keskiviikkona, helmikuuta 13, 2013

Martina, Järvenpää

Asuessamme Jenkeissä & Kanadassa totuin siihen että kävimme viikolla syömässä ulkona ja tietenkin myös viikonloppuisin. 
Täällä kotimaassa viikolla tulee harvemmin käytyä syömässä ulkona koska lähistöllä elikkä täällä Keski-Uusimaan alueella ei juurikaan ole kuin ketjuravintoloita tyyliin Chico's, Rosso jne. joissa ei vaan halua enää asioida. Onkin ihanaa nähdä yksi poikkeus joukossa, ketjuravintola tosin. 
Tokihan täällä on yksityisiä ravintoloita joissa mieluusti käymme mutta osa niistä on kiinni talvella ja sitten taas hintataso perus-illalliselle arkena on posketon. 

Palaan tähän Keski-Uusimaan tarjontaan erillisessä postauksessa mutta tänään kun pikkumies suuntasi kamunsa synttäreille, minä & mies kurvasimme uusittuun Martinaan, Järvenpäähän.
Minun Martina -kokemukseni ovat hmm...muistaakseni Kajaanista joskus vuosikymmeniä sitten ja sen jälkeen about 15 vuotta sitten Imatralta. Ja oih, rakastin heidän kanasalaattia!

Nyt lähin Martina on ollut siis Järvenpäässä. Järvenpään Martina toimi aiemmin yläkerrassa toimivassa ravintolatilassa mikä ei kyllä ollut houkuttelevin mahdollinen, sokkeloisuudessaan.
Päätimme vuosia sitten rohkaistua ja kokeilla, sisustus ei siis ollut mieleemme mutta ruokalistassa tykkäsin kyllä siitä että sain itse kasata annoksen; proteiini, peruna, kastike ja lisäke. Kiva idea koska monesti itse haluan vaihtaa ranskalaisten tilalle lisää vihanneksia jne.
Menu oli toimiva mutta ravintola niin vanhahtava kuin olla ja voi.

Tammikuussa päätimme suunnata dinnerille Martinaan ja kas, eipäs ravintola ollutkaan enää siellä missä ennen. Onneksi, se olikin muuttanut kulman taakse.
Okei, paikka on ehdottomasti parempi kävelykatu Jannella ja sisustus sai uuden, nykyaikaisen päivityksen. Liekö Rosson uudistus Prisma-keskukseen innoittanut ;)

No, anyway. Me ruokailimme ensi kertaa heti tammikuun alussa ja kuvat ovat sieltä....ja en sitten muistanut kuvata pääruokia enkä jälkkäriäkään.
Lasten annos 5€ ei ollut hassumpi ja silloin ekaa kertaa tilasimme pikkumiehelle lasten annoksen. Pikkumies söi ja tilasi lisää ilman ranuja. Sai lisää kalaa ja vähän extraa.

Mies tilasi lohi-carpaccion, tänään myös ja oli kuulemma superhyvää. Jälleen!
Minun bruschetta loistavaa, jälleen!
Faktahan on että näissä ketjurafloissa ruoka on yleensä alle odotuksen mutta kyllä tämä Martina on yllättänyt.
Ja okei, teen kyllä itse parasta bruchettaa vaan onhan se ihanaa saada valmiina. Pöytään tarjoiltuna, arkena punaviinilasin kera.

En odota saavani mitään "ruokaelämystä" mutta perusmakuja ja on toiminut hyvin. Niin sanottuja kortteliravintoloja kaipaan ja tässä on kyllä potentiaalia! Voi mennä työpäivän jälkeen, ei tarvitse tälläytyä vaan huohahtaa työpäivän jälkeen.
Asiakaspalvelu on ollut parasta mihin olen itse asiassa äkkiseltään törmännyt.

Mies tilasi tänään pizzan (kyllä!) kuvan perusteella vaan ensin tarjoilija kysyi kypsyysastetta....what?...kunnes totesi että eräs pihvi oli lähes samalla nimellä ja vei tilauksen eteenpäin, onneksi pizzalla. No, pizza tuli väärin, väärillä täytteillä vaikka nimenomaan kuvan perusteella mies kysyi että onhan tämä juuri se pizza mitä hän halusi.

Tarjoilija pyysi anteeksi, kertoi että pizza tulee muutaman minuutin sisään ja niinhän se tulikin. Se oikea. Aiempi tilauksen ottanut tarjoilija tuli vielä pyytämään vielä anteeksi ja hyvitti laskussa.
Suomessa? Pyytämättä...ja kun on kyseessä KETJURAVINTOLA?

Aivan upea palvelu (ainakin tänään), itse asiassa yksi parhaista pizzoista joita olen suomessa maistanut! Omassa annoksessa ihanaa pippurisoossia, pehmeää kanaa ja valkosipulipottuja....nami!

Ketjuravintoloita ei kannata aliarvostaa, vaikka itsekin olen niin tehnyt. Herkkupaikkoja viikolle, koko perheelle hyvällä budjetilla löytyy. Suosittelen kokeilemaan!

maanantaina, helmikuuta 11, 2013

Vaniljasydänvohvelit

Näitä vohveleita pitää paistaa yksi satsi joka talvi oikein kylmänä pakkaspäivänä. Nämä nimittäin ovat erittäin tuhteja, yksi vohveli sisältää varmaan "tuhat kaloria" ja riittää mainiosti.

Vaniljasydänvohvelit:
  • 200 g pehmeää voita
  • vajaa desi sokeria
  • 1 rkl vaniljasokeria tai vaniljatangon siemenet
  • hyppysellinen suolaa
  • 4,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 2,5 dl täysmaitoa
  • 6 kananmunaa
Vaahdota keskenään pehmeä voi, sokerit ja suola. Sekoita leivinjauhe vehnäjauhoihin.
Lisää taikinaan samalla sekoittaen vuorotellen täysmaito, kananmunat ja jauhot.

Taikinasta tulee tosi paksua mutta niin saakin olla.

Paista vohveliraudalla rapeiksi.

Näihin vohveleihin et tarvitse enää paistovaiheessa rasvaa. Taikinan rasva riittää.
Meillä jokainen syö vohvelinsa eri tavalla. Minä sokerilla tai hillolla. Pikkumies molemmilla ja isompi mies kermavaahdolla ja hillolla.

Ja tietenkin minä revin sydämet toisistaan ja syön yksitellen, pikkumies leikkaa nätisti veitsellä ja se isoin ahmaisee koko vohvelin samantien. Jokainen tyylillään!

sunnuntaina, helmikuuta 10, 2013

Laskiaissunnuntai

Heräsin pirteänä tänään laskiaissunnuntaihin ja jogurttia & mysliä syödessäni bongasin paikallislehdestä  että narsisseja on jo myynnissä! Ja niinhän minä sitten innostuin...
Oli pakko hakea näitä kevään ihanuuksia jo kotiin ja samalla innostuin laittamaan sisustusta uusiksi. Vielä pari narsissia ja helmihyasinttia jäi odottelemaan oikeaa kohtaa kotona sekä ruukkuja.

Keräilin kotoa kaiken vähänkin vielä jouluisen valoineen pois...jo oli aikakin! Sitä ei vaan meinaa raaskia luopua ulkovaloista ja vielä muutama jäikin valaisemaan talvi-iltoja.

Myös sohvatyynyt piti vaihtaa ja bongasin Hobby Hallin kuvastosta tämän ihanan koivu-tyynyn. Sehän oli pakko käydä hakemassa ja vähän jäi kaivelemaan että olisiko pitänyt mökillekin ostaa? Askon harmaat karvatyynyt saavat kyllä väistyä heti kun H&M Homesta tilaamani pellavaiset tyynynpäälliset saapuvat :).
Ja tämän orava-tyynyn perään kyselinkin taannoin ja sehän löytyi Jyskistä, mukavasti vielä ale-hintaan.
Jotenkin tämä niin sopii meille kun kuusiaitamme oikein kuhisee kurreja ;).
Ihanasti on koko päivä sujunut puuhaillessa, minä sisällä ja mies ulkona lumitöiden parissa.
Sain vihdoin toteutettua myös pitkäaikaisen haaveni tauluista ruokailutilan seinälle. Olen huutanut Huuto.netistä ison pinon vanhoja Kotiliesiä joiden kannen kuvituksen on tehnyt joko Rudolf Koivu tai Martta Wendelin. Vuodenaikojen mukaan vaihdan tauluihin sopivat lehdet, en siis raaskinut irroittaa kansia...ja nyt nämä Rudolfin kuvitukset pääsivät kehyksiin.

