maanantaina, maaliskuuta 30, 2015

Valkosipuliperunat

Minä rakastan valkosipuliperunoita. Kermaisia ja niitäkin erilaisin maustein mutta myös "kirkkaita" eli vain öljyssä paahdettuja.
Pääsiäisenä en voisi kuvitellakaan lampaan taikka pihvin seuraksi muita kuin valkosipulipottuja. Meillä mies tykkää enemmän näistä "ilman kermaa" potuista ja onhan ne hyviä. Olkaapas hyvä!
VALKOSIPULIPERUNAT:

  • 4-5 rosamunda perunaa
  • 1/2 keltasipuli
  • 4 valkosipulinkynttä
  • 1/3 punaista mietoa chilipalkoa
  • 1,5 dl rypsiöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
Kuori potut ja viipaloi erittäin ohuiksi siivuiksi.
Pilko keltasipuli sekä punainen chili. Kuori valkosipuli ja puserra se valkosipulipusertimella.

Kuumenna öljy ja freesaa sipulit & chili. Lisää joukkoon perunasiivut ja anna kypsyä miedolla lämmöllä kannen alla. Lisää öljyä tarvittaessa etteivät perunat kuivu.

Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Tarjoile heti lampaan tai hyvän pihvin lisäkkeenä. Niin ja tämä annos kahdelle!

Ja hei, nämä maistuvat ihanilta lihapullien kera! Nami :)

sunnuntaina, maaliskuuta 29, 2015

Nopeat tortillapizzat arki-iltaan

Tänään tilattiin pizzaa Kotipizzasta mutta mieleeni muistui superhelpon pizzan idea!

Oliskos ollut viime syksyä kun kävin Tammiston Cittarissa ja paikalla oli paljon tuote-esittelijöitä. Ja kun nälkäisenä menet kauppaan niin siinähän tarttuu täkyyn jos toiseen.

Maistiaisina oli uusia Santa Marian pizza tortillalättyjä ja minähän tietenkin innostuin.
Nappasin ostoskoriin muutaman pussin lettuja, mozzarellaraastetta, kinkkua ja Aura-juustoa. Niin ja tietenkin vielä pizza topping -soossia.

Arki-illan herkku on supernopea!

Lapat vaan pizza tortillalättyjen päälle paseerattua tomaattia, mozzarellaraastetta sekä mieleiset täytteet.
Lätty uuniin, noin 210 astetta kiertoilmassa. Kun juusto ihanasti kuplii on pizza valmis.
Ja päälle vielä töräykset pizza topping -soossia.
Meillä arki-illat on lähes tulkoon aina niin kiireisiä että ei jaksa eikä ehdi tekemään esim. pizzaa alusta loppuun joten tämmöinen oikaisu on enemmänkin kuin sopiva. Ja kyllähän tämä herkku uppoaa perjantai-iltana punaviinin kera työviikon jälkeen :D

Suosittelen kokeilemaan!

torstaina, maaliskuuta 26, 2015

Keväinen omenapiirakka

Nyt on muuten korkea aika kurkata pakastimeen! Kevät on jo pitkällä joten viime kesänä säilötyt marjat, omput ja sienet on nyt syytä leipoa taikka kokata herkuiksi.

Minä löysin muutaman pussin omasta omppupuusta säilöttyjä omenalohkoja joista pyöräytin arjen herkuksi omenapiirakan. Peruspiirakkaohjeellani leivoin tämän herkun.
Piirakan päälle omenalohkoja, sokeria sekä kanelia.
Ja koska omenat kuivuvat hieman näin päälle laitettuna niin kokeilepas valuttaa vaahterasiirappia vielä paiston jälkeen varsinkin omppuviipaleiden päälle. NAMI!

