Se parasailing elikkä näköjään suomeksi nousuvarjo oli miehille se must-juttu lomalla. Pikkumies kuvasi kännykällään koko matkan Antalyasta Kemeriin näitä ja niitä oli kymmeniä koko rannikon varrella.
Ja kun bongasimme watersports -kojun rannaltamme niin se oli menoa.
Miehet varasi meille meriretken tuolla nousuvarjolla, tandemilla. Juu, en todellakaan minä vaan ne mun ihanat miehet!
Mulle oli jo haaste kävellä supernopeeseen veneseen kun laituri oli semmonen liikuteltava eli siis liikkui meren mukana. Jos joskus epäilin turkkilaisten ystävällisyyttä niin vähintään tässä vaiheessa koin että olin kuin prinsessa. Molemmin puolin kyynärvarsista saatettiin veneeseen ja vielä sinne sisällekin lähes nostettiin.
Wau!
Ja me luultiin että miehet nostetaan taivaalle jossain vaiheessa reippaan tunnin retkeä vaan lähtö oli heti.
APUA! Siellä mun miehet leijailee....
Aloin tyyntyä siinä vaiheessa kun olivat jo lähellä vettä...huh!
Matkalla saimme ihailla upeita maisemia.
Minä jäin rannalle mutta miehet etunenässä kohti luolan rantaa :)
Paluumatkalla katseltiin vain maisemia ja jokainen pääsi ruoriin, upea veto matkanjärjestäjiltä. Ja olihan se hubaa ajaa venettä keskellä merta!
Meille toki paikallinen työntekijä kertoi että Antalyassa hintataso olisi 2-3 kertaa edullisempi mutta me ei kyllä sitä huomattu.
Ihan hyvin ostokset voi tehdä Kemerissä ja mm. apteekista kannattaa shopata lääkkeitä koska hintataso on murto-osa Suomeen.
Minä olin odottanut että moskeijoista tms. kuulisi joka päivä sitä "molotusta" niin jäimpä hämilleni.
Yksi tällainen oli Kemerissä ja tasan 4.40 kuulin kymmenen minuuttia "molotusta" ja sen jälkeen ei kertaakaan päivän aikana. Outoa koska olin lukenut ja kuullut että se vaan kuuluu kulttuuriin ja siihen tottuu. No, en tottunut tuohon kellon aikaan vaan eipä sitäkään kuulunut joka päivä....liekö uni painanut silmään :)
Tästä jatketaan vielä yhdellä a la carte-raportilla sekä Antalyan retkipostauksella. Ehkäpä väliin vielä jotain kesäreseptiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti