukija onkin kysellyt miten reissu sai päätöksensä joten postailempa nyt loppuun reissukuulumiset.
Teimme siis "kotoamme" reissuja pitkin ja poikin Toscanaa. Monta ihanaa kohdetta näimme mutta varmaan yhtä monta ja enemmänkin jäi näkemättä. Ensi kerralla siis :).
Minä halusin käydä tutustumassa viinitilalla ja niitähän Toscanassa riittää pilvin pimein. Hieman ongelmaksi muodostui valinta. Halusimme tutustua päiväsaikaan kun mukana oli pikkumies. Halusimme myös samalla tutustua kuohuvan ja grappan valmistukseen sekä oliiviöljyn.
Tämäpä sitten karsikin kohteita, koska meilleä ei ollut mahdollisuus käydä kuin yhdessä...ensi kerralla käyn monessa!
Moniin tiloihin pääsi vasta ilta-aikaan mikä ei meille tosiaan sopinut, joten kompromisseja piti tehdä.
Valitsimme muutaman suosituksen perusteella Fattoria Del Teso:n Luccan Montecarlo alueelta.
Tilalle ajettiin ihanaa tietä pitkin, jota ympäröivät tietenkin viiniviljelmät.
Saimme erittäin ystävällisen vastaanoton tilalla ja päätimme valita kierroksen, jossa tutustumme tilaan sekä kaikkiin heidän valmistamiin viineihin & oliiviöljyyn. Grappa oli myyty loppuun joten se jäi maistamatta ja tällä tilalla ei valmistettu kuohuvaa.
Hieman harmillista oli myös yllättäen päälle tullut sade ja emme päässeet ulos katselemaan.
Mutta näkemistä riitti kyllä kellarissa.
Saimme mielestäni edullisesti kaiken kattavan kertomuksen tilan tavasta valmistaa viiniä ja näimme mitä erilaisempia "härpäkkeitä"....
...viinitynnyreitä...
...ja tietenkin pääsimme maistelemaan puna- ja valkoviinejä, jälkiruokaviiniä sekä oliiviöljyä.
Lasissa Montecarlo White D.O.C.
Ja sitten Montecarlo Red D.O.C.
Kaikki maistelemamme viinit olivat erittäin hyviä! Omaksi suosikiksi nousi L'Anfidiamante Red I.G.T. jonka jätän kehittymään, ihana täyteläistä!
Kotiin lähti anopin kanssa pari laatikkoa viinejä sekä tietenkin oliiviöljyjä.
Ja voi että, niissä oliiviöljyissä on oikeasti eroja. Ja paljon!
Tilan viiniköynöksiä.
Päätimme jäädä aikaiselle dinnerille Montecarlon kylään. Tottakai lähes koko kylä oli "päiväunilla" mutta onneksi löysimme yhden ravintolan upealla näköalalla.
La Terrazzassa nautimme paikallista Montecarlolaista valkoviiniä....
...anopin syödessä härän filettä rucolalla ja parmesaanilla sekä paahdetuilla kasviksilla. Ja siihen kylkeen hyvää oliiviöljyä. Ja pakko myöntää että iski se kuuluisa annoskateus :).
Ja varsinkin kun itse "taas" tilasin pizzan paikallisella salamilla. Mutta olihan taas hyvää pizzaa!
Ehdottomasti vierailu viinitilalla oli yksi loman kohokohta, ainakin minulle :). Toisaalta nälkä kasvoi syödessä. Tällä tilalla visiitti oli aika pintapuolinen ja jotenkin odotin vielä syvällisempää tarinointia sekä ehkä mahdollisuutta illalliseen paikalliseen tapaan. Joten seuraava reissu Italiaan on aikuisten kesken :). Niin ja se grapan sekä kuohuvan maistelukin jäi odottamaan seuraava reissua...
keskiviikkona, syyskuuta 21, 2011
Mehevä omenainen kahvikakku
Meillä oli töissä tiistaina kuvauspäivä. Jenni tuli kuvaamaan meille tarpeellisia tuotekuvia uusiin juttuihin sekä fiiliskuvia myymälästä. Oli ihanaa seurata kuinka ammattilainen kuvaa ja jospa joskus pääsisi vielä oppiin kun ei tämä oma kuvaaminen ole sieltä parhaasta päästä. Mutta siitä haaveillessa :).
