Poro-puolukkaleivät

Sain taannoin mieheltä soiton että huomenna saamme yllärivieraan Kanadasta ja eihän minulla ollut oikein mitään tarjottavaa ja kauppaankaan en päässyt. Iski melkein paniikki!

Miehellä oli palaverin jälkeen viisi minuuttia aikaa käydä lähikaupassa, joten ihmeitä en voinut tekstarilla toivoa. Tässä kohtaa kiitin itseäni että jotain herkkuja olin pakastanut!

Kaivelin pakkasta, josta sulatin kajaanilaista Pekka Heikkisen puu-unileipää, joka on kyllä parasta ruisleipää! Aikoinaan tätä herkkua on saanut Helsingin keskustan Stocka herkusta vaan en tiiä saako enää, joku viisaampi voisi kertoa? Muutoin joutuu aina Kajaaniin-reissuilta hamstraamaan :).
Mies toi "käskystä" kylmäsavuporoa kaupasta...ja onneksi anoppi oli antanut pari purkkia puolukkahilloa. Näillä pääsin pitkälle alkupalojen suhteen!

Poro-puolukkaleivät:

• puu-uunileipää mahdollisimman ohueksi siivutettuna
• Philadelphia tuorejuustoa
• kylmäsavuporoa ohuina siivuina
• puolukkahilloa

Sivele leipäsiivut tuorejuustolla ja mätä päälle kylmäsavuporoa. Kruunaa lusikallisella puolukkahilloa.

Tarjoile kuohuviinin kera!

Näppä upposivat kyllä vieraalle vaikkeivat nyt niin kauniita ole mutta maku olikin parasta! Ja olivat super-nopeita valmistaa. Tuota kylmäsavuporoa olisi kyllä saanut olla enemmän, nyt oli aikasta niukasti mutta näillä sain kehut kuitenkin ja se riitti minulle :).

Vinkki! Loistava alkupala pikkujouluihin ja uuden vuoden juhliin esim. jouluna ylijääneestä poron paistista!

Niin ja jos ketä kiinnostaa niin pääruoaksi tarjosin nieriää, pottumuusia ja hunajaisia juureksia sekä potturieskaa. Ehkäpä postaan nämäkin joku päivä :)

Valkosipuliset kermapotut

Tuli vajaa viikko paussia bloggaamiseen kun mennyt viikko oli työn puolesta super-kiireinen! SOK otti valikoimaansa Confetin = minun maahantuoman & edustaman vaahtokarkkimassan, joten sen puolesta on töitä riittänyt parisen viikkoa aamusta iltaan mutta myös puolisen vuotta ennen h-hetkeä ;).  Ja toivottavasti kiire tukkupuolella jatkuu uusien edustuksien myötä!

Tukkupuolen kasvun myötä meidän oli pakko pysähtyä. Päätimmekin uudistaa koko yrityksemme toiminnanohjausjärjestelmän joten viikko meni solmitessa sopimuksia kassajärjestelmän, verkkokaupan sekä uuden tilitoimiston kanssa....ja huh mikä homma edessä mutta se tulee kantamaan hedelmää! Tukkuasiakkaat, kohta tilaaminen helpottuu suuresti!

No sitten ruoan pariin. Olen kokkaillut kaikenlaista ja kuvaillut myös mutta aina ne kuvat ei ole niin onnistuneita. Sain viimoisimman järkkärin mukana nivaskan ohjeita vaan enhän minä niitä ehdi opettelemaan.

Tutustuin blogini kautta Liemessä Jenniin jo varmaan vuosia sitten ja nyt Jenni toteutti meille valokuvausta yrityksen tarpeisiin (mm. Vaahtismassapaketin kakku, upea kuva!!) mutta mikä parasta; päätti järjestää ruokakuvauskurssin jonne minä ja kollegani Sanna olemme ilmoittautuneet. Ei malttais vaan odottaa!!

Eli tämä johdantona siihen että nämä talvis aikaan otetut kuvat on tässä vaiheessa mitä on. Minä yritän.

Minun valkosipuliset kermapotut:

• Rosamunda pottuja
• valkosipulia
• 15 %:n ruokakermaa
• suolaa
• mustapippuria

Varaa noin 2 pottua per ruokailija. Kuori ja viipaloi kunnon kokkiveitsellä potut ohuttakin ohuemmiksi siivuiksi.

Lado vuokaan pottuja, purista kerrokseen 2 valkosipulin kynttä ja rouhi joukkoon suolaa sekä mustapippuria.

Käytä mausteita reippaasti, älä säästele.

Tee kerroksia ja kaada päälle ruokakermaa kunnes potut näkyvät vain pinnalla.

Paista vuoka noin 185 asteessa kiertoilmauunissa kunnes haarukalla kokeillen potut on sen tutun " al dente".

Nauti. Piffin tain kalan kanssa. Tai semmosenaan, eihän se kiellettyä ole jos ei  karppaa :)

Salamikierteet

Näin pikkujoulujen aikaan ja muutenkin joulun alusaikana tekee monesti mieli glögin tai punaviinin kanssa jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa suupalaa.
Nämä suussa sulavat salamikierteet valmistat vaikka vieraiden jo saapuessa!

Salamikierteet:

• iso voitaikinalevy
• ruohosipulituorejuustoa
• salamin siivuja silputtuna
• sipulia pilkottuna
• mustaleimaista emmentalia raasteena
• voiteluun kananmuna

Kaulitse voitaikinalevy isoksi levyksi, jätä paksuutta noin vajaa sentti.
Sivele pinnalle ruohosipulista tuorejuustoa.

Levitä päälle silputut salamit, sipulihake sekä juustoraaste.

Kääri rullalle, leikkaa paloiksi ja voitele kananmunalla.

Paista noin 190 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Eihän näistä kierteistä mitään kauniita tule kun pullistuvat miten sattuu mutta sitäkin makoisampia :).

Minä ripottelen monesti tuohon tuorejuuston pinnalle vielä Frank's Red Hot -soossia niin tulee vähän potkua :).

Nämä maistuvat pimenevinä iltoina ihan kylmänäkin ja myös lapsosille maitolasin kera! Meillä näitä paistetaan myös uuden vuoden pöytään sekä muihinkin juhliin. Ja maistuvat kaikille :).

Meillä muuten tuoksuu juuri nyt mehevä suklaakakku josta syntyy huomiseksi Isänpäiväkakku ja päätin leipasta myös klassikko unelmatortun! Reseptejä siis luvassa mutta nyt - ihanan tunnelmallista lauantai-iltaa lukijoilleni.

Parhaat joulutortut

Minä rakastan joulutorttuja!

Paistan ensimmäisen satsin jo marraskuun puolella...tosin mies vähän haroo vastaan kun ei halua "pilata joulun tunnelmaa"...en ymmärrä :), joulutortuistahan se tunnelma tuoksuineen syntyy! No, kunnioitan toivetta ja paistan joulutorttuja aina kun mies on työmatkalla, hih.

Ensimmäiset joulutortut paistan valmiista voitaikinasta. Mistä valmistaikinasta muuten sinä paistat joulutortut?

Minusta nuo lehti- ja torttutaikinat maistuvat niin teollisilta etten niitä käytä juuri koskaan. Voitaikinaa tai sitten oma tekoista se olla pitää.

