lauantaina, huhtikuuta 24, 2010

Pappardelle-pastaa, broiskua ja punaista pesto-kermakastiketta

Olin tässä taannoin illallisella Wiltonin Euroopan myyntijohtajan kanssa Ravintola Loisteessa Helsingin ytimessä. Kyseinen ravintola oli tuttu mutta pitkiin aikoihin siellä ei ole tullut käytyä, koska harvoin täältä "maalta" (alle 30km ytimeen) tulee lähdettyä työkiireiden keskeltä.
Tilasin á la carte listalta...apua-a...piti linkittää annos listalta mutta lista onkin vaihtunut eikä siellä enää ole tätä ihanaa broisku annosta pappardelle-pastalla! Haaveilin niin, että kesän aikana menen käymään uudelleen mutta voihan...

Annos jäi siis kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja tänään sitten päätin tehdä oman versioni. Eihän tällä ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa mutta fiiliksiin pääsin ja olihan pitkästä aikaa parasta pastaa! Muistelen, että Loisteen broiskujen päällä oli murskattuja pistaasipähkinöitä mutta en ole kyllä varma. Aion kyllä kokeilla joku kerta! Kastikekaan tuskin oli ihan just tällaista, tähän sain fiilistä Da Tonin etana-annoksesta, josta postasin jo aiemmin.

Ohjeessani ei ole mittasuhteita, koska erittäin usein kastikkeet varsinkin syntyvät fiiliksellä. Joskus liesi on liian kovalla ja nestettä pitää lisätä enemmän ja joskus tulee mieliteko lisätäkin jotain mitä kaapista löytyy, että saa juuri sen oikean maun mikä oli mielessä tai lisää jotain mitä mieli just sillä hetkellä tekee. Reippaasti vaan fiilis mukaan ja maistelua, maistelua ja maistelua!

Tarvitset:
  • broiskun filettä (maustamatonta ja niitä oikeita pulleita, ei mitään minuuttisysteemejä!)
Kuumenna pannu ja ota broiskuihin oliiviöljyssä väriä pintaan molemmin puolin. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Itse lisään vielä himpun grillausmaustetta. Lisää joukkoon vichyä ja jätä broiskut porisemaan miedolle lämmölle. Broiskut valmistuvat itsekseen mutta muista lisätä vichyä välillä.
Paistan aina broiskun fileet jossain nesteessä (vichy, vesi, vesi + appelsiinimehu, alkoholiton siideri jne.), koska näin fileistä tulee pehmoisia eikä kengänpohjia :). Mikään ei ole niin kammottavaa kuin syödä kuivaa broiskua!

kastikkeeseen ->

  • salottisipulia
  • valkosipulia
  • voita
  • ruokakermaa (10%-15%)
  • punaista pestoa (suosin itse Barillaa; Pesto Rosso)
  • suolaa
  • mustapippuria

Kuullota voissa hienoksi pilkottu salotti- ja valkosipuli. Lisää joukkoon oman maun mukaan ruokakermaa ja punaista pestoa sekä mausteet. Maistele kastiketta välillä! Jos haluat enemmän "tomaattisen" kastikkeen niin voit lisätä myös vettä ja vain pyöristää kastikkeen lopussa ruokakermalla. Itse olen enemmän ruokakermalaisia :) ja keittelen kastiketta kokoon.

Keittele kattilassa pappardelle-pasta al denteksi.

Nostele pasta lautaselle, lusikoi kastiketta ja nostele päälle viipaloitu broiskun file. Vähän vielä kastiketta ja pari pyöräystä balsamicoa. Höylää tai raasta annoksen pinnalle parmesaania.

Nauti välittömästi hyvän punaviinin kera!

