Olutpaneroidut sipulirenkaat

Vietimme viime uutta vuotta ystäväperheen kanssa kotonamme ja teimme kaikenlaisia frittijuttuja. Jep, minä rakastan friteerattuja herkkuja....niitä kun ei vaan syö liian usein niin ei ole niin pahasta :).

Ehkäpä ehdoton suosikkini frittiherkuista on sipulirenkaat ja varsinkin olutpaneroituna.

Parhaat sipulirenkaat tai no, kokonaisen sipulin olen syönyt taannoin Montréalissa Le Biftheque ravintolassa. Aivan upea, jättikokoinen sipuli. Blooming onion oli leikattu viipaleiksi kuitenkin siten että koko sipuli pysyi kasassa. Friteeraus ja koko komeus pöytään maistuvan, hieman potkua sisältävän kastikkeen kera.

Ehkäpä parasta mitä olen maistanut!

Kotona en moista ole osannut tehdä mutta perussipulirenkaat maistuvat superhyvältä.

Friteeraustaikina:

• 3 dl vehnäjauhoja
• 2 tl suolaa
• ripaus valkopippuria
• 2 tl chilijauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 valkuainen
• 2 rkl voisulaa
• 2,5 dl olutta

Sekoita kuivat aineet kesken ja lisää joukkoon olut. Vatkaa valkuainen kovaksi vaahdoksi ja nostele joukkoon.

Lisäksi tarvitset:

• isoja keltasipuleita
• öljyä paistoon

Leikkaa sipulit isoiksi renkaiksi.

Upota sipulirenkaat frittitaikinaan, nosta kuumaan öljyyn ja friteeraa kypsiksi.

Nosta reikäkauhalla ritilälle jäähtymään.

Nauti tuoreina hyvän soossin esim. aiolin tai chilimajoneesin kera.

Aijai, nami!

Tänä vuonna vuosi vaihtuu ystäväperheen uudessa kodissa, saapa nähdä mitä herkkuja on luvassa :)

Lusikkaleivät

Minun jouluuni kuuluvat pikkuleivät. Sen seitsemässä sortissa jos ei enemmänkin :). Annas kun mietin...niitä taitaa tullakin enemmän, hups!

Koko viikon olen leiponut pikkuleipiä ja tänään sain viimoisetkin valmiiksi, paitsi piparit....niin ja kun en millään nyt ehtinyt kokeilemaan macaronseja, päädyin tilaamaan ne Tonilta.  Vaikka mielessä olikin kokeilla tehdä vihdoin itse niin en nyt lähtenyt siihen. Toni on huippu ja jouluna en luottaisi yhtään vähempään. Huomenna noudan niin pipari- kuin vaniljamacaronsit. Ihanaa!

Niihin pikkuleipiin, lusikkaleivät ovat suosikkejani, niin myös pikkumiehen! En itse asiassa tiedä mistä "himoni" näihin on peräisin koska kotonani minä leivoin näitä ja anoppilassa näitä ei jouluisin ole ollut. Hmm...no. Yleensä teen näitä vain joulunaikaan mutta kesällä ostamme Uimaniemen kesätorilta ja aah kun ne ovat vaan niin hyviä. Ja sen tietyn leipojan lusikkaleivät kelpaavat meille :).

Minä tomusokeroin lusikkaleivät mutta myös erittäin hieno sokeri sopii pintaan.

Lusikkaleivät:

• 200 g voita
• 2 dl sokeria
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta

Laita voi kattilaan, kiehauta ja anna saada hieman väriä. Voi ei saa kuitenkaan palaa!

Kaada voi kulhoon, lisää joukkoon sokeri ja anna jäähtyä.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeriseokseen.

Laita uuni lämpenemään noin 175 asteeseen.

Ota taikinaa teelusikan kuppiin ja muotoile lusikan muotoinen pikkuleipä. Liu'uta pikkuleipä leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Yhdelle pellille voit laittaa noin 30-36 pikkuleipää, riippuen koosta. Nämä eivät kohoa kovinkaan paljon.

Paista kunnes pikkuleivät saavat ihan himpun väriä pintaan, ne eivät saa kuitenkaan ruskistua.

Nosta jäähtymään ritilän päälle.

Täyte ja pinta:

• vadelmahilloa
• tomusokeria

Lusikoi yhden pikkuleivän päälle vadelmahilloa ja aseta toinen pikkuleipä päälle.

Tomusokeroi.

Aah, minä tein jo jouluaattoa varten pikkuleipiä ja laitoin ilmatiiviiseen rasiaan. Siellä ne säilyvät, kunnes täytän ne jouluaattona ja tomusokeroin jälkiruokapöytään.

ps. kuva on monen, monen vuoden takaa.  Siksi vähän epätarkka mutta silti niin herkku!

Ruissydämet

Leivoin eilen karjalanpiirakoita ja niinhän siinä kävi että ruistaikinaa jäi yli kun edellisenä päivänä keittämäni riisipuuro loppui.

Mietin hetken että mitäs nyt ja päätin tehdä ruissydämiä. Eihän hyvää, vaikkakin niin simppeliä taikinaa voinut heittää hukkaan.

Kaulitse ruistaikina noin 0,5 cm:n levyksi ja ota siitä muotilla kuvioita.

Minä päädyin sydämiin. Tähti -kuvio oli ensin mielessäni vaan en löytänyt sopivaa, suupalan kokoista muottia kotoa. Jälleen...suutarin lapsella ei ole kenkiä :).

Paista sydämet noin 175 asteessa kunnes saavat kauniin värin pinnalle.
Säilö ilmatiivissä rasiassa jotta rapsakkuus säilyy.

Minä aioin pursottaa näiden pinnalle sekä lohi- että poromoussea joulun pyhien aikaan. NAMI!

Suklaapiparkakut

Tässä taannoin tein piparitaikinaa pakkaseen iltamyöhäsellä ja seuraavana päivänä pikkumies kamunsa kanssa leipoi piparkakkuja.

Haimme alakerrasta minun ison laatikon joka oli täynnä piparkakkumuotteja ja voi sitä riemua kun pojat  saivat valita millä muoteilla he piparkakkuja painavat!

Minä halusin kokeilla ideaani yhdistää piparkakut ja suklaa. 

Piparkakkutaikinan tein perinteisellä ohjeellani ja lisäsin joukkoon maitosuklaata rouhittuna.

Lisää rouhittu maitosuklaa valmiiseen piparkakkutaikinaan käsin vaivaten.
Kaulitse varovasti levyksi, varsinkin jos suklaahiput ovat jääneet erikokoisiksi kuten minulla.

Ota piparkakkumuotilla kuvioita ja paista normaalien piparkakkujen tavoin.

Superhelppoa ja vähän erilaista!
Meillä perheen miehet ihastuivat näihin ja kuulemma suklaata olisi saanut olla enemmänkin! Ensi kerrallla :)

Aura-päärynäpiiraat

Päätin jo viime vuonna viettää joulun omassa, uudessa kodissa mutta niimpä me vain päädyttiin pohjoiseen mummolaan viettämään joulua.

Noh. Tänä vuonna vietämme joulua täällä etelässä. En antanut periksi vaikka mies hieman kaipasikin pohjoiseen. En.

Minä halusin ja haluan tehdä nyt oman joulun ja aloittaa omat perinteet.

Mies pelkäsi mustaa joulua. Hih, turhaan :). 

Ja sitä lunta riittää ja minä en valita. En todellakaan koska lunta ei voi olla liikaa ja rehellisyyden nimissä en ymmärrä miksi lumesta valitetaan. Ja kyllä, olen itse aurannut ja kolannut, teen sitä mieluusti edelleen mutta mies taitaa tehdä vieläkin mieluummin. Luulempa että hällä on jokin "kisa" naapurin kanssa käynnissä kumpi kolaa pihan aikaisemmin aamulla;)....mene ja tiedä mutta kun saamme nauttia talvesta niin nautitaan!

Päätin että kun vietämme joulun kotona niin en ota stressiä ja en aiokaan. Leivon, siivoan ja kokkaan sen minkä ehdin, hymyssä suin!

Leivonnan aloitin jo ajoissa ja nämä Aura-päärynäpiiraat päätyivät pakkaseen jo viikko sitten. Ja mies.

Ensin hymähti että mitäs nuo nyt sitten on ja kun sai maistiaisen niin olisi punaviinilasin kera syönyt kaikki vaan en antanut :). Sitten jouluna!

Aura-päärynäpiiraat:

• rahka-voitaikinaa
• päärynää
• Aura-juustoa
• saksanpähkinöitä
• Sweet chili-soossia

 Valmista rahka-voitaikina ohjeeni mukaan.

Kaulitse valmis taikina ohueksi levyksi ja ota isolla lasilla tai ympyrämuotilla kiekkoja taikinasta.
Voitele kiekkojen reunat kananmunalla.

Sivele kiekon keskelle sweet chilisoossia, lisää päälle murustettua Aura-juustoa sekä pieneksi hakattuja saksanpähkinöitä.

Lisää päälle vielä viipaloituja päärynänsiivuja.

Paista noin 190 asteessa kiertoilmauunissa kunnes piiraat saavat väriä pintaan.

Nauti lämpöisinä punaviinin kera.
Tai pakasta, kuten minä. Sulata ja lämmitä hieman miedossa uunin lämmössä ennen tarjoilua.

Tämän ohjeen bongasin Glorian Ruoka & Viini-lehdestä ja olipas kyllä hyvä ohje vaikkakaan en enää edes muista teinkö sinnepäinkään vaan idea siis lehdestä :).
Ja nämä herkkupalat sopii kyllä juhlaan kuin juhlaan!

Niin, ja se naapurin mies johtaa aurauskisaa...ainakin vielä!

Valkosipuliset lihapasteijat

Meidän jouluun kuuluvat ehdottomasti valkosipuliset lihapasteijat. Ja tarinahan tämänkin taustalla on :).

Ensimmäiset vuodet anoppilan ruokapöydässä sekä joulupöydässä (siis aikasta kauan sitten) olivat aika haasteellisia koska nuorempana olin aika ruokarajoitteinen. 

Noh. Yksi päivä mieheni toi minulle pasteijoita ja kehui niitä maasta taivaaseen. Ja pakkohan minun oli maistaa ja voi että. Tai voi anoppini :)...parhaita mitä olin koskaan maistanut!

Anoppi tuli kysymään että maistuiko ja minä siinä kehumaan. Anoppi siihen että no tottakai maistui kun niissä oli niin paljon valkosipulia. TÄH?? Minä inhosin valkosipulia!!

No, en sen päivän jälkeen :). 

Tuosta päivästä lähtien meidän jouluun ovat valkosipuliset lihapasteijat kuuluneet ja aina teen ne omatekoisesta rahka-voitaikinasta. Niin tänäkin jouluna.