Teen itse joulutortut välillä ja yleensä arkena ihan perus rahka-voitaikinasta mutta jouluaattona pitää saada näitä vanhan ajan joulutorttuja jotka ovat ihan parhaita!

Ja tätä taikinaa voi käyttää myös "vähän parempiin" suolaisiin pasteijoihin!

Aarikan ihana tonttupyörä on muuten jo vuosia palvellut, ihana :)

Joulutorttutaikina:

• 3 dl kuohukermaa
• 6,5 dl vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta
• 250 g voita
• 1 rkl konjakkia

Vaahdota kuohukerma.

Nypi pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää joukkoon konjakki ja nostele vaahdotettu kerma joukkoon. Sekoita nopeasti taikinaksi.

Anna levätä kylmässä pari tuntia.

Jos haluat oikein lehteviä joulutorttuja, kaaviloi taikina 3-4 kertaa ja anna taittelujen välissä levätä kylmässä.

Kaulitse taikina noin sentin paksuiseksi, leikkaa tähtitortun muotoon ja lisää keskelle luumuhilloa. Voitele halutessasi joulutortut kananmunalla. Kullankeltaisia joulutorttuja saat kun voitelet vain keltuaisella.

Paista joulutorttuja kiertoilmauunissa noin 190 asteessa kunnes saavat väriä.

Onhan se helpompaa paistaa joulutortut valmiista taikinasta mutta kyllä tässä tapauksessa vaiva on sen arvoinen. Nämä tortut sulavat suussa!
Nauti kylmän maidon kera...pitääkin paistaa pian uusi satsi ;).

Vinkki! Siivilöi joulutorttujen pinnallle näppärää lumijauhetta! On kuin tomusokeria mutta ei sula eikä lisää makeutta.

Ihanaa viikonloppua ja ehkäpä postaan seuraavaksi isänpäivästä!

Äidin valkoiset muropikkuleivät

Niin kauan kuin muistan, äitini on leiponut näitä valkoisia muropikkuleipiä jouluksi. Ja ne ovat koko perheen herkkuja ja nyt myös poikani!
Kun aloimme suunnittelemaan joulua niin pikkumies totesi että nyt äiti leivotaan niitä valkoisia pikkuleipiä ja eihän siinä muu auttanut.

Äidin valkoiset muropikkuleivät:

• 0,5 dl sokeria
• 100 g voita
• 1 kananmuna
• 2 dl vehnäjauhoja
• 0,5 tl leivinjauhetta
• 1 tl kanelia
• 1 tl vaniljasokeria

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten.
Lisää jauhot, leivinjauhe ja mausteet.

Äitini ei aina laita kanelia mutta pikkumies lisäsi sitä taikinaan ja sopi kyllä tosi hyvin! Jäin itse miettimään kardemummaa (miten niin rakastan sitä?) tai piparkakkumaustetta. Voisi saada kivaa sävyästä mutta sitten nämä eivät olisi niitä "oikeita" valkoisia pikkuleipiä.

Minä tein Kenwoodillani taikinan ja pyörittelin tangoiksi. Pikkumies leikkasi sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyöritteli & litisti ne pellille.

Pikkuleipiin kuuluu yksi painallus haarukalla. Mutta, mutta...pikkumies päätti tuunata pikkuleipiä...

...ja haarukoi ainaskin kolmet kuviot per pikkuleipä. No, niinhän sitä pitääkin! Onhan pikkumiehen näköiset ja näistä leivontahetkistä ne ihanat joulutraditiot syntyy.

Nämä pikkuleivät maistuvat juuri tämmöisinä. Ei koristeluja, ei krumeluureja.
Anna jäähtyä että tekeytyvät sopivan mureiksi ja ison maitolasin kanssa herkuttelemaan!

Näitä meillä oli aina lapsuuden kodissa isossa purkissa ja aina me lapsoset käytiin salaa niitä syömässä. Joskus tuli aattoilta ja äiti huomasi kaikkien pikkuleipien kadonneen...hups :)! Edelleen äitini näitä meille leipoo mutta tämän joulun kun vietämme omassa uudessa kodissa niin näitähän on leivottava iso purkillinen!

Tästä meidän leipomasta annoksesta tulee pellillinen, joten jouluksi ainakin triplaan annoksen ellen sitäkin enemmän :). Tämä yksi pellillinen ei meillä nimittäin ehtinyt edes purkkiin, hih!
Niin ja nämä pikkuleiväthän sopivat myös kevään juhliin.

Tämä joulun alusaika on nii-in ihanaa! Kerään erilaisia joululehtiä mutta nyt näyttää pahasti siltä että muutossa mies on heittänyt lehtiaarteeni paperinkeräykseen....voihan ärrimurri! Ajattelin kyllä vielä huomenna etsiä ja etsiä koska joukossa oli vanhoja aarteita mm. Makasiineja sekä Kotivinkin joululehtiä.
Shoppasinkin juuri Kotivinkki Joululehden ja se odottaa vielä lukemista...siitä reseptilehdestä nyt puhumattakaan! Nyt vaan peukut ristiin että lehteni löytyvät.

Juuri katsoin lämpömittariin ja ulkona on jo pakkasta, oih. Nyt saa joulu tulla!

Banaaninen Royal -suklaakakku

Postilaatikkooni tupsahti muutama viikko sitten näytelähetys joka sisälsi Royal-suklaata sekä yhtä toista namia josta postaan myöhemmin mutta nyt sukelletaan kuninkaalisen suklaan samettisiin syövereihin.
Minua nauratti ja kutkutti kun avasin paketin. Royal on ollut lapsesta saakka yksi lempparisuklaistani, eli sattuipa nappiin!

Isän tuttava toimi aikoinaan Hellaksen (ilmeisesti nykyinen Leaf) tuote-edustajana ja me lapsoset saatiin aina näytetuotteita sekä ylijääneitä promotuotteita kotiin. Mikäs sen ihanampaa pikkuisena kuin penkoa isoa laatikkoa joka oli täynnä herkkuja. Nooh, kyllähän niihin herkkuihin kyllästyi nopeasti..vaikka en Royaliin enkä Tuplaan. Minulle niitä parhaita suklaita, oikeesti vaikka näytteenä nämä sainkin ja sehän tässä hauskaa onkin!

Saamassani paketissa oli isot levyt maito- ja pähkinäsuklaata sekä kolme pienempää tummaa suklaata. Kuten kuvasta näkyy, missä on se maitosuklaalevy? ja kuka avasi tuon tumman suklaan?

Perheen miehet tietenkin. Mies ei varmaan olisi kertonut mutta kun olin viikonloppuna shoppailemassa niin pikkumies soitti että "eihän haittaa kun me isän kanssa vähän maisteltiin?"....juu... Enhän minä kuvia olisi halunnutkaan ottaa kaikista tuotteista:).

Noh, minkäs minä voin. Ne kaksi löytää kotoa kaiken suklaan eli turhaa yrittää piilottaa.

Mietin hetken mitä lopuista suklaista tekisin koska johonkin halusin kokeilla. Minulla oli pari ylikypsää banaania pöydällä joten siitähän se lähti. Päätin tehdä hieman jouluisilla mauilla kahvikakun jossa maistuu banaani ja tummasuklaa.

