Hääpäivä ja viikinkiravintola

20. heinäkuuta on meidän hääpäivämme ja aikasta mones jo :). Meidän piti lähteä reissuun jonnekin eurooppaan kun pikkumies seikkailee Lapissa isovanhempiensa kanssa mutta eihän me raaskittu kun saunamökkiprojeti imee euroja kiitettävästi ja nyt oli aikaa olla rakennusprojektin kimpussa.

Päätimme siis viettää viikonlopun kotona ja herkutella senkin edestä!

Brunssille tein miehelle ruisleivän kylmäsavulohella & marinoidulla sipulilla (reseptiä ja kuvia tulossa), itselle croisant juustolla & boysenmarjahillolla, Tropicana-mehua, mansikoita ja skumppaa. Skumppaa olin varannut kylmään...

...vaan mies olikin varannut yllätykseksi shampanjaa!

Kiitos, käy hyvin! Ja aah, Bollinger oli kyllä nii-in hyvää!

Ja kun päätimme jäädä kotiin, piti löytää hyvä ravintola jossa emme olisi käyneet aiemmin.
Ensin ajattelimme jotain fine dinign paikka, kerrankin! Joku bistro tms. vaan kappas. Kaikki mielenkiintoiset paikat ovat lomalla!
Okei, yrittäjänä ymmärrän että lomaillakin pitää mutta miksi juuri heinäkuussa? Juuri silloin on turisteja liikkeellä, me pienten vanhemmat pääsemme kerrankin vapaasti liikkumaan ja, ja, ja. Eli ei sitten.

Helsinkiin avautui toukokuun lopulla Viikinkiravintola Harald ja yhdessä päätimme että nyt testataan ihan erilainen paikka. Menut vaikuttivat mielenkiintoisila ja uuh tuhdeilta!
Pahoittelut muuten kuvien laadusta tähän väliin, käytössä oli iPhone.

Alkudrinkeiksi tilasimme skumpat lakkaliköörillä. Joo-o, ihan jees vaan turhan makeaa.

Päätimme valita hulppealta listalta Kolmen Jumalaisen kilven retken -menun.
Ennen alkukilpeä saimme ruisleipänäkkäriä aidolla voisulalla. Ihanaa...paitsi, maistoin heti leivästä kuminan :(. En ole ikinä tykännyt kuminasta enkä tykkää!

Koko menun kyytipojaksi valitsimme talon punaviinin.

Alkupalakilpi piti sisällään nuotioleipää hauskasti koivutikkujen päässsä (ja sitä kuminaa taas!! Nypin ne omastani pois, hih). Pitkällä päreellä riistasalamia, karhumakkaraa, omenaista possua ja hirveä. Välissä kurkkutartar ja siitä jatkui pontikkanieriä, savusärki ja tervasilakka.

Nuotioleipää oli hauska dippailla lohi- ja poromousseen ja tervaiset puolukat maistuivat lihojen kanssa.
Salaattilautaselta löytyi vielä ihanan pehmoisia valkosipulin kynsiä ja salaatti sinällään raikasti annoksen.

Aah! Tarjoilija vaihtui illan mittaan mutta jokainen kävi toivottamassa hyvää hääpäivää ja vähän väliä joku kävi tarkistamassa että kaikki oli ok. Empä ole yhtä ystävälliseen asiakaspalveluun ihan äkkiä Suomessa törmännyt. Ja kun pyysimme että väliä kilpien tarjoilussa voisi pitää niin tarjoilija ehdotti että about 20 minuttia on varmaankin passeli ja se piti.
Pisteet!

Pääruokakilpi oli ehkä kehnoin kolmesta vaikkakin lihat olivat maistuvia. Miehelle maistui myös juurekset vaan se KUMINA taas, aarghh!
Kumina on kuin sinihomejuusto. Siitä joko tykkää tai ei todellakaan tykkää. Ja arvaas, minä en todellakaan tykkää.

Raparperihilloke toimi villisikamakkaran kanssa ja kilpiperunat olivat maistuvia. Sisäfile oli sopivan rare ja lammas erittäin maistuvaa.
Ainoastaan savujuustoperunat olivat jääneet kylmiksi ja vähän turhat tässä setissä. Minusta myös annoksen näyttävyys jäi uupumaan kun pohjalla oli alkupalakilpi.

Jälkiruokakilpi oli taas ihanasti osittain päreen päällä: Kainuun leipäjuustoa, lettuja, rapeita kanelirieskoja ja suklaakakkua.
Lisukkeina lakkoja, kermavaahtoa, vadelma-omenahilloketta ja erilaisia jäätelöitä. Huh!

Minä nappasin tietty heti letun lakkojen ja kermavaahdon kera. Täydellistä!

Olipas kyllä ihana ja uusi yllätys tämä ravintola ja loistava palvelu. Paljon iloa ja naurua, kolmisen tuntia saatiin hyvin kulumaan. Mieleen kyllä jäi heti että ulkomaan vieraat on tänne tuotava, ehkäpä jo ennen joulua!