Lakkakakku

Jos minun pitäisi valita paras täytekakku niin eipä sitä tarviis kauaan miettiä.

Lakkakakku. 

Pienestä asti olen saanut nauttia lakoista, niin tuoreena kuin pakastettuina sekä hilloina.

Niitä kerättiin perheenä kun olin pikkuinen ja nyttemmin olen saanut anopilta aina pari pussia lakkoja pakkaseen sekä hillopurkkeja.

Kaupasta ostettuna pikkuruinen hillapurkki maksaa maltaita ja monissa kaupoissa herkku myytiinkin loppuun kun viime kesän sato oli kuulemma huono.

Päätimme viettää tänä vuonna Juhannusta pohjoisessa Kiantajärven rannalla ja ehdotonta oli tietenkin leipoa lakkakakku jälkkäriksi.

Ja onneksi anopilla oli lakkahilloa!

Paistoin kahdeksan munan kakkupohjan ja anoppi leikkasi sen neljään osaan eli saatiin kolme kerrosta.
Kostutin kerrokset maidolla johon sekoitin vaniljasokeria, sitten paksu kerros lakkahilloa ja päälle vaahdotettua vispikermaa johon sekoitin vähän sokeria.

Kasasin kakun kakkuvuokaan jonka vuorasin kelmulla. Annoin kakun tekeytyä yön yli.

Jos paljastan niin siis minullehan kävi niin että kun paistoin kakkupohjan anopin uunissa, en osannut edes katsoa uuniritilän asentoa. Laitoin pohjan uuniin ja paiston loppuvaiheessa avasin uunin ja ajattelin kokeilla kypsyyttä puutikulla. Uuni auki, yritin vetää uuniritilää ulosa ja hups! Ritilä tippui toiselta reunalta alas ja jep....pohja lässähti toiselta reunalta. Mitään ei tässä vaiheessa voinut enää tehdä.
Uuniritilä paikoilleen ja uunin luukku kiinni.
Toispuoleinen kakkupohjasta tuli ja juuri kun olin odottanut sitä täydellistä kakkupohjaa. Nooh...kakkupohja oli pelastettavissa.

Vinkki! Kun kasaat kakun kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan niin saat tasaisen pinnan kakulle vaikka kakkupohja olisi vähän läsähtänyt tai muuten vinksahtanut:).  Käännä kelmu vielä kasatun kakun päälle ja anna kakun tekeytyä seuraavaan päivään, maut tekeytyvät. Seuraavana päivänä vaan kuorrutat ja koristelet!

Aiheeseen....tänä Juhannuksena lakkakakun kanssa tarjoiltiin pannukahvia. Sitä oikeaa. Nuotiolla keitettyä.

Lakkakakku ei saanut ihan ansaittua loppusilausta kun anopilla ei ollut tyllia mökillä ja isompi  kakkualustakin oli jäänyt kaupunkiin :).
Anoppi kumosi kakun piirasvuokaan ja lapoin kermaa veitsellä reunoille sekä päälle. Ihan just sopivaa mökkikakkuun! Aina ei tarvita pursotuksia ja muita koristeluja vaikka himoittikin pursottaa kauniit koristukset kakkuun.

Niin ja illalla aurinko kääntyi enkä saanut mieleistä kuvaa, pinnalla siis myös lakkahilloa. Maku oli loistava joten kuvasta viis!

Kuka rakastaa lakkakakkua?