Banaaninen Royal -suklaakakku:

• 150 g voita
• 1,5 dl fariinisokeria
• 2 kananmunaa
• 2 ylikypsää banaania
• 3,5 dl vehnäjauhoja
• 1,5 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl soodaa
• 2 tl vaniljasokeria
• 3 tl piparkakkumaustetta
• 2 pientä sinistä Royal-suklaa levyä rouhittuna
• 1 prk banaanijogurttia (200 g)

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen.
Lisää murskatut banaanit.

Lisää taikinaan jauhot, mausteet, Royal-suklaa sekä banaanijogurtti. Sekoita nopsaan tasaiseksi.

Paistoin kahvikakun Nordic Waren Banaanivuoassa johon tämä taikinamäärä oli juuri passeli. Jouluisuushan tästä on kaukana mutta sopi niin hyvin banaani-teemaan.

Paista noin 185 asteessa kunnes kahvikakku alkaa irrota vuoan reunoilta ja tikulla kokeiltaessa tuntuu kypsältä. Anna kahvikakun levätä vuoassaan noin vartti ja kumoa.

Vinkki! Tällä kertaa vain voitelin kahvikakkuvuoan, en siis jauhottanut ja irtosi upeasti!

Nyt kodissa leijuu ihana tuoksu, pitäisi päästä äkkiä maistamaan kakkua maitolasin kera :).

Tämä kahvikakku muuten on loistava tarjottava esim. viidakkoaiheisissa teemajuhlissa, jätä silloin pois piparkakkumauste.

Jouluiset suklaamuffinit

Viime viikonloppuna leivoin suklaamuffineita kun mieli teki jotain hyvää ja nopeaa. Tämä taikina onkin supernäppärä kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään.

Sain viikonloppuvieraaksi mm. siskoni ja hän jäi kaipaamaan reseptiä joten tässäpä se. Maun salaisuus vaiko jouluisuus piilee Fazun joulusuklaasta jota löysin jo lähikaupasta.

Jouluiset suklaamuffinit:

• 100 g voita sulana
• 2,5 dl sokeria
• 2 dl täyteläisen pehmeää luonnonjogurttia
• 2 kananmunaa
• 0,5 dl tummaa kaakaojauhetta sihdattuna
• 2,5 dl vehnäjauhoja
• 1/3 tl soodaa
• 1 tl leivinjauhetta
• Fazun joulusuklaalevystä 1/3 pilkottuna...tai puolet jos maistuu :)

Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja mätä muffinivuokiin lähes piri pintaan. Näin saat ihanan kuohkean muffinin jonka pinta on sopivan rapsakka.

Paista noin 200 asteessa kunnes muffini on kypsä, noin 15-20 minuuttia.

Ja niinhän siinä kävi että en minä saanut valmiista muffineista kuvia vaan ne hävisi parempiin suihin mutta saimpa nauttia ihanan jouluisesta tuoksusta! Aah...nyt alkoi tekemään mieli muffineita :)

Kanaquesadillat

Monesti illalla tekee mieli jotain helppoa ja nopsaa suolaista.
Meidän perheen suosikiksi on noussut nämä quesadillat jotka täytän kanalla. Väliin sopii toki myös lihan siivut tai vaikka tonnikala!
Nämä valmistuvat hetkessä lempisarjan herkuksi:)...miten niin monesti tehnyt, hih!

Kanaquesadillat:

• isoja tortillalettuja
• viipaloitua kanan filettä (paista itse tai osta valmiiksi paistettuja ja viipaloi)
• keltainen cheddarjuuston pala raastettuna
• chunkia salsaa purkista tällä kertaa
• keltasipulia suikaleina

Levitä tortillaletun pintaan salsaa, ripottele päälle kanasiivut, juustoraaste sekä keltasipuli. Aseta päälle toinen lettu.

Paista quesadilla mielellään "raitapannulla". Itsellä on käytössä Jamie Oliverin grillipannu joka on jo sen verta vanha että ei toimi kuin kaasulla. Mutta onneksi on kaasu!
Grillipannu on aivan loistava, en vaihtaisi sitä mihinkään. Pannulla saa upeat raidat kasviksiin, lihaan ja vaikka näihin quesadilloihin. Jos haluat ristikon niin käännä puolessa välissä paistoa about 90 astetta.

Ja tämän ihanan paistolastan hankin muutama vuosi sitten Williams & Sonomalta mutta samanlaisia on tulossa ensi viikolla myyntiin Confettiin! Aivan superihania :)

Paista siis molemmin puolin kunnes juusto alkaa sulamaan.

Leikkaa quesadillat neljään osaan esim. pizzaleikkurilla.

Alkupaloiksi riittää yksi puokkiin kahdelle eli kaksi palaa per napa. Iltapalaksi koko lettu ellei sivulla ole esim. jotain salaattia tms.
Minä syön koko letun ihan yksin :). Nami!

Nämä sopivat myös meksikolaisiin teemajuhliin alkupalaksi tai yöpalaksi.

Vinkki! Jos tykkäät enemmän tulisesta niin laitapas jalapeno-siivuja tai muita chilisiivuja väliin!

Korvapuusti-päivä

Nukuin tänään pitkään ja vietin päivän yksikseni miesten lähteissä sählytreeneihin. Pakko tunnustaa, että kyllä pitkän viikon jälkeen pitkät unet sekä oma seura on luksusta! Ei sillä etteikö perheen seura ole sitä parasta mutta joskus vaan kaipaan hiljaisuutta sekä omaa tunnelmaani.

Viikkasin ja ripustelin pyykkiä, pyyhin pölyjä, luin lehtiä ja päätin leipoa treeneistä saapuville miehille korvapuusteja. Pitkästä, pitkästä aikaa!

Korvapuustit:

• 2,5 dl sinistä maitoa
• vajaa 25 g tuoretta hiivaa
• 1 dl sokeria
• ripaus suolaa
• 1 kananmuna
• 100 g voita sulatettuna
• 2 rkl kardemummaa
• vehnäjauhoja

• väliin sulaa voita, sokeria ja kanelia
• voiteluun kananmuna
• pinnalle raesokeria

Liota lämpimään maitoon hiiva.
Lisää joukkoon sokeri, suola, kananmuna sekä kardemumma. Lisää joukkoon jauhoja ja alusta taikinaa.
Lisää voi ja lisää jauhoja kunnes taikina on kimmoisaa ja irtoaa käsistä. Pullataikinan pitää olla pehmeää, että saat pehmeitä pullia joten ole varovainen jauhojen kanssa.

Itse teen nykyään pullataikinan Kenwoodillani, joten siinä vaiheessa kun taikina irtoaa kulhosta ja tarttuu taikinakoukkuun sekä sitä nostettaessa nätisti valuu alas tiedän sen olevan valmis. Pehmeää mutta juuri sopivaa!

Anna taikinan nousta puolisen tuntia.

Kaulitse taikina levyksi, levitä pinnalle voita, sokeria ja kanelia. Kääri rullalle ja leikkaa paloiksi.
Anna kohota pellillä vielä vartin verran liinalla peitettynä.

Minun puustirivi odottelee voitelua ja raesokeria!
Paista noin 180 asteessa kunnes pinta on kauniin ruskea.

Nami! Lämpöiset korvapuustit vedin juuri ulos uunista kun miehet saapuivat treeneistä. Eteisestä jo kuulin pikkumiehen hihkuvan "täällä tuoksuu pulla"....ja äkkiä maitoa laseihin ja korvapuustien kimppuun.
Tästä pienestä taikinasta jäi vielä huomisellekin ja sain myös vähän pakkaseenkin.

Eilen illalla taivas oli upean pinkki sekä violettinen. Oli pakko napata parvekkeelta kuva!

Kynttiläkausi on myös alkanut jo aika päivää sitten :). Järvenpääläisestä Villa Onnelista löysin keittiööni juuri sopivan juustoraastinlyhdyn, jossa aukot ovat sydämiä. Ihana!

Tästä voi pian joulun odotus alkaa...vaikka ensin juhlitaan Halloweenia!

Ihanaa lauantaita <3

Helpot chiliset tonnikalapasteijat

Viime vappuna ystäväni yllätti meidät superhyvillä, juuri sopivaa kicksiä sisältävillä pasteijoilla. Ja aah niin ihania skumpan kera...ja viimeisestä pasteijasta käytiin kisa kuka sen sai syödä :). Älä kysy kuka sen sai, en muista enää :).

Anyway, ystäväni oli napannut reseptin jostain reseptilehdykästä enkä muista menikö se näin mutta tämä on sitten oma versioni.

Näitä chilisiä tonnikalapasteijoita paistoin töihin muutama viikko sitten sekä eilen blogivieraalleni Cebicin Hannalle vain sitten illalla muistaakseni että Hanna on allerginen kalalle...nooh meidän ilta vierähti pikkutunneille ihan ilman pasteijotakin :). Vein tänään töihin pasteijat ja toivottavasti ne maistuivat naisille!

Ja tätä reseptiä on kyselty, joten olkaapas hyvä!

• voitaikina levyjä paketti
• kananmuna voiteluun

Täyte:

• paketti maustamatonta Philadelphia-tuorejuustoa
• purkki tonnikalaa chilikastikkeessa (itse ostin purkin Pirkkaa)

Levitä voitaikinalevyt sulamaan. Leikkaa sulaneet levyt poikittain kahtia ihan just kuin tekisit joulutorttuja.

Sekoita keskenään purkki tonnikalaa chilikastikkeessa sekä tuorejuusto tahnaksi.

Levitä ruokalusikallinen tahnaa voitaikinapalan päälle ja nosta vastakkaiset kulmat yhteen sekä nipistä kiinni. Pasteijasta tulee veneen muotoinen.

Voitele kananmunalla ja paista noin 200 asteessa kunnes pinta saa väriä.

---

Pasteijat maistuvat parhaalta puoli lämpöisinä kuohuvan, siiderin tai oluen kera. Ihana pieni polte saa makunystyrät heräämään. Tarjoa siis alkupalana juhlissa tai pikkusuolaisena illanistujaisissa!

Ja muistathan käydä antamassa äänesi minun Makuparille Pauligin kisassa! Sinä voit voittaa hemmotteluviikonlopun Kämpissä & Chez Dominiquessa ja jos olisin 10 parhaan joukossa niin saisin mahdollisuuden päästä herkuttelemaan Nomaan. Kiitän äänestäsi ja jo äänestäneille!

Tuhdit iltapalaleivät

Näin syksyn tullen on illalla ihana käpertyä peiton alle katsomaan hyvää leffaa ja siihen kylkeen tarvitsee myös joskus vähän tuhdimpaa herkkua.
Taannoin muistelin, että teimme kotitaloustunnilla pieninä lämpöisiä leipiä joiden päälle lapoimme juusto-kananmunaseosta. Tämä mielessä lähdin kokeilemaan ja hyviähän näistä tuli.

Voisin kuvitella syöväni näitä myös syys- tai talvi-illan pimetessä mökillä kynttilöiden ja takkatulen loimussa reippailupäivän päätteeksi, nam! Näen niin jo itseni mökillä...kun vaan mökki olisi jo valmis...

Tarjoilisin leivän per nenä, kylkeen ison kasan vihersasalaattia vähän keventämään ja lasin hyvää punaviinia. Jos kevennys ei kiinnosta niin unohda se salaatti ja haukkaa leipää :)

Tuhdit iltapalaleivät:

• vaaleaa, tiivistä leipää siivuina (esim. maalaisleipä)
• kostutukseen Frank's Red Hot soossia

Täytteeksi:

Täytteeksi sopii periaatteesa mikä vaan, vähän kuin pizzaa täyttäisi mutta minä laitoin

• ohuen ohutta herkkupalvikinkkua pikku paloiksi kuutoituna
• Aura-juustoa muruna
• punasipulia hakattuna
• ananaspaloja
• majoneesia
• suolaa
• mustapippuria

Sekoita täyttteen aineet ja lisää majoneesia vain sen verran, että se sitoo täytteen ainekset toisiinsa.

Juusto-kananmunaseos:

• kananmunaa (1 riittää kahden leivän päällysteeksi)
• vahvaa juustoraastetta (esim. Emmental)

Sekoita juustoraaste ja kananmuna keskenään kunnolla sekoittaen.

En käyttänyt tähän enää itse mausteita koska Emmental on aika suolaista ja maustoin täytteen jossa Aura-juusto tuo myös suolaisuutta.
Suolan kanssa kannattaa ollakin tarkkana, sitä kun ei pois saa!

Valmista täytteet ja ripottele leipien pinnalle Frank's Red Hot-soossia maun mukaan. Soossi tuo ihanan kicksin leipiin!

Levitä täyte leipien päälle ja lapa päälle juusto-kananmunaseos.

Paista noin 200 asteessa kunnes leipien pinta on saanut kauniin kullan keltaisen värin.

On muuten ihania jääkylmän sinisen maidonkin kera ja sopiihan nämä alkupaloiksikin sekä sunnuntain aamupalaksi :).

Ja heti tuli mieleen, että ihanan täyteläinen cheddar-juusto sopisi loistavasti näihin...seuraavaksi kokeiluun...Ihanaa sunnuntaita kaikille lukijoille!

Omenakääretorttu

Niin kuin on tullut jo tässä mainittua useaan otteeseen niin omppuja tuli tänä syksynä siihen malliin että niitä onkin sitten upotettu leivonnaisiin, ruokiin, pakkaseen siivuja ja hilloihin sekä soseeksi.

Löysin kuitenkin pakkasesta vielä anopin tekemän omppusosepussin ja sen tuuppasin kääretortun sisään. Ja lisäämäni kaneli pohjataikinaan antoi ihanan säväyksen ja maistui mukavasti.
Pohdinkin kääretorttua leipoessa että kääretorttu on yksi suosikkileivonnaisistani! Pitäisikin leipoa useammin.

Anteeksi, kuva on supersurkea...töissä kiireessä ja pimeässä kuvattu enkä tomusokeriakaan ehtinyt töpsäyttää pinnalle muista koristeista nyt puhumattakaan. Maku on tärkein ja minä ainaskin tykkäsin :).

Omenakääretorttu:

Pohja:

• 4 kananmunaa
• 1 dl sokeria
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1 dl perunajauhoa
• 1 tl leivinjauhetta
• 2 tl kanelia

Vaahdota kananmunat ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi. Yhdistä leivinjauhe muihin jauhoihin ja sekoita varovasti muna-sokerivaahtoon. Lisää joukkoon kaneli.