Rahka-voitaikina:

• 250 g voita
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 250 g maitorahkaa

Nypi pehmeä voi sekä vehnäjauhot & leivinjauhe keskenään. Lisää joukkoon maitorahka mahdollisimman vähän sekoittaen.
Laita taikina kylmään lepäämään noin puoleksi tunniksi.

Jos haluat lehtevyyttä pasteijoihin niin ota taikina jääkaapista, kaulitse levyksi ja taittele kolmeen osaan. Toista tämä noin 2-3 kertaa ja anna taikinan levätä kylmässä vielä puolisen tuntia.

Itse tykkään kaulita ja taitella, pasteijat saavat mehevämmän maun.

Täyte:

• jauhelihaa
• puuroriisiä keitettynä
• kananmuna
• suolaa
• mustapippuria
• valkosipulia puserrettuna maun mukaan

Paista jauheliha, mausta ja lisää joukkoon sama määrä keitettyä puuroriisiä. Lisää joukkoon kananmuna sekä puristettu valkosipuli. 

Jos teet isomman satsin täytettä niin käytä enemmän kananmunaa. Kananmunan tehtävä tässä täytteessä on sitoa täyte kasaan, joten näppituntumalla huomaat pian minkä verran kananmunaa tarvitaan.

Tähän en anna mitään määriä koska se on ihan mahdotonta :). Jokainen laittaa täytettä mielensä mukaan.

Kaulitse taikina levyksi, leikkaa neliön kokoisia paloja (kuten joulutorttuja), lisää täyte toiselle reunalle ja käännä kansi päälle. Paina haarukalla reunat kiinni, voitele kananmunalla ja paista noin 200 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Nauti pasteijat heti tai pakasta kun ovat jäähtyneet.

Namskis!....niin ihania ja minä laitan paljon valkosipulia täytteeseen sillä näissä saa olla potkua!
Ihania jouluaattoiltana aikuisten kesken punaviinilasin kera ja maistuu kyllä Uuden vuoden juhlissakin :).

Rieska & poromousse

Anteeksi, anteeksi ja anteeksi.

En ole blogannut lähes kuukauteen. Se on kyllä anteeksi antamatonta. Hyi minua.

Teitä tuskin kiinnostaa taikka helpottaa selitykset kiireestä töissä & kotona....ei minuakaan kiinnostaisi. Mutta. En ole hylännyt lukijoitani ja tavallaan silmäni avautuivat viimoisen vieraani kanssa siitä kuinka arvokkaita Te lukijat minulle olette. Lupaan. En hylkää Teitä enää näin pitkäksi aikaa!

Olen reissanut työn puitteissa, kestinnyt vieraita sekä valmistellut Joulua. Halusin kuitenkin postata näinkin myöhään (tiedän että mieheni naputtaa aamulla tästä valvomisesta joten pliis, kommentoikaa ja olkaa puolellani ;)) helpon reseptin vaikka pikkujouluun.

Poromousse:

• iso purkki smetanaa (400-500g)
• purkki kuohukermaa
• 150g pororouhetta
• 1/2 keltasipuli 
• hakattua ruohosipulia kourallinen
• sitruunan mehua loraus
• mustapippuria
• suolaa

Vaahdota kuohukerma ja sekoita se smetanaan. Sekoita sekaan pieneksi hakattu sipuli, ruohosipuli sekä pororouhe. 

Lisää joukkoon sitruunan mehu sekä mausteet. Maista ja anna tekeytyä yön yli kylmässä.

Paista rieskat ohjeeni mukaan edellispäivän pottumuusista pieninä annoskiekkoina ja lapa lämpöisen rieskan päälle poromoussea. Aijai-jai!

Aivan loistava herkku niin pikkujoulupöytään kuin joulupöytäänkin!

Mustikka-suklaamuffinit

Vähän aikaa sitten halusin yllättää pikkumiehen lämpöisillä muffineilla hänen saapuessaan koulusta kotiin. Mikäs sen ihanampaa kuin koulu- tai työpäivän päätteeksi avata ulko-ovi ja tuoksutella ihanien leivonnaisten tuoksu! Muistan niin omasta lapsuudestani.

Tällä kertaa vuorasin muffinipeltini sinisillä muffinivuoilla, maitosuklaa paloiksi, taikinan aineet sekaisin ja uuniin!

Mustikka-suklaamuffinit

• 100 g pehmeää voita
• 2,5 dl sokeria
• purkki Valion vaniljarahkaa
• 2 kananmunaa
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl soodaa
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/2 pakettia Fazerin sinistä suklaata rouhittuna
• mustikoita maun mukaan

Sekoita keskenään pehmeä voi, sokeri, vaniljarahka sekä kananmunat nuolijalla.

Lisää joukkoon kuivat aineet ja paloiksi rouhittu suklaa.

Lisää vielä lopuksi varovasti käännellen oman maun mukaan mustikoita mutta jos sinua ei haittaa että taikina on mustikkaisen sinistä niin sekoita kaikki ainekset kerralla. Minä tein näin!

Paista kiertoilmauunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Mustikka-suklaamuffinin voi kietaista myös ihanaan paperivuokaan. Ja pikkumies halusi tietenkin maitolasin muffinin kylkeen :).

Mustikka-suklaamuffinit, olkaas hyvä!

Sadonkorjuun pasta

Sain taannoin yhteydenoton Foodie.fm-sivustolta kun he etsivät muutamaa ruokabloggaajaa kirjoittamaan ajankohtaisista resepteistä sekä houkuttelevista ruoka-aiheista sivulleen. Mietin asiaa hetken koska työkiireet sekä oman blogin päivitys ovat vieneet leijonan osan päivistä mutta päätin lähteä mukaan.

Minua kiehtoi ajatus inspiroida kotikokkaajia omilla resepteilläni sekä kertoa ruoka-alan trendeistä, uutuuksista ja ylipäätänsä ruoanlaiton hauskuudesta!

Ensimmäinen postaukseni teema oli sadonkorjuu ja mikäs sen sopivampi. Olkaas hyvä,

Minä olen aina halunnut kasvattaa itse omia kasviksia, vihanneksia ja yrttejä. Mahdollisuus on ollut nyt monta vuotta virittää viljelmät omalle pihalle vaan mökkiprojektimme on estänyt tämän. Kotona kun ei olla kesällä kuin silloin tällöin.

Tänä kesänä päätin kaikesta huolimatta yrittää. Ostin viljelylaatikon ja laitoin kukkasia terassit täyteen. Tomaateista sain satoa, mansikoita vähän mutta ne yrtit rehottaa pitkin pituuttaan terassin vieressä sateen kaadettua ne. Ei onnistunut niin kuin suunnittelin kun en ollut kotona säännöllisesti kastelemassa herkkujani. Satoni oli siis laihanlainen haaveistani huolimatta.

Onneksi kaupasta saa suomalaisia kasviksia ja vihanneksia, nyt niitä kannattaakin ostaa kassikaupalla ja tehdä herkkuja talven varalle. Meillä teki mieli pastaa, tällä kertaa jotain raikasta missä on potkua.
Siitä se ajatus lähti ja nappasin kaupasta mukaan kasan punaista ja vihreää, broileria täyttämään massu sekä tuorepastaa.
Arki-iltana en siis jaksanut alkaa väsäämään pastataikinaa vaikkakin omatekoinen pasta olisikin parasta!   Sadonkorjuun pasta:

• 2 maustamatonta broilerin filettä
• kirsikkatomaatteja maun mukaan
• kesäkurpitsa
• 1/2 chili
• 1 keltasipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• basilikaa
• hyvää oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria
• grillimaustetta
• vichyä
• tagliatelle tuorepastaa paketti 

Ota kuumalla pannulla väri broilerin fileisiin ja mausta molemmin puolin grillausmausteella. Kaada pannulle vichyä ja anna broilerin fileiden kypsyä miedolla lämmöllä. Näin rintafileistä tulee ihanan pehmeitä. Anna fileiden hieman jäähtyä ja kuutio ne.

Puolita kirsikkatomaatit ja pilko paloiksi kokonainen kesäkurpitsa. Niin ihanat värit! Kuullota pannulla oliiviöljyssä sipulit ja pieneksi hakattu puolikas chili. Lisää joukkoon tomaatit ja kesäkurpitsat. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kesäkurpitsa on al dente.

Samalla kun kuullotat sipuleita, laita pasta keittymään kuumaan veteen jossa on vähän suolaa. Keitä kypsäksi ja siivilöi. Lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Lisää pannulle pasta ja broilerin kuutiot. Lorauta joukkoon vielä vähän oliiviöljyä ja sekoita kevyesti että kaikki ainekset lämpenevät.

Tarjoile pasta parmesaanin, tuoreen basilikan ja patongin kera, kylkeen lasi kylmää valkoviiniä. Tässä pastassa oli sopivasti potkua ja oli ihanan kevyttä. Sopii loistavasti viilenevään syysiltaan!  

Ensi kesänä aion yrittää viljelyä mökillä, jospa siellä herkut saisivat enemmän hoivaa ja vettä. Omista kesäkurpitsoista haaveillen.

Tervetuloa lukemaan postauksiani herkkureseptein Foodie.fm-sivustolle!

Omenaiset ritarit

Hartwall heitti ruokabloggaajille haasteen osallistua Onnen Omenoita reseptikilpailuun. Ajatuksena oli luoda brunssille sopiva herkku jossa on käytetty ohjeessa Happy Joe-siideriä tai herkku joka sopii Happy Joe'n kanssa nautittavaksi.

Postipoika toi mukanaan tyylikkään sixpackin kolmea erilaista Happy Joe-siideriä.
Olinkin jo törmännyt näihin kaupan hyllyllä ja sain heti idean brunssiherkkuun.

Meillä sunnuntain brunssilla on aina joko amerikkalaisia pannareita, vohveleita tai köyhiä ritareita. Pyörittelin hetken näitä mielessä ja nyt kun omenasato on parhaimmillaan päädyin köyhiin ritareihin &  omenasiirappiin. Mieleeni tuli heti liottaa pullasiivut maidon sijasta siiderissä ja omenasiirappiinkin sopii siideri nesteeksi loistavasti.
Minusta brunssin idea on helppous ja nautinnollisuus, tässä herkussa kaikki tämä toteutuu!

Omenaiset ritarit:

• vanhaa pullaa tai ranskanleipää siivuina
• Happy Joe-siideriä
• kotimaisia omenoita
• fariinisokeria
• kanelia
• kardemummaa
• voita
• vaniljajäätelöä
• suklaahippuja

Lohko omenat ja poista siemenkodat. Kotimaisia omenoita ei tarvitse edes kuoria ja kuoret pehmenevät siirapin valmistuessa.

Lisää pannulle omenat, kanelia, nokare voita, fariinisokeria ja Happy Joe-siideriä.

Anna poreilla kunnes seos sakenee siirappimaiseksi.

Kaada lautaselle Happy Joe-siideriä ja lisää joukkoon makusi mukaan kanelia sekä kardemummaa.
Liota pullasiivut siiderissä ja paista voissa pannulla kullanruskeiksi.

Lapa lautaselle pullansiivut, päälle omenasiirappia ja päälle vielä vaniljajäätelöstä pyöräytetty pallo.
Koristele suklaahipuilla tai -lastuilla.

Omenaiset ritarit olivat kyllä superherkullisia ja sopi todella hyvin laiskaan sunnuntai aamuun. Kylkeen kuplivaa, omenaista siideriä!

Hunajaiset solmusämpylät

Kun ilmat viilenee niin minun alkaa tekemään mieli leipää ja lämpöistä sellaista. Suunnitelmissa on kokeiluja leipien ihmeellisessä maailmassa tässä tulevan syksyn sekä talven aikana. Ja mikä onkaan maistuvampaa kuin itse paistettu leipä!

Arki-iltaisin ei monien kohotuksien leipäsessioita ehdi tekemään joten sämpylät ovat loistava valinta. Ja sämpylöitä voi varioida niin maun kuin ulkonäönkin puolesta.

Hunajaiset solmusämpylät:

• 5 dl punaista maitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 2 tl suolaa
• 4 rkl hunajaa
• 100 g sulatettua voita
• 5 dl grahamjauhoja
• noin 8 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen tuore hiiva. Anna tekeytyä viitisen minuuttia.

Lisää joukkoon suola, hunaja ja jauhoja. Sekoita ja alusta taikinaa lisäämällä jauhoja. Lisää rasva sekä loput jauhot ja alusta taikina pehmeäksi.

Anna taikinan kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. 

Ota taikinasta paloja, pyöritä ne pitkuloiksi ja kietaise solmulle.

Anna sämpylöiden kohota noin vartin verran, voitele maidolla ja paista noin 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylät solmussa :). Sipaisu voita ja lasi maitoa, nami!

Vinkki! Niin sanotuiksi kateleiviksi juhlapöytään sopii loistavasti muotoon leivotut sämpylät.

Teeleivät - seiskaluokan retroherkku

Tässä taannoin kysyin FB-sivuillani kuka muistaa nuoruudesta unelmatortun ja aika moni muisti. Nämä perusherkut on ehkä niitä parhaita ja mistäs muualta reseptejä löytyy kuin vanhoista köksäntunnin oppikirjoista.

Minä ainakin vaalin noita kirjoja kuin kallisarvoisia aarteita mutta sitäpä ne minulle ovatkin!

Yksi ehkä ensimmäisistä leipomisista minulla oli seiskaluokan köksän tunnilla teeleivät. Ja voi että niitä sitten leivottiinkin! Yksin, kaksin, kavereilla ja vieläkin monen kymmenen vuoden jälkeen. Samalla reseptillä teeleipää olen leiponut aina, välillä jauhoja vaihdellen.

Teeleivän ideahan on nopeus. Tarkoitus on että taikinaa sekoitetaan mahdollisimman vähän ja leipä syödään heti. Eli aivan loistava pikailtapalaherkku kun mieli tekee suolaista eikä keittiössä halua äheltää koko iltaa :).

Teeleipä:

• 4 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl grahamjauhoja ja 2 dl vehnäjauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 2 dl maitoa
• 2 rkl voisulaa tai öljyä

Sekoita kulhossa kuivat aineet.

Lisää joukkoon maito ja voisula, sekoita mahdollisimman vähän mutta tasaiseksi.

Jaa kahteen leipäseen ja taputtele ohueksi leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla leipästen pinta.

Paista noin 220 asteessa kiertoilmauunissa noin 15 minuuttia.

Vinkki! Jos sinulla on jääkaapissa juuston jämät niin raasta joukkoon! Teeleipiin sopii edam, emmental, gouda, kermajuusto ja mozzarella raasteena. Ja vaikka juustopala on hieman kuivunut ja kärsinyt niin teeleivässä se saa uuden elämän, kannattaa siis hyödyntää ne ei niin tuoreet palasetkin.

Nauti nämä retroherkut heti. Sipaise pinnalle voita ja kylkeen iso lasi maitoa.

Aijai...nyt taitaa joutua leipoa näitä heti tälle illalle. Onneksi on niin nopsaa & helppoa ja maistuu kaikille!

Herkkurinkilät

Ihana lauantai, yksin kotona = leivontapäivä.
Mies lähti mökille rakentamaan ja pikkumies oli päivän sählytreeneissä joten minä kaivoin reseptipinkkani esiin ja aloin miettimään mitä sitä leipoisi.
Kaikenlaista kivaa löysinkin mutta samalla mieleen muistui rinkilät joiden reseptin olin joskus vuosikymmeniä sitten nähnyt jossain. Ja siitä se lähti.

No, toisaalta. Minä rakastan pullaa ja murotaikinasta tehtyjä pikkuleipiä joten niiden yhdistelmän kanssa ei voi mennä hirveästi vikaan. Eikä mennytkään.

Olkaa hyvät, pullataikina kohtaa murotaikinan!

Murotaikina:

• 200 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1/5 dl kuohukermaa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna, vehnäjauhot ja kuohukerma nopeasti sekoittaen.

Laita taikina kylmään siksi aikaa kun valmistat pullataikinan.

Pullataikina:

• 2,5 dl täysmaitoa
• 25 g hiivaa
• 1 kananmuna
• 1 dl sokeria
• 1/2 tl suolaa
• 1 rkl kardemummaa
• 8 dl vehnäjauhoja
• 125 g voita sulatettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.

Lisää kananmuna, suola, sokeri, kardemumma ja puolet vehnäjauhoista. Alusta taikinaa ja lisää vielä sulatettu voi ja loput jauhot. Alusta taikina pehmoiseksi, peitä liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Siinäpä ne herkullisimmat taikinapallot köllöttää!

Leikkaa taikinat noin golfpallon kokoisiksi palleroiksi, niistä on helppo pyörittää jauhojen avulla pötkylöitä.
Laita pötkylät vierekkäin ja kiedo ne toistensa ympärille ja yhdistä päät.

 Anna rinkilöiden kohota, voitele kananmunalla ja ripottele päälle runsaasti raesokeria.

Paista noin 190 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes rinkilät saavat kauniin värin.

Anna rinkilöiden hieman jäähtyä ja herkuttele maidon kera. Too-osi hyvvää!

Vinkki! Nämä herkkurinkilät sopivat loistavasti esim. kevään ja kesän juhliin sekä myös joulun herkuksi. Murotaikinaa voit maustaa myös esim. kaakaolla, sitruuna-/appelsiinimehulla sekä kuoriraasteella tai vaikka liköörillä.

....no niin, nyt tuli sitten heti uusia ideoita ja näitähän täytyy leipoa pian lisää ;).

Unelmatorttu

Käsi pystyyn kuka muistaa unelmatortun lapsuudesta? Minä-minä!

Muistan että ainakin köksän tunnilla tätä tehtiin ja tuhtiudestaan huolimatta, aah...niin ihanaa.

Meillä miehet kun tykkää kaikesta suklaasta niin päätin tässä jokunen aika sitten yllättää unelmatortulla.

Unelmatorttu:

• 4 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1/2 dl perunajauhoja
• 1/2 dl tummaa kaakaojauhetta
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl vaniljasokeria

Vaahdota kananmunat ja sokeri. Sekoita kuivat aineet ja siivilöi varovasti taikinaan. Kaakaojauheesta jää helposti paakkuja joten siivilöinti kannattaa!

Levitä leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja paista noin 200 asteessa viitisen minuuttia tai kunnes pohja on kypsä.

Kumoa pohja sokeroidulle (mieluusti erikoishienoa sokeria) leivinpaperille, poista paistossa ollut leivinpaperi ja anna jäähtyä.

Täyte:

• 150 g suolatonta voita
• 2 dl tomusokeria
• 2 tl vaniljasokeria
• 1 kananmunan keltuainen

Vaahdota huoneen lämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon keltuainen sekä vaniljasokeri voimakkaasti vatkaten.

Levitä täyte pohjan päällle. Nuolija toimii tässä muuten parhaiten!

Kääri rullalle ja anna tekeytyä kylmässä muutama tunti tai vaikkapa seuraavaan päivään.

Ihanat kierteet!

Nauti huoneenlämpöisenä kahvin tai maitolasin kera....namskis!

Liian harvoin tulee tehtyä kääretorttuja ja vieläkin harvemmin tätä. Jotenkin minusta unelmatorttu sopii jouluun ja miellän sen jouluisiin herkkuihin, mitä mieltä olet tai milloin itse leivot unelmatorttua?

Juustoinen tortillavuoka

Nyt kun taas arki ja työt ovat koittaneet niin kovin ihmeellisiä ruokia ei jaksa eikä ehdi tehdä arkipäivinä. Nopeus on valttia, herkullisuutta unohtamatta.

Muistin joskus nähneeni jossakin lehdessä ohjeen tortillavuokaan, oli varmaankin Valion mainos. Muistin ohjeen sinne päin vaikkakin tein omat muutokseni mausteiden ja juuston suhteen, tietenkin :).  Tämä ruoka syntyy kyllä käden käänteessä ja lapsetkin tykkää!

Juustoinen tortillavuoka:

• paketti isoja tortilloja
• 400 g nauta-sikajauhelihaa
• 1 keltasipuli pieneksi hakattuna
• 2 valkosipulin kynttä puristettuna
• oliiviöljyä
• kourallinen tuoretta basilikaa
• suolaa
• mustapippuria
• 1 tölkki (400g) tomaattimurskaa
• 1 prk ruokakermaa (noin 2,5 dl)
• noin 150 g emmental-edam tai edam-mozzarella tai mozzarella raastetta.

Kuullota sipulihake oliiviöljyssä ja lisää jauheliha. Paista kypsäksi.

Lisää tomaattimurska, kerma ja mausteet. Anna kiehahtaa ja poreilla miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia.

Vuoraa reunavuoka tai uunivuoka leivinpaperilla, näin estät kiinni tarttumisen. Lado vuokaan ensin kastiketta, sitten tortillalevy, kastiketta, tortillalevy jne. Ripottele väleihin sekä pinnalle juustoraastetta.

Paista noin 220 asteessa noin 10-15 minuuttia.

Syö sellaisenaan kuten me tällä kertaa mutta raikas salaatti tai raaste kyllä kruunaa aterian!