Eikö olekin ihanan nostalgisia?

Seuraavaksi alan keräämään Rudolfin joulukortteja, niissä on niin ihana tunnelma!
Puuhailun lomassa laitoin aamutuimaan pullataikinan kohoamaan ja upeita kaunokaisia uunista tupsahti ulos!
Hatut pois...

...ja väliin vadelmahilloa sekä kermavaahtoa.

NAMI!
Ihana laskiaissunnuntai! Nyt on mukava siirtyä lehtien pariin...jospa sieltä löytyisi sisustusvinkkejä kevääseen lisää :).

lauantaina, helmikuuta 09, 2013

Parhaat hampparisämpylät

Toissa viikonloppuna siskon luona Oulussa herkuteltiin hamppareilla. Ja sisko tilasi minulta itse tehdyt sämpylät ja tottahan se on, ei niitä kaupan höttöisiin voi verratakaan.
Aikani olen reseptiä ja tekotapaa kehitellyt ja nyt aletaan olla täydellisyyden kynnyksellä:

Hamparisämpylätaikina (4 isoa sämpylää):
  • 2,5 dl kädemlämpöistä vettä
  • vajaa 1/2 pakettia hiivaa
  • ripaus sokeria
  • 1 tl suolaa
  • 5-6 lorausta (siis kunnon lorauksia) oliiviöljyä
  • vehnäjauhoja
Liota hiiva kädenlämpöiseen veteen, lisää suola & sokeri ja lorauttele oliiviöljy sekaan. Jauhoja tarvitset vain sen verran että taikina alkaa irrota kulhosta ja käsistä.
Taikina saa olla pehmeää!

Anna kohota kulhossa liinan alla kaksinkertaiseksi. Tässä ei kannata hötkyillä!
Minä kohotan taikinat aina mikrossa koska se vedoton paikka ja jotenkin taikina vaan siellä kohoaa hyvin.

Pyöritä taikinasta neljä muhkeaa sämpylää.
En muista enää millään mistä bongasin tuon folion hampparisämpylöiden ympärille mutta jos haluat ylöspäin kohoavia sämpylöitä niin kokeile ihmeessä!
Taittele siis sämpylöille vyöt foliosta ja voitele sisäpuolelta sulalla voilla. Näin sämpylä ei tartu kiinni folioon...sekin on koettu :)

Yksi kaunokainen jäi ilman vyötä, siskon mies halusi enemmän leveyttä kuin korkeutta sämpyläänsä vaan se kohosi kyllä kaikista kauneitten joten jatkossa en ala foliota käärimään.

Anna kaunokaisten kohota liinan alla kaksinkertaisiksi.
Sen parhauden näihin hampparisämpylöihin pehmeän taikinan ja kärsivällisen kohotuksen lisäksi tekee voitelu kananmunan keltuaisella!
Sämpylöihin ei tule rapeaa pintaa vaan ne pysyvät ihanan pehmoisina.
Päälle oli tarkoitus ripotella seesaminsiemeniä vaan niitäpä ei siskon kaapista löytynytkään mutta eipä noita tarvittukaan :).

Ainiin ja kannattaahan nuo sämpylät paistaakin...eli kiertoilmaan semmoinen 200 astetta ja paista kunnes pohjaa kopauttamalla se kumisee. 

Siskon mies oli edellisenä päivänä tehnyt revittyä possunlihaa bbq-fleivorilla ja aijaijai kun olikin hyvää! Aion varastaa reseptin :).
Levitimme pöydälle erilaisia täytteitä ja siitä sitten mätettiin väliin mitä teki mieli.