Kuva on hieman pliisu kun en muistanut ostaa kaupasta tuoretta basilikaa tms. millä annoksen olisi voinut koristaa. Mutta tällä kertaa maku on pääasia ja tämä oli oikeesti hyvvää!!

lauantaina, huhtikuuta 17, 2010

Dinner à la Saara and "Matti"

Oih, Kanadan loma, tai no "kakkoskodissa" käynti on tällä erää takana päin.
Lähdimme viimoisena lauantai-aamuna ajamaan kohti Beloeilia. Olin ajatellut, että matkaan menee pari tuntia ja enemmänkin mutta eipäs mennytkään. Olin ajatellut shoppailuhetken Promenades St-Bruno:on ja sinne suuntasimmekin....ensin tosin lelukauppaan ja sitten itse mall:iin. Ja enhän minä saanu rauhassa shoppailla....ensi kerralla muistan, että menen sinne yksin, koska kaikki suosikkikauppani löytyvät saman katon alta! Ja tosiaan, olisi voinut käydä shoppaamassa vaikka missä mutta oli kyllä ihanaa istua lunchilla ajan kanssa.

Hieman piti suunnistaa ystäväperheemme luokse mutta olin saanut hyvät ohjeet ja löysimme heti perille.
Rakasta ystävääni en ollut nähnyt varmaan 4-5 vuoteen mutta heti meillä synkkasi! Se on jännä miten aikuisiässä voi vielä saada sydänystäviä ja niitä minulla on nyt tuolla rapakon takana kaksi!

Saara ja Matti tarjosivat aperitiiviksi samaa Carpenè Malvolti kuohuviiniä mitä he toivat sairaalaan missä Samuel syntyi 24.12.2002. Olimme juuri Petrin kanssa puhuneet siitä illasta ja miten sattuikaan, että sama ilta oli myös ystäviemme mielessä!


Kuohuviini oli ihanaa ja nautin myös suuresti Saaran ja Matin kodin suomalaisuudesta laseja, tarjoilualustoja, astioita ym. myöten.

Toisaalta se on myös asia mitä kaipaan Kanadan vuosilta, panostusta suomalaisuuten mikä tietyllä tavalla unohtuu täällä "kotona". Siellä kaukana sitä arvostaa enemmän Iittalaa, Pentikiä, Marimekkoa, Alvar Aaltoa jne. Täällä, "kotona", ne tuntuvat niin itsestään selviltä.


Alkupaloista vastasi Matti ja hän oli pikkuruisten pitaleipien sisälle kätkenyt omenan lohkon sekä viipaleen prosciuttioa. Pinnalla oli runsas siivu muistaakseni valkohomejuustoa mutta nyt en ole ihan varma muistanko oikein? Super-super ihania alkupaloja lämpöisenä.
Miksei tämmöisiä mini-pitaleipiä löydy täältä kotoa?
Toinen alkupala oli kasattu suolaisen keksin päälle chutneyn muodossa, joka piti sisällään rusinoita, karpaloita ja muita hedelmiä. Alla oli jotain tuhtia juustoa (Matti-i...mitä se oli?) ja pinnalla vielä saksanpähkinää.
Erittäin yamia molemmat alkupalat!

Alkuruoan Saara kasasi salaatinlehtiin; kermassa ja sinapissa (siemenet mukana) pyöriteltyjä katkarapuja. Tämä on tunnettu paikallinen alkuruoka mutta nimi jäi nyt minulta saamatta?

Pääruoaksi Matti grillasi ribbsejä Saaran reseptillä sekä kanavartaita. Grillin kautta pyörähti myös ihana kasvismix.
Saara valmisti lisäkkeeksi ihanaa perunamuusia. Puolikas peruna kypsennettiin ensin ja kaavittiin ulos perunasta. Muusiksi, sekaan "salainen ainesosa" (aivan ihana muussi siis ja haluan kokeilla tätä ennen kuin julkaisen oikean reseptin) ja vielä uuniin.
Ihana dinner, kiitos!
Minulle yllätykseksi yhtäkkiä rupattelu hiljeni, lapset supattelivat ja minä sain eteeni tämän ihanuuden:

Kakussa luki: Paljon onnea Terhi! Oiih....olin ihan sanaton. Ja noissa reissä kakussa oli vielä kynttilät jotka minun piti puhaltaa.
Kakku oli teetetty paikallisessa suklaapuodissa La Cabosse d'or:ssa, ihana yllätys joka sai kyyneleet silmiini.
Ilta ystäväperheemme luona oli ihana, kiitos vielä! Toivottavasti näemme jo kesäkuussa :).

tiistaina, huhtikuuta 13, 2010

Synttäridinner

Huhtikuun 9.päivä on minun päiväni, päivä jona synnyin - ei niin kauaa sitten :).

