Naan-leipä - uusi tuleminen

Tässä taannoin tein alusta asti intialaista ruokaa ja aah, se on vaan niin hyvää! Kaikki ne ihanat maut mitkä marinaadeihin saakaan käyttäen tuoreita raaka-aineita. Eikä se vaiva loppupeleissä ole sen kummempi kuin kaapia valmistöhnää purkista.

Meillä ainakin käytetään jatkossakin vain ja ainoastaan tuoreita raaka-aineita ja keitellään tahnat itse.

Aiemminkin olen postannut Naan-leipien reseptin joka on kyllä paras mitä olen koskaan kokeillut. Tästä reseptistä tuskin Naan-leipää pystyy kotioloissa paremmmin tekemään vaikka itse sanonkin. Seuraavaksi tarviisi sen tandoori-uunin kotiin jos haluaisi aivan autenttisia mutta ei nyt ole ostoslistalla uuni :)

Luottoreseptini on muokkautunut kokeilujen ja erehdysten kautta mutta parhaaseen olen päätynyt, minun reseptissäni ei käytetä hiivaa mikä on toiminut loistavasti! Ja kehuja on sadellut :).

Reseptistä ei kannata poiketa vaikka mieli tekisi ja taikinan tulee antaa levätä & tekeytyä se pari-kolme tuntia. Lopputulos on vaan niin hyvä!

Leikkaa levännyt taikina paloiksi ja kauli ohuen ohuiksi soikeiksi leiviksi.

Peitä leivinliinalla jotta eivät kuivu.

Ja se uusi juttu tässä on naan-leipien paistaminen. 

En paista naan-leipiä enää uunissa vaan kuivalla pannulla. Ja voi pojat ja tytöt ja kaikki, tulee niin hyviä!

Elikkä. Kuumenna pannu tulikuumaksi. HUOM! Tätä ei sitten kannata yrittää millään teflon-pinnoitteisella pannulla tai vastaavalla koska teflonpinnoite ei kestä kovia kuumuuksia. Tarvitset joko valurautapannun tai valualumiinisen pannun. Viime syksynä Valion ruokablogi-illassa hiillostin lohta Chef & Sommelierin Sasun opein. Pannu oli loistava vaan en enää muistanut mikä se oli. Luuri käteen ja soitin ravintolan keittiöön saadakseni neuvoa kunnon pannun ostoon. Ja hehän auttoivat, aivan loistavaa palvelua!

Päivääkään en ole katunut että sijoitin yli 100 € Swiss Diamondin paistinpannuun. Loistava pannu ja veikkaan että kestää koko elämän. Myös mies oli erittäin vakuuttunut, hintanikottelujen jälkeen :)

Naan-leivät kylki kyljessä pannuun ja kun pinta alkaa kupruilla ja pohja saada väriä, käännä leivät. Ja mitään rasvaa ei paistossa käytetä. Kuuma, kuiva pannu on paras.

Miten ihanat pilkut, eikö!

Juuri paistetut Naan-leivät kannattaa laittaa leivin- tai voipaperilla vuoratun korin sisään ja sivellä heti pinnalle kirkastettua voita. Paperi päälle ja painoksi leivinliina.

Tarjoile heti intialaisen ruoan kera, kylkeen raitaa.

Jos rakastat Naan-leipää niin käytä aikaa näiden valmistamiseen, lupaan että et pety!

Lämpimät voileivät

Meillä syödään ympäri vuoden usein lämpimiä voileipiä. Joskus suunnittelen ihan varta vasten maukkaat leipäset mutta hyvin usein iltaherkku syntyy niistä aineksista mitä jääkaapista tai säilykepurkista sattuu löytymään.

Lähes aina teen lämpimät voileivät hieman jo kuivahtaneisiin ruisleipiin mutta esim. tänään käytän jo parhaan päivän nähneen ranskanleivän.

Meillä lämpimiin voileipiin laitetaan yleensä:

• soossiksi makua antamaan Frank's Red Hot-kastiketta
• kinkkusiivuja tai purkkitonnikalaa
• ananaspaloja
• sipulin siivuja
• Aura-juustoa
• Oltermannin siivuja

Sivelen leivän hieman tulisella soossilla, ladon kinkkua tai tonnikalaa kuten tässä....

...päälle ananasta, sipulia ja Aura-murua...

...ja koko komeuden kruunaa nätit siivut Oltermannia.

Ihan kuin nuo siivut syleilisivät leipiä :)

Aijai! Ja sitten kuumaan uuniin, kiertoilmassa semmonen 220 astetta ja sen aikaa kun juusto sulaa ja ruisleivän reunat saa vähän väriä.

Näiden kannattaa muuten antaa hetki jäähtyä. Nimimerkillä "kitalaen polttanut" :).

Lämpivät voileivät ovat kyllä arkiherkkua ja hävikkiherkkua parhaimmillaan! Oltermannin syleilyyn kun voi upottaa vaikka mitä tähteitä.
Tehdäänkö teillä näitä ja millä täytteillä?

Tänään ajattelin Master Chef herkuksi kokeilla niiden ranskisten päälle meetwurstia ja mozzarellaa, niitä kun sattuu jämät jääkaapista löytymään, nami!

Kotifiiliksiä

Tänään päätin vaihtaa kodin tekstiilejä kevättä kohti, en kuitenkaan halunnut mitään liian keväistä tai pastellisia sävyjä.

Pöytäliinaksi päädyin valitsemaan pitkän harkinnan jälkeen Marimekon Bottnan, mieskin tykkäsi! Halusin jotain boldia, selkeää kuviota ja tämä pysäytti. Tykkäätkö?

Jäin tosin vielä miettimään että joskus voisin kokeilla tabletteja tai kaitaliinoja poikittain. Jotenkin sitä vaan aina päätyy ostamaan liinan ;).

Liinan kuosista mieleeni tuli niin lumpeenlehdet kuin Peikonlehti ja oli pakko käydä Tuusulan Kukkatalosta hakemassa kotiin myös vähän vihreää.

 Ja nyt kun on uusi liina, täytyy vaihtaa myös sohvatyynyt. Meillä kun keittiö, ruokailutila ja olohuone on samaa tilaa niin sävyt riitelevät keskenään elleivät toista toisiaan.

Surffailin tovin ja löysin H&M Homesta tämän pellavaisen tyynynpäällisen ja sehän lähtee tilaukseen heti kun osaan päättää kaverin sille.

Kuva H&M Home 

Jäin miettimään sitruunan keltaista pellavatyynyä tai valko-keltaraitaista...ja haluan leikitellä myös erikokoisilla tyynyillä joten vielä pitää hetki surffailla ja sitten tilausta verkkokauppaan :).

Jostain sisustuslehdestä bongasin myös koristetyynyn jossa koreili kaunis orava. Se jäi jotenkin mieleen kun meidän pihan kuusiaita välillä kuhisee oravia. Sopiskohan sohvalle ja missähän lehdessä kuva olikaan?

Viikonloppuna oli kyllä ihanaa kun sai nauttia pakkasista ja näin upea auringonlasku tallentui kameraan tai no, nämä kaikki kuvat tällä kertaa iPhonesta.

Millä sävyillä sinä koristat kodin näin talven keskellä?

Mustikkarahkasydän

Menneellä viikolla alkoi pullahammasta kolottaa ja mieleni teki varsinkin rahkapullia. Näin Ystävänpäivän lähestyessä päätin leipoa rahkapullat sydämen muotoisiksi.

Pullataikinan teen aina perusohjeellani.

Anna taikinan kohota esim. mikroaaltouunissa noin puolisen tuntia tai kunnes taikina on paisunut tuplakokoon.

Kauli taikina noin 1,5-2 sentin paksuiseksi levyksi ja ota isolla sydämen muotoisella muotilla taikinasta pullia.

Anna pullien kohota liinan alla.

Rahkatäyte: 

• 1 prk maitorahkaa
• 1/2 dl sokeria
• 1/2 dl kuohukermaa
• 1 kananmuna
• 1 sitruunan mehu
• 1 rkl vaniljasokeria

Sekoita kaikki täytteen ainekset keskenään.

Paina kohonneiden pullien keskelle lasilla/kahvikupin pohjalla kolo ja voitele kananmunalla.

Lusikoi rahkatäytettä päälle, lisää pakastemustikoita sekä vähän sokeria pinnalle.

Paista pullia noin 200 asteessa kunnes pinta saa väriä ja pullat näyttävät kypsiltä.

Oih! Näistä tuli niin ihana tuoksu kotiin ja maistuivat maitolasin kera hyviltä.
Näihin voi kokeilla myös muita marjoja hyvinkin!

Kyllä pulla on vaan hyvvää, eikös?

Uunimakkara

Tällä kertaa jaossa ei ole mitään mieletöntä reseptiä. Ihan vaan fiilistelyä kunnon kotiruokaa kohtaan :).

Päätin, että tänä vuonna meidän huushollissa valmistetaan enemmän ruokaa; perinteisiä herkkuja, uusia tuttavuuksia ja joka ilta lämmin ruoka. No, ainakin lähes joka ilta yritetään!

Aiemmin en ole niin katsonut kaupassa hintoja tai tarjouksia mutta nyt päätin että alan kiinnittämään huomiota tähän. Hävettää myöntää mutta en oikein tiennyt mitä maksaa maitolitra, juuston pala tai leipäpaketti. Sitä tulee vaan napattua ne omat suosikit ja maksaa kiltisti. Hölmöä, sanon minä.

Tällä viikolla Cittarit mainostivat kaikenlaista herkkua eurolla ja minähän kävin hamstraamassa vaikka mitä!

Mukaan lähti, normaalista HK:n blööstä poiketen eurolla Punainen lenkki. Ja siitähän se ajatus taas lähti.

Uunimakkaraa pottumuussilla, niin NAMI ja superhelppoa!

Otin makkarasta kuoren pois ja tein viiltoja. Lisäsin viiltoihin isoja siivuja Oltermannia joka oli parhaat päivänsä jo nähnyt vaan toimi tässä loistavasti. Jos juustossa on vähän kuivia kohtia niin leikkaa ne pois. Tähänhän kävisi myös esim. ihan minkä juuston jämät vaan tai juustoraasteen loput.
Pinnalle vielä ketsuppia & sinappia ja ei kun uuniin!

Niin retroruokaa, edullista ja todella hyvvää.

Kiinnitätkö sinä huomiota ruoan hintaan ja miten teillä valmistetaan uunimakkara?

Mausteisia lihapullia tomaattisoossissa ja naan-leipää

Katson tv:stä todella paljon ruokaohjelmia ja aina niistä jää kivoja ideoita, reseptejä ja vinkkejä mieleen.

Yksi suosikkisarjoistani on Chuck Hughesin Kokin vapaapäivä, jota vissiinkin näytetään Jimillä tällä hetkellä.

Ohjelmasta bongasin reseptin mausteisiin lihapulliin jotka Chuck tosin teki lampaasta mutta minä päädyin turvalliseen naudan jauhelihaan. Lihapullat saavat kylkeensä herkullisen tomaattisoossiin ja ne tarjoillaan naan-leivän kera. Ei riisiä tai muuta ja toimii loistavasti!

Näin talvisaikaan meillä ainakin syödään tosi usein lihapullia, oikeaa lohturuokaa ja niin täyttävää. Aina ei kuitenkaan jaksa tehdä samalla reseptillä joten variaatioita on mukava kokeilla.

