Pitkän rakennusviikonlopun halusin kruunata kakulla ja mökkiolosuhteissakin voi kakkuilla helposti.
Paistoin neljän munan kakkupohjan ja se mahtui juuri ja juuri mökillä olevaan kakkuvuokaan. Kakkupohjaan mittaan saman verran kananmunia, sokeria, vehnäjauhoja/perunajauhoja (laitan 2/3 vehnäjauhoja ja 1/3 perunajauhoja) ja 2 tl leivinjauhetta.
Paistoin uunin alaosassa noin 175 asteessa kunnes pohja oli kypsä.
Halusin muhkean kakun joten leikkasin kakkupohjan puoleksi. Kostukkeeksi Spriteä, mansikanpalasia,
mansikanmakuista hyydykejauhetta (säästä noin 1/4 kakun päälle), lisää mansikanpalasia ja toinen pohja päälle.
Kokosin kakun kelmulla vuorattuun kakkuvuokaan. Pieni paino, esim. lautanen päälle yön yli, maut vain tiivistyvät.
Pakko on kyllä hehkuttaa noiden hyydykejauheiden puolesta. Purkin koko on justiinsa eikä melkein yhteen kakkuun sopiva ja maut luonnollisia. Ja miten helppoja mökkiolosuhteissa ja tietenkin kotonakin! Suosittelen kyllä kokeilemaan.
Odottelimme aitta/varastorakennuksen saapumista ja paistoin muurinpohjalettuja anopin tekemän lakkahillon kera. Syntisen hyvää!
Viikonlopun musiikeista vastasi Iskelmän nettiradio ja joululahjaksi saamani minikaiutin on kyllä supernäppärä!
Ja sieltähän se kuorma saapuu...vaan tästä draama alkoikin kun nimenomaan kerroimme kuskille etukäteen että peruuta tontille. Vaan eipä uskonut ja sehän kostautui sitten lähtöhetkellä.
Kuskiparalla ei ollut oikeita välineitä kuorman purkuun joten hirsi kerrallaan niitä sitten kannettiin ensin autosta pois ja sitten keskirinteeseen. Ja voin sanoa että tuntui ja tuntuu edelleen koko kropassa. Onneksi neljään pekkaan se sujui kohtuu hyvin.
Tässä vaiheessa kuski oli lähtenyt peruuttamaan rekkansa kanssa ja me päätettiin juoda väliskumpat.
Ja niinhän siinä kävi että nuori & hieman kokematon kuski ilman nelivetoautoa ajoi tai siis peruutti ojaan. Siellä ne tunnin verran ähelsivät kunnes mies lähti katsomaan....ja niimpä mökkitiemme sai ihan uuden ilmeen. Seuraavan tunnin ajan yrittivät saada rekkaa pois ja tekivät tiestämme vieläkin "kauniimman". Eipä loppupeleissä auttanut muuta kuin soittaa luottokaivurimies paikalle.
Siinä välissä meidän iltadinner muuttui makkaraksi.
Kymmenen jälkeen illan jo pimennyttyä Reijo sai rekan pois ojasta ensin vähän puita katkoen ja nuoret pääsivät matkaan kohti Joensuuta.
Ihan kiva lasku lähti kyllä aittakauppiaalle niin kolminkertaisesta myöhästymisestä (kävi ilmi että rekkahan ei ollut hajonnut aiemmilla kerroilla vaan ei ollut ajokuntoisia työntekijöitä) kuin mökkitien remontista.
Nooh, vähän draamaa :)
Uni maistui ja anopin kanssa kun palattiin kyläreissulta oli aitta/varasto jo puoleksi pystyssä.
Päivän aikana miehet saivatkin sen valmiiksi kattoa & sisähommia lukuunottamatta. Reippaita miehiä!
Viimeisen illan kruunasi grillattu lohi, grillattu parsa ja hollandaise. Kyytipojaksi ihanan hapokasta Rieslingiä.
Ja jälkkäriksi kesän ensimmäinen mansikkakakku.
Lapoin kakun päälle loput hyydyjauheet ja koristelin ihanalla
chevron-koristeella sekä
syötävillä päivänkakkaroilla.
Olipas kyllä onnistunut pitkä viikonloppu. Raskas mutta niin paljon saatiin aikaiseksi että meillä kaksisteen hommaan olisi mennyt monen monta viikonloppua. Ja säätkin suosivat mitä nyt oli superkylmä ja siitä kiitokseksi pukkasi kuumeen päälle mutta yhtä räntäkuuroa lukuunottamatta ei satanut.
Nyt taas työviikkoa eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti