Pakkasillan pasta

Mikä onkaan maistuvampaa ruokaa kuin hyvä pasta pakkasiltaan?
Minun pastani valmistuvat lähes aina fiiliksen mukaan, siitä mitä on kaapissa ja mitä tekee juuri sillä hetkellä mieli.

Tietyt raaka-aineet löytyvät aina kaapista ja käytän lähes aina vain tuorepastaa. Sain taannoin anopiltani mieheni edesmenneen mummin pastakoneen ja haaveissa olisikin valmistaa pasta itse mutta vielä ei ole ollut aikaa paneutua asiaan. Kaisa-mummi teki mm. karjalanpiirakoiden kuoret pastakoneella, joten haluan jatkaa ehdottomasti perinnettä!

Tähän pastaan en anna perinteistä reseptiä vaan mennään fiiliksellä :).

Pestoista valitsen yleensä aina Barillan pestot, ellen sitten tee pestoa itse. Tähän pastaan valitsen aina punaisen peston, jossa on käytetty mm. aurinkokuivattua tomaattia.

Teen yleensä pastaa kahdelle, joten pilkoin pieneksi hakkeeksi kokonaisen, reilun kokoisen punasipulin. I love sipuli!

Kuullota sipuli pannulla voissa.

Lisää joukkoon 2-3 isoa ruokalusikallista punaista pestoa sekä noin 2/3 purkkia Valion ruokakermaa, se isompi 3,3 dl:n purkki.

Anna kastikkeen hautua pienellä lämmöllä ja lisää kermaa tarvittaessa.

Tällä välin laita tuorepasta kiehumaan kuumaan, suolattuun veteen. Itse käytän tähän Strozzapreti -tuorepastaa, jota saa ainakin Jumbon Cittarista. Tuusulan K-Supermarketista tätä ihanaa pastaa sai pitkään mutta nyt ei moneen kuukauteen, pöh!

Muistathan keittää pastan "hieman raa'aksi" al dente:ksi, puruvastusta pitää pastassa olla!

Raasta soossin sekaan tuoretta parmesaania (unohda siis valmiit raasteet!!) oman maun mukaan.

Lisää joukkoon siivilöity ja valutettu pasta.

Pyöräytä pannulla muuta kerta ja asettele vadille. Vadille voit laittaa mukaan basilikan lehtiä väriä ja aromia tuomaan.

Tämän pastan voi nauttia sellaisenaan, minä raastan pinnalle vielä lisää parmesaania, lastuina ja nautin valkoviinin kera.

Pastan voit tarjota myös hyvän pihvin tain kananfileen lisukkeena ja siihen kylkeen hyvä, täyteläinen punaviini.

Kokeile, tämä on ihanan herkullista pakkasruokaa!

P.S. Kuvaa valmiista annoksesta en muistanut ottaa kun oli pastanhimo :). Muutenkin pahoittelen huonoa kuvanlaatua, uusi kamera on tulossa sekä työ- että kotikäyttöön, ihanaa!!

Blogini jo 4-vuotias!

Niin se aika vierähtää ja blogini on jo 4-vuotias!

Oishan se oikeesti jo vanhempikin jos olisin älynnyt jatkaa vanhaa blogiani mutta eipä sitä silloin ajatellut. Ja on tuo 4v. ihan kunnioitettava ikä :).

Tänä aikana blogimaailma on muuttunut ihan hurjasti! Ei silloin alussa ollut kuin muutama blogi ja omanikin oli ensin kotisivumuodossa kun ei mitään blogipohjia ollut olemassakaan.
Oma bloggaamiseni on ollut välillä jäähyllä työ- ja kotikiireiden vuoksi mutta onneksi Te lukijat olette jaksaneet olla rinnalla!
Nyt blogini on jälleen piristynyt ja näin on tarkoitus jatkaakin!
Ihailen suuresti montaakin bloggaajaa niin kotimaassa kuin ulkomailla ja yksi suosikeistani on Bakerella. Hänellä on niin hauskoja ideoita, kuvat ovat upeita hän jaksaa postailla erittäin perinpohjaisesti reseptinsä. Bakerella kirjoitti ensimmäisen kirjansa juuri; Cake Pops. Aivan ihastuttavan näköinen!
Etsin tietenkin kirjaa heti nettikirjakaupoista mutta ainakaan Briteistä kirjaa ei näytä olevan saatavilla kuin vasta lokakuun lopussa, pöh ja höh!
Nooh, minähän olen sitkeä enkä hevillä luovuta! Sain kuin sainkin hommattua kolme kirjaa, jee-ei! Yhden itsekkkäänä itselle, yhden Confetin FB-faneille arvottavaksi ja yhden Teille rakkaat lukijat.
Jätä siis kommenttisi tähän postaukseeni 19.9. sunnuntaihin minnessä niin tämä herkullinen kirja voi olla sinun!

