torstaina, lokakuuta 31, 2013

Syksyn ensimmäiset kakkumessut

Joka syksyiseen tapaan lähdin jälleen ihan itsekseni kakkumessuilemaan Englantiin.
Varasin myös hieman extra-aikaa shoppailulle ja ihan vaan yksin oloon josta olenkin postaillut jo aiemmin täällä.
Ja heti alkuun pahoitteluni, kuvat on otettu iPhonella joten eivät ole ihan parasta laatua.

Viime vuotisesta lippustressistä viisastuneena pyysin päämieheltä liput ja hotellinkin varasin lähes samasta korttelista messukeskuksen läheltä. Söin hyvän aamupalan ja suuntasin ihastelemaan alan uusia tuulia sekä tapaamaan tietenkin päämiehiä.

Jokaisella messulla on aina omat kakkukilpailunsa, niin näissäkin oli. Tässäpä maistiaisia.

Tunnetuimmat kakkutaiteilijat ovat tietenkin omilla ständeillään esillä.
Ja kisaa käydään myös ihanilla teemakattauksilla herkkuineen.
Ja jokaisella valmistajan ständillä on mitä upeampia kakkuja, kuppikakkuja, koristeita jne. esillä. Tässä Blossom Sugar artin ständin showpiece.
Pitsillä tehty korsetti...huh-huh mikä homma!
Tämä sokerimassateos sai kyllä alahuulen viimeistään loksahtamaan paikoiltaan. Kuva ei tuo tälle oikeutta, aivan uskomaton!
Tulihan niitä kakkuja ja muita ihanuuksia kuvattua luvattoman paljon :).

Messupäivät ovat kyllä ihania mutta raskaita. Tunsin jo lähialueen vuosien varrelta joten suuntasin suosikki-italialaiseen välillä bruschetalle ja pastalle.
Ja sitten jaksoi jatkaa messuilla iltapäivän tapaamisten parissa.

Petollinen puoli joillakin messuilla on se että mukana on myös herkkujen myyjiä...
...ja pakkohan minun oli ostaa Red Velvet mini-kuppikakku. Tosin punnan hinta oli vähän suolainen mutta toisaalta, en ole koskaan maistanut yhtä hyvää kuppikakkua. Kumpa oisin saanut reseptin :).

Hotlalle illaksi piti napata mukaan pari vaahtokarkkia, slurps!
Nämä vähän muhkeammat kuppikakut vai olisiko nämä jo minikakkuja, oli pakko jättää väliin.
Samaten jättimarengit...vaikka mieltä jäi kaivelemaan.
Kappas, pöllöjä!
Huh! Koko päivä vierähti messuillen, tuttuja tavaten ja uusia suhteita luoden.

Illalla en jaksanut enää jutella kenenkään kanssa vaan päätin mennä dinnerille ihan itsekseen lähi intilaiseen. Thali annos oli loistava naan-leivän kera ja kipitimpä suoraan hotelille unille. Okei, söin mä sen vaahtokarkin :)
Lento kotiin päin lähti vasta illalla joten pakkailin rauhassa ja suuntasin Balansiin jälleen aamupalalle.
Onneksi olikin aikaa kun yllättäen jälleen, viime vuoden tapaan, nopein undeground Paddingtonille oli kiinni joten jouduin vähän kiertelemään.

Lentokentällä olin jo yli kolmea tuntia ennen boardingiä kun halusin tehdä töitä. Loungessa ei monestikaan ole mitään hääppöistä joten tuttu italialainen houkutteli.
Peruspizzaa nassuun ja loungeen töihin.
Ja loungessa olikin tarjolla juurikin arvaten juustoja, leipää, jotain soppaa, hedelmiä ja juomia. Yksinään niillä en olisi jaksanut yömyöhään joten pizza oli juurikin sopiva. Tottakai oletukseni oli myös että lentokonesapuska olisi onnetonta vaan kappas.

Lentoemo tuuppasi boksin eteen ja mmm...sopivan tuliset kanawrapit. On varmaan parasta lentokonesapuskaa mitä olen koskaan syönyt. Okei, muutaman kerran olen saanut upgreidauksen businekseen mutta sitä ei voikaan verrata normipaikkojen sapuskaan.
Koko kotimatka vierähti koneen äärellä tehden töitä. Tällä kertaa kotiin siivitti brittisiivet :).
Syksyn kakkumessuilu jatkuu ensi viikolla, siitä myöhemmin!

keskiviikkona, lokakuuta 30, 2013

Syksyisessä Tallinnassa ja Helsingissä...pizzaa!

Jokunen aika sitten amerikkalaiset ystävämme olivat visiitillä jälleen ja rapujuhlistahan jo postailinkin. Olin varannut yhdelle päivälle yllätysreissun Tallinnaan koska he eivät olleet koskaan käyneet. Ja kuin tilauksesta koko viikonloppu oli varmasti kaunein ja aurinkoisin koko syksynä.