Tänä vuonna olin Kanadassa ja päivä sattui perjantaille. Sain ihanan ruusukimpun mieheltäni ja Sampalta sekä aivan ihanan, superpehmeän viltin. Valitan aina, että on kylmä kun istun sohvalla ja rakkaat mieheni muistivat sen. Luxus-viltti voittaa kyllä Ikean viltit :).

Halusin vielä hemmotella itse itseäni ja tein visiitin Sherbrooken gourmet keittiökauppaan, joka palvelee niin ravintoloita, catering-firmoja kuin yksityisiäkin herkkusuita Després Laporte:en. Löysin sieltä ihanan donitsivuoan, jolla haluan kokeilla tehdä donitseja vapuksi. Jäihän sinne vielä kaikkea ihanaa mitä kyllä kesälomalla on pakko shoppailla :).

Synttäridinner käynnistyi tyylikkäästä Restaurant Da Toni:sta.
Alkuun saimme leipää sekä ihania grissinejä, joita dippailimme oliiviöljy-balsamicoseoksessa.

Alkupaloiksi tilasin etanoita, valkosipulisessa tomaattipestossa. Ihana idea tarjoilla etanoita lautaselta, etanapannuista kun olen tottunut etanani "kaivamaan". Kastike oli myös herkullinen, ei läheskään niin rasvainen kuin perinteinen valkosipuli-voilitku missä yleensä etanoita tarjoillaan. Leivällä kaavinkin loput soossit lautaselta...vaikka olimmekin fine dining-paikassa :). Synttäreillä se sallittakoon ja olinhan turisti :)!


Pääruoaksi valitsin perinteisen carbonaran. Ravintola valmistaa itse pastat, joten pakkohan se oli kokeilla enkä todellakaan pettynyt! Parmesaanin olisin tosin halunnut suoraan myllystä...nyt jäin miettimään että olikohan tuoretta ja hienoksi jauhettua vai purkkikamaa? Ainoa miinus siis tästä. Ja oishan koristeena voinut olla jokin muu kuin supertylsä persilja!
Nämä seikat eivät tosiin makuun vaikuttaneet, joten sallittaneen.

Jälkiruoaksi halusinkin sitten kokeilla paikan crème brûlée:tä ja se oli kyllä loistavaa! Täysin en liputa appelsiinilla maustetusta brûléestä mutta tässä maku oli onneksi hyvin hento.


Da Toni:sta siirryimme jatkamaan juhlintaa kakkoskotiimme ja mieheni oli ostanut pullon Mummia, aah - mikäs sen ihanampaa! Lasit tosin olivat todennäköisesti peräisin Calgaryn olympialaisista, renkaista ja soihdusta päätellen mutta valmiiksi kalustetussa kodissa ei voi kaikkea saada ja hyvältä Mummi maistui niistäkin ja onhan nytkin olympiavuosi!


Halusin ostaa vielä kakun Mummin kaveriksi mutta ne oli niin isoja, että päädyimme valitsemaan usean eri leivoksen.
Leivosten makuina oli mansikkamousse, suklaamousse, karamelli, päärynä sekä pähkinä. Yami, hyviä ja hinta neljällä leivoksella noin 10 Kanadan dollaria eli reipas seitsemän euroa!

Syntymäpäiväni oli ihana ja oli parasta saada viettää sitä rakkaitteni kanssa! Da Toni:sta tuli kyllä suosikkini, sinne on pakko päästä kesälomalla herkuttelemaan :)

perjantaina, huhtikuuta 09, 2010

Terhin Keittiössä nyt Facebookissa!

