Syksyn ensimmäiset kakkumessut

Joka syksyiseen tapaan lähdin jälleen ihan itsekseni kakkumessuilemaan Englantiin.

Varasin myös hieman extra-aikaa shoppailulle ja ihan vaan yksin oloon josta olenkin postaillut jo aiemmin täällä.

Ja heti alkuun pahoitteluni, kuvat on otettu iPhonella joten eivät ole ihan parasta laatua.

Viime vuotisesta lippustressistä viisastuneena pyysin päämieheltä liput ja hotellinkin varasin lähes samasta korttelista messukeskuksen läheltä. Söin hyvän aamupalan ja suuntasin ihastelemaan alan uusia tuulia sekä tapaamaan tietenkin päämiehiä.

Jokaisella messulla on aina omat kakkukilpailunsa, niin näissäkin oli. Tässäpä maistiaisia.

Tunnetuimmat kakkutaiteilijat ovat tietenkin omilla ständeillään esillä.

Ja kisaa käydään myös ihanilla teemakattauksilla herkkuineen.

Ja jokaisella valmistajan ständillä on mitä upeampia kakkuja, kuppikakkuja, koristeita jne. esillä. Tässä Blossom Sugar artin ständin showpiece.

Pitsillä tehty korsetti...huh-huh mikä homma!

Tämä sokerimassateos sai kyllä alahuulen viimeistään loksahtamaan paikoiltaan. Kuva ei tuo tälle oikeutta, aivan uskomaton!

Tulihan niitä kakkuja ja muita ihanuuksia kuvattua luvattoman paljon :).

Messupäivät ovat kyllä ihania mutta raskaita. Tunsin jo lähialueen vuosien varrelta joten suuntasin suosikki-italialaiseen välillä bruschetalle ja pastalle.

Ja sitten jaksoi jatkaa messuilla iltapäivän tapaamisten parissa.

Petollinen puoli joillakin messuilla on se että mukana on myös herkkujen myyjiä...

...ja pakkohan minun oli ostaa Red Velvet mini-kuppikakku. Tosin punnan hinta oli vähän suolainen mutta toisaalta, en ole koskaan maistanut yhtä hyvää kuppikakkua. Kumpa oisin saanut reseptin :).

Hotlalle illaksi piti napata mukaan pari vaahtokarkkia, slurps!

Nämä vähän muhkeammat kuppikakut vai olisiko nämä jo minikakkuja, oli pakko jättää väliin.

Samaten jättimarengit...vaikka mieltä jäi kaivelemaan.

Kappas, pöllöjä!

Huh! Koko päivä vierähti messuillen, tuttuja tavaten ja uusia suhteita luoden.

Illalla en jaksanut enää jutella kenenkään kanssa vaan päätin mennä dinnerille ihan itsekseen lähi intilaiseen. Thali annos oli loistava naan-leivän kera ja kipitimpä suoraan hotelille unille. Okei, söin mä sen vaahtokarkin :)

Lento kotiin päin lähti vasta illalla joten pakkailin rauhassa ja suuntasin Balansiin jälleen aamupalalle.

Onneksi olikin aikaa kun yllättäen jälleen, viime vuoden tapaan, nopein undeground Paddingtonille oli kiinni joten jouduin vähän kiertelemään.

Lentokentällä olin jo yli kolmea tuntia ennen boardingiä kun halusin tehdä töitä. Loungessa ei monestikaan ole mitään hääppöistä joten tuttu italialainen houkutteli.

Peruspizzaa nassuun ja loungeen töihin.

Ja loungessa olikin tarjolla juurikin arvaten juustoja, leipää, jotain soppaa, hedelmiä ja juomia. Yksinään niillä en olisi jaksanut yömyöhään joten pizza oli juurikin sopiva. Tottakai oletukseni oli myös että lentokonesapuska olisi onnetonta vaan kappas.

Lentoemo tuuppasi boksin eteen ja mmm...sopivan tuliset kanawrapit. On varmaan parasta lentokonesapuskaa mitä olen koskaan syönyt. Okei, muutaman kerran olen saanut upgreidauksen businekseen mutta sitä ei voikaan verrata normipaikkojen sapuskaan.

Koko kotimatka vierähti koneen äärellä tehden töitä. Tällä kertaa kotiin siivitti brittisiivet :).

Syksyn kakkumessuilu jatkuu ensi viikolla, siitä myöhemmin!