Levitä leivinpaperilla vuorattuun uunipeltiin ja paista kauniin ruskeaksi noin 225 asteessa.

Sirottele leivinpaperin päälle hienoa sokeria ja kumoa pohja varovasti päälle. Peitä pohja leivinliinalla ja anna jäähtyä.

Täyte:

• 1 prk omena-kanelirahkaa
• omenasosetta

Levitä jäähtyneen pohjan päälle omena-kanelirahka ja sen päälle omenasose.
Kääri kääretorttu rullalle ja anna hetki vetäytyä.

Kääretorttu maistui töissä kuvaustauolla sekä myös kotona kahvin kera. Taidankin leipasta pian seuraavan kääriksen....mielessä onkin yksi klassikko!

Ja hei muistakaahan, että Pauligin sivuilla Makupari -reseptini taistelee pääsystä kymmenen parhaan joukkoon eli äkkiä äänestämään!

Täydellinen Makupari: Brownies ja kahvikermavaahto & Paulig Parisien

Sain taannoin kutsun Pauligin Makupari-kilpailuun jossa piti loihtia herkku oma valintaisen kahvin kaveriksi.
Saimme ison laatikon kahveja ja oma suosikkini löytyi heti. Paulig Parisien.

Kirjoitinkin taustaa reseptille:
" Kun sain Pauligin paketin täynnä toinen toistaan huumaavampia kahveja silmiini osui heti Parisien –kahvi. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä!

Mieleeni tulvahtivat muistot ja maut Pariisin lomalta. Uppouduin hetkeksi muistelemaan tuoreen croisantin tuoksua ja leivosten herkullista makua. Tiesin heti, että minä teen Makuparin Café au lait –kahville.

Halusin leipoa jotain syntisen hyvää pitkän maitokahvin Makupariksi ja pitkän harkinnan jälkeen päädyin täyteläiseen brownies -leivonnaiseen. Syvän suklaan maku pehmentyy kahvilla maustettuun kermaan ja pieni leivos on ihana nauttia kiireettömästi maitokahvia lipitellen ja elämää haaveillen.

Voisin kuvitella itseni Pariisin kaduille nauttimaan browniesia kahvikerman ja maitokahvin kera! "

Jos haluat voittaa ylellisen viikonlopun Kämpissä sekä herkkuhetken Chez Dominiquessa niin kipi-kapi äänestämään reseptini 10 parhaan joukkoon Pauligin sivuille! Sivuilta löytyy myös reseptini.

Oli hauskaa myös huomata, että moni idea mikä kävi omassa mielessä oli kanssakilpailijoiden osalta toteutettu. Ihanan näköisiä herkkuja kisa täynnä, jännäksi menee :).

Kiitän ja niiaan tässä vaiheessa :). Ihanaa viikonloppua.

Mehevä omenainen kahvikakku

Meillä oli töissä tiistaina kuvauspäivä. Jenni tuli kuvaamaan meille tarpeellisia tuotekuvia uusiin juttuihin sekä fiiliskuvia myymälästä. Oli ihanaa seurata kuinka ammattilainen kuvaa ja jospa joskus pääsisi vielä oppiin kun ei tämä oma kuvaaminen ole sieltä parhaasta päästä. Mutta siitä haaveillessa :).

Halusin leipoa pitkälle päivälle herkkuja ja teinkin lounaaksi kana-pasta-juustosalaattia (ohjetta tulossa kun sitä ei täältä löytynytkään!) luotto-ohjeellani, tonnikala-chilipasteijoita, omenaista kääretorttua ja tätä mehevää omenaista kahvikakkua. Omenaa oli siis tarjolla kun sitä riittää omasta puusta! Vielä pitäisi lopuista tehdä jotain...kun vaan keksisi mutta ompahan talveksi omppua jos jonkinlaisessa muodossa.
Ohjeeseen sain perusidean Siiliparatiisista mutta muokkasin tietenkin ohjetta, as always :).

Mehevä omenainen kahvikakku:

• 300 g voita
• 3 dl fariinisokeria
• 6 kananmunaa
• 8 dl vehnäjauhoja (Anni Helena)
• 3 tl leivinjauhetta
• 2 tl soodaa
• 3 tl vaniljasokeria
• 2 tl kanelia
• 1 rkl kardemummaa
• 1 purkki omena-kanelirahkaa
• 3 isoa raastettua, kirpeää omenaa (Granny Smith)
• 1 dl kuohukermaa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen hyvin sekoittaen.
Sekoita keskenään kaikki kuivat aineet ja siivilöi ne taikinaan. Lisää myös rahka, raastettu omena sekä kuohukerma.
Sekoita nuolijalla tasaiseksi taikinaksi.

Käytä taikinaan oman puusi omenoita, jos ne ovat kirpeitä! Muutoin Granny Smith -lajike toimii hyvin.

Kaada taikina voideltuun (en jauhoittanut vuokaa ja hyvin irtosi!) Nordic Ware:n Kugelhopf vuokaan tai vastaavan kokoiseen ja paista kiertoilmauunissa 175 asteessa noin 50-60 minuuttia. Kokeile välillä cocktail-tikulla kakun kypsyyttä.
Jos pinta alkaa saada väriä liikaa niin laita taiteltu leivinpaperi päälle niin kakku kypsyy sisältä muttei saa väriä enempää.

Anna kakun levähtää vartti ja kumoa.

Nämä Nordic Ware:n vuokiin leivotut kahvikakut on tosi runsaita! Vaikka töissä herkuteltiin niin kotiinkin jäi palanen joka maistui niin kotiväelle kuin pikkumiehen ystäville.

Vinkki! Herkulliset ja näyttävät kahvikakut sopivat juhlapöytään vuoden ympäri, nami! Kun tarjoat kahvikakkua juhlissa niin sihtaa pinnalle tomusokeria.

Omena-aiolia ja nieriää

Meillä pyritään syömään vähintään kaksi kertaa viikossa kalaa ja koko perheen herkku on tuore nieriä. Tänään lähikaupassa oli kalatiskissä niin hyvän näköistä nieriää, että pakkohan sitä oli iso file napata mukaan.

Päätin tehdä kylkeen kermavalkosipuliperunoita mutta kastiketta jäin miettimään. Itse kun tykkään kastikkeista!
Olin taannoin tehnyt siiderikanan kanssa omena-aiolia ja hoksasin, että sehän sopisi loistavasti myös kalan kanssa. Tällä kertaa en ostanut kirpsakoita vihreitä omppuja vaan käytin oman puun omenoita. Tänään myös oikaisin ja käytin purkkimajoneesia mutta jos on aikaa niin tee ihmeessä itse!

Omena-aioli:

• 1 iso kirpeä omena (esim. Granny Smith) raastettuna
• Hellmans'n majoneesia
• 1/4 sitruunan mehu
• 2 valkosipulin kynttä
• suolaa
• mustapippuria

Sekoita raastetun omenan joukkoon majoneesia kunnes saat napakan tahnan. Majoneesi on sitovana aineena joten sitä ei saa olla liikaa.
Mausta sitruunan mehulla, puristetuilla valkosipulin kynsillä, suolalla ja pippurilla. Tarkista maku.

Anna maustua jääkaapissa mielellään yön yli.