Ostin liput Tallinkin nopealle laivalle ja pitihän se proseccoa kippistellä, mitäs muutakaan :).
Meillä ei ollut ihmeempiä suunnitelmia Tallinnan osalta muuta kuin Merimuseo lapsille ja sitten vaan haahuilua ympäriinsä. Merimuseoon päätimme kävellä satamasta ja mikäs oli kävellessä auringon paistaessa.
Minulle Merimuseo oli pettymys, lapset ja miehet tykkäsivät kyllä koluta paikkoja. No, minä nyt en muutenkaan ole mikään "museoihminen".
Olin miettinyt lounaspaikkaa jo pitkin viikkoa ja läheinen Kalamajan alue kiinnosti lukuisine ravintoloineen. Mutta, lapsilla tuli nälkä ja toive oli pizzaa. Niinpä niin.

Otimme taksin keskustaan ja tiesin että Controventosta pitäisi saada ihan asiallisia pizzoja. Viime kertainen reissumme muutaman vuoden takaa ei ollut ehkä niin onnistunut...
...ja kyllä tällä kertaakin harjoittelijatarjoilija oli aivan hukassa. Palvelu tökki, lapsille ei voinut tehdä pizzaa bolognesekastikkeella mutta pastan kanssa sitä sai. Just.
Pizzat olivat maultaan erinomaisia mutta aivan liian pehmosia. Pari minuuttia lisää pizzauunissa olisi tehnyt ihmeitä. Minun pizzan tulinen salami oli kyllä loistavaa!
Lounaan jälkeen vaan haahuilimme ympäriinsä. Kävimme pikkuruisissa putiikeissa ja vaelsimme kohti satamaa.

Näin upeita kukkakioskeja kun saisi Suomeenkin, hintoineen päivineen!
Satamassa odottelu sujui maistuvasti viime minuutin baarissa :).
Sunnuntain huilailimme kotosalla ja pikkumiehen säbäpeleissä.

Maanantai oli vielä yhtä aurinkoinen kuin Tallinnan reissu joten suuntasimme vielä Helsingin keskustaan.
Täällä huipulla tuulee!
Jos Tallinna on kaunis niin on kyllä Helsinkikin kun muistaa välillä katsella vähän ylöspäinkin.
Espan kauppojen ikkunoista ei millään meinannut saada katsetta irti. Voisin ihan hyvin ottaa kaikki nuo Kastehelmen tuikut :)
Ja jonkin matkamuistomyymälän alakerrasta löytyi upea joulukauppa! Siellä se on ollut piilossa ja minä en ole tiennyt yhtikäs mitään.
Ja mä niin rakastan himmeleitä vaan koskaan en ole omistanut yhtään. Ehkäpä joku päivä.
Niin ja arvatkaas vaan lähtikö joulukuuseen pöllökoriste mukaan.
Ja taas pizzaa lounaaksi :) mutta vain parasta. Stockalle oli tullut Classic ja lasten ehdoilla jälleen. Kyllä, kyllä.
Poro-pizzaa puolukoilla ja minulle pepperonipizzaa.
Kyllä nämä Classicin pizzat vaan on tämän maan parhaat. Oletko maistanut?

lauantaina, lokakuuta 26, 2013

Rapujuhlat

Rapukausi alkoi 21. heinäkuuta ja päättyy ihan näillä hetkillä. Meillä ensimmäiset rapujuhlat jäivät ihan viime tippaan, pari viikkoa sitten juhlimme ystäviemme kera.
Amerikkalaiset saapuivat jälleen viikonloppuvisiitille, mikäs sen sopivampaa lokakuun hämyssä kuin juhlia jälleennäkemistä rapujen kera!

Ihanat rapulautaset hankin jo pari vuotta sitten Iittalalta, möivät loppuun sarjaa. Samaten Hackmanin rapuveitset hankin jo varmaan viitisen vuotta sitten Anttilasta alennusmyynnistä rapukauden jälkeen. 
Rekvisiittaa pöytään toin töistä ja shoppailin rapujuttuja mistä satuin löytämään.
Niin ja nuo pellavaservetit ostin jo vuosia sitten mökin läheltä, Design Pylsyltä.

Esi-alkupaloiksi tein Aura-päärynäpiiraita.

Alkuruoaksi paahdettua saaristolaisleipää sekä vuolukermaista kanttarellikeittoa. Nami!

Ja pitihän niitä Kossunapseja ottaa väliin.
Kaunokaisia.

Ja lisää sitä pohjolan lientä.

Aijai...näistä rapujuhlista tulee kyllä perinne. Aivan ihanaa herkkua ja se tunnelmahan sen fiiliksen luo. Amerikkalaiset olivat ihan ihmeissään vaikka kyllähän sielläkin rapuja syödään mutta ei näin.
Ilta oli superonnistunut...rapuja, paahtoleipää, valkosipulia, voita, Rieslingiä, Kossua, puheen sorinaa ja yhdessä oloa!
Lapsetkin söivät omat rapuleipänsä. Ei kuulemma suurinta herkkua mutta se että maistoivat, olikin se tarkoitus.

Nyt saakin odottaa seuraavaa rapuaikaa vuoden, seuraavaksi halloween!