Chuckin lihapullat:

• noin 450 g jauhelihaa
• 1 salottisipuli pieneksi hakattuna
• 1 rkl Dijon-sinappia
• vaaleaa leipää noin 3 siivua jotka kuutioidaan ja liotetaan puolessa desissä maitoa
• 2 valkosipulin kynttä murskattuna
• 1 rkl paprikajauhetta
• 1 tl Sambal Olek-tahnaa (löytyy esim. Prismasta)
• noin 1,5 dl raastettua Pecorinoa tai Parmesaania
• suolaa
• mustapippuria

Laita kaikki ainekset kulhoon ja sekoita massaksi.

Pyöritä massa muhkeiksi lihapulliksi.

Kuumenna pannu, lisää öljyä ja paista lihapullista pinnat kiinni. Siirrä lihapullat syrjään.

Tomaattisoossi:

• 1 keltasipuli pieneksi hakattuna
• 2 valkosipulin kynttä murskattuna
• 1 porkkana pieneksi hakattuna
• 1 sellerin varsi pieneksi hakattuna
• 1/2 punainen chili pieneksi hakattuna
• 500 g tomaattimurskaa
• 4 tomaattia kuutioina
• tuoretta oreganoa
• noin 0,5 dl vettä
• suolaa
• mustapippuria

Pilko kaikki ainekset.

Freesaa samassa pannussa öljyssä sipulit läpikuultaviksi, noin kaksi minuuttia.

Lisää joukkoon porkkana, selleri ja chili.

Kypsennä vielä noin pari minuuttia ja heitä joukkoon tuore oregano...

...tomaattimurska, tomaattikuutiot ja vesi.

Lisää joukkoon lihapullat ja kypsennä noin 20 minuuttia,

kunnes lihapullat ovat kypsiä.

Koristeluun:

• fetamurua
• tuoretta korianteria

Aseta lihapullat soosseineen vadille ja murustele päälle runsaasti fetajuustoa sekä korianteria.

Chuck murusteli pinnalle vuohenjuustoa mutta koska en juurikaan pidä vuohenjuustosta niin vaihdoin sen fetaan ja hyvin toimi!

Nauti tuoreen naan-leivän kera.

Aijai, tämä ruoka ihastutti meillä kyllä koko perhettä eikä tähän tarvinnut enää pastaa, riisiä tai perunaa. Naan-leivällä oli helppo kaapia kastiketta.
Kyljessä oli myös raitaa jonka tein ihan ruokajogurtista, kurkusta ja maustoin suolalla mutta näköjään kuvasta jäänyt pois :).

Huomenna teen intialaista ruokaa joten luvassa päivitetty naan-leivän resepti. Taikinan teen toki edelleen luotto-ohjeellani mutta paistotapa on eri, pa-aaljon parempi!

Porkkanasämpylät

Näin talvisaikaan tulee kyllä leivottua sämpylöitä usein ja tässä menneellä viikolla oli taas pakko pyöräyttää lämpimäisiä.

Käytän yleensä aina perusohjettani ja varioin sitä mitä nyt kaapista sattuu löytymään.

Lukijani vinkkasi että sämpylätaikinaan voisi heittää hyvin myös porkkana- ja lanttulaatikoiden jämät ja ai että pisti harmittamaan kun en tajunnut tällaista. Meillä ne loput meni toki kierrätykseen, prinsessan suihin :) joten hävikkiä ei tullut. Silti, olisimpa tajunnut ne hyötykäyttää sämpylöihin mutta näinhän sitä oppii.

Sämpylöiden juuri:

• 2,5 dl kevyt/täysmaitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna tuorehiiva joukkoon. Sekoita nuolijalla tasaiseksi. Sekoita joukkoon sokeri sekä vehnäjauhot. Peitä liinalla ja anna taikinan juuren kohota noin 10 minuuttia.