Tarjoile omena-aiolia kanan tai kalan kera.
Jotain vihreää tai väriä tämän päivän dinner kyllä vaati mutta salaattitarpeita ei ollutkaan tarpeeksi niin jäi vähän valjuksi annos. Mutta viimeistä murua myöten nieriä syötiin ja kaikki olivat tyytyväisiä.

Meillä muuten kalan paistaa ja maustaa aina mies. Ja joka kerta maku on loistava! Pikkumieskin kysyi, että ethän äiti sinä paista kalaa?....jep, jep :).

Tänään ihanalla dinnerillä nautittiin Gentil "Hugel" valkkaria. Sopii aivan loistavasti kalan kanssa ja kokeilepas Aura-juuston kaverina, nami!

Seuraavaksi bloggausta illan jälkkäristä...omenaista sekin :)

Kastike tuoreista kanttarelleista

Meidän taloudessa muutetaan ja tehdään remonttia koko heinä- ja elokuu. Vielä on onneksi käytössä vanhan kodin keittiö.
Viikon päästä pitääkin sitten kokkailla vain grillin kera, yhdellä kaasulla toimivalla keittotasolla ja ilman uunia. Mikroakaan meillä ei ole ellei asuntovaunurouvasta sitten lainata.
Minua nämä ei häiritse mutta miten selvitä kuutisen viikkoa ilman jääpalakonetta?? ...jäänee nähtäväksi!

Mies rakastaa sieniä, kaikessa muodossa. Päätinkin valmistaa pihvin kastikkeeksi helpon kanttarellisoossin tuoreista kanttarelleista.

Kanttarellisoossi (ahmatille annos tai kaksi pieniruokaisemmille) :

• kanttarellituorejuustoa 1/2 rasiaa
• 10 %:n ruokakermaa noin 2 dl
• suolaa myllystä
• tuoreita kanttarelleja pari kourallista (siivilöi)

Kuumenna pienessä kattilassa tuorejuusto sekä ruokakerma. Anna poreilla hetki ja lisää suolaa maun mukaan. Tarkista maku.
Säädä lämpö mahdollisimman pienelle ja juuri ennen kuin pihvit ovat valmiita lisää kokonaiset kanttarellit ja anna hetken lämmitä.
Annostele pihvien päälle.

Kesän paras mansikkakakku

Minä leivon kesän ensimmäisen mansikkakakun aina Juhannuksena, tuoreista suomalaisista mansikoista. Tänä vuonna tosin otin varaslähdön mökillä jo aiemmin mutta mansikkoina taisi olla hollantilaisia. Suomalaiset mansikat kruunasivat tämän kakun Juhannuksena.

Paistan pohjan aina samalla reseptillä ja täytteiksi en hyväksy muuta kuin kermavaahtoa ja mansikoita. Se on se kesän paras mansikkakakku.

Kakkupohja:

• kananmunia
• sokeria
• vehnäjauhoja
• 1 tl leivinjauhetta

Minä mittaan kuivat aineet aina Kartio-laseihin. Saman verran kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja..
Meidän kolmen hengen poppoolle teen aina kolmen kananmunan kakun, siitä riittää 2-3 palaa per napa kakkunälästä riippuen.

Vaahdota sokeri ja kananmunat kovaksi vaahdoksi. Siivilöi joukkooon jauhot & leivinjauhe. Kaada voideltuun & jauhotettuun kakkuvuokaan (kolmen munan pohjan paistan 1,5 litran alumiinisessa kakkuvuossa jonka halkaisija noin 19 cm).
Paista noin 180 asteessa kypsäksi.

Täyte ja kostutus:

• kostukkeeksi maitoa vaniljasokerilla tai limua tai mansikkalikööriä & sitruunalimua
• suomalaisia mansikoita
• sokeria
• vispikermaa

Leikkaa kakku kolmeen osaan ja kostuta mieleiselläsi kostukkeella. Ennen pikkumiestä kostutin kakun aina mansikkaliköörin ja sitruunalimun seoksella mutta nyt yleensä sitruunalimulla tai maidolla johon sekoitan vaniljasokeria.

Viipaloi väleihin mansikoita ja lisää vaahdotettua kermaa joka on maustettu sokerilla.

Kuorruta kakku vapaasti palettiveitsen avulla kermavaahdolla ja lisää päälle kokonaisia mansikoita.

Kun teen mansikkakakun vain omalle poppoolle en jaksa panostaa ulkonäköön ollenkaan :). Heittelen kerman päälle ja siloitan sen minkä jaksan palettiveitsellä. Mansikanmöllykät päälle ja hetkeksi tekeytymään jääkaappiin.
Tarkkasilmäinen ehkä huomaa, että tässä kakussa nyt Juhannuksena kerma meni hieman yli....hups! Unohdin fiiliksissäni vispikerman vähän turhan pitkäksi aikaa yleiskoneeseen mutta eipä se onneksi makuun vaikuttanut. Sattuuhan näitä :)

Jos kesävieraita on tulossa tai juhlat edessä, panostan myös koristeluun enemmän. Mutta kesän mansikkakakku ei mielestäni ihmeitä vaadi. Yksinkertaisuus on kaunista.

Ja pitäähän perheen prinsessankin saada osansa, meidän Pennoroinen osaa kyllä pitää puolensa.

Meillä mansikkakakkua syödään kyllä ahkeraan ja mökillekin on helppo paistaa pohja mukaan. Se kun säilyy huoneenlämmössä ja voi täyttää sitten kun siltä tuntuu.

Kesä = mansikkakakku! Ihanaa mansikkakakkukesää kaikille lukijoille :)

Kesän lohikeitto

Meillä mökkiprojekti jatkuu jo kolmatta kesää, viime kesä oli toki onneton kun asuimme ja reissasimme kahta maata mutta tänä kesänä projekti käynnistyi kunnolla Eurooppa-turneen jälkeen.
Ja milloinkas muutoin kun Juhannuksena hommaa riitti!

Pienoinen haaste mökillä on tällä hetkellä sapuskan laitto. Meillä on käytössä yksi jääkaappi, jonne mahtuu ehkä vajaan kahden päivän ruoat, juomia ollaan kaivettu hiekkamonttuun kylmään. Lämmön lähteenä on kaksi kaasuliettä asuntovaunurouvassa sekä nuotio.

Joulupukki muisti meitä tosin nuotion kylkeen sopivalla, toivomallamme loistavalla grillaustasolla, jonka otimme käyttöön. Nuotiolla grillaus helpottui huomattavasti mutta kaikkeen nuotiokaan ei vosi. Varsinkaan kun en halunnut sotkea nokeen näitä uusia Hackmannin kesäkattiloita jotka oli pakko käydä hakemassa hieman salaa Järvenpään Iittalan myymälästä. Onneksi MyIiittalan tilillä oli 20 €:n etuseteli ja vielä isompi kattila kantistarjouksessa...silti kauppaan hurahti kasa kymppejä mutta tarpeeseen tuli ja pitäähän mökillä olla asianmukaiset astiat.