Saapas nähdä tuleeko tänä kesänä omppuja? Yleensä joka toinen vuosi meidän vanhan omenapuu tuottaa ihan järjettömän ison sadon ja joka toinen ei. Muistaakseni nyt on sen sadon vuosi :D

maanantaina, maaliskuuta 23, 2015

Täydellinen pasta carbonara

Lukijanani muistat varmaan että olen erittäin addiktoitunut pasta carbonaran ystävä. Jumalaista herkkua on tullut syötyä niin Lontoossa, Saksassa, Saksassa Kölnissä, Espanjassa ja moneen kertaan, Kanadassa ja niin monessa muussa paikassa täällä kotimaassa kuin ulkomaillakin. Itse asiassa Italia on tainnut jäädä kokematta….pitäsköhän matkaa suunnitella :).
Olen saanut ihan syötäviä kuin aivan huippuannoksiakin.

Kotona olen useampaan kertaan tehnyt mutta sitä oikeaa reseptiä ei vaan ole tuntunut löytyvän. Seuraan Austraalian Master Cheffiä herkeämättä ja kappas! Siellähän kuuluisia Marco Pierre White opetti amatöörikokkeja kokkaamaan täydellistä pasta carbonaraa ja sitähän oli lähdettävä kokeilemaan.
Tästä ohjeesta tulee yksi annos, iso semmoinen :D

  • reipas 100g tuorespagettia tai laadukasta kuivaa spaghettia
  • 1/2 pakettia pekonia
  • 2 kananmunan keltuaista
  • 1,5 dl ruokakermaa
  • parmesaanijuustoa
  • suolaa
  • mustapippuria 

Kuumenna kiertoilmauuni noin 180 asteeseen ja levitä pekonin siivut leivinpaperilla vuoratulle pellille.
Paahda pekonit rapsakoiksi noin 10-15 minuuttia.
Pilko pekonit rouheiksi paloiksi.

Kuumenna kattilassa vettä ja lisää reippaasti suolaa. Keitä pasta al denteksi.
Vinkki! Jos pussissa sanotaan keittoajaksi 9-10 minuuttia niin keitä vain 7 minuuttia. Toimii!

Pastan kiehuessa sekoita kupissa kananmunan keltuaiset sekä ruokakerma.

Siivilöi pasta ja kaada kuumennettuun pannuun. Sekoita hetki miedolla lämmöllä ja kaada joukkoon muna-kermaseos. Pyöräytä muutaman kerran. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Ja se annoksen kasaaminen on se juttu!

Minua ärsyttää suuresti kun ravintolassa annos tuodaan pöytään ja päälle raastetaan parmesaania, pahimmassa tapauksessa se on valmista purkissa. Kun ensimmäiset haarukalliset tätä jumalaista herkkua on haarukoitu summuun, parmesaani on loppu. Ja jotenkin sitä ei vaan kehtaa sitten tarjoilijalta pyytää lisää. Vai kehtaatko sinä?

Marcon vinkki onkin että annos kasataan siten että alimmaiseksi raastetaan reilu kerros parmesaania ja päälle pekonia. Sitten pyöräytetään kasa spaghettia ja jälleen parmesaania & pekonia. Väliin myös mustapippuria. Ja annos kruunataan spaghettipyörteellä sekä päälle vielä parmesaania & pekonia.
Siis niin mahtavaa, voin sanoa ensimmäisen kokeilun jälkeen!

Uuh, aivan taivaallisen hyvää. Suosittelen kokeilemaan!

Edit - latasin tietenkin kuvan myös Instagram -tililleni ja kappas! Tänään Marco Pierre Whiten tiimi oli kommentoinut kuvaani. Wau! Olempa nyt ylpeä kuvastani vaikkakin ihan iPhonella napattu :D


sunnuntaina, maaliskuuta 22, 2015

La Pasteria Italiana, Dixi

Pikkumiehellä on tiistai-iltaisin aina pidemmät treenit ja päätimme miehen kanssa käydä testaamassa uudessa Dixissä avatun italialaisen ravintolan La Pasteria Italianan.
Ravintolassa oli arki-iltana ihan mukavasti pariskuntia. Meillä oli reipas tunti aikaa.
Alkuun tarjoiltiin talon leipää joka viineineen tuli nopsaan pöytään.
Sitten vähän tökkäsi. Odotimme varmaan yli puoli tuntia ennen kuin saimme ruokaa eteemme.
Piti jo kysyä tarjoilijalta että milloinkahan saamme annoksemme kun kello tikittää ja pikkumiestä pitäisi olla jo kohta puoliin hakemassa.

