lauantaina, syyskuuta 28, 2013

Omppukierteet

Meidän omppupuu tuotti hillittömän sadon tänä vuonna mutta kun omenat olivat aina kahden tai kolmen nipussa, meni aika paljon omppuja roskiin pilaantumisen vuoksi. Mutta on niitä riittänyt omppupiirakoihin ja yksi 25 kilon satsi vietiin mehustamoon. Tuosta määrästä saimme 15 litraa omenamehua joka pastöroitiin sekä c-vitaminoitiin, pullot mukaan ja hinta 25 €. Ei kyllä paha tuoreeksi omppumehuksi!

Vielä omppuja on maassa ja iso kulho keittiössä, tänä viikonloppuna viipaloinkin loput pakkaseen ja teempä soseeksikin.

Muutama viikko sitten teki mieli pullaa ja päätin kiehauttaa nopsan omenakompotin pullan sisään.

Omenakompotti:
  • kirpakoita omppuja (minulla taisi olla viisi)
  • vettä
  • ruokosokeria
  • vaniljasokeria 
  • kanelitanko
Pliko omenat ja kiehauta veden, ruokosokerin, vaniljasokerin ja kanelitangon kanssa. Vettä laitoin vain sen verran että omenat juuri peittyivät ja sokeria maun mukaan.
Anna poreilla miedolla lämmöllä kasaan.

Jäähdytä ja poista kanelitanko

Omppukierteet:

  • pullataikinaa
  • omenakompottia
  • Valion vaniljarahkaa
  • kanelia
  • kananmunaa voiteluun
  • raesokeria koristeeksi

Pullataikinan tein luotto-ohjeellani ja käytin tähän puolet taikinasta, toisesta puolesta muotoutui pikkumiehen herkuksi korvapuusteja.

Kun taikina on kohonnut niin kaulitse se levyksi, aivan kuten tekisit korvapuusteja. Levitä pinnalle purkki Valion vaniljarahkaa ja levitä päälle omenakompotti. Ripottele pinnalle kanelia.
Kääri koko komeus tiukaksi rullaksi ja leikkaa noin kahden senti paksuisiksi viipaleiksi.
Löysin kaappien kätköistä ihan perusruokakaupasta ostettuja pullavuokia ja ne toimi tässä loistavasti.

Aseta pullat vuokiin ja anna kohota lähes kaksinkertaisiksi.
Voitele kananmunalla ja ripottele päälle paljon raesokeria. Siis meillä ainakin ripotellaan paljon :).

Paista noin 180 asteessa 10-15 minuuttia tai kunnes pullan pinta on saanut kauniin värin.
Näitä tuli ihan reilusti ja sain vierasvaraksi pakkaseen. Omena maistuu juurikin hyvältä kietoutuneena pehmoiseen pullataikinaan.

Mihin sinä olet käyttänyt tämän syksyn omenasatoa?

perjantaina, syyskuuta 20, 2013

Härkä-nuudeliwok

Meidän perhe rakastaa lihaa ja nyt uuden lähikaupan myötä aikasta monena päivänä sisukka (lue sisäfile) on ollut todella hyvässä tarjouksessa. Ja minähän olen ostanut, renssannut, ostanut ja renssanut :).
Pakkasessa on nyt tulevaa syksyä/alkutalvea varten pihvejä sekä biittejä mm. fondue -ruokiin.
Pahoittelut yllä olevan kuvan laadusta, iPhone + Instagram...ei mene aina kuten Strömsössä. Huomaa muuten kuvassa ravintolakouluun vuonna 1994 ostettu pihviveitsi edelleen pränkissä kunnossa!

Härkä-nuudeliwok

  • naudan sisäfilettä
  • munanuudeleita paketti
  • 2 kourallista pitkiä papuja
  • 2 shalottisipulia
  • 4 valkosipulin kynttä
  • 2 porkkanaa
  • purkki vesikastanjaa
  • purkki kookosmaitoa
  • soijakastiketta
  • suolaa
  • mustapippuria
  • chilimaustetta
  • tummaa Maizenaa
  • sormisuolaa
  • rypsiöljyä
  • voita
Renssaa sisäfile ja käytä tähän häntäpäätä. Leikkaa noin 8 cm:n paksuisia, noin 15-20 cm:n pituisia tankoja ja mausta ne suolalla ja pippurilla.

Freesaa öljyssä suikaloitu shalottisipuli, viipaloitu valkosipuli, valutetut vesikastanjat ja pavut. Kuori samalla porkkanat ja vedä kuorimaveitsellä ohuita, pitkiä siivuja porkkanoista.
Lisää joukkoon kookosmaito ja mausta suolalla, soijakastikkeella ja chilillä. Lisää joukkoon hieman tummaa Maizenaa jotta soossi paksuuntuu.

Paista kuumalla pannulla öljyssä sekä voissa suolalla ja mustapippurilla maustetut sisukkapötköt. Ota pinnat kiinni ja anna kypsyä kunnes lihasneste pukkaa pintaan.
Laita folion sisään vetäytymään.

Keitä nuudelit suolavedessä al denteksi.