Ajatus- ja ideanystyröitä saa toden teolla hieroskella mökkiviikonlopun lähetessä kun mietin ruokalistaa. Osan ruoasta pakkaan kotoa jääkaapista mukaan ja osan ostan mm. Heilasta matkan varrelta tai Pertunmaan pikkukaupoista. Olen alkanut välttämään ketjuhuoltamoja ja viimeksi paluumatkalla bongasimme Pertunmaalta uuden kahvila-ravintolan Wanha Roopetti, joka yllätti ystävällisellä palvelulla Juhannuspäivänä sekä ihanilla herkuilla. Mieltä jäi kaivamaan mimmoisia pizzoja emännät olisivat pyöräyttäneet ja miehen mieltä jäi kutkuttamaan kalaburgeri. Nooh, ensi kerralla taatusti pysähdytään uudelleen!

Mutta se lohikeitto.
Itse en ole niin hirveästi kalan perään, sitä on tullut syötyä pikkulikkana Namsenin ja Tenon jokivarrella ihan riittämiin. Lohi kuitenkin maistuu aina, joten päätin yllättää miehet ja pyöräyttää lohikeiton uuteen kattilaan.

Ostin tietenkin sarjaan kuuluvan lävikön vai siiviläksikö sitä kutsutaan? Siinä on hyvä ja helppo huuhdella potut ja muut vihannekset mökkirannassa.

Tämän lohikeiton tein fiilispohjalta, maistelemalla makuja. En siis anna tiettyjä raaka-ainemääriä kun toinen tykkää keitosta jossa on enemmän lientä ja toinen vähemmästä. Tee siis oman makusi mukaan ja maistele rohkeasti!

Kesän lohikeitto:

• kalalientä tai vettä & kasvis-/kalaliemikuutio
• uusia pottuja
• tuoreita porkkanoita
• lanttua
• kevätsipulia
• lohikuutioita (mielellään tuoretta mutta pakastekuutiokin toimii)
• maustepippureita
• laakerinlehtiä
• valkoviiniä
• kuohukermaa
• voita
• tuoretta tilliä
• suolaa

Minulla ei ollut nyt itsekeitettyä kalalientä joten kaadoin kattilaan vettä ja lisäsin yhden kasvisliemikuution sekä maustepippurit & laakerinlehdet. Anna liemen kuumentua.

Lisää joukkoon kuutioidut potut, porkkanat ja lanttu.
Anna kypsyä kunnes ovat haarukalla kokeillen vielä hieman kovia.

Lisää joukkoon lohikuutiot sekä sipuli suikaloituna/renkaina.

Kun lohikuutiot ovat lähes kypsiä, lisää valkoviiniä ja voita maun mukaan sekä tuore tilli. Anna poreilla hetki ja mausta suolalla.
Maistele ja tarkista maku!

Tähän keittoon en saanut tuoretta lohta ja pakastealtaastakin lohikuutiot oli loppu enkä jaksanut lähteä toiseen kauppaan. Päätin kokeilla kalahyllystä kylmäsavustettuja lohikuutioita joiden pakkauksen mukaan piti soveltua myös keittoon. En kyllä suosittele. Kuutioit jäivät epämiellyttäviksi purra vaikka miten niitä keittelin ja pinta oli omituisen näköinen.
Näin jälkeenpäin, olisi pitänyt mennä sinne toiseen kauppaan.

Keitto kuitenkin maistui kaikille tuoreen ruisleivän ja juuston kera!
Vinkki! Minä ja mies lisäsimme vielä smetana-silmän keittoon kruunuksi.

Keiton kaveriksi sopi Alkosta bongaamani uutuus, Lindemansin Early Harvest valkoviini jossa on vähemmän alkoholia kuin perusvalkkarissa. Oikein kylmänä se maistui taivaalliselta keiton kaverina ja sopi hyvin puuhakkaaseen Juhannuksen viettoon!

Meidän mökkirannasta ei ole paljoa kalaa saatu mutta niitä on, se on varma. Lintuja ja lintupesueita vierailee rannassamme joka päivä joutsenista lähtien. Tätä ahkeraa sukeltajaa veikkasimme tukkasotkaksi mutta varmuutta ei ole. Jos joku osaisi kuvan perusteella kertoa?
Kaksikko suklasi tovin kivilaituriamme ympäriinsä, joten pikkukaloja ja pieneliöitä löytynee...sitä isoa ahventa odotellessa :)

Vadelmapiirakka kauramurulla

Toissailtana alkoi tekemään mieli jotain lämpöistä piirakkaa ja vaniljasoossia. Olin kuitenkin istunut jo päivän terassilla enkä millään jaksanut aloittaa mitään muna&sokeri -vaahdotusrumbaa.
Muistinkin, että olin joskus tehnyt yllärivieraille pikaisen piirakan vain sekoittamalla pohjan ainekset. Ja täältä blogin kätköistähän se resepti löytyi, tuunasin tietenkin taas hieman sen mukaan mitä sattui jääkaapissa olemaan :).

Vadelmapiirakka kauramurulla:

Pohja

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 2 rkl vaniljasokeria
• reipas 1 dl pullomargariinia
• 1 kananmuna
• pieni purkki vaniljajogurttia (esim. Valion Olo-jogurttia)

Täyte ja kauramuru

• vadelmia
• 2 dl kaurahiutaleita
• vajaa desi dl fariinisokeria
• 0,5 dl pullomargariinia

Sekoita kaikki pohjan ainekset nuolijalla sekaisin. Kaada voideltuun vuokaan.

Lisää pinnalle vadelmia.

Sekoita kauramurun ainekset keskenään sormin ja ripottele piirakan pinnalle.

Paista kiertoilmassa noin 200 asteessa kunnes piirakka on kypsä. Kokeile välillä cocktailtikulla kypsyyttä.

Nauti lämpöisenä vaniljakastikkeen kera.

Vinkki! Tämän piirakan valmistat helposti vartissa, jos yllätysvieraat saapuvat ja puuhaat sen lähes "näkymättömästi" vieraiden kanssa seurustellen.
Käytä piirakkaan nyt viimoiset pakastemarjat ja kokeile esim. tuoretta raparperia!

Olive Garden's Garlic-Herb Chicken con Broccoli - Kanaa ja parsakaalia valkosipulisoossissa

Kun asuimme Glens Fallsissa Yhdysvalloissa 2000-luvun taitteessa rakastuin Italialaiseen ravintolaketjuun  Olive Garden. Olen varmasti kirjoittanut kyseisestä ravintolasta jo vaikka kuinka ja monta kertaa mutta aina kun Jenkkeissä käymme, on pakko käydä Olive Gardenissa. Jostain syystä Kanadassa ei Olive Gardenia ole?...kumpa rantautuisi joskus edes Eurooppaan!
No sitä odotellessa. Ravintola tarjoaa talon salaatin & leipätikut alkuun veloituksetta ja empä ole kyllä missään saanut a) niin hyvän alkusalaatin taikka b) niin ihania leipätikkuja.
Alkusalaattia en ole vielä kokeillut valmistaa itse mutta leipätikkuja on tullut tehtyä useamman kerran. Eivät ne samanveroisia ole kuin itse ravintolassa mutta hyviä kuitenkin! Ja tuota alkusalaattia on pakko yrittää varioida joku päivä.

Suosikkiannokseni on aina ollut Garlic-Herb Chicken con Broccoli, jossa on orecchiette-pastaa kermaisessa valkosipulisoossissa parsakaalin ja kanan fileen kera. Kanan file on annoksessa kokonainen ja leivitetty kevyesti. Taivaallista!