Mies tilasi pääruoaksi Zuppa di Pescen eli italialaisen kalakeiton. Hinta 19,50 € vaikutti aikasta suolaiselta mutta lusikoituaan sopan nassuun mies totesi ettei ole ikinä syönyt niin hyvää kalakeittoa. Se on aika paljon sanottu se.
Minä taas pähkäilin pizzan ja risoton välillä, päädyin Risotto Zucchine e Zafferanoon eli kesäkurpitsa-sahramirisottoon. Vaan, sain väärän annoksen. Rucolapesto risotto kesäkurpitsalla ja katkaravuilla ei ollut se mitä tilasin vaan aikaa oli enää vain reipas 20 minuuttia joten ei ollut aikaa enää odottaa uutta annosta.
Tarjoilija toki harmitteli mutta ei suoraan tarjonnut mitään hyvitystä kun sanoin että pakko minun on annos nyt syödä koskaa aikaa ei ole enää vaihtaa.

Kysyin sitten itse että kaipa tulette laskussa vastaan?
Parikymmentä pinnaa saatiin sitten alennusta molemmista annoksista.
Olin semityytyväinen.

Itse risotto oli kyllä hyvää, ehkä aavistuksen liikaa nestettä mutta koostumus oli hyvä.
Ehkä vähän paremmin ravintola olisi voinut hoitaa erheen. Koska ruoka ja palvelu muuten oli kyllä erinomaista, aiomme käydä vielä uudelleen koska mielenkiintoisia annoksia listalla oli monta.
Ja mikä ihaninta, tämä ei tietääkseni ole ketjuravintola.

Ja seuraavaksi on mentävä pitkän kaavan mukaan koska sekä alku- että jälkiruokalista vaikutti herkulliselta. Italialaista ruokaa kun rakastan :)

perjantaina, maaliskuuta 20, 2015

Tommy Knocker Craft Beer Bar, Iso-Roballa

Miehen kanssa oltiin tänään jälleen Helsingissä kun tilitoimistomme halusi tarjota pitkääkin pidemmän lounaan….uuh, ihanaa josta postaan myöhemmin.
Siinä lounaan loppumetreillä keskustelu kääntyi oluiden pariin ja alettiin miettimään näitä kaikkia uusia pienpanimoiden oluisiin erikoistuneita pubeja joita tupsahtelee Helsinkiin nyt kuin vähän sieniä sateella. Ja kaikki akselille Eira-Punavuori-Ullanlinna.

Siinä keskustelun lomassa muistimme että uusi amerikkalaisiin oluisiin keskittynyt pubi on avattu maaliskuun alussa ja sehän piti heti googlettaa. Vaikkakin mies rakastaa käsityöläisoluita niin eipä millään malta lähteä testaamaan joten minäpä otin nyt "niskasta kiinni" ja että nyt mennään varsinkin kun pikkumies sanoi että ennen klo 18 ei tarvii tulla kotiin :D

Suuntana Iso-Roba ja sieltähän se helmi löytyi.
Tommy Knocker on panimo Idaho Springissä, Coloradossa ja yli 20 vuotta he ovat panneet olutta. 1994 vuonna perustettu panimo sijaitsee baarimikon kertomana about 1000 hengen kylässä ja tämä Helsingin pubi on toinen maailmassa!
Olivat kuulemma messuilla löytäneet panimon ja sopineet yhteistyöstä….aika huippua! Ja lisää pubeja Suomeen ehkä luvassa!
Siis pubihan on pieni.
Me oltiin jo kymmenen minuuttia ennen avausta rivan takana ja kysyttiin päästäänkö sisään. Baarimikko totesi että tottakai mutta oottakaa hetki niin saadaan pubi käyntiin.