Vihdoin myös blogini on Facebookissa - klikkaa logoa ja liity fanikseni!


torstaina, huhtikuuta 08, 2010

Maailman paras pizza

Monia ruokia ja jälkiruokia on ihanaa vertailla kotimaassa mutta vieläkin mielenkiintoisempaa se on reissun päällä ulkomailla.
Omalla listallani ovat mm. pizza, Chicken Alfredo (pastaa, kanaa ja alfredo-kastiketta), crème brûlée, tiramisu jne. Pizzaa harvoin voi pilata mutta näitä muita kyllä, luvattoman usein. Tämähän on toki maistajan mielipide, jokaisella on varmasti se oma versionsa "siitä oikeasta" ja oletusarvo annokselle.

Pizza on yksi suosikeistani, sitä voi syödä missä vaan ja milloin vaan. Ja lähes poikkeuksetta pizza on hyvää.
Minulle, maailman paras pizza löytyy rapakon takaa, Domino's pizza. Domino's pizzoihin tutustuin jo yli kahdeksan vuotta sitten kun asuimme Yhdysvalloissa Glen' Fallsissa. Ketju on siis laaja, perustettu jo vuonna 1960 ja heillä on tällä hetkellä yli 8000 ravintolaa ympäri maailmaa. Tanskasta löytyy lähin ja kumpa vaan joskus saisimme Domino's pizzan myös Suomeen!

Ennen lomalle saapumista Kanadaan yli viiden vuoden jälkeen ajattelin, että aika on kultaistanut muistot eikä Domino's pizza voi olla niin hyvää kuin muistelen. Niinhän minä luulin ja väärässä olin. Yami!
Heidän pizzassaan on jokin ihana ominaismaku, sen täytynee tulla mausteista. Pizza on parasta kuumana mutta maistuu myös kylmänä ja mikä parasta, vielä seuraavana päivänä mikrossa lämmitettynä pizza on hyvää! Ja se on paljon se. Valitettavasti kotimaiset pizzat kuivuvat mikrolämmityksessä eikä oikein uunissakaan lämmitettynä ne maistu enää milleen. Aah, mutta Domino's! Mikä salaisuus heidän pizzoissa piileekään?

Yleensä ison pizzan mukaan saa herkulliset leipätikut, kuten nytkin saimme. Leipätikkuja saa normaaleina tai juustolla päällystettynä. Meille maistuu parhaiten ihan perinteiset, niiden pinnalla on jotain ihanaa suolaista ja valkosipulista maustetta mikä tekee niistä aah, niin herkullisia! Dippinä toimii marinara-kastike.
Näistä leipätikuista meillä taistellaan ja viimeinen menee yleenä puoliksi :).

Pizzasuosikkimme on original hand tossed Deluxe, jossa on pepperonia, mausteista italialaista makkaraa (vähän kuin tiiviitä, pieniä, mausteisia jauhelihapalleroita), rouskuvaa sipulia, tuoretta vihreää paprikaa ja ohuen ohuita herkkusieniviipaleita (tuoreita tietenkin!).