Tämän arki-illan pelastuksen osaavat myös lapsoset valmistaa, kun autat hieman :). Ja tuunatahan voi esim. tonnikalalla, kanalla tai Aura-juustolla. Hieman potkua saat käyttämällä salsa-kastiketta tomaattisoossin sijasta. Aijai, täytyykin kokeilla kana-auraista tortillavuokaa!

Niin ja illanistujaisiin pala tortillavuokaa menee ihan piirakan asemasta, kokeileppa.

Paras kanttarellikastike

Tämän kesän missio mökillämme oli että kanttarelleja on löydyttävä. Kävimme pariin otteeseen etsimässä vaan ei. Aikanaan mökkitonttimme myyjä kertoi että kyllä niitä löytyy ja niin myös naapuri...vaan mikseivät meille paljastaneet?

Itse en niin ole tämän keltaisen kullan ystävä mutta mies sitäkin enemmän. Ja olin niin päättänyt että minähän niitä löydän.

Näin kerran kauppareissulla kun mummeli kantoi sankko piri pintaan täynnä kanttarelleja ja menin väijymään seuraavana päivänä samoille apajille. Turhaan.

Kaipa minä en vaan osaa etsiä?

Pari kertaa olen sitten tässä kesänä aikana ostanut läheiseltä kesätorilta kanttarelleja todella edulliseen kilohintaan ja tehnyt miehelle sekä vieraille superhelppoa mutta niin hyvää soossia. 

Kanttarellikastike:

• 1 prk kanttarellituorejuustoa (200 g)
• 2 dl ruokakermaa
• 1 l kanttarelleja
• suolaa
• mustapippuria

Kanttarellit saa olla kokonaisia mutta puhdista mikäli ovat likaisia.

Laita kuumalle pannulle tai kattilaan tuorejuusto sekä kerma. Kiehauta ja anna hautua miedolla lämmöllä kunnes soossi sakenee. Sekoita vähän väliä.
Mausta suolalla ja mustapippurilla maun mukaan.

Lisää tuoreet kanttarellit ja sekoita. Anna hautua pienellä lämmöllä kunnes kanttarellit lämpenevät ja vähän kypsyvät.

Tarjoile soossi heti.

Tämä kastike on niin helppo mutta herkullinen!
Ja vieraat ovat kaapineet viimoisiakin soossin rippeitä pannulta:) ja mies pyysikin nyt ostamaan lähitorilta kaikki mahdolliset kanttarellit tänään. Ja niin tein. Sain pari pussia pakkaseen talvi-iltoja varten.

Ja ensi kesänä minä löydän!

Marianne-Mansikkapiirakka

Näin kesällä minä niin rakastan näitä makeita piirakoita jotka ovat vähän kuin "plug and play" idealla :). Mikä onkaan helpompaa kuin kasata ainekset ja sekoittaa, uuniin ja hetken päästä on herkkua tarjolla! Joskus ja monesti on kivaa tuunata jälkkäriä, kakkua, piirakkaa tms. mutta ainakin itsellä aika on niin kortilla että nämä pikaiset herkut ovat minun mieleeni ja peruspohjaa on niin helppo tuunata!

Jotain makeaa alkoi tehdä mieli ja kaapista löytyi Marianne-rouhepussi. Siitäpä tuli mieleen monen monta ideaa ja kun muistin että minulla on ihana Pentikin vuoka jossa on Marianne-raidat niin mikäpäs siihen sopisi paremmin kuin Marianne-karkeilla maustettu piirakka. Siitä se ajatus lähti.

Laita kiertoilmauuni lämpiämään noin 180 asteeseen.

Mansikka-Mariannepiirakka:

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 125g sulatettua voita
• 1 kananmuna
• 1 dl piimää
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 1/2 pussia Marianne-rouhetta
• mansikoita
• sokeria pinnalle

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää joukkoon sulatettu voi, kananmuna sekä piimä.

Lisää Marianne-rouhetta ja sitä voit laittaa sekaan makusi mukaan mutta minä lisäsin puolikkaan pussin, hyvin toimi!

Levitä taikina vuoan pohjalle ja lisää pinnalle mansikoita runsaasti mutta ei ihan reunoille.
Tällä kertaa käytin viimoisen pussin mansikoita pakkasesta, runsaalla kädellä. Tuoreet mansikat sopii myös enemmän kuin hyvin! Ripottele mansikoiden päälle sokeria.

Paista kunnes piirakka on tikulla kokeillen keskeltä kypsä, noin 20 minuuttia.
Aah, mikä tuoksu valtasi kodin!

Nämä piirakat ei näytä pinnalta oikein miltään vaan aah se maku!
En minä ehtinyt kaivaa kuvausrekvisiittaa esille kun miehet jo iski piirakan kimppuun ;) Ehkäpä huomenna saan semmosen kuvauksellisen palasen....jos piirakkaa jää, oli kyllä niin hyvvää maitolasin kera että tuskimpa.

Lakkaiset muurikkaletut

Luulen, että nyt se muurikkalettuhimo on hetkeksi tyydytetty.

Viime yönä en saanut oikein unta ja mietin miten tuunaisin muurikkaletut vieläkin enemmän makuni mukkaan :). Ja keksinhän sen!

Laitan aina lettutaikinaan puolet vichyä ja nyt tosiaan hoksasin että kokeilen lakkasiideriä! Otin kyllä upean kuvan siideritölkistäkin kun se olisi niin sopinut tähän postaukseen vaan jostain syystä Mac:ini ei nyt tykkää pystykuvista, pöh!

