Costa Del Sol, vol. 2 Torremolinos

Ensimmäinen päivä Torremolinoksessa oli pilvinen vaan silti aurinko pilkotti sieltä sun täältä ja lopputuloksena meillä kaikilla hieman kärähtänyttä ihoa...not so good!

Siis minä en todellakaan ole mikään auringonpalvoja, jos tunnin viihdyn aurinkotuolilla niin se on jo saavutus. Ja ainaskaan nukkua/lepäillä en siinä voi. Täytyy olla iPad, iPhone, lukemista tai tietsikka...ja silti ahdistaa se joutilas aika.

Tänään lauantaina nukuimme "pommiin" ja heräsimme vasta 8.30. 

Kirjoittamaton sääntö näyttää olevan että altaille aurinkotuoleille varataan paikat pyyhkeillä ja vielä tällä kertaa emme tajunneet tehdä sitä kukonlaulun aikaan = ne varjopaikat aurinkovarjojen alle. Ensi kerralla be aware!

Allasalue on iso, altaita vain yksi. Mutta parempi kuin odotin!

Tosin tänään totesimme että se 3€  per aurinkovuode veloitetaan ompa patja taikka ei. Hengenpelastaja (ei niin söpö kuin voisi toivoa) tuli perimään maksua kun kokeilimme olla ihan pyyhkeillä vuoteilla. No, nice try!

Meille on riittänyt kaksi aurinkovuodetta kun pikkumies viihtyy paremmin altailla kuin muualla. Tämän päivän saldo oli kuusi tuntia joista ehkä puoli tuntia meni "pakolliseen" ruokataukoon sekä pissataukoihin. Uskomatonta!

Pikkumiehelle kasvaa kyllä suomut evineen jossain vaiheessa!

Pikkumies tutustui samanikäiseen irlantilaiseen poikaan, Joshiin. Ja kun se klikkaa niin se on menoa. Eihän näitä poikasia saanut millään pois altaalta. Josh, irkkuna on erittäin vaalea ihoinen, punatukkainen pisamineen niin äitinsä joutui komentamalla komentamaan lisäämään aurinkorasvaa. Ja sitäpä sivelin myös pikkumiehen ihoon lähes tunnin välein vaikkakin pohjarusketus oli hyvä.

Ja minun ennnätys. Melkein kuusi tuntia aurinkotuolilla OIKEASTI aurinkoa palvoen. Kävin toki pulahtamassa varmaan sen saman kuusi kertaa mutta silti. Suoritus!
Ja näinhän se menee että retkeilylista täällä paikan päällä kaventuu koska pikkumies vaan viihtyy altaalla uiden ja varsinkin nyt kun on kamu. Mutta. Lomahan meille oli se juttu, ei ne nähtävyydet ja loma on siellä missä kaikki viihtyvät.

Altailta oli pakko lähteä pois kun pikkumiehen nassu sai jo vähän liikaa väriä ja myös Josh punertui sopivasti.
Hetki hotelilla ja suuntasimme taas hissillä Torren keskustaan. Emme olleet sopineet mitään iltaa varten vaan kun istuimme kahvilassa lasillisella niin pikkumies bongasi Joshin sekä Phyllisin. Ja siitähän se lähti.
Pikkumiehet skuuttasivat ja heittivät pientä palloa aukiolla...ja siitä dinnerille. Jälleen perusturistikuppilaan.

Vaan heidän & pikkumiesten ehdoilla mentiin joten valittiin yksi kuppila aukiolta. Epäilykseni oli suuri kun luin listaa...

...vaan miehen Paella-mix oli loistava. Seassa kanaa, lihaa, kalaa, äyriäisiä ja vihanneksia. Riisi täysin oikein kypsytettyä!

Phylliksen lasagne suussa sulavaa ja pysyi lämpimänä koko ajan saviastiassa.

Toisin kuin minun pasta carbonara jäähtyi silmissä. Ihana maku, pasta al dente!

Ja jälleen, paellaa lukuunottamatta ei ole Espanajaa nähnytkään mutta Torremolinos on kyllä niin turistipaikka sekä sekoitus erilaisia kulttuureja että ehkäpä ainoastaan kalaruoat ovat täällä lähellä autenttisia?
Minä etsin paikallista ruokaa mutta sen aika tulee vielä ja kun rakastan italialaista niin empä ollut pahoillaan dinneristä :).

Keskustasta kohti rantaa suuntasimme niitä lukuisia portaita pitkin...me kävellen ja pikkumies tietenkin scootaten.

Ja voi sitä riemua kun portaat eivät ole perinteiset vaan reunasta löytyy hypyille täydellinen puoli.

Ja hop! Siinä oli monella turistilla sekä paikallisilla ihmeteltävää kun pikkumies viiletti alaspäin. Ja vauhdilla!

Ja mikäs siinä kun on taitoa!

Huomenna suuntaamme taas altaille. Pikkumiehillä taisi olla treffit sinne :).
Ja huomenna on pakko saada paikallista ruokaa jossain! Tapas & wine. Öitä!