Minulle palvelu on a ja o. Ja kun siinä reippaan tunnin aikana seurasin tilannetta niin eipä mennyt asiakastakaan ketä ei olisi toivotettu tervetulleeksi. Ja voin kuvitella kuinka moni kysyy että mikä ero on milläkin, mikä on IPA jne. ja baarimikko kertoi aina vaan uudelleen ja suositteli eri oluita.
Upeaa palvelua!

Pubin valikoimassa on noin 60 erilaista olutta. On pulloissa kuin hanassa ja mikä parasta, hanaoluita sai ostaa koossa 1dl, 2dl ja 4dl.
Itse en juurikaan juo olutta mutta nyt miehen "siivellä" olen päässyt sisään näihin erikois- ja käsityöläisoluisiin.
Tällä kertaa suosikiksi nousi Broken Bones -olut. Voisin kuvitella kylkeen burgerin bbq-soossilla ja kunnon juustolla.
Mies taas ihastui Sierra Nevadan Torpedo IPA:an.
Heti kolmen jälkeen pubi oli lähes täynnä, minä ainut nainen ja tietenkin viinilasini keran. Pahoittelin baarimikolle että olen huono ihminen kun tilaan viiniä mutta kuulemma en ollut :D
Jos jotain pitää kritisoida niin viinilasien pohjassa oli liimajämät, hintalapuistakohan vaan kuittasin avajaisrumban piikkiin. Pubi on ollut auki kolme viikkoa.

Ehkäpä minäkin opin vielä nauttimaan oluista, en siis juomaan. Ja onhan ilahduttavaa että nämä pienet annokset uppoavat meihin maku- ja ruokahifistelijöihin eikä tarvitse vetää tuoppia tuopin perään. Näin pystyy maistelemaan useita erilaisia oluita. Loistavaa!

Ja hei, tohon kylkeen ne burgerit :D, vinkkinä!

"Opiskelu" jatkuu mutta keittiöni suosittelee piipahtamaan!

torstaina, maaliskuuta 19, 2015

Osakilpailuvoittojuhlat - Tämä toimii! -teknologiakilpailu

Pikkumiehen luokka osallistui Tämä toimii! -teknologiakilpailuun jonka tänä vuonna järjestää Tampereen teknillinen yliopisto ja Tampereen yliopiston LUMATE -keskus. Kilpailu on suunnattu 4.-6.- luokkalaisille ja ideana on kehittää liikkuva ja leikittävä lelu. Lelulle tulee tehdä myös mainos ja prosessin eri vaiheista tulee pitää päiväkirjaa.
Prosessi toteutetaan neljän hengen ryhmissä (kaksi poikaa ja kaksi tyttöä) eri oppituntien aikana. Ja ajatuksena on hyödyntää oppeja monesta eri aineesta.

Pikkumiehen tiimi ideoi koripallopelin, nimeltään Random Arcade Pelimasiina Pallonheitto Boxi. Harmi kun minulla ei ole kuvaa tästä!

Ja niinhän siinä kävi että pikkumiehen tiimi voitti oman koulun kisat ja pääsivät Espooseen kisaamaan Uudenmaan aluevoitosta.
Sinne he lähtivät ja pakko myöntää että yli 40:n joukkueen keksinnöistä en olisi heti uskonut pikkumiehen tiimin voittoon. Siis upea keksintö ja idea mutta silti.
Seurasin livenä tapahtumaa netin välitykseltä (siis mihin tämä koulunkäynti onkaan mennyt!) ja olihan ihanaa nähdä haastattelut tekijöiltä.
Ovi kävi ja pikkumies kapsahti kaulaani. Voitto!

Nyt matka siintää toukokuussa Tampereelle valtakunnalliseen kilpailuun. WAUDE!

Ja kun pikkumies tuli kotiin niin ilmoitti samantien että heillä on nyt sitten voittobileet meillä alakerran leffahuoneessa. Yksi tuo limut, yksi sipsit, yksi suklaat ja pikkumies namit. Äiti. "Teetkö voittokakun"?

