Dinner with Mari ja maukas porotahna

Blogissa on ollut nyt vähän hiljaiseloa kun aloitin työt loman jälkeen ja vapaa-aika on mennyt kotihommissa, pikkumiehen harkoissa ja tietenkin mökkiprojektin parissa. 

Reipas viikko sitten sain juuri kesälomani lopuksi vieraaksi odotetun ystävän Montrealista parin vuoden tauon jälkeen ja halusin tarjota oikein "Suomi-dinnerin". Aluksi ajatuksissa oli tarjoilla rapuja vaan heräsin ideaan liian myöhään enkä ehtinyt saada eläviä rapuja. No, lupasin että ensi kerralla!

Nautimme dinnerin lähes valmiilla terassillamme, pöytään valitsin ihanan liinan Marimekolta, Räsymaton. Jotenkin nuo sinisen eri sävyt sopivat kesään ja ulkoilmaan.

Alkupaloina tarjoilin ruisnappeja- ja sipsejä, täytteeksi savusiikatahnaa sekä porotahnaa. Kyytipoikana proseccoa.

Sain siskoltani joululahjaksi valkoiset lautasliinat lautasliinarenkaineen ja tähän kesäillan kattaukseen ne sopivat kuin nenä päähän. IHANAT! 

Porotahna oli ehdottomasti parempaa! Savusiikakin ihan jees mutta selkeästi mauttomampi joten sen resepti jääköön julkaisematta.

Porotahna:

•   1 prk ranskankermaa (28%:n 200 g:n Arlan purkki)

•   1/2 prk smetanaa (120 g:n purkki)

•   1/2 pakettia Phidadelphia tuorejuustoa

•   Poron kylmäsavurouhetta paketti (Kotasavun)

•   1/2 keltasipuli pienenä hakkeena

•   suolaa

•   mustapippuria

•   maun mukaan emmental-edam raastetta

•   ruohosipulia

Sekoita kaikki ainekset keskenään tahnaksi. Juustoraasteen voi jättää pois mutta itse tykkään että se antaa kivan lisän tahnalle.

Pääruoan kanssa kyytipoikana tarjoilin Gentl Hügel valkoviiniä joka sopii minusta kalan kuin kalan kanssa. 

Pääruoaksi valitsin edelleen suomalaisia ja kesäisiä makuja.  Nieriää, peruna-sipulinyyttejä, kanttarellikastiketta ja omena-aiolia. Kylkeen vielä tomaatti-mozzarellasalaatti. 
Kiireessä pääruoka jäi tietenkin kuvaamatta, pahoittelut!

Kaikki maistui ja oli jälkkärin aika.
Olin tehnyt mustikkakukkoon taikinan ja täytteen jo valmiiksi eli paistoa vaille valmis.

Siinä sitten kymmenen jälkeen aloin paistamaan ja en tietenkään muistanut että täytettä tulisi laittaa vain 2/3 osaan vuokaan ja näinhän siinä kävi :).

Aina ei todellakaan onnistu!
Onneksi olin kaukaa viisas ja olin laittanut uunin pohjalle pellin, täyte tursusi pellille. Vaikka mustikkakukko näytti näinkin hurjalle niin vähän ajan päästä sain siistittyä reunat.

Mustikkakukko oli kyllä jälleen maistuvaa vaniljajäden kanssa. Tämä jälkkäri jakaa vähän mielipiteitä koska taikina on niin rukiinen ja sokerin osuus vähäinen. Meillä miehet ei niinkään välittäneet mutta minulle maistui :).

Ilta oli kaikinpuolin onnistunut vaikkakin juustotarjotin jäi syömättä kun tätä jälkkäriäkin päästiin syömään vasta puolen yön aikaan. Ensi kerralla sitten!