Dinner in the Sky, Helsinki

Voitin Philadelphian reseptikisan kanssabloggaajan kera ja saimme palkinnoksi illallisen taivaalla.

Huh!

Mieletön juttu vaan mitä kun mä pelkään korkeita paikkoja?

Mutta enhän minä voinut jättää tätä väliin. En sitten millään!

Vaan kun saavuimme Rautatientorille mieheni kanssa niin sanoin että nyt minä kuolen. Mies tuumasi että onneksi on vakuutukset kunnossa.....prkll.....:)

 Ja siinä meitä edellinen drinkkiseurue menossa taivasta kohden.

Minä jo aattelin että ilman drinkkiä mahtanee jäädä tekemättä mutta onneksi oli lounge.
Okei, aivan älyttömän kuuma joten ensi kesää aatellen voisi muutama viilentäjä olla ihan cool mutta pari lasia kuohuvaa sai sen pahimman tuskan sykkeen laskemaan.

Ja sitten mentiin.
Yksitellen meidät köytettiin penkkeihin jotka pyörivät ympyrää....
....ja tuuli oli kova! Turvallisuusmies piti meitä aina hetken ylhäällä ja laski vähän, taas ylös ja alas. Ei kuulemma löytynyt semmosia kohtia missä olisi ollut hyvä vaan minähän olin jo ihan paniikissa heti nousussa joten yritin jotenkin jättää huomiotta kommentin että "harvoin näin kovin tuulee".

Meidän kokkina oli  Mihkel Heinmets, yksi Baltian arvostetuimmista kokeista.

Ja ettei tulisi paha olo nousuun niin ihana shampanja kyllä auttoi! Niin ja siitä lasista piti pitää todella kiinni kun kuulemma oli laseista ainokainen joka lentäisi tulleen...EIII, mun shampanjat joten tiukka ote!

Alkuruokana saimme lammas tartaria, omppua, savustettua & kuivattua katajanmarjaa, maitoa ja villilohen kaviaaria.
Nuolin lautasen. Ei siitä sen enempää.

Mihkel työn touhussa ja tuulen vuoksi nappasimme välillä folion palasen ja jossain vaiheessa viiniä maustoi pippuri :). Vaan, eipä haitannut ollenkaan koska fiilis oli huikea!

Ja mitäpä olisi illallinen taivaissa ilman musiikkia. Upeasti Kanerva tulkitsi omia ja tunnettuja, vähän lounge-meininkiin sopivia kappaleita. Ihan nappivalinta!

Toinen annos; rapu toast oli kyllä minun suosikki. Ihana koostumus!

Huh, näköalat oli upeita!
Itse en hirveästi uskaltanut katsella sinne sun tänne saatikka alaspäin mutta kohtuu rohkeasti.

Huh. Melkoinen tiputus jos tippuisi.....

Pääruokana tarjoiltiin marmoroitua härkää, tuhkattua sipulia, munakoisopyrettä, glaseerattua sipulia sekä ruskistettua voita.

Okei.
Maut olivat jees mutta ulkonäkö. AUTS!
Munakoisopyre näytti....en sano. Pahalle. Sipulin maku oli hyvä mutta niitä olisi pitänyt olla useampi ja ruskistettu voi ei toiminut kastikkeena.
Annos oli supervalju. Harmin paikka!

Jälkiruoaksi luvattiin karamellia ja suolaa. Hmm....

Mutta ihana karamellimousse marjoilla sekä paukkusokerilla oli ihan loistava päätös illalliselle!

Aivan upea elämys! Se korkeuskammo hävisi jossain vaiheessa, tunnelma oli ihana ja ruoka hyvää tosin fine dining -kokoa. Aurinko paistoi vaikkakin tuuli häiritsi ja seilasimme eri korkeuksissa mutta jossain vaiheessa sekin unohtui.

Veisin dinnerille hääparin, pyöreitä vuosia viettävän synttärisankarin, yritysasiakkaan tai eläkkeelle jäävän. Omalla rahalla en kuitenkaan raaskisi.

Loistava ja huikea kokemus!