Ja äiti, kakkutarvikekauppiashan tekee….mitkä paineet kun empä kakkuja ole tehnyt enää oikein vuosiin kun aika kotona & töissä menee muuhun ja meillä on upeita kakkuilijoita henkilökunnassa.
Mutta minähän päätin jälleen yrittää.
Ja mistäpä muualta kuin työmaalta tarvikkeet. Paitsi ihana alumiininen kakkuvuoka josta en luovu :)

Päätin tehdä mansikkaisen kakun johon halusin sisälle mansikkahyydekejauheen sekä tuoretta mansikkaa.
Hyydykejauheet ovat kyllä aivan upea täyte kakkuihin! Aluksi epäilin, kyllä. Minä. Että maku on teollinen mutta nyt käsi sydämellä voin vannoa että maku on ihanan raikas.
Osassa makuja on seassa ihan hedelmää taikka marjaa.

Hyydykejauhe sekoitetaan veteen ja sen jälkeen vispattuun vispikermaan. Mukana oleva liivate hyydyttää massan.
Minä laitoin vuoan pohjalle (vuoraa kelmulla ja ihan suotta peset kakkuvuokaa paiston jälkeen) kakkupohjan jonka kostutin Spritella. Päälle viipaloituja mansikoita.
Lapa päälle hyydykekermaa puolet. Lisää kerros, kostuta, mansikoita ja loput hyydykekermasta. Kansikerros päälle ja vielä kostutus.
Kelmua päälle ja anna tekeytyä jääkaapissa vähintään 3-4 tuntia.

Pikkumies halusi kakun päälle sokerimassaa joten ei muuta kuin kaulimaan! Minun kuuden munan kakkupohjaan otin kilon sokerimassaa.
 
Kaulitsin ison pyöreän levyn sokerimassaa ja päällystin kakun vaahdoteltulla vispikermalla kevyesti.
Ja tässäpä se taas kostautui…sokerimassan olisi pitänyt ehkäpä olla vieläkin paksumpi koska reunoilta kerrokset kuulsivat läpi. Ja tätä aina neuvon!
Mutta vieraat olivat tyytyväisiä ja varsinkin #teamPahvit! Okei, mun kakkukoriste ei nyt mennyt putkeen mutta yritystä oli. Vapaalla kädellä kun muotoilin.
Kattauksessa suosin niin astioita kuin ihania keväisiä Meri Merin kuoseja, kertakäyttöä mutta niin kaunista!

Huh, olipahan kakkuprojekti jälleen. Kesällä sitten seuraavaksi :D

sunnuntaina, maaliskuuta 15, 2015

Salutorget

Vietimme taannoin mieheni kanssa Helsinki-päivää pikkumiehen ollessa "laneissa" yökylässä kavereiden kanssa. Jotain tietokonehommaa…..älkää kysykö :D

Meillä oli menossa Scandicin pisteitä vanhaksi ja myös Finnairin. Scandicin pisteillä varasimme hotellin  ja Finnairin pisteet vaihdettiin Royal Ravintoloiden lahjakortteihin.
Ollaan niin tykästytty Royaliin. Testattu on Savoy useampaan kertaan, Sipuli, Kellarikrouvi, Presto, Ravintola Teatteri ja Strindberg. Osa itsekseen ja osa asiakkaiden kera :).

Nyt valitsimmejo toisen kerran Salutorgetin. Viime kerralla kun veimme päämiehemme syömään oli kokemus aivan huippu joten odototusarvo oli korkealla!
Itse rakennus on valmistunut jo vuonna 1820 ja alakerrassa toimi kauppapuoteja. Tilassa on toiminut mm. Helsingin rahatoimisto mutta nyt upeassa rakennuksessa voi nauttia niin lounasta, iltapäiväteetä kuin illallistakin. Ja tuo iltapäivätee on muuten kokeilulistalla!

Tilasimme talon punaviiniä pullon kun kerran ei tarvinnut ajella kotiin ja olihan oikein sopiva!

Ja sitten se iski.
Hummerikeitto ja hummerimousseline.