Lisäksi tarvitaan:

• 1 tl suolaa
• noin 3 dl sämpyläjauhoja (itse käytän nykyisin usein Riihipuodin Luomu sämpyläjauhoja, ei mainos)
• 25 g huoneenlämpöistä voita
• porkkanaraastetta

Lisää joukkoon loput jauhoista sekä lisää rasva ja alusta taikinaa kunnes se irtoaa kulhosta. Leivo sämpylöiksi ja anna kohota liinan alla noin 10 minuuttia.

Paista noin 225 asteessa kunnes sämpylät saavat väriä.

Jos haluat sämpylöihin rapsakan pinnan, heitä paistovaiheessa uunin pohjalle vähän vettä.

Aah...nyt kun taas postailee sämpyläjuttuja niin pitäisi päästä jo taikinan kimppuun ja syömään voilla siveltyjä pehmoisia sämpylöitä!
Noh, tänään meillä viikonlopun rippeet uppoutuvat lämpöisiin voileipiin joten lähdenpä kokkailemaan.

Arnold's Bakery & Coffee Shop

Paljastan nyt teillekin. Minun suuri intohimoni. Arnoldsin täytetty bagel. Aah, nami!

Muistan että Arnolds matkani alkoi varmaankin noin 15 vuotta sitten Lappeenrannasta ja silloin puhtaasti originaalien, cremejen ja cakejen parissa. Ei silloin ollut bageleita.

Sanastoon voi muuten tutustua kahvilan nettisivuilla ja ei, tämä ei ole maksettu mainos.

Kotimme lähellä ei ole Arnoldsia (ehkä onneksi) ja tänään työreissulla Lahdessa huomasin yhden myymälän ja nii-in halusin sinne lounaalle. Sanoin miehelle että tuonne mennään lounaalle koska maistoin jo mielessäni kana-ceasarbagelin.

Nooh, asiakkaamme halusi tarjota lounaan ja ehdotti thaimaalaista ravintolaa enkä kehdannut kieltäytyä...siitä me ohi kävelimme ja bagelini jäi sinne :(. Oli se thaikkuruokakin kyllä hyvää, ei siinä mitään.

Onneksi toisen myymäläni läheisyydessä on Arnolds ja sinnehän se jalka hippasee aina kun Espoossa käyn :)

Bagelit valmistetaan paikan päällä, tilauksesta. Valitset ensin bagelin ja sitten mitä haluat sisälle.

Kana-ceasarbagelin tulee syvällisten tutkimuksieni mukaan tuorejuustoa, jäävuorisalaattia, kanaa, parmesaanilastuja ja ceasarkastike. Harmikseni tosin kastike on valmista kamaa, mieluusti näkisin että yritys valmistaisi soossit itse. Ei olisi iso homma ja saisi vielä enemmän omaleimaisuutta!

Miettimään olen jäänyt myös sitä että bagel voisi olla paahdettu, kuten Jenkeissäkin saa valita.

Mutta anyway, törkeen hyvää!

Oishan se kiva että kyseinen kahvila löytyisi kotoa lähempääkin, laitoinkin toivetta menemään :). Sitä odotellessa täytyy suunnata pian Espooseen!

Ja koska valmistan paljon bageleita myös kotona niin tämä versio on kyllä kokeiltava itse tehdyllä soossilla ja voisipa bagelitkin pyöräyttää ihan omin kätösin!

Ps. Mikä donitsi on sinun Arnold's herkku? Minä ostan aina maitosuklaalla kuorrutetun cremen...ja juurikin herkuttelin semmoisen maitolasin kanssa koska olihan sitä jotakin ostettava kun en lounaalle päässyt ;)

Karpalo-valkosuklaacookies

Jouluksi paistoin sen seitsemän sorttia pikkuleipiä ja koska itse rakastan niin valkosuklaata kuin karpaloitakin niin nehän sujahtivat yhteen pikkuleipätaikinaan.