Siskon hamppari sai sisäänsä itse tehdyn pihvin lisäksi revittyä possua, vuohenjuustoa ja paistetun kananmunan...taisi siellä olla juustokin sekä soossit tietenkin.
Aika muhkea vai mitä?
Minun hamppari meni samoilla linjoilla mutta ilman vuohenjuustoa ja revityn possun päälle reilusti bbq-soossia.
Eikä tämä kaunokainen kyllä hävinnyt muhkeutensa puolesta!

Niin hyviä nämä hampparit oli että nostaa kyllä rimaa syödää hampparia enää ravintolassa. Suosittelen kokeilemaan hampparisämpylän ohjetta.

torstaina, helmikuuta 07, 2013

Laskiais-sydänpullat

Tänä sunnuntaina vietetään laskiaissunnuntaita jota vietetään aina seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä.

Laskiaisen nimi juontaa juurensa paastoon laskeutumisesta, ei niinkään mäenlaskusta kuten nimen perusteella voisi olettaa.
Laskiaissunnuntain iltapäivään kuului entisaikaan mäenlasku ja mäenlaskun lomassa huudeltiin "pitkiä pellavia, hienoa hamppua, nauriita kuin lautasia ja lanttuja kuin nurkanpäivät". Mitä kauemmaksi kelkka luisti, sitä pidempiä pellavia saatiin. Naisten oli myös hyvä pitää hiuksiaan hajallaan koko laskiaistiistain, jotta pellavista tulisi puhtaita.

Laskiaisena järjestettiin myös rekiajeluja sekä muita huvituksia lapsille ja nuorisolle. Muistan kyllä hyvin lapsosena kun Kajaanissa Kaupunginlammen kupeessa oli Laskiaisrieha. Hoijakka ja moottirikelkka-ajelu olivat ihan must juttuja, ongintaan upposi muutama markka ja pakko oli saada kuumaa Milkkistä. Kuka muistaa? Ja olihan niitä poikia jännä kyttäillä ;).

Nykyään laskiaisena ei enää ennusteta pellavan kasvua eikä mäkeä laskiessa huudella mutta mäenlasku kuuluu tiiviisti lasten laskiaisen viettoon. Ja olihan niitä uskomuksiakin entisaikaan ruokaan liittyen. Laskiaisena syötiin paljon ja erittäin tukevaa sekä rasvaista ruokaa, koska seuraavan kerran sai syödä lihaa vasta paaston jälkeen pääsiäisenä. Rasvaa ei saanut nuolla sormista, koska sormennuolija tulisi saamaan haavan sirpistä.

Itse laskiaispullat alkoivat yleistymään 1800-luvulla, Suomeen pulla rantautui vasta 1900-luvun alkupuoliskolla. Laskiaispullan alkuperämaaksi arvellaan Saksaa, jossa pullat paistettiin voissa ja höystettiin rusinoilla ja korinteilla. Kyytipoikana nautittiin kylmää maitoa, aivan kuten nykyäänkin meillä.

Minä leivoin vuosia sitten laskiaispullat sydämen muotoisiksi ottamalla isolla sydänmuotilla pullataikinasta paloja.
Anna kohota ja voitele kananmunalla.

Paista sydänpullat, anna jäähtyä, halkaise ja lisää väliin hilloa & kermavaahtoa.
   
Nauti heti kylmän maitolasin kera. Niin ja sen pulkkamäen jälkeen.
Kylkeen sopii kuuma kaakao!

P.s. Tämä kuva on otettu ikivanhalla kameralla vuosia sitten joten pahoitteluni kuvan laadusta.

lauantaina, helmikuuta 02, 2013

Garam Masala, Oulu

Vietin työreissun päätteeksi viikonlopun siskoni luona Oulussa ja tietenkin halusin jonnekin syömään hyvää. Minä & sisko ja sen mies tykätään intialaisesta joten heidän mielestään valinta oli aikasta selvä. Siihen kun vielä pikkumies komppasi niin eipä tarvinnut miettiä.