Lakkasiideri maistui kyllä aika kivasti letuissa, yllätyin ihan.

Muurikkalettutaikinan tein siis perinteisellä ohjeellani mutta vichyn korvasin lakkasiiderillä.

Ja tulihan niistä pitsisiä reunoilta!

Myös sitä lakkahilloa löytyi, tosin omenalla ryyditettynä.  Lakan maku oli kyllä loistava, joten sain himoni tyydytettyä. Jäin vain miettimään sitä viimoista lakkapussia pakkasessani kotona...siellä se oottaa :).
No, näiden pitsilettujen välissä vaahdotettua vispikermaa sekä lakka-omenahilloa....NAAMI!

Mieskin sai pienen muurikkalettusen, ihan ite paistoi ;).

Nooh, totuus oli se että mies söi viisi muurikkalettua ja vielä tuunaili tätä pienokaista...tunti syönnin jälkeen totesi että olisi ehkä voinut sen kolmannen kohdalla jo lopettaa. Mites se sanonta menikään?

Muurinpohjaletut

Minulle ja kyllä koko perheelle kesän paras herkku mökillä on muurinpohjaletut. Jotenkin tänä kesänä minulla on ollut oikea lettuhimo! Tuntuu että jokapäivä voisi paistaa muurikkalettuja.

Eilen paistoin, tänään kävin vanhan koulukaverin mökkitontilla herkuttelemassa ja veikkaan että huomenna on taas paistettava :).

Pitkään etsin hyvää reseptiä ja anopilta sain vuosien saatossa vinkkejä ainesosiin. Niin se oma resepti löytyikin.

Muurinpohjaletut

• 5 dl punaista maitoa (käy myös HYLA-maito joka onkin loistavaa mökkiolosuhteissa kun säilyy lämpimässä)
• 3 isoa kananmunaa
• noin 50g sulaa voita 
• 1 tl suolaa
• 1,5 dl ohrajauhoja
• 2,5 dl vehnäjauhoja

Sekoita kaikki ainekset keskenään vispilällä ja anna tekeytyä pari tuntia, mielellään jääkaapissa vaikka yön yli.

Lisää joukkoon juuri ennen paistoa

5 dl vichyä

Taikinan tulee olla sopivan ohutta ja vichy takaa että muurikkalettut on ihanan rapeita!
Käytä paistoon voita. Välillä tässä oikaisen ja käytän pullosta Oivariinia juoksevana mutta kyllä se voi vaan on paras :).

Hankalinta muurikkalettujen paistossa nuotiolla on lämmön säätely. Kannattaa varata viereen pieniä puita joilla on helppo säädellä nuotiota.
Muurikkalettutaikinan kaatoon pannulle on tapoja yhtä monta kuin tekijöitä, joten siinä turha opastaa :).

Meillä muurikkaletut syödään sokerin kera tai mansikkahillon. Eilen yritin metsästää matkan varrelta lakkahilloa, turhaan...se kruunaisi muurikkaletut! Ehkäpä löydän huomenna Joutsasta!

Viime keväänä kamera ikuisti tämän upean paistohetken. Laskevan auringon valo osui muurikkaletun höyryihin ja näyttäisi kuin olisin flambeerannut letun. Kaunis kuva!

Mitä sinä syöt muurikkalettujen kanssa?

Mustikka-murupiirakka

Jostain syystä en ole leiponut pitkään, pitkään aikaan. Ei ole huvittanut, ei ole ollut ideoita ja vaan...jokin väsy. Kaupasta olen ostanut leivonnaisia vaan lähes aina tullut fiilis että noup, olisimpa tehnyt itse. Ainakaan täältä Tuusulasta ei peruskaupoista saa mitään hyvää leipomusta ja kahvila/konditoriasta sitäkin vähemmän :(. Pöh! Mistä saisimme kunnon kahvilan tai leipomon tännekin?

Noh, ei muuta kuin viimoiset marjapussukat pakkasesta kehiin ennen uutta satoa ja päätin tehdä supernopean mustikka-murupiirakan kun pikkumiehellä oli kaveri kylässä. Onkin ollut ihanaa että pikkumiehen kamut tykkäävät leipomuksistani :). Kiitokset ja palautteet tulevat aikasta suoraan, juuri kuten pitääkin!

Mustikka-murupiirakan pohja:

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 125 g sulatettua voita
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 2 tl vaniljasokeria
• purkki kermaviiliä tai rahkaa tai 1 dl piimää tai 1 dl maitoa

Sekoita kaikki ainekset keskenään nuolijan avulla kulhossa.

Täyte ja muruseos:

• mustikoita
• 50g voita, 0,5 dl sokeria ja 1 dl vehnäjauhoja

Voitele piirasvuoka voilla.

Nypi murueokseen voi, sokeri ja vehnäjauhot murumaiseksi seokseksi. 

Lapa vuoan pohjalle taikina, päälle pakastemustikoita maun mukkaan, minä laitoin ehkä noin 3-4 dl. Ripottele päälle muruseos.

Paista noin 180 asteessa kunnes piiras saa kauniin värin ja on kypsä tikulla kokeillen.

Mustikkapiiras maistui pikkumiehelle & kamulle vaniljasoossin kera,  kyytipojaksi isot lasit maitoa.

Aijai, ehkäpä saan jo ensi  viikolla omia mustikoita mökiltä, nam!