Tykkään käyttää perusreseptinä äitini valkoisten muropikkuleipien reseptiä. Ja sitä sitten muokkaan maun mukaan.

Karpalo-valkosuklaacookies:

• annos muropikkuleipätaikinaa
• valkosuklaata maun mukaan
• kuivattuja karpaloita maun mukaan

Valmista taikina ja litistä sitä jauhotetulla pöydällä.
Lisää taikinan päälle paloiteltu valkosuklaa sekä kuivatut karpalot.

Muovaa taikina palloksi, pyöritä tangoksi, viipaloi ja litistä pikkuleiviksi.
Paista noin 180 asteessa kunnes saavat hieman väriä pintaan.

Olin niin vannottanut itselleni että otan näistä kauniin kuvan luonnon valossa....vaan...sinnehän ne cookiesit hävisivät muutamassa päivässä parempiin suihin ja kuva jäi ottamatta.
Ensi kerralla mä piilotan keksejä jotta saan kauniit kuvat ;)

Eilen siivosin kotoa joulun pois, haikein mielin.
Joulukuusi pilkottiin sisällä oksasaksilla, ei tule ollenkaan niin paljon roskaa! Runko pilkotaan ja laitetaan puuliiteriin, siellä se kuivuu ja poltamme sen sitten ensi joulun alla. Hyötykäyttöä!

Nyt koti näyttää niin valkoiselta ja tyhjältä. En yhtään vielä tiedä mitä värejä mustan, valkoisen, harmaan ja hopean piristeeksi laittaisin? Kevään sävyt tuntuvat vielä liian aikaiselta joten olisikohan se jäinen turkoosi, jonka sävyä rakastan?
Mitä sävyjä sinun kodistasi löytyy talvisaikaan?

Pappardelle-pastaa ja lihapullia soossissa

Miehen veli oli käymässä meillä taannoin ja tuli puhetta pastan valmistamisesta. Hän haaveili pastakoneesta joten ehdotin että mitäs jos tehdään pastaa yhdessä?
Ja siitäpä se lähti.

Kaivoin esille anopin äidin pastakoneen jota vaalin kuin aarretta.

Koneella ei saa tehtyä kuin levyä mutta äkkiäkös sitä leikkaa levyn pappardelleksi eli leveäksi pastanauhaksi.
Haaveissa on toki myös pastakone jolla saisin tagliatelleä sekä spaghettia mutta tästä pastakoneesta en silti luovu koskaan!

Pastataikina:

• 4,5 dl durumvehnäjauhoja
• 3 kananmunaa
• 3 tl oliiviöljyä
• ripaus suolaa
• tarvittaessa hieman vettä 

Mittaa pöydälle jauhot ja suola.

Tee kuoppa jauhojen keskelle ja riko kuoppaan kananmunat. Lisää öljy.

Ala muokkaamaan taikinaa sekoittamalla jauhoja kananmunaan, nypi, nypi ja nypi taikinaa kiinteäksi.

Kun taikina alkaa irtoamaan pöydältä, vaivaa taikinaa jotta saat kiinteän pallon.

Jos taikina vaan tuntuu jäävän käsiin kiinni, lisää hieman vettä.

Alusta taikinaa noin 10 minuuttia kunnes pallo on kimmoisa. Nämä aika-asiat on aina vähän so-so, tunnet kyllä käsissä kun taikina on sopivaa.

Anna taikinan levätä puolisen tuntia kelmuun käärittynä ja mieluusti kylmässä. 

Ota taikina kylmästä ja muotoile durumvehnäjauhojen kanssa pieni pallo, litistä ja laita isoimmalla asteella pastakoneeseen....veivaa, veivaa ja veivaa....

...ota levy vastaan toisella kädellä ja pienennä asteita. Veivaa, veivaa ja pienennä asteita kunnes saat sopivan ohuen levyn.
Valmista näin koko pastataikina haluttuun muotoon.