Kuten varmaan muistat, en ole niin kalaihminen mutta nyt. Nuolin lautasen!
Okei, hummerin maku on erilainen, ei niin mereneläväinen kuin moni muu. Mousseline oli loistava, tosin löysin yhden kuoren palasen vaan kun olin niin tyytyväinen, en maininnut tällä kertaa asiasta. Ja kun se palanen oli niin pikkuruinen.
Plussaa upeasta lautasesta!

Niin ja jäin kyllä miettimään että kun tämä oli alkuruoka niin minkäköhän kokoinen se pääruoka-annos olisi?
Mies tilasi kampasimpukoita ja se oli myös rakkautta!
Ja jos se annoskateus iskee niin se iski.

Miehen kuha, fenkoliconfit ja maa-artisokkapyree oli nii-iin hyvää! Siis maistoin haarukallisen.
Ei oma Black Angus-uffi choronsoossilla ja valkosipuliperunoilla ollut ollenkaan huono. Liha vaan oli minulle turhan raffi eli sitä rasvaa oli liikaa.
Choronkastike oli taivaallista, ai että kun muistan miten sitä keiteltiin kokkikoulussa parikymmentä vuotta sitten. Kumpa tätä kastiketta saisi pihvin kyljessä useammassa ravintolassa!

Ja ne valkosipuliperunat.
Ensin katsoin että voi että. Petyn koska en ollenkaan tykkää keitetyistä perunoista.
Mutta mutta. Veikkaan että potut oli jotenkin höyrytetty tms. ja siinä sivulla oli sipulipyrettä sekä friteerattua valkosipulia, otaksuin. Aivan järettömän hyvää ja yllätyksellistä!
Ihana illallinen vaati vielä ihanan jälkiruoan. Ja tässä kohtaa iski myöskin ylläri.
Katsoin ensin että aika kesy jälkkäri mutta kun tuon karpalomoussen leikkasi niin sieltähän löytyikin ihana kinuskisisus!
Ja tuo pikkukannu! Niin söpö :D.

Kylläpä Salutorget jälleen yllätti. Niin ruoan kuin palvelun osalta. Ei ole tarvinnut pettyä ja kyllä Salutorget on yksi meidän luottoravintoloita Helsingissä!

On se vaan jännää ollut huomata tässä vuosien saatossa että Royal Ravintoloiden mestoissa ei ole kyllä palvelu koskaan pettänyt! Ja tämä ei ole mainos.

Huomenna suuntaan jälleen Salutorgettiin ja Yummy Bakerin kirjajulkkareihin!

torstaina, maaliskuuta 12, 2015

Torstain tunnelmia

Aika menee kuin siivillä, on kiire töissä ja ruuhkavuodet kotona. Okei, meillä on vain yksi pikkumies sekä koiruus mutta ne illat vierähtävät säbätreeneihin kuskatessa Tikkurilaan. Mies juurikin laski kuinka monta kilometriä tulee vuodessa pelkkiä kuskausreissuja….huh!

Tämän viikon olen taas kipuillut selän kanssa. En tiedä onko se issiasta vai mitä mutta tuska on välillä sietämätön. Otan välillä Panacodia….Sirdaludia määrättiin myös mutta siitä menee pönttö sekaisin. Vaan kun ei auta.
Meillä käy töissä hieroja ja se auttaa jonkin verran, venytellä yritän joka ilta. Bloggaaminen ei siis ole ollut nyt ensimmäisenä mielessä ja se harmittaa kun teitä lukijoita riitttää! Kiitos kun jaksatte odotella, lupaan että tahti piristyy.
Fysioterapia on edessä reilun viikon päästä joten toivonkipinä on silmissä.

