Syyskuun sunnuntain tunnelmia

Viikonloppu on ollut ihanan syksyinen, vähän lämpöä mutta myös viileän raikasta. Oli ihanaa heräillä tänään jo aamutuimaan (ei ollenkaan siis tapaistani) ja päivää on riittänyt vaikka mihin!

Päätinkin miesten lähtiessä pyörälenkille kirmata Pennoroisen kanssa pihalle tyhjentämään lähes viimoiset omenat puustamme ja niitähän tuli vielä iso styrox-laatikollinen! Näitä viipaloin kuorineen ja pakastan, ovat loistavia omenapiirakoihin.
Leivoinkin heti tuoreista oman pihan ompuista helppoa omenapiirakkaa viikonlopun vieraille. Kannattaa kokeilla myös vaahterasiirappista omenapiirakkaa, se oli hyvää!
Mielessä on myös reseptikokeilua, joten ainakin hilloa ja kompottia on luvassa.

Omenalajikkeesta meillä ei ole tietoa mutta ihanan kirpakan pehmeä maku ompuissa on ja ovat tosi mehukkaita. Ne ihan pikkuruisetkin omput. Pihallamme kävi hortonomi antamassa vähän vinkkejä mutta ei hänkään lajiketta osannut tunnistaa. Puu on kuulemma niin vanha.

Vaikka sukulaiset poimivat jo suurimman osan, minäkin ison kasan niin jäihän omppuja vielä puuhun. Ystäväkin tulee vielä hakemaan ihan loput, ei näitä raaski pois heittää!

Ensi vuoden satoa jo odottelen!

Miehetkin kotiutuivat sopivasti pyöräilemästä ja pikkumies oli poiminut minulle ihanan ison auringonkukan. Oi!

Haaveilen vielä rapukesteistä tälle syksylle mutta muut astiahaaveet mielessä suuntasin heti puolilta päivin Iittalan Outlettiin. Ja oih, siellä oli rapulautaset joita olen haaveillut mutta en ole raaskinut ostaa! Jäljellä oli enää viisi, joista nappasin äkkiä neljä - ja pilkkahintaan! Soitin lähes huumaantuneena vielä toiseenkin Outlettiin josko olisin saanut vielä saman satsin lisää mutta olivat jo myyneet kaikki poistomyynnissä loppuun. Eikä näitä välttämättä tule ensi vuonna enää lisää :(

Nyt ne rapukestit on pidettävä koska pakkohan näillä on päästä pöytä kattamaan!

Olen muuten huomannut tässä omakotitaloon muuton jälkeen, että harva se päivä huomaan ajaneeni jonkun kukkakaupan tai puutarhan pihaan. Ja minähän tapan talossa ja puutarhassa. Ehkäpä siksi Kukkatalosta tarttui mukaani upean rouhea, betoninen kurpitsa joka pääsi oikeuksiinsa muurikiveyksellä koristekurpitsoiden keskellä. Näitä ei voi tappaa, eihän? :).

Syksy on kyllä ihanaa aikaa kun saa säilöä, pakastaa ja leipoa metsän ja puiden antimista. Kun löytäisin niitä kanttarelleja mutta ne taitavat jäädä ensi syksyyn muun sienisadon ohella. Tälle kesälle ja syksylle tämä talo- ja mökkiprojekti on ollut niin suuri haukkaus ettei kaikkea ehdi vaikka miten tahtoisi.

Vielä odottelen, että ihania ulkovaloja alkaisi saapumaan kauppoihin!...tosin ystävän kanssa jo kyseltiin sisustuskauppakierroksella viime viikolla että koskas sitä joulua tulee hyllyihin?

Ihanaa sunnuntaita, minä alan leipomaan!