Luumupiirakka

Meidän pihalla on kaksi luumupuuta, toinen on tämä "perusluumu" ja toista en tunnista. Toiset luumut ovat punertavampia, joten pitäisi tosiaan se viherpeukalo kutsua katsomaan lajike :).

Tänä vuonna luumut jäi tosi pieniksi, kun ei oikein oltu koko kesänä kotosalla kastelemassa puita. Harmi sinällään mutta ihan hyviltä nämä pikkuisetkin maistuivat ja makeitakin ovat!

Arki-iltoina ei oikein ehdi eikä jaksakaan mitään suuritöistä leipomusta väkertää ja päädyin jälleen ihanaan peruspiirakkapohjaani, jonka postasin aiemman omppupiirakan yhteydessä.
Käytin samoja mausteita taikinaan eli kardemummaa ja kanelia, ne sopivat herkullisesti myös luumujen kanssa!

Taikina:

• peruspiirakkapohjaa viiden munan annos

Päälle:

• luumuja
• sokeria
• kanelia

Voitele juoksevalla margariinilla noin 28 cm:n pyöreä piirakkavuoka.
Halkaise hedelmäveitsellä luumut kahtia ja poista kivi.
Levitä takina voideltuun vuokaan ja asettele luumut kuoripuoli alaspäin taikinan pinnalle. Minä vähän nuukailin luumujen kanssa, joten saa laittaa reilusti enemmän!
Ripottele pinnalle kanelia sekä sokeria ja paista kiertoilmauunissa noin 195 asteessa kunnes pinta saa väriä ja piirakka alkaa irtoamaan vuoan reunoilta. Voit kokeilla kypsyyttä hammastikulla.
Ripottele paiston jälkeen vielä hienoa sokeria piirakan pinnalle.

Paistuessaan luumut "humpsahtavat" ihanasti piirakan sisään. Minä söin palaseni vaniljajäätelön kera, miten sinä söisit?

Syksy on kyllä ihanaa aikaa kun niin paljon kaikenlaisia tuoreita hedelmiä ja marjoja on saatavana! Jatketaan leipomista :)

Helppo omenapiirakka

Lukioaikoina oli töissä pienessä kahvilassa ja opin omistajalta aivan ihanan ja pehmeän "peruspiirakkapohjan". Tätä samaa pohjaa olen siitä asti käyttänyt ja muokannut sesongin mukaan sen täytteitä. Pinnallehan voi laittaa mitä marjoja vain, muruseosta jne. Suosittelen kokeilemaan!

Omena-aika on parhaillaan ja oman pihani omenapuu notkuu omenoita! Joka toinen vuosi niitä tulee hurjat määrät ja joka toinen ei nimeksikään. Itse kun en ole mikään viherpeukalo niin pitäisi pyytää joku asian osaava katsomaan voisiko asialle tehdä jotain. Toisaalta, lähitalojen omenapuut tuottavat satoa samalla kaavalla, joten jospa vika ei sitten kuitenkaan ole minussa :).

Omput alkavat olla syömäkunnossa, tosin hieman kirpeitä ne vielä ovat. Omenapiirakkaan ne sopivat juuri nyt, tässä piirakassa kirpakkuutta loiventaa fariinisokeri.