Kiitos kuitenkin Suomen ruokabloggaajien jäsenille joilta tuli hyviä ehdotuksia ja ilahduttavaa oli että valintamme Garam Masala oli joukossa.

Ravintola on aivan pikkiriikkinen ja saavuimme sinne ennen kuutta perjantai-iltana. Saimme hyvin pöydän.
Aavistuksen heti häiritsi että oman pöytäni lasitaso oli teipattu kulmista ilmastointiteipillä...ilmeisesti kulmat oli hajonneet? Auts.
Sisustus ja tunnelmahan näissä intialaisissa Suomessa on aina turhan halpismainen (vs. intialainen jossa kävin Liverpoolissa Englannissa...jäin nyt miettimään että postasinko ikinä?) ja kaikilla kimalluksilla sekä neonvaloilla höystettynä. Tässä voisi miettiä vähän nykyaikaistamista.

GM:n (käytän jatkossa) tarjoilijat eivät suomea juurikaan taida joten englannilla sekä elekielellä oli mentävä.

Tutkin pitkään listaa ja päätin tilata itselle Chicken Tikka, mangolassia ja pikkumiehelle kana kormaa.
No. Tarjoilija oli sitä mieltä että ei kana kormaa pikkumiehelle kun se on mausteista (sisko komppasi muistista) vaan mieluummin butter-chickeniä. Minä kysyin pikkumieheltä ja keskustelujen jälkeen päädyin kuitenkin kormaan. Tästä tarjoilija selkeästi otti vähän nokkiinsa. Auts.

Jäin miettimään asiaa kun pikkumies kyllä syö mausteista mutta jos chiliä on liikaa niin syömättä jää. Päätin kiiruhtaa perään ja vaihtaa siihen voi-kanaan. 
Mangolassi minulle....ja siskon sweet-lassia hän sai odottaa.
Veloituksetta alkupalaksi saimme jo englannissa East Z East -ravintolasta tutuksi tullutta leipää (nimi on nyt vähän haussa kun se on joka paikassa erilainen). Tämä kuitenkin muistutti englannissa syötyä, ilman kuminansiemeniä!
Kylkeen tuli kolme eri soossia, nami. Englannissa muistaakseni maksoimme tästä mutta soosseja oli noin kymmenen. Tämä suomalainen versio toimi kyllä loistavasti vaikkakin tuo tulinen hässäkkä oli auts, niin tulista!

Tällaista alkupalaa joka ei maksa mitään, en ole pk-seudulla saanut. Oletko sinä? Tosi kiva ylläri oli ja mikä parasta, super hyvä!

Seuraavaksi ennen ruokia tarjoilija toi purkin pöytään. Huh! Eipä tätä muu kuin siskon mies tarvinnut :).
Riisiä tarjoilija toi läjän...
...ja myös ison kasan valkosipuli-naania. Joka piti tilata erikseen.
Oulussa intialaisissa vain harvoihin annoksiin naan-leipä kuuluu automaattisesti kun taas pk-seudulla poikkeuksetta. Jos haluat valkosipulisen naanin niin se pitää tilata sitten erikeen.
Pääruokana itse söin tandooriuunissa valmistetun Chicken Tikan ja huh...meinasin säikähtää kuoliaaksi kun tarjoilija alkoi lähestymään oikeasti savuavan valurautapannun kanssa. Huomaa höyry vielä kuvasta! Ja siis en nähnyt hetkeen annosta kun tuo höyry vei näön.
Siinä jo naapuripöydässä istuva herrasmies totesi että eipä taida tällä ravintolalla olla palovaroittimia. Hyvä vai huono juttu?
Ensimmäinen palanen kanaa oli liian "liukas" makutuntumalta, kuin keitetty. Jäinkin miettimään hetken että raakako? Mutta taisi olla vartaan päätypala eikä niin tiivis kuin muut koska ei ollut kuitenkaan pinkkiin siftaava mistään kohden.
Hyvää oli siis loppupeleissä, erilaista tandoorikanaa kuin jälleenkin, meillä "etelässä" ja eihän tämmöstä määrää pystynyt mitenkään syömään ittekseen :)

Ja tässä vaiheessa hoksasin myös että annokseen ei kuulunut raita, mikä myös tulee aina "meilläpäin" annoksiin. Ei kun tilaukseen.
Toisaalta taas pikkumies veti oman butter-chicken annoksen loppuun asti ja oli aikuisten setti! Siihen päälle vielä lähes koko naan-leipä. Taisi tosin olla edellisen päivän viiden tunnin harkoista vähän nälkä :).