Me jaksamme syödä leipätikkujen jälkeen yleensä pari slicea molemmat ja loput jäävät seuraavalle päivälle. Mutta tosiaan, mikäs siinä kun lämmitettynä pizza on loistavaa!
Suomessa suosikkipizzani tilaan tai syön joko Pizza Hutissa tai Classic pizzassa. Harmillista, että Pizza Hutilla on Suomessa enää niin vähän ravintoloita, näinköhän ketju on katoamassa kokonaan? Pizza Hutin suurin miinus Suomessa on ehdottomasti se, että lounasaikaan ei listalta voi tilata pizzoja vaan on "tyydyttävä" buffeen valikoimaan. Miksi? Ei varmaan ole hankalaa täyttää pizzoja toiveiden mukaan kun niitä buffaan kuitenkin paistetaan...ei ymmärrä :). Täällä rapakon takana Pizza Hut löytyy lähes joka kaupungista, myös kakkoskotini läheisyydestä. Sitä en ehdi "testaamaan" tällä lomalla mutta onneksi palaamme tänne jälleen kesäkuussa :).
Classic Pizza on herkullinen tulija pizzamarkkinoilla Suomessa. Kyllähän mm. Espoon Isossa Omenassa Classic Pizza on ollut jo pitkään mutta erittäin etelä-painoitteinen ketju vielä on. Rukalle ketju levittäytyy sivujensa mukaan lokakuussa. Classic Pizzaan suuntaan Jumbossa ja kun astuu sisälle ravintolaan, ostoskeskuksen hulina unohtuu. Valaistus on suunniteltu varmaankin tarkoituksella hieman hämyisäksi, loistava tunnelma! Ainut miinuspuoli on se, että hyvin usein Classic pizzaan joutuu jonottamaan mutta toisaalta, sen tekee mielellään.
Heidän pizzansa sisältävät tuoreita raaka-aineita, valkosipulista kävin taannoin omistajan kanssa keskustelua mutta minut vaakutettiin että se on aitoa ja oikeaa. Purkkitavaraa kun ei laadukkaasta pizzasta halua löytää! Myös Classicin pizzoissa on omalaatuinen makunsa mikä tekeekin niistä niin hyviä, puhumattakaan pizzan rapeudesta ja koosta. Classicin pizzoissa ei reunoja juuri ole ja ainakin itse kuuluun koulukuntaan joka tykkää sekä että; vähillä reunoilla ja paksuilla reunoilla. Domino's pizzassa on pohjaa ja reunaa eli on enemmän pannupizzamainen olematta kuitenkaan pannupizza....tajusikohan tästä kukaan mitään :)? Classicin pizza on taas erittäin ohut vaikka välillä salaa toivon, että olisipa himpun enemmän reunoja.
Yksi haaveeni on vielä pizzan osalta toteuttamatta, Classic Pizzasta pizzan kanssa saa ruokajuomaksi samppanjaa - odotan vielä päivää kun saan pullon samppanjaa sekä Classic pizzaa. Someday :).
Nyt kun olen paljastanut omat pizzasuosikkini - mistä Sinä olet saanut maailman parasta pizzaa?
Kaikkien viim. 9.4. klo 24.00 kommentin jättäneiden kommentoijien kesken arvon hauskan pizzaleikkurin!

keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Dinner à la Mari

Viime lauantaina vierailimme ystäviemme luona Montrealissa. Mari ja Marc sekä pieni Oscar kutsuivat meidät dinnerille ja ilmakin suosi meitä. Montrealissa lämpömittari näytti lähes +26 astetta joten mikäs siinä oli lähteä tapaamaan ystäviä!
Maria en ollut nähnyt yli kolmeen vuoteen ja Marcia sitten lähtömme, joten jälleen näkeminen oli riemuisa!

Mari oli viilentänyt kuohuviinin ja nautimme sitä ihanalla terassilla ja vaihdoimme kuulumisia.
Miehet jäivät viskiensä kanssa jutustelemaan kun me naiset siirryimme keittiöön vaihtamaan lisää kuulumisia ja minä avustamaan Maria alkupalojen kanssa.

Mari oli valmistanut crostinit jo etukäteen ja niiden pinnalle lapoin lusikalla ihanan sitruunaista mascarponevaahtoa. Graavilohisilppua pinnalle tillin kera ja vielä raapaisu sitruunan kuorta. Yami!!

Toisen alkupalan Mari kasasi endiiviin; Saint Agur-sinihomejuustoa (yleisimmin saatavaa hyvää sinihomejuustoa Pohjois-Amerikassa ellei tykkää tosi suolaisista), päärynän paloista ja saksanpähkinästä.

Pääruokaan Mari esivalmisteli parsoja.

Vähän oliiviöljyä.....

...ja sormisuolaa.

Koko komeus uuniin! Yksinkertaista, helppoa ja aah, niin hyvää!!

