Olipa ihanaa herätä aamulla ja kurkata ulos ikkunasta! Kuusiaitamme oli kuuran peitossa ja pakkasta oli viisi astetta. Talvi saa tulla ja nyt viimeinenkin soluni heräsi odottamaan joulua.
Koko viikko on ollut täynnä töitä ja päätinkin jo eilen illalla että tänään pidän vapaapäivän. Yrittäjyyden etuja, välillä :). Halusin lähteä vähän shoppailemaan ja soitinkin ystävälle joka lähti mukaan. Mikäs sen ihanampaa kun me kaksi jouluhömppää suuntaa kaupoille!
Yritettiin Jumbossa päästä joulutorttu kahville mutta eihän missään kahvillassa vielä ollut joulutorttuja, pöh. Päädyimme sitten terveellisille Smoothielle Jungle Smoothie Bar:iin, ai että ne on niin hyviä!
Kiertelimme Stockalla, Pentikillä ja Anttilassa vaan mitään ei tarttunut mukaan, kummallista :). Jotenkin en osannut edes joulukoristeita Stockalta katsoa vaikka vähän niitä lähdinkin hakemaan. Pitäisi vissiin ensin tutkia koristelaatikot alakerrasta, jotta osaisi päättää joulukuusen sävyt. Oman joulukuusen olen viimeksi koristellut Montrealissa kahdeksan vuotta sitten, joten ei mitään muistikuvaa mitä koristelaatikoista löytyy :).
Minulla on aina itselle joulukalenteri ja jo monena vuonna olen luottanut suomalaisten kuvittajien kalentereihin. Tänä jouluna päädyin yhden suosikkini, Rudolf Koivun kuvittamaan kalenteriin. En tiedä miksi olen koukussa niin Koivuun kuin Wendeliinkin? Nämä kuvitukset ovat jotenkin niin taianomaisia, semmoista perinteistä suomalaisuutta.
Olenkin nyt huutanut Huuto.netistä ja keräillyt kirppareilta mm. vanhoja Kotiliesi -lehtiä joiden kannet ovat kuvittaneet joko Koivu tai Wendelin. Lehtiä on jo kymmeniä ja uusi kymmenen lehden satsi on tulossa :).
Ajatuksenani oli kehystää kansikuvia vuoden aikojen mukaan ruokailutilaamme mutta en raaski kuitenkaan irrottaa kansia joten päädyin, että kehystän koko lehden.
Nyt jouluksi kehystän tuon lumiukon sekä pari muuta jotka ovat tulevien lehtien seassa.
Ja on näitä lehtiä kyllä ihana selata kynttilän valossa. Sivuilta löytyy jos jonkinlaisia vinkkejä kodin hoitoon, leivontaan sekä ihania vanhoja mainoksia. Näitä jaksaa selailla vuosi toisensa jälkeen!
Tämän päivän shoppailureissulta ei tarttunut siis mitään mukaan, aluksi. Kun päästiin Järvenpään
Villa Onneliin niin silmiini osui tämä SIA:n kynttilälyhty. Voi että, minun sävyt...hilettä ja kynttilä. Eipä siihen muuta voinut kuin kiikuttaa kauneus kassalle :).
Samalla reissulla piipahdettiin myös Aarikan tehtaanmyymälässä ja molemmat nappasi tonttukokoelmiin uutuudet ja minä vielä ihanan Unto hiirimaton. Näistä kuvia myöhemmin. Ja saimpahan idean Aarikan tonttujen tonttulaan, sitä kun ei enää saa ostettua niin tänä vuonna rakennan sen itse!
Ostin tässä taannoin ihanat sisustustyynyt uudelle sohvallemme Askosta ja jäin haaveilemaan torkkupeitosta vaan en raaskinut sitä ostaa. Maanantaina hiplasin peittoa Askossa ja olin jo menossa kassalle kun järki sanoi että ei.
No, keskiviikkona postipoika kiikutti Askon esitteen jossa ihanuus oli alessa...joten äkkiä kipittelin vielä Tuusulan Askoon ja nyt saan illalla käpertyä tähän ihanuuteen. Pennoroinen oli muuten samaa mieltä :), täytyy piilottaa yöksi torkkupeitto!
Olipas mukava shoppailu- ja joulufiilistelypäivä, kiitos seuralle!
Ja sitten nostalgiaa...tosiaan yli kymmenen vuotta sitten laitoin ensimmäistä omaa joulua Glens Falls:issa New Yorkissa.
Asuimme omakotitalon alakerrassa ja vihdoin minulla oli ruokailuhuone!
Muistan, että suunnittelin menua varmaan kuukauden sekä kattausta. Tuolloin rakastin kirsikan sävyjä, kultaa, punaista ja valkeaa.
Katoin pöydän kullalla ja valkoisella. Tein itse lautasliinarenkaat kulkusista ja piipunrassista. Ja shoppasin kultaiset katelautaset.
Leivoin itse karjalanpiirakat, suomen vieras toi mukanaan ruisleipää. Tarjolla oli myös uuniperunaa, purkkiherneitä (miehen juttu)...
...Waldorfin salaattia, itse tehtyä porkkanalaatikkoa ja täytettyä kalkkunaa. Varmasti paljon muutakin mitä ei enää muista.
Kirjoitin tuolloin omaa nettisivua ja sinne reseptejä mutta minä pöhkö menin poistamaan sivut kun siirryin tänne Bloggeriin. Mikä moka!
On jännää katsoa vanhoja valokuvia ja nämä kolme viimoista on siis skannattu paperikuvista. Silloin ei ollut vielä digikameroita, tuntuu uskomattomalta!
Sisustusmaku on heittänyt härän pyllyä Suomeen tulon jälkeen ja meillä ei ole enää kirsikkaisia kalusteita yhtä lukuunottamatta jonka tuunaan ensi kesänä. Eikä varsinkaan kultaa. Missään.
Tosin en ole raaskinut heittää pois tuota pöytäliinaa enkä katelautasia koska jos vaikka joskus...tarviis, tai sitten ei mutta ompas tallessa.
Jälkiruokana oli suklaaterriiniä mutta se resepti katosi sinne kotisivuille, pöh. Suomesta saatiin konvehteja ja itse leivoin pikkuleipiä.
Pennoroisen edeltäjä Pessi joulutunnelmissa. Pessi nukkui pois neljä vuotta sitten suunnilleen :(, ikävä on koko perheellä edelleen.
Meillä oli kyllä hauska joulu ja sitä seuraava vietettiinkin sitten Montrealissa, ehkäpä postaan muutaman parhaan kuvan sieltäkin ennen tätä joulua. Mutta nyt jatkan ensimmäisen, suomalaisen oman joulun suunnittelua!
Mistähän se johtuukaan, että kaikki ruokaan liittyvä sekä sisustamiseen on niin lähellä sydäntä ja koti rakentuu aina keittiön ja hyvän ruoan ympärille? 
Punainen valokartio löysi paikkansa liesituulettimen päältä ja nappasi kupeeseen Riihimäen lasin lasipurkin, jonne olen kerännyt vanhoja piparimuotteja kirppareilta ja huutokaupoista. 