Peruspohja piirakalle:

• 8 kananmunaa
• 6 dl sokeria (tähän käytin 5 dl tavallista ja 1 dl luomu ruokosokeria)
• 7 dl vehnäjauhoja
• noin 250 g voita sulatettuna
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 rkl vaniljasokeria

Vinkki! Tähän pohjaan lisäsin vielä 3 tl jauhettua kardemummaa sekä 3 tl kanelia. Ne antoivat pohjaan taas ihan uuden säväyksen!
Tästä tulee uunipellillinen piirakkaa, joten vähennä munien & muiden ainesten määrää samassa suhteessa, jos haluat pienemmän piirakan. Esim. 28 cm pyöreään piirakkavuokaan 5 kananmunaa, 3 dl sokeria, 4 dl jauhoja, 150 g voita, 2 tl leivinjauhetta + muita mausteita samassa suhteessa vähemmän.
Tämä resepti siis pysyy hyvin mielessä kun muistaa, että jos laittaa esim. 6 kananmunaa niin sitten sokeria 2 dl vähemmän ja jauhoja 1 dl vähemmän, voita ja muita mausteita myös suhteessa vähemmän. Tähän tulee rutiini, joten kannattaa kokeilla ja onnistut varmasti!
Ja se ohje....eli vaahdota kananmunat ja sokeri. Sihtaa joukkoon vehnäjauhoihin sekoitetut leivinjauhe & mausteet sekä sula voi. Sekoita varovasti ja kaada leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin.
HUOM! Halusin omppupiirakkaan vähän rustiikkista makua ja kokeilin tässä ensimäistä kertaa tuota ruokosokeria ja epäilinkin että vaahtoutuuko se munien kanssa. Mielestäni se ei vaahtoudu ja siksi en desiä enempää uskaltanutkaan laittaa. Muna-sokeri vaahto oli normaalia löysempää mutta lopputulokseen se ei onneksi vaikuttanut.
Pinnalle:

• kirpakoita omenoita ohuina siivuina
• fariiinisokeria
• kanelia

Levitä pinnalle ohueksi viipaloituja omenan siivuja. Murustele päälle fariinisokeria ja ripottele kanelia maun mukaan.
Paista kiertoilmauunissa noin 195 asteessa noin 20 minuuttia tai kunnes piirakka saa pinnalle väriä ja alkaa irrota uunipellin reunoilta.
Nam! Tästä tulee siis muhkea piirakka ja viipalointitekniikasta riippuen saat tämän riittämään isollekin joukolle.
Fariinisokeri oli aika ihana pinnalla, se ei sulanut samalla lailla kuin tavallinen sokeri mutta rapsui ihanasti suussa.

Tarjoa lisänä vaniljajäätelöpallo tai vaniljakastiketta. Minä syön lämpöisenä sellaisenaan maitolasin kera!

Äidin kukkainen juhlakakku

Äitini juhli pyöreitä vuosia menneenä viikonloppuna.
Äitini heitti vitsillä kesällä pojalleni, että hän toivoisi yhtä monta kukkasta onnittelukimppuun kuin tulee vuosia täyteen...ja saamansa piti, ruusuja tietenkin!
Ja näiden ruusujen sävyistä (veren punainen ja luonnonvalkoinen) lähti idea kakkuun, jonka sain kunnian leipoa.

Muutamaa päivää ennen valmistin jo ruusun lehtiä valmiilla muoteilla eri kokoisia. Kakkuun saa näyttävyyttä lisää, kun lehtiä on eri kokoa sekä eri sävyjä. Osan lehdistä voit myös tehdä sokerimassasta marmorointitekniikalla kuten olen vuosia sitten tehnyt syksyisiä lehtiä.

Eri sävyisiä lehtiä sain, kun käytin Party Green-pastaväriä valkoiseen sokerimassaan eri määriä. Mitä enemmän sävyä, sen tummempia lehtiä. Tietyllä pastavärillä toki pääsee vaan tiettyyn tummuusasteeseen, joten kovin tummia lehtiä ei tällä sävyllä saa.

Lehtiin saat näyttävyyttä myös kipristämällä lehden kantaa sormien välissä. Näin lehti menee kannastaan hieman kippuraan.

Valmistin myös äidin toiveesta valkoisesta sokerimassasta pieniä kukkaisia pikkuruisella kukkamuotilla muotoilusienen päälle. Paina muotoilusienen päällä siveltimen toisella päällä kuoppa kukan keskelle, saat ihanan muodon kukkaseen!

Keskelle liimasin elintarvikeliimalla helmen sävyisen sokerihelmen.

Äitini toivoi kakkuun sokerimassasta kuorrutteen, jonka sävytin Party Green-sävyllä erittäin hennon vihreäksi. Ruusuihin äiti valitsi valkoisen sävyn ja terälehtiin toistin ruusukimpun sävyjä; helmenvalkoista, heleää kultaa ja veren punaista kimalletta.