Minä leikkasin levyt noin 5-7 cm:n levyisiksi nauhoiksi, oikein sopivia pappardellejä!
Nauhat kerälle durumvehnäjauhon kanssa odottamaan keittämistä.

Aah, miten kauniita!

Anna pastan levätä (voit lisätä vaikka kelmun päälle ettei pasta kuivu) ja tee lihapullat perinteisellä ohjeellani, lisäsin muuten lihapullataikinaan puristettua valkosipulia.

Paista lihapullat voissa pannulla lähes kypsiksi ja lisää joukkoon:

• tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia maun mukaan sekä saman verran vettä
• maun mukaan punaviiniä, minä laitan yleensä noin desin
• pari lorausta ruokakermaa
• puoli puskaa basilikaa -> revi käsin joukkoon

Ja anna poreilla....uuh, miten ihana tuoksu!

Keitä pasta kuumassa, suolalla maustetussa vedessä noin 3 minuuttia. Maista välillä että pastasta tulee al dente.

Siivilöi ja sekoita lihapullasoossiin tai tarjoile erikseen. Jos tarjoat pastan erikseen niin lorauta joukkoon vähän hyvää oliiviöljyä etteivät pastat intoudu takertumaan toisiinsa :).

Tarjoile annos tuoreen parmesaaniraasteen kera. Unohda siis ne valmisraasteet sinne kaupan hyllylle!
Kylkeen lasi punaviiniä ja aah, olet Italiassa ;)

Ja juuri näin talviaikaan tekee mieli tämmöistä tuhtia lohturuokaa, nooh...pastaa voi syödä kyllä aina vai mitä?
Nämä kuvat ovat jälleen luvattoman huonoja, ehkäpä on pakko siirtyä automaattikuvaukseen näin talvella ellen ehdi opettelemaan lisää kuvauksen saloja. Onhan se makrolinssi kameralaukussa joten jospa kokeilen sitä seuraavaksi.

Pastan valmistaminen on muuten loppupeleissä supernopeaa ja ihanaa puuhaa! Itse tehty pastataikina säilyy kylmässä 2-3 päivää joten kannattaa kerralla valmistaa vähän isompi satsi. Taidan tehdäkin pastaa tässä viikonloppuna ja unohtaa ne kaapin perukoille jääneet kuivat pastapussit :).

Nämä ihanat lasagnelevyt tein viime kertaiseen lasagneen, ihania eikös?

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan oman pastan valmistamista ja jos et omista pastakonetta, myös kaulimalla onnistuu!

Ensi kerran taidankin kokeilla ravioleja tms....tuli taas nälkä!

Kinkun uudet kujeet

Käsi pystyyn kuka hyödynsi kinkun jämät?

Täällä, täällä. Minä, minä! Eihän näin upean näköistä herkkua saa pois heittää, eihän?

Mutta, ei sitä "jämäkinkkua" tarvitse heti seuraava viikkona tai edes tammikuussakaan syödä. Eihän kukaan enään jaksa joulun jälkeen samaa, muodossa taikka toisessa.

Me kaluttiin miehen kanssa niin kinkku kuin poro Tapanin päivän jälkeen.
Parhaat biitit leikkasin rouheeksi ja kaikki ylimääräinen meni Pennille pusseihin. Minä kun kammoksun kaikkia "löllöjä" paloja, jänteitä jne...

Voi sitä riemun päivää kun rinsessa saa normaalien papanoiden sekaan vähän herkkua.
Roskiin meni ainoastaan possun luu, sitä kun ei koirille saa antaa.