Lisäkkeeksi kypsyi couscous, johon Mari lisäsi saksanpähkinä oljyä, erilaisia pähkinöitä & rusinoita huhmareen kautta....

...sekä kuivattuja karpaloita. Muutama pyöräys ja lisäke oli valmis.
Pakko kyllä todeta, että olihan parasta couscousia mitä olen koskaan syönyt!


Pääruoan kana oli saanut ylleen marinaadin ja kypsennys sujui grillissä. Niin se grillikausi pyörähti käyntiin Montrealissa!
Kanan kylkeen Mari pyöräytti sienikastikkeen; hillitön pussillinen viipaloituja tuoreita herkkusieniä ja siitakesieniä. Kuullotus pannulla sipulin kera, sekaan marsala-viiniä ja sen loppuessa vähän porttia ja kruunaus paksulla kermalla. Minä joka en syö sieniä, söin kastikkeen viimeistä pisaraa myöten! YAMI :)

Pääruokamme näytti tältä, minä kasasin tuon couscous pyörylän. Hyvä minä!

Illallisen päätti jäätelöannos vanilja- ja vaahterasiirappijäätelöllä sekä pistaasikekseillä. Tässä vaiheessa en enää muistanut kuvata :). Ja olihan mukana myös lasillinen port-viiniä.
Ihana ilta, ihanaa ruokaa ja mahtavaa seuraa! Mitä muuta voikaan toivoa :).
Lapset saivat oman kana-annoksensa ja jälkiruoaksi erilaisia pääsiäismunia. Sekä Samuelilla ja Oscarilla oli hauskaa ja sehän perheillallisilla on pääasia.
Kiitos Mari ja Marc - toivottavasti pian nähdään!

sunnuntai, huhtikuuta 04, 2010

Pääsiäinen Montrealissa

Terveisiä Kanadasta!

Lähdimme matkaan tämän vuoden "kakkoskotiimme" viime keskiviikkona ja huh, olihan pitkä matka! En ole käynyt Kanadassa ja Quebecin provinsissa sen jälkeen kun lähdimme Suomeen eli yli viiteen vuoteen. Paljon oli Montrealissa muuttunut, lähinnä kotisaarellamme Nun's Islandilla, jossa pikkuruinen golf rangekin on saanut siirtyä toimistorakennusten tieltä.

Suuntasimme suoraan Sherbrookeen, jossa mieheni on töissä tämän vuoden. Minä, ruokaihmisenä olin tietenkin jo tehnyt lähes listaa niistä ravintoloista, ruokakaupoista, kirjakaupoista jne. joissa loman aikana haluan käydä, fiilistellä ja hakea uusia ideoita. Osa lomasta siis meneekin kyllä työn merkeissä mutta kun se on intohimo, se ei haittaa ;).

Ruokapuoli ainakin tällä reissulla täytyy hoitaa sen mukaan mistä saa sopivaa sapuskaa myös pojallemme, joten ihan super fine dining jää kyllä väliin.

Keskiviikko sujui ihan kotosalla, pyörähdimme kyllä ruokakaupassa ja sieltä kuvasin hauskoja lastenkakkuja iPhonella mutta en nyt saanut niitä siirrettyä tänne blogiin.

Näitä ihania Peeps:ejä minulla on kyllä ollut ikävä! Ihanan värikkäitä vaahtokarkkimakeisia Pääsiäiseen viettoon. Me valitsimme nyt pinkit puput ja keltaiset tiput - nämä on hyviä, yami :)!


Torstai-iltana aloitimmekin "ruokaseikkailun" ketjuravintolasta; Boston Pizzasta. Nimestään huolimatta paikka ei ole puhdas pizzapaikka vaan menusta löytyy perus "jenkkiburgereita ja sandwichejä", pizzaa, pastaa, salaatteja ja mikä parasta mm. pastat voi kasata itse niistä raaka-aineista kun haluaa.
Minä valitsin fettucinin Alfredo-soosilla ja kanalla. Kylkeen sain pari valkosipulileipää. Viinit, ja varsinkin eurooppalaiset ovat hinnoissaan täällä rapakon takana, joten pastan kyytipojaksi otin ihan "table wine" eli talonviiniä lasin.