Kakun pinnalle suihkutin tietenkin runsaasti helmiäisspraytä!

Kakun alareunaan jätin reippaasti kuorrutetta ns. yli, jotta sain tehtyä ihanan koristellun alareunan Wiltonin simpukkatyökalulla Wiltonin oppien mukaan. Simpukkatyöväline löytyy mm. Wiltonin koristeluvälinesetistä.

Onnea vielä Äidilleni!

Toukokuun grilli-ilta

Kutsuin tuttavaperheen meille istumaan iltaa ja myös kokkaamaan kanssani :). Tuttavaperheen tyttö on ollut Sampan kamu vaippaikäisestä ja edelleen he tulevat mielettömän hyvin juttuun keskenään. Oli sovittu, että kamu jää meille yöksi tänään.

Alkupalat unohdin tyystin kuvata mutta tarjosin päärynänlohkoon sipaistua Aura goldia, joiden ympäri kiedoin serrano-kinkkua sekä ruissipsejä joiden sisustaan lusikoin sitruunalla maustettua mascaponevaahtoa ja pinnalle ripottelin calvados-marinoitua kylmäsavulohta (lähi K-supermarketista) ja ruohosipulia.

Pääruokana halusin tarjota parsaa, hollandaise-kastiketta sekä marmorifilettä.

Pääruoan kanssa toimimme yhteistuumin vieraiden kanssa. Parsat kuorittiin ja keitettiin sitruunalla ja suolalla & pippurilla maustetussa vedessä noin 6-7 minuuttia.

Parsan kylkeen keitettiin hollandaise-soossi ja grillissä kypsennettiin marmorifileet jokaisen maun mukaan.

Oma ideani oli tarjota vielä ruoan painikkeeksi valkosipuli-mozzarellaleipä.

Kun vielä lähdin googlettamaan ideoita löysin saman tyylisen idean löysin mm. Kinuskikissan blogista. Tein omia muutoksiani reseptiini.

Vinkki! Tähän leipään voit käyttää myös samoja yrttejä kuin esim. pääruokaan; persiljaa, tilliä, rosmariina, korianteria jne. ja saat ihanasti ruoalle täydentävän leivän esille!

Valkosipuli-mozzarellaleipä:

• 1 ranskanleipä
• 150 g voita
• 1 buffala mozzarella (esim. Pirkan Parhaat)
• 2 kourallista tuoretta basilikaa
• 1 kourallinen tuoretta ruohosipulia
• 5 kynttä valkosipulia
• suolaa
• mustapippuria

Pilko voi kulhoon ja anna sen pehmetä huoneenlämmössä.

Pilko mozzarella, basilika ja ruohosipuli pieneksi hakkeeksi ja lisää voin joukkoon. Sekoita ja mausta suolalla & mustapippurilla.

Leikkaa ranskanleipään lähes pohjaan saakka kunnon viillot. Älä anna mennä läpi!

Lusikoi viiltoihin täytettä.

Paista folioon käärittynä miedolla lämmöllä grillissä tai leivinpaperin päällä grillipellillä uunissa noin 225 asteessa kunnes voi on sulanut.

Leipä oli kyllä taivaallisen hyvää! Ajatus olikin hakea kaupan pakastealtaiden valkosipulivoi-patongeille korvike ja voi että tuoreet ainekset ja yrtit tekevät tehtävänsä!

Jos paista leivän grillissä niin muista varoa lämpöä, koska grillissä pohja saa väriä nopsaan!
Tätä aiotaan kokeilla kesällä myös nuotiolla mökillä!

Tässä vielä kauniisti lautaselle koottu annos, kyytipoikana ainakin meidän Alkossa uusi viini Mud House, sauvignon blanc Uudesta Seelannista. Ihanaa puhtaasti parsan kanssa mutta sopi kyllä marmorifileenkin kanssa, ei jäänyt yhtään varjoon!


Ja jotta meidän prinsessa; Penni ei jäisi yhtään varjoon niin hänen lautaseltaan löytyi makkarankuoria & kebakkoja (nämä siis lasten ruoista jäminä), marmorifilettä pieni biitti ja toki hollandaise-kastiketta....