Ja mitäs sitten teen näistä? No, ainakin hernerokka saa upeaa kinkkua joukkoonsa talven kylminä iltoina, kinkku- ja poropizzaa on tilattu ja sitten katsotaan mitä vielä jää vaan empä usko että montaa kuukautta näitä "jämiä" tarvitsee käyttää.
Lihathan säilyvät pakkasessa sen about kolme kuukautta joten kyllä siinä ajassa rouheet saavat herkulliset käyttökohteet, ei niitä siis tosiaan paniikissa tarvitse nyt tammikuun eka viikoilla tuhota.

Miten sinä hyödynsit joululihojen jämät?

Uusi vuosi 2012

Viime vuonna (hassua kirjoittaa noin, hih!) otimme uuden vuoden vastaan ystäväperheemme luona. Kun tämä koko joulukuu meni flunssan kourissa ja joulun aika pahimmassa ever, oli kyllä ihanaa päästä valmiiseen pöytään!

Eikä tarvinnut jännittää sapuskoja, ystäväperheen pää kun sattuu olemaan loistotason kokki!

Emäntä kaatoi laseihin shampanjaa...

...ja isäntä toi upeat keittiön tervehdykset; paahdetun leivän päällä tuorejuustoa, kampasimpukka ja mätiä. Sitruunan pikkuruisesta biitistä sai puristaa vielä juuri sopivasti happoa.
Nami, kyllä herätti ruokahalun!
Niin ja aika vihreänä kateudesta ihastelin Jamien tarjoilulautoja joita olivat ostaneet kaksin kappalein Lontoon reissultaan :).

Isäntä oli sytyttänyt upeita jätkänkynttilöitä...

...ja niiden loimussa istuttiinkin alku- ja pääruoan välillä.

Alkuruoka, samettisen pehmeä porokeitto jäi kuvaamatta mutta ei sitä aina ehdi jokaiseen hetkeen :).
Niin ja ennen pääruokaa saimme myös keittiön tervehdyksen, täydellisesti kypsytetty palanen lampaan karetta pirparjuurisoossilla. Oijoi...

Pääruokana isäntä tarjosi erilaisia kasvisvartaita,

itse tehtyjä ranskalaisia,

itse tehtyjä kebakkoja, kanavartaita,

rapuvartaita, perunasalaattia aurinkokuivatulla tomaatilla, coleslawia, foccaciaa sekä erilaisia soosseja.

Mies rakastui piparjuurisoossiin, minä tietenkin Aura-soossiin ja toimii muuten ranskalaisten kera!
Ja pitkään jutusteltiin coleslawista! Niin helppoa, edullista ja erittäin hyvää lisuketta aterialle kuin aterialle ja toimi loistavasti buffetpöydässä. Pitäisi tehdä useamminkin!

Illan kääntyessä jo vuoden vaihtumiseen poksauttelimme muutaman raketin. Minun suosikkejani oli tietenkin perusretrot tulivuoret ja perhoset. Tankkeja metsästin ympäriinsä vaan eihän niitä löytynyt mistään, pöh :(

Pikkuväelle sädetikut on olleet aina kohokohta, pikkumies sytyttää omansa.

Vuoden vaihtumista juhlittiin jälleen hyvän ruoan, juoman & seuran merkeissä. On se vaan ihanaa omistaa ystäviä jotka jakavat herkuttelun riemun :).

Ja mitä uuden vuoden lupauksiin tulee niin en. En tehnyt niitä.
Minulle riittää että selviän kunnialla, kohtuu terveenä ja aitona ihmisenä ensi vuodenkin. Se riittää minkä ehdin tekemään kunhan sydämellä sen teen.

Ajattelin kyllä tosin tutustua kameraani tarkemmin, nyt viimeiset otokset manuaalilla eivät ole miellyttäneet sinnepäinkään. Aah, että on hankalaa säätää aukkoja ja valoja tämmöiseen aikaan vuodesta.
Paneudun myös blogiini enemmän, laitan uuden firman perustuspaperit vihdoinkin eteenpäin, kokkaan & leivon ja nautin elämästä! Eiköhän se riitä ;)