Mitää super-hyvää pastaa näissä ei kyllä saa, vaan keskitason luokkaa tämäkin annos oli.
Parasta taas näissä ketjuravintoloissa on se, että he huomioivat lapsiperheet parhaiten. Samuel sai heti hauskan tehtävän pöytään istuuduttuaan mutta tästä en kerro enempää koska aion kopioida tämän idean myymälöihimme :).

Hyvin monessa ketjuravintolassa lasten annoksiin kuuluu mukaan juoma ja jälkiruoka. Tällä kertaa Samuel valitsi hillittömän kokoisen chocolate cookien! Siinä oli pikkumiehellä ihmettelemistä eikä jaksanutkaan syödä kuin puolet.


Perjantaina aloitimme aamun suosikki aamupalapaikassani eli Chez Corassa. Montrealissa "Nunnan saarella" asuessamme tuli useinkin viikonloppuna suunnattua aamupalalle, joten olihan sitä pakko päästä fiilistelemään tunnelmaa.

Tietenkään en muistanut, että suosikki vohvelini olisi pitänyt tilata ilman kermavaahtokiekuroita ja Crème Anglais eli paksu vaniljakastike "on the side" eli kannussa. Nooh...menihän tämä näinkin! Sain myös valita haluanko vaahterasiirapin kannusta (= ei mitään tekemistä vaahterasiirapin kanssa, lisäaineita jne tsiljoona) vai maksanko himpun puhtaasta vaahterasiirapista. Hmmm....vaikea valinta.....no ei todellakaan, oikeaa kehiin!

Täällä perus ruokakaupassa asia paljastuu siten, että fake siirappi maksaa $ 3-4 mutta kunnon kama yli $9. Suomessakin puhtaasta vaahterasiirapista saa kyllä pulittaa yli viisi euroa. Muista siis katsoa raaka-ainesisältö!

Omassa aamupalassani oli siis paksuakin paksumpi vohveli (näkyy vähän tuolta alta), Crème Anglais, huikea määrä erilaisia hedelmiä ja vaahterasiirappia. Kylkeen tilasin kahvia ja mansikka-kiiwi smoothien, jota en muistanut kuvata.

Mieheni on enemmän suolaisen ystävä, joten hänen aamupalalautaseltaan löytyi kokojyväinen bagel, kylmäsavulohta, punasipulia ja kapriksia. Hedelmälajitelmaa unohtamatta. Samuel "tyytyi" pannukakkuihin sokerin kera :).

Heti aamupalalta suuntasimme kohti Montrealia viettämään viikonloppua. Mieheni oli varannut meille huoneen uudesta Hilton Garden Inn hotellista ihan Montrealin keskustasta.
Ennen Montrealiin saapumista pysähdyimme ensin Bromontissa outleteilla, josta mukaan tarttui vähän vaatteita, kun alennukset olivat jopa -50%!
Miehet halusivat myös ajaa vähän cartingia, joten minä sain hetken aikaa lepuuttaa jalkoja ennen seuraavaa outlettia Quartier Dix30.

Lounaan söimme ravintola Cumuluksen terasilla, lämpöä oli yli 25 astetta! Ravintolaa en kyllä suosittele, koska Samuelin piti saada lounasta ennen pieni keittoannos mutta se jäi tulematta. Koroketta terassituolille pyysimme usean kerran ennen kuin se tuotiin ja ruoka oli keskinkertaista. Oma Ceasar-salaattini oli ihan jees, tosin kastiketta olisi voinut olla kyllä useampikin loraus vähemmän ja krutonkeja neljää enempi. Ja onko se vaikeaa paistaa krutonkeja tilausten mukaan, kivikovat krutongit eivät saa kiitosta. Mieheni "talon salaatti" oli onneton esitys.
Ainoan plussan saikin Sangria-kannu, se oli ihanan viilentävää kuumana päivänä! Lapsia tässä ravintolassa ei huomioitu menu-valikoimaa enempää.