...ja lämpösenä tietty!

Aah, ja jälkkäriksi oli mansikkapiirakkaa, mascarpone-vaahtoa ja tuoreita mansikoita mutta siinäkin vaiheessa kamera unohtui, sorry!

Niin ja ne kamut söi iltapalaksi jäätelöannokset strösseleineen :).

Pappardelle-pastaa, broiskua ja punaista pesto-kermakastiketta

Olin tässä taannoin illallisella Wiltonin Euroopan myyntijohtajan kanssa Ravintola Loisteessa Helsingin ytimessä. Kyseinen ravintola oli tuttu mutta pitkiin aikoihin siellä ei ole tullut käytyä, koska harvoin täältä "maalta" (alle 30km ytimeen) tulee lähdettyä työkiireiden keskeltä.
Tilasin á la carte listalta...apua-a...piti linkittää annos listalta mutta lista onkin vaihtunut eikä siellä enää ole tätä ihanaa broisku annosta pappardelle-pastalla! Haaveilin niin, että kesän aikana menen käymään uudelleen mutta voihan...

Annos jäi siis kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja tänään sitten päätin tehdä oman versioni. Eihän tällä ole mitään tekemistä alkuperäisen kanssa mutta fiiliksiin pääsin ja olihan pitkästä aikaa parasta pastaa! Muistelen, että Loisteen broiskujen päällä oli murskattuja pistaasipähkinöitä mutta en ole kyllä varma. Aion kyllä kokeilla joku kerta! Kastikekaan tuskin oli ihan just tällaista, tähän sain fiilistä Da Tonin etana-annoksesta, josta postasin jo aiemmin.

Ohjeessani ei ole mittasuhteita, koska erittäin usein kastikkeet varsinkin syntyvät fiiliksellä. Joskus liesi on liian kovalla ja nestettä pitää lisätä enemmän ja joskus tulee mieliteko lisätäkin jotain mitä kaapista löytyy, että saa juuri sen oikean maun mikä oli mielessä tai lisää jotain mitä mieli just sillä hetkellä tekee. Reippaasti vaan fiilis mukaan ja maistelua, maistelua ja maistelua!

Tarvitset:

• broiskun filettä (maustamatonta ja niitä oikeita pulleita, ei mitään minuuttisysteemejä!)

Kuumenna pannu ja ota broiskuihin oliiviöljyssä väriä pintaan molemmin puolin. Rouhi päälle suolaa ja pippuria. Itse lisään vielä himpun grillausmaustetta. Lisää joukkoon vichyä ja jätä broiskut porisemaan miedolle lämmölle. Broiskut valmistuvat itsekseen mutta muista lisätä vichyä välillä.
Paistan aina broiskun fileet jossain nesteessä (vichy, vesi, vesi + appelsiinimehu, alkoholiton siideri jne.), koska näin fileistä tulee pehmoisia eikä kengänpohjia :). Mikään ei ole niin kammottavaa kuin syödä kuivaa broiskua!

kastikkeeseen ->

• salottisipulia
• valkosipulia
• voita
• ruokakermaa (10%-15%)
• punaista pestoa (suosin itse Barillaa; Pesto Rosso)
• suolaa
• mustapippuria

Kuullota voissa hienoksi pilkottu salotti- ja valkosipuli. Lisää joukkoon oman maun mukaan ruokakermaa ja punaista pestoa sekä mausteet. Maistele kastiketta välillä! Jos haluat enemmän "tomaattisen" kastikkeen niin voit lisätä myös vettä ja vain pyöristää kastikkeen lopussa ruokakermalla. Itse olen enemmän ruokakermalaisia :) ja keittelen kastiketta kokoon.

Keittele kattilassa pappardelle-pasta al denteksi.

Nostele pasta lautaselle, lusikoi kastiketta ja nostele päälle viipaloitu broiskun file. Vähän vielä kastiketta ja pari pyöräystä balsamicoa. Höylää tai raasta annoksen pinnalle parmesaania.

Nauti välittömästi hyvän punaviinin kera!

Kuva on hieman pliisu kun en muistanut ostaa kaupasta tuoretta basilikaa tms. millä annoksen olisi voinut koristaa. Mutta tällä kertaa maku on pääasia ja tämä oli oikeesti hyvvää!!