Halusin leipoa pitkälle päivälle herkkuja ja teinkin lounaaksi kana-pasta-juustosalaattia (ohjetta tulossa kun sitä ei täältä löytynytkään!) luotto-ohjeellani, tonnikala-chilipasteijoita, omenaista kääretorttua ja tätä mehevää omenaista kahvikakkua. Omenaa oli siis tarjolla kun sitä riittää omasta puusta! Vielä pitäisi lopuista tehdä jotain...kun vaan keksisi mutta ompahan talveksi omppua jos jonkinlaisessa muodossa.
Ohjeeseen sain perusidean Siiliparatiisista mutta muokkasin tietenkin ohjetta, as always :).
Mehevä omenainen kahvikakku:
Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Lisää myös rahka, raastettu omena sekä kuohukerma.
Sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi.
Käytä taikinaan oman puusi omenoita, jos ne ovat kirpeitä! Muutoin Granny Smith -lajike toimii hyvin.
Kaada taikina voideltuun (en jauhoittanut vuokaa ja hyvin irtosi!) Nordic Ware:n Kugelhopf vuokaan tai vastaavan kokoiseen ja paista kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia. Kokeile välillä cocktail-tikulla kakun kypsyyttä.
Jos pinta alkaa saada väriä liikaa niin laita taiteltu leivinpaperi päälle niin kakku kypsyy sisältä muttei saa väriä enempää.
Anna kakun levähtää vartti ja kumoa.
Nämä Nordic Ware:n vuokiin leivotut kahvikakut on tosi runsaita! Vaikka töissä herkuteltiin niin kotiinkin jäi palanen joka maistui niin kotiväelle kuin pikkumiehen ystäville.
Vinkki! Herkulliset ja näyttävät kahvikakut sopivat juhlapöytään vuoden ympäri, nami! Kun tarjoat kahvikakkua juhlissa niin sihtaa pinnalle tomusokeria.
Halusin leipoa pitkälle päivälle herkkuja ja teinkin lounaaksi kana-pasta-juustosalaattia (ohjetta tulossa kun sitä ei täältä löytynytkään!) luotto-ohjeellani, tonnikala-chilipasteijoita, omenaista kääretorttua ja tätä mehevää omenaista kahvikakkua. Omenaa oli siis tarjolla kun sitä riittää omasta puusta! Vielä pitäisi lopuista tehdä jotain...kun vaan keksisi mutta ompahan talveksi omppua jos jonkinlaisessa muodossa.
Ohjeeseen sain perusidean Siiliparatiisista mutta muokkasin tietenkin ohjetta, as always :).
Mehevä omenainen kahvikakku:
- 300 g voita
- 3 dl fariinisokeria
- 6 kananmunaa
- 8 dl vehnäjauhoja (Anni Helena)
- 3 tl leivinjauhetta
- 2 tl soodaa
- 3 tl vaniljasokeria
- 2 tl kanelia
- 1 rkl kardemummaa
- 1 purkki omena-kanelirahkaa
- 3 isoa raastettua, kirpeää omenaa (Granny Smith)
- 1 dl kuohukermaa
Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Lisää myös rahka, raastettu omena sekä kuohukerma.
Sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi.
Käytä taikinaan oman puusi omenoita, jos ne ovat kirpeitä! Muutoin Granny Smith -lajike toimii hyvin.
Kaada taikina voideltuun (en jauhoittanut vuokaa ja hyvin irtosi!) Nordic Ware:n Kugelhopf vuokaan tai vastaavan kokoiseen ja paista kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia. Kokeile välillä cocktail-tikulla kakun kypsyyttä.
Jos pinta alkaa saada väriä liikaa niin laita taiteltu leivinpaperi päälle niin kakku kypsyy sisältä muttei saa väriä enempää.
Anna kakun levähtää vartti ja kumoa.
Nämä Nordic Ware:n vuokiin leivotut kahvikakut on tosi runsaita! Vaikka töissä herkuteltiin niin kotiinkin jäi palanen joka maistui niin kotiväelle kuin pikkumiehen ystäville.
Vinkki! Herkulliset ja näyttävät kahvikakut sopivat juhlapöytään vuoden ympäri, nami! Kun tarjoat kahvikakkua juhlissa niin sihtaa pinnalle tomusokeria.
lauantaina, syyskuuta 17, 2011
Omena-aiolia ja nieriää
Meillä pyritään syömään vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa ja koko perheen herkku on tuore nieriä. Tänään lähikaupassa oli kalatiskissä niin hyvän näköistä nieriää, että pakkohan sitä oli iso file napata mukaan.