Tänään sain sen verran itseäni liikkeelle että kävin vähän kurkkimassa pihamaalla. Istutin nimittäin syksyllä jos jonkinlaista kukkasipulia vaan näin "rookie-puutarhurina" en tietenkään älynnyt merkitä ylös mitä kukkasipuleita istutin :D. Nyt saa sitten ihmetellä kevään mutta muistan että tulppaaneja, helmihyasintteja sekä ihan hyasintteja istutin.
Ja minähän en näistä mitään ymmärrä joten saapahan nähdä mitä sieltä nousee.
Kun piipahdin postilaatikolla sekä pihamaalla, Penni intoutui tappamaan keppiä. Instaan ei saa kuin 15 sekunnin videon niin tässäpä pidempi.
Ja se vloggaus vielä odottelee….menen ensi viikolla Youtube-koulutukseen joten josko siitä saisi intoa lisää!

Tänään keittiössäni syötiin purkkiruokaa. Helppoa, nopeaa ja hyvää. Hernekeittopäivä!
Muistan kun kouluaikaan syötiin aina torstaisin hernekeittoa ja niin kuulemma nykyäänkin.
Kylkeen paistoin rukiisia sämpylöitä luotto-ohjeellani, korvasin grahamjauhot ruisjauhoilla.
Ja jälkiruoaksi tietenkin pannukakkua.
Tällä kertaa tein vain puolikkaan taikinan Finelin vuokaan ja sehän oli juurikin passeli meille kolmelle.

Huomenna vietän jo viikonloppua, luvassa kodin siivousta & kevään kuoseja sisustukseen. Tunnelmia myöhemmin :).

maanantaina, maaliskuuta 02, 2015

Kotijuusto-avokadosalsa

Meillä syödään useasti avokadoja ja varsinkin mies on niihin ihan koukussa. Siitäpä lähtikin ajatus kehitellä nopea ja herkullinen päällys leivälle Valion Eila kotijuustosta.

Kotijuusto-avokadosalsa:
  • Valio Eila kotijuustoa
  • avokado
  • tomaatti
  • 1/2 keltasipuli
  • 1/4 chilipalko
  • 1/2 limen mehu
  • oliiviöljyä
  • suolaa
  • mustapippuria
  • basilikanlehtiä
Maalaisleipää alustaksi.

Pilko ainekset saman kokoisiksi kuutioiksi ja hienonna chili. Sekoita kaikki varovasti keskenään. Mausta suolalla ja mustapippurilla.

Voit antaa salsan maustua jääkaapissa jos haluat mutta se maistuu aivan ihanan raikkaalle hetikin.
Paahda maalaisleipä uunissa tai pannulla rapsakaksi ja levitä salsa päälle.

Tällä herkulla nappasin kyllä mieheltä jälleen pisteet kotiin!


Yhteistyössä Valio

sunnuntaina, maaliskuuta 01, 2015

Luumu-sinihomejuustoraviolit kurpitsapyreellä ja luumupannacotta

Sain kutsun luovaan reseptikilpailuun Sunsweetiltä sekä Ifolorilta. Aiheena kuivatut luumut.
Ilmoittauduin heti mukaan mutta sitten iski hieman paniikki! Apua, mitä ihmettä keksisin kuivatuista luumuista?
En hirveästi käytä ruoanlaitossa tai leivonnassa kuivattuja luumuja, joulun aikaan niitä toki kuluu pussikaupalla. Haastekisan ideana oli valmistaa kolmen ruokalajin menu kuivatuista luumuista tai joku kolmesta; alkuruoka, pääruoka tai jälkiruoka.

Muutaman viikon ideoin ja mietin. Ja tyypilliseen tapaani viimeiseen viikonloppuunhan se kokkaus jäi mutta jotenkin se sopii minulle.

Päädyin alkuruokaan sekä jälkiruokaan, en vaan osannut päättää joten kisaan mukaan kahdella reseptillä!

Alkuruoassa halusin yhdistää tuorepastan luumuihin. Makean luumun kylkeen valitsin sinihomejuuston ja ihanan pähkinäistä crunchia annokseen antaa paahdetut pinjansiemenet. Ja ensimmäistä kertaa muuten ravioleja tein itse!
Luumu-sinihomejuustoraviolit kurpitsapyreellä (kahdelle)

Pastataikina:

  • 4 dl durumvehnäjauhoja
  • 3 kananmunaa
  • loraus öljyä
  • ripaus suolaa
Valmista pastataikina koneessa tai käsin ja laita kylmään lepäämään. 