Kirjakaupasta mukaanin tarttui muutama ruokalehti, joista kakkulehti näköjään jäi kuvasta pois.

Ja Montrealista löysin pitkään himoitsemani kirjan! PW:n blogia monien muiden jenkkiblogien (mm. Bakerella) olen seurannut jo pitkään ja odotin, että pääsen ostamaan hänen kirjansa.

Miehet lähtivät uimaan hotellin altaille ja minä nappasin lasin kylmää valkoviiniä ja uppouduin nahkatuoliin selailemaan kirjaa. Aah...eipä ollut pettymys ei! Ihania kuvia, tarinaa cowboy- ja ranch-elämästä sekä toinen toistaan herkullisimpia reseptejä.

Odotan jo innolla, että pääsen kokeilemaan herkullisia reseptejä!


Lauantaina shoppailimme aamupäivän Montrealissa ja lounaan Pita Shish Taouk jäi kuvaamatta kun kävimme syömässä Eaton Centerin foodcourtin Amirissa. Jo aiemmin postaamani resepti suomalaisilla raaka-aineilla on kyllä lähellä oikeaa mutta miksei Suomessa ole tajuttu, että kebab-härveliin voi laittaa myös broiskun fileitä ja höylätä niitä? Ihana ominaismaku broiskuun tulee juuri tästä!

Lauantai illan vietimme ystäväperheemme luona nauttien ihanan illallisen! Reseptit kuvineen postaan ihan pian :)

Sunnuntaina nautimme vielä ihanan aamiaisen hotellilla. Hotellissa oli buffet-aamiainen mutta tarjoilija toi tilauksesta myös vohveleita, pannukakkuja, French toasteja sekä erilaisia munakkaita. Hotellin ravintolassakin lapset otettiin upeasti huomioon; Samuel sai "super-salaisella" reseptillä tehtyä kuumaa kaakaota maitovaahdolla, ja tarjoilija saikin kuulla, että oli maailman parasta kaakaota! Kuvia en heti aamutuimaan muistanut ottaa.

Kotimatkalla pysähdyimme lounaalle ihanaan Granbyn kaupunkiin. Samuel toivoi jälleen spaghettia, joten valintamme oli La Casa du Spaghetti. Olin jo ajatellut tilaavani pastaa mutta kun kävelimme kiviuunin ohi pöytäämme, mieli vaihtui :). Ihana tulen loimu sai haaveilemaan pizzasta ja päädyin tilaamaan herkullisen pizzan sekä talon viiniä lasin.


Ravintolan tien toisella puolella oli houkuttelevan näköinen jäätelöbaari, jonne lounaan jälkeen kirmasimme.

Samuel valitsi double chocolate pallon ja minä jäätelöannoksen. Uu-uh....mikä sokeripöhö näistä tulikaan ja nukuimmekin Samuelin kanssa autossa kotiin saakka, hih :).

Jäätelöpaikka oli Chez Ben ja samassa yhteydessä oli ilmeisen suosittu "pikaruokapaikka", koska jonoa oli koko ajan. Poutine-annokset; ranskalaisia, ruskeaa kastiketta ja juustopalloja, ovat Quebecissä erittäin suosittuja. Näitä annoksia saa erikoispaikoista (monella Quebecin provinssin kaupungilla tai kylällä on se oma nro 1. paikka), A&W:sta ja La Belle Provincesta sekä lukuisista muista ravintoloista mm. Mäkkäristä.


Itse olen kerran maistanut poutinea mutta ei ollut kyllä minun juttu. Näissä annoksissa on kuulemma paljon eroja, joten ehkäpä tällä lomalla tälle annokselle täytyy antaa "uusi mahdollisuus" :)


Lomamme jatkuu, joten postauksia on luvassa lisää....Hyvää Pääsiäistä lukijoilleni.Muuta kuvasatoa löytyy FB:stä!