Päätin tehdä kylkeen kermavalkosipuliperunoita mutta kastiketta jäin miettimään. Itse kun tykkään kastikkeista!
Olin taannoin tehnyt siiderikanan kanssa omena-aiolia ja hoksasin, että sehän sopisi loistavasti myös kalan kanssa. Tällä kertaa en ostanut kirpsakoita vihreitä omppuja vaan käytin oman puun omenoita. Tänään myös oikaisin ja käytin purkkimajoneesia mutta jos on aikaa niin tee ihmeessä itse!
Omena-aioli:
Mausta sitruunan mehulla, puristetuilla valkosipulin kynsillä, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.
Anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.
Tarjoile omena-aiolia kanan tai kalan kera.
Jotain vihreää tai väriä tämän päivän dinner kyllä vaati mutta salaattitarpeita ei ollutkaan tarpeeksi niin jäi vähän valjuksi annos. Mutta viimeistä murua myöten nieriä syötiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Meillä muuten kalan paistaa ja maustaa aina mies. Ja joka kerta maku on loistava! Pikkumieskin kysyi, että ethän äiti sinä paista kalaa?....jep, jep :).
Tänään ihanalla dinnerillä nautittiin Gentil "Hugel" valkkaria. Sopii aivan loistavasti kalan kanssa ja kokeilepas Aura-juuston kaverina, nami!
Seuraavaksi bloggausta illan jälkkäristä...omenaista sekin :)
Päätin tehdä kylkeen kermavalkosipuliperunoita mutta kastiketta jäin miettimään. Itse kun tykkään kastikkeista!
Olin taannoin tehnyt siiderikanan kanssa omena-aiolia ja hoksasin, että sehän sopisi loistavasti myös kalan kanssa. Tällä kertaa en ostanut kirpsakoita vihreitä omppuja vaan käytin oman puun omenoita. Tänään myös oikaisin ja käytin purkkimajoneesia mutta jos on aikaa niin tee ihmeessä itse!
Omena-aioli:
- 1 iso kirpeä omena (esim. Granny Smith) raastettuna
- Hellmans'n majoneesia
- 1/4 sitruunan mehu
- 2 valkosipulin kynttä
- suolaa
- mustapippuria
Mausta sitruunan mehulla, puristetuilla valkosipulin kynsillä, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.
Anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.
Tarjoile omena-aiolia kanan tai kalan kera.
Jotain vihreää tai väriä tämän päivän dinner kyllä vaati mutta salaattitarpeita ei ollutkaan tarpeeksi niin jäi vähän valjuksi annos. Mutta viimeistä murua myöten nieriä syötiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.
Meillä muuten kalan paistaa ja maustaa aina mies. Ja joka kerta maku on loistava! Pikkumieskin kysyi, että ethän äiti sinä paista kalaa?....jep, jep :).
Tänään ihanalla dinnerillä nautittiin Gentil "Hugel" valkkaria. Sopii aivan loistavasti kalan kanssa ja kokeilepas Aura-juuston kaverina, nami!
Seuraavaksi bloggausta illan jälkkäristä...omenaista sekin :)
sunnuntai, syyskuuta 11, 2011
Syyskuun sunnuntain tunnelmia
Viikonloppu on ollut ihanan syksyinen, vähän lämpöä mutta myös viileän raikasta. Oli ihanaa heräillä tänään jo aamutuimaan (ei ollenkaan siis tapaistani) ja päivää on riittänyt vaikka mihin!
Päätinkin miesten lähtiessä pyörälenkille kirmata Pennoroisen kanssa pihalle tyhjentämään lähes viimoiset omenat puustamme ja niitähän tuli vielä iso styrox-laatikollinen! Näitä viipaloin kuorineen ja pakastan, ovat loistavia omenapiirakoihin.
Leivoinkin heti tuoreista oman pihan ompuista helppoa omenapiirakkaa viikonlopun vieraille. Kannattaa kokeilla myös vaahterasiirappista omenapiirakkaa, se oli hyvää!
Mielessä on myös reseptikokeilua, joten ainakin hilloa ja kompottia on luvassa.
Omenalajikkeesta meillä ei ole tietoa mutta ihanan kirpakan pehmeä maku ompuissa on ja ovat tosi mehukkaita. Ne ihan pikkuruisetkin omput. Pihallamme kävi hortonomi antamassa vähän vinkkejä mutta ei hänkään lajiketta osannut tunnistaa. Puu on kuulemma niin vanha.