Pitkään olen tätä halunnut kotona valmistaa mutta  kun tuota pastaa en ole löytänyt mistään. Ihan vasta piipahdin pitkästä aikaa Jumbossa Stockan Herkussa ja kappas, sieltähän se löytyi! Pasta on hauskasti kuppimaisen muotoista ja keittyessä "kupit" vähän tarttuvat toisiinsa mutta imevät sisäänsä & väliin kastiketta ja näiden kombinaatio on minusta se ihana juju!
Itse en ainakaan tällä kertaa leivittänyt kananfilettä vaan kuutioin paistetun fileen pastan & soossin joukkoon ja oli lähes yhtä hyvää :)

Tästä annoksesta saat 2-4 annosta, riippuen syöjien nälästä :)

Olive Garden's Garlic-Herb Chicken con Broccoli - Kanaa ja parsakaalia valkosipulisoossissa:

•  1/3 pussia (pussissa 500g) orrechiette-pastaa
• 4 broikun filettä
• parsakaalin nuppuja maun mukaan
• 90 g voita
• vajaa 4 dl 10%:n ruokakermaa
• 1,5 dl parmesania raastettuna
• 3 valkosipulin kynttä puristettuna
• mustapippuria
• suolaa
• vaaleaa Maizenaa tarvittaessa

Paista broikun fileet pannulla nesteen kanssa kypsiksi = ota väri broikkuihin pintaan molemmin puolin kuumalla pannulla ja lisää vettä/vichyä/alkoholitonta siideriä/omppumehua tms. ja anna poreilla hiljaisella lämmöllä kypsäksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Näin saat ihanan meheviä fileitä!
Mausta suolalla.
Anna vähän jäähtyä ja kuutioi broikku noin 2x2 cm kuutioiksi.

Keitä pasta suolavedessä al denteksi ja siivilöi.

Keitä parsakaalin nuput suolavedessä al denteksi ja siivilöi.

Lisää kasariin voi, ruokakerma ja puristettu valkosipuli.
Kuumenna kiehuvaksi, anna poreilla hieman ja lisää raastettu parmesaani.
Anna kastikkeen poreilla miedolla lämmöllä kunnes se alkaa sakenemaan, sekoita välillä.
Mausta kastike mustapippurilla ja suolalla. Jos kastike ei sakene tarpeeksi, käytä hieman vaaleaa Maizenaa saostukseen.

Lisää joukkoon broikun palat, pasta sekä parsakaali. Nosta lämpötilaa ja anna kuumentua hetki.
Tarkista maku ja lisää tarvittaessa suolaa.

Kastike on annoksessa ns. sitova osa eli sitä ei saa olla liikaa. Muutoin annos on liian kermainen.

Annostele lautasille ja raasta pinnalle tuoretta parmesaania.

Nauti hyvässä seurassa punaviinilasin kera.

Pakko myöntää, että kyllä tämä annos oli hyvin lähellä alkuperäistä, suosittelen kokeilemaan!

Lihis lenkillä

Taannoisella Kajaanin reissulla jäi harmittamaan kun oli niin kiire ja synttäriherkkuja alla, että en ehtinyt käymään grillillä! Traditiomme on, että joko Mantan tai Purolan grillillä on kerran käytävä. Herkutellaan joko lihiksillä, makkaraperunoilla tai täyslihaburgereilla. Molemmat näistä grilleistä ovat hyviä ja pennusta asti näissä on käyty kunnon grillimätöt hakemassa tai baari-illan jälkeen syömässä :). Tosin vuosikymmeniä sitten myös Bärämäts ja Autogrilli kisasivat Kajaanin grillikuninkuudesta mutta molemmat taitavat olla jo kuopattu. Oi niitä aikoja!

Täällä etelässä en "kunnon grillille" ole löytänyt. Tuossa Tuusulanväylän varrella joku grilli tönöttää mutta vuosien takainen kokeilu oli niin jäätävä, että empä ole toista kertaa uskaltanut vaikka työkaverit vakuuttavat paikan suosiota...mutta onko he saaneet "kunnon grillimättöä" mietin minä :).

Anyway....koko tämän viikon on ollut kurkku niin kipeä etten ole juuri mitään saanut syödäkseni mutta tänään tilanne tuntui kääntyvän voiton puolelle. Samaten varmaan puoli vuotta olen haaveillut lihiksestä, semmoisesta pulleasta herkusta ja tietenkin lisukkeeksi voissa paistetut HK:n lenkkisiivut...uuh! Aikasta retromeininkiä.
Tuumasta toimeen!

Lihis lenkillä:

• kaupasta pullea lihapiirakka tai paista itse
• HK:n sinistä lenkkiä
• tomaatin siivuja
• kurkun siivuja
• salaattia
• tuoretta sipulia hakattuna
• tuoretta valkosipulia puristettuna
• valkosipuli majoneesia
• hampparikastiketta
• sinappia

Siivuta kaikki rehut.
Halkaise lihis ja höyrytä se vesihauteessa, näin saat pehmeän ja kuuman.
Paista lenkin siivut voissa.

Täytä komeus ja nauti heti ison maitolasin kera!

Miten te lukijat syötte lihikset ja mistä löytää Suomen parhaan grillin?

PS. oli hyvää mutta pakko tunnustaa, että puolet jäi syömättä....nyt voi taas odotella ensi vuoteen kun tätä mättöä tekee mieli. Pennoroiselle onneksi upposi hyvin loput :).

Zabaglione

Zabaglione on italialainen klassikkojälkkäri tai jälkkärikastike, miten sen nyt jokainen tulkitsee. Yleensä tämä herkku tarjoillaan hedelmien ja marjojen kera.
Tämä on yksi niistä klassikoista, joita ravintolakoulussa tehtiin ja jotka porautuivat mieleen...klassikoilla kun helposti pudottaa illallisvieraan, koska eihän näitä normiarjessa jaksa tehdä.  Ja toisaalta, klassikot ovat yksinkertaisia ja siinäpä se salaisuus.

Pääsiäisenä tarjoilin Zabaglionea tai Zabaionea tai sabayonkastiketta miten sitä nyt haluaa kutsua, tuoreiden mansikoiden ja viinirypäleiden kera. Tipahdin itsenkin :).
Ja itse asiassa, pitäisi kaivaa esiin ravintolakoulun kansio ja aloittaa kokkaamaan klassikoita vähän niinkuin Julie & Julia tyyliin.

Zabaglione:

• 3 keltuaista
• 75 g sokeria
• noin 1,5 dl marsalaviiniä

Vaahdota keltuaiset ja sokeri kuohkeaksi vaahdoksi teräskulhossa.
Nosta kulho vesihauteeseen ja lisää joukkoon marsalaviini. Vatkaa seosta voimakkaasti kunnes se sakenee, noin 6-10 minuuttia.

Tarjoile hedelmien & marjojen kera heti.

Tämä näyttävä jälkiruoka valmistuu suht nopsaan ja ei ole ällömakea, suosittelen kokeilemaan.

Ja huom, säästä kananmunien valkuaiset! Ne säilyvät hyvänä pari viikkoa jääkaapissa....postaan pian reseptin mihin ne voit käyttää ellet tuuppaa niitä seuraavan aamun munakkaaseen :).