Jälkeenpäin muuten selvisi tarjoilijan suusta että se butter-chicken oli se voimakkaammin maustettu ja kana-korma miedompi...otapa nyt sitten selvää?

Kokonaisuudessaan Oulun Garam Masala ylsi kyllä kärkeen intialaisissa ravintoloissa tällä hetkellä, kuitenkin!

Päätinkin jatkossa antaa ravintolajutuissa plussat ja miinukset joten olokaapa hyvä:

GM:n
Plussat:

  • isot annokset
  • näyttävä tandoori-annosten tarjoilu (olisi vaatinut tosin kunnon ilmastoinnin)
  • joustavuutta lisukkeissa (riisi, naan ja raita) syöjien suhteen, olettaen vaikka osa maksoi extraa
  • lisukkeita tarjottiin vielä lisää, en tiedä olisiko veloitettu?
  • ystävällinen tarjoilu
  • annettiin astiat "dogi-bagiin" kun ruokaa jäi yli
  • pikkumiehelle tikkari lopuksi
Miinukset:
  • pöytien lasitasot, korjaus ei paljon maksa
  • tarjoilijoiden kielitaito, ajoittain haittasi
  • ilmanvaihto, kun tandooriannoksia tuli "saliin" 5-6 niin tarjoilijan oli pakko avata ulko-ovi että asiakkat eivät olisi pökertyneet
  • liiallinen suositusten anto tarjoilijoilta, vaikka tällä kertaa osui "ehkä" nappiin?
  • lassien pinnalla "kermavaahtopyörre", moni juo lassin ruoan kera joten nou-nou
  • naan-leipä ja raita pitäisi kuulua aina annoksen hintaan
Mutta tulisinko tänne uudestaan?
Kyllä ja hyvä kun nyt tiedän mitä annoksiin kuuluu ja mitä ei. No, lukihan näistä osa menussa vaan eipä niitä tämä "etelän ihme" osaa lukea kun ei osaa edes olettaa.

Pikkumies ihastui ja kyllä minäkin, tänne tullaan uudestaan!

Kuvat iPhone

Merkkareiden paluu

Luin tuossa parisen viikkoa sitten että legendaariset merkkarit lapsuudesta tekevät paluun. Merirosvorahat olivat ihan suosikkeja joita ostettiin kioskista irtokarkkipurkeista kappalehintaan.
Omia suosikkejani olivat ihan ehdottomasti hedelmämerkkarit.

Pussiin on upotettu vuoden 1973 alkuperäisellä reseptillä tehtyjä merirosvorahoja, myös niitä kolanmakuisia.
Silloin ennen merkkarit olivat ohuempia ja isompia mutta  niitä pienennettiin kun niiden pelättiin jäävän nieluun jumiin. Jossain vaiheessa pussit myös hävisivät markkinoilta.
Nykyisissä salmiakkimerkkareissa jotka ovat pussissa on myös pieni lovi, joka kuulemma erottaa ne irtokarkkilaareissa olevista joissa on eri maku.

Itselle maistui hedelmäiset kyllä ihan samalta kuin silloin ennen. Salmiakkisista en oikein osaa sanoa kun ei ne suosikkeja olleet aikoinaankaan. Cola-lantti on vielä maistamatta mutta korjaan tänään tilanteen :)

Merkkari Mix pussi onkin herättänyt paluullaan ilmiön, monesta paikkaa pussit on myyty loppuun. Oman pussini löysin työmatkalla Oulun Kärkkäiseltä. No...tunnustan, ostin kaksi pussia :).

Joko sinä olet maistanut ja maistuiko samalta kuin silloin ennen?