Vaikka sukulaiset poimivat jo suurimman osan, minäkin ison kasan niin jäihän omppuja vielä puuhun. Ystäväkin tulee vielä hakemaan ihan loput, ei näitä raaski pois heittää!
Haaveilen vielä rapukesteistä tälle syksylle mutta muut astiahaaveet mielessä suuntasin heti puolilta päivin Iittalan Outlettiin. Ja oih, siellä oli rapulautaset joita olen haaveillut mutta en ole raaskinut ostaa! Jäljellä oli enää viisi, joista nappasin äkkiä neljä - ja pilkkahintaan! Soitin lähes huumaantuneena vielä toiseenkin Outlettiin josko olisin saanut vielä saman satsin lisää mutta olivat jo myyneet kaikki poistomyynnissä loppuun. Eikä näitä välttämättä tule ensi vuonna enää lisää :(
Nyt ne rapukestit on pidettävä koska pakkohan näillä on päästä pöytä kattamaan!
Olen muuten huomannut tässä omakotitaloon muuton jälkeen, että harva se päivä huomaan ajaneeni jonkun kukkakaupan tai puutarhan pihaan. Ja minähän tapan talossa ja puutarhassa. Ehkäpä siksi Kukkatalosta tarttui mukaani upean rouhea, betoninen kurpitsa joka pääsi oikeuksiinsa muurikiveyksellä koristekurpitsoiden keskellä. Näitä ei voi tappaa, eihän? :).
Syksy on kyllä ihanaa aikaa kun saa säilöä, pakastaa ja leipoa metsän ja puiden antimista. Kun löytäisin niitä kanttarelleja mutta ne taitavat jäädä ensi syksyyn muun sienisadon ohella. Tälle kesälle ja syksylle tämä talo- ja mökkiprojekti on ollut niin suuri haukkaus ettei kaikkea ehdi vaikka miten tahtoisi.
Vielä odottelen, että ihania ulkovaloja alkaisi saapumaan kauppoihin!...tosin ystävän kanssa jo kyseltiin sisustuskauppakierroksella viime viikolla että koskas sitä joulua tulee hyllyihin?
Ihanaa sunnuntaita, minä alan leipomaan!
Päätinkin miesten lähtiessä pyörälenkille kirmata Pennoroisen kanssa pihalle tyhjentämään lähes viimoiset omenat puustamme ja niitähän tuli vielä iso styrox-laatikollinen! Näitä viipaloin kuorineen ja pakastan, ovat loistavia omenapiirakoihin.
Leivoinkin heti tuoreista oman pihan ompuista helppoa omenapiirakkaa viikonlopun vieraille. Kannattaa kokeilla myös vaahterasiirappista omenapiirakkaa, se oli hyvää!
Mielessä on myös reseptikokeilua, joten ainakin hilloa ja kompottia on luvassa.
Omenalajikkeesta meillä ei ole tietoa mutta ihanan kirpakan pehmeä maku ompuissa on ja ovat tosi mehukkaita. Ne ihan pikkuruisetkin omput. Pihallamme kävi hortonomi antamassa vähän vinkkejä mutta ei hänkään lajiketta osannut tunnistaa. Puu on kuulemma niin vanha.
Vaikka sukulaiset poimivat jo suurimman osan, minäkin ison kasan niin jäihän omppuja vielä puuhun. Ystäväkin tulee vielä hakemaan ihan loput, ei näitä raaski pois heittää!
Ensi vuoden satoa jo odottelen!
Miehetkin kotiutuivat sopivasti pyöräilemästä ja pikkumies oli poiminut minulle ihanan ison auringonkukan. Oi!
Haaveilen vielä rapukesteistä tälle syksylle mutta muut astiahaaveet mielessä suuntasin heti puolilta päivin Iittalan Outlettiin. Ja oih, siellä oli rapulautaset joita olen haaveillut mutta en ole raaskinut ostaa! Jäljellä oli enää viisi, joista nappasin äkkiä neljä - ja pilkkahintaan! Soitin lähes huumaantuneena vielä toiseenkin Outlettiin josko olisin saanut vielä saman satsin lisää mutta olivat jo myyneet kaikki poistomyynnissä loppuun. Eikä näitä välttämättä tule ensi vuonna enää lisää :(
Nyt ne rapukestit on pidettävä koska pakkohan näillä on päästä pöytä kattamaan!