Luumu-sinihomejuustotäyte:
  • 15-20 luumua
  • noin 100 g sinihomejuustoa
  • kourallinen pinjansiemeniä
Pilko luumut pieniksi.
Paahda kuumalla pannulla pinjansiemeniä hetki ja rouhi veitsellä pieneksi.
Pilko sinihomejuusto ja yhdistä ainekset.

Kurpitsapyre:
  • 1/4 myskikurpitsa
  • 1/2 sipuli
  • 1 valkosipulin kynsi
  • 2 rkl oliiviöljyä
  • 2,5 dl kasvislientä
  • 1 dl valkoviiniä
  • 1/4 punainen chili
  • suolaa
  • mustapippuria
  • loraus kuohukermaa
Pilko myskikurpitsa paloiksi.
Kuullota oliiviöljyssä pilkotut sipulit, valkosipuli ja chili. Lisää joukkoon kasvisliemi sekä valkoviini.
Lisää joukkoon myskikurpitsa ja anna poreilla miedolla lämmöllä kunnes kurpitsat ovat kypsiä.

Poraa sauvasekoittimella tasaiseksi ja sileäksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Lisää joukkoon hieman kuohukermaa ja kuumenna vielä.

Kurpitsapyreen voit myös siivilöidä jos haluat, itse tykkään rouheammasta pyreestä.

Kaulitse pastataikina ja levitä ruokalusikalla täytettä pastataikinalevylle. Aseta toinen levy päälle ja muotoile raviolit kädellä. Jätä täytettä vähän koristeluun.
Leikkaa ravioli juomalasia apunä käyttäen. Keitä kuumassa suolavedessä noin 2-3 minuuttia.

Levitä lautaselle kurpitsapyre ja asettele raviolit päälle. Koristele lopputäytteellä.

Minä kyllä, ja mieskin, tykästyttiin tähän pasta-annokseen. Mielenkiintoinen makukombo mutta erittäiän toimiva. Kurpitsapyreen pieni kicksi toimi makean luumun ja suolaisen sinihomejuuston kanssa. Tätä tehdään uudelleen!

Herkkupeppuna en tosiaan päässyt jälkiruoka-ajatuksen yli ja päätin yhdistää makeat luumut täyteläiseen pannacottaan.

Luumupannacotta (2-4 annosta)

  • 5 dl kuohukermaa
  • vaniljatanko
  • 0,5 dl sokeria
  • 2 liivatelehteä
Mittaa kuohukerma kattilaan ja lisää joukkoon sokeri. Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet joukkoon.
Laita liivatelehdet pehmenemään kylmään veteen.

Kiehauta kuohukerma, sokeri ja vanilja kattilassa. Anna hieman jäähtyä.
Sekoita sekaan puristetut liivatelehdet.

Kaada seos annosmaljoihin tai purkkeihin. Laita kylmään jähmettymään.

Pinnalle:
  • 15-20 kuivattua luumua
  • 1,5 dl vettä
  • 0,5 dl Amaretto-likööriä
  • 1/2 vaniljatanko
  • kaurakeksiä muruna
Pilko kuivatut luumut neljään osaan. Mittaa kattilaan vesi sekä Amaretto, lisää luumut sekä halkaistu vaniljatanko.
Anna poreilla kasaan noin viisi minuuttia.

Lisää luumuja annosten päälle ja ripottele pinnalle vielä kaurakeksimurua.

Olipahan hauska reseptikisa vaikka viimeiseen päivään jäikin :). Nyt sitten odotellaan kenet Teresa Välimäki ja Nico Backström valitsevat voittajiksi. Ilokseni me kaikki kisaan osallistuneet pääsemme mukaan heidän ruokakuvaus, -kokkaus- ja stailauskurssille ensi viikolla.

Kuivatut luumut tarjosi Sunsweet.