Olen muuten huomannut tässä omakotitaloon muuton jälkeen, että harva se päivä huomaan ajaneeni jonkun kukkakaupan tai puutarhan pihaan. Ja minähän tapan talossa ja puutarhassa. Ehkäpä siksi Kukkatalosta tarttui mukaani upean rouhea, betoninen kurpitsa joka pääsi oikeuksiinsa muurikiveyksellä koristekurpitsoiden keskellä. Näitä ei voi tappaa, eihän? :).
Syksy on kyllä ihanaa aikaa kun saa säilöä, pakastaa ja leipoa metsän ja puiden antimista. Kun löytäisin niitä kanttarelleja mutta ne taitavat jäädä ensi syksyyn muun sienisadon ohella. Tälle kesälle ja syksylle tämä talo- ja mökkiprojekti on ollut niin suuri haukkaus ettei kaikkea ehdi vaikka miten tahtoisi.
Vielä odottelen, että ihania ulkovaloja alkaisi saapumaan kauppoihin!...tosin ystävän kanssa jo kyseltiin sisustuskauppakierroksella viime viikolla että koskas sitä joulua tulee hyllyihin?
Ihanaa sunnuntaita, minä alan leipomaan!
perjantaina, syyskuuta 02, 2011
Syysarvonnan tulos!
Olihan ihanaa saada viestejä lukijoiltani, kiitos. Ja on ihanaa, että ootte siellä lukemassa blogiani.
Harva lukija kuitenkaan kommentoi postauksia ja välillä tuntuu että kirjoittanko ajatuksiani ihan tyhjään ja vain itselleni? Toisaalta taas huomaan, että haen omasta blogistani omia reseptejäni kun en muista miten tein jonkin ruoan tai leipomuksen. Ja ne "ruuhkavuodet"...niissä elän ainakin itse juuri nyt joten varmaan moni muukin :). Ja sitä ei ehdi kommentoimaan kaikkiin mielenkiintoisiin blogeihin.
Ja miun lapsuudessa fiilikset kirjoitettiin päiväkirjaan, kuten itsekin kirjoitin. Mutta enemmän siitä kenestä tykkään ja kenestä en, hih! Taisi olla niitä esi-teinivuosia.
Nykyään blogeja on pilvin pimein, miten erottua ja pitää oma lukijakunta?
Itse jäin siis miettimään blogini nimeä mutta mielipide oli murskaava. Odotettukin.
Minä olen minä.
Terhi. Keittiössä. Ja ruokabloggaaja.
Välillä bloggaan toki siis näitä sisustus- ja remppajuttuja sekä mökkifiiliksiä mutta niistä lukijat tuntuivat tykkäävänkin.
Arvoin syksypaketin voittajan ja onnea Sirkku!
Laitatko minulle osoitetiedot niin saan paketin Sinulle postiin.
Harva lukija kuitenkaan kommentoi postauksia ja välillä tuntuu että kirjoittanko ajatuksiani ihan tyhjään ja vain itselleni? Toisaalta taas huomaan, että haen omasta blogistani omia reseptejäni kun en muista miten tein jonkin ruoan tai leipomuksen. Ja ne "ruuhkavuodet"...niissä elän ainakin itse juuri nyt joten varmaan moni muukin :). Ja sitä ei ehdi kommentoimaan kaikkiin mielenkiintoisiin blogeihin.
Ja miun lapsuudessa fiilikset kirjoitettiin päiväkirjaan, kuten itsekin kirjoitin. Mutta enemmän siitä kenestä tykkään ja kenestä en, hih! Taisi olla niitä esi-teinivuosia.
Nykyään blogeja on pilvin pimein, miten erottua ja pitää oma lukijakunta?
Itse jäin siis miettimään blogini nimeä mutta mielipide oli murskaava. Odotettukin.
Minä olen minä.
Terhi. Keittiössä. Ja ruokabloggaaja.
Välillä bloggaan toki siis näitä sisustus- ja remppajuttuja sekä mökkifiiliksiä mutta niistä lukijat tuntuivat tykkäävänkin.
Arvoin syksypaketin voittajan ja onnea Sirkku!
Laitatko minulle osoitetiedot niin saan paketin Sinulle postiin.
Hieman asian vierestä vaikkakin aiheeseen liittyen. Omenapuuni alkaa jo tyhjentyä mutta satoa riittää ja ehkäpä saan keittiöni toimintaan ensi viikolla joten jotain omenajuttua luvassa!
Quebecin vuosina kävimme keräämässä omppuja "Suomiporukan" voimin ja voi että oli mukavaa. Tunnelmia kaipailen :).