Lisää kasvis-kookosmaitoon porkkanat ja nuudelit. Anna kiehua miedolla lämmöllä hetki.

Levitä kasvis-nuudeliseos vadille, viipaloi sisukka ja asettele päälle.

Nam! Rouhi päälle mustapippuria ja murustele sormisuolaa.

Tämä on kyllä yksi meidän perheen suosikkiruoka, useimmin kanalla tehtynä. Ja vielä seuraavana päivänä tämä maistuu.

lauantaina, syyskuuta 14, 2013

Balans & Egg's Benedict

Mietin pitkään hotellia Lontoossa ja käytin aikaa lukemalla arvosteluja eri varauspalveluiden sivuilta sekä Trip Advisorista, joka on muuten osoittautunut todella hyväksi tiedon lähteeksi.
Vaihtoehtoinani sitten loppupeleissä oli Novotel Paddingtonilla tai London Lodge Hotel Earl's Courtissa.
Hintaero oli tuplat, molemmissa aamiainen kuului hintaan. Wi-fi olisi kuulunut Novoteliin mutta Lodgessa se kustansi vajaat 14 puntaa kahdelta päivältä.

Ja kuten arvaat niin tällä kertaa valitsin edullisemman. Novotelia olisi ollut mukava testata kun pääsin heidän kantisjärjestelmään ja olisin saanut mahdollisen huoneen upgreidauksen, tervetuliaislahjan ja drinksun...niin sopisi minulle vaan eipä ennättänyt kortti tulla perille. Toisaalta Lontoossa hotellit ovat superkalliita joten päädyin Lodgeen, joka olikin vain 600 metrin päässä messukeskuksesta. Muutenkin Earl's Court on tuttua aluetta kun kävin jo viime vuonna samoilla messuilla.
Hotelli sijaitsi rauhallisella kadulla ja oli oikein siisti. Mitään tähtiloistetta täältä on turha hakea, koko miljöö ja huoneet ovat vanhaa englantilaista tyyliä mutta sopi tunnelmaani täysin. Lattian narina, ihanan vanhat vesihanat, kalusteet ja kuosit huokuivat brittitunnelmaa. Ja kyllähän sillä säästöllä vs. Novotel sain herkutella rauhassa koko viikonlopun.
Vaikkakin tämä reissu oli työmatka, mietin aina rahaa ja sitä mihin se on järkevä käyttää. Vaikka reissu menee ns. virman piikkiin niin kun se sattuu olemaan oma niin kyllä sitä miettii mihin ne punnat käyttää.

Hotellissa oli tosiaan ilmainen aamiainen. Tarjolla oli paahtoleipää, croisantteja, hilloja, cornflakeseja, jogurttia ja hedelmiä. Paistetut jutut kuten munakkaat maksoivat sitten extraa.
Kun heräsin ajoissa, messut alkoivat vasta klo 11 perjantaina, niin söin kahdeksan aikaa esiaamiaisen hotlalla mutta tiesin että nälkä yllättää viimeistään puolilta päivin ja messualueella en halunnut syödä. Messuilla ruoka on yleensä luokatonta ja ylihinnoiteltua. Siksi lähden aina jossain vaiheessa lähialueelle ja etsin jonkun paikallisen ravintolan. On muuten uskomatonta kun olen saanut painoa pois semmoset 27 kiloa parin vuoden aikana niin mulla on vähän niin kuin koko ajan nälkä. Ja paino pysyy samassa. No, kyllä olen hereilläkin enemmän ja aikaisemmin sekä semmoinen seitsemän tunnin kävely läpi Kensingtonin, Knightsbridgen ja Chelsean torstaina varmaan auttoi asiaa sekä pitää painon kurissa :).

Mutta siis asiaan. 
Minä olen aina himoinnut munia Benedictin tapaan. Voi niitä kertoja kun olen katsonut kokkiohjelmia ja kuolannut annosten perään. Kotona on ollut englantilaisia muffineita, hollandaiseakin on tullut keitettyä jokusen kerran mutta uppomuna loistaa poissaolollaan repertuaarissani. Kaipa niitä keiteltiin ravintolakoulussa vaan en minä enää muista.

No. Projektini on ollut jo muutaman vuoden ne kuuluisat Benedictin munat. Annos on tosin amerikkalainen ja ymmärtääkseni pari eri versiota annoksesta on, mm. krapularuokana tarjoiltu Waldorfissa jo 1800 luvun lopulla. Mene ja tiedä, minulla ei ollut krapula ja annos on erittäin suosittu myös Briteissä.

Googlasin hieman Lontoon Benedict tarjontaa ja läheltä löysin Balans-kahvilan josta niitä saisi. Sinnepä sitten suunta myöhäiselle aamupalalle. Ja oishan niitä munia ollut vieressä olevassa Troubadour -raflassa joka on listattu viiden parhaan Benedict's paikan joukkoon Lontoossa vaan hinta oli tuplat joten passasin.
Heti ovelle saavuttuani iloinen tarjoilija ohjasi pöytään joka oli kiva, näin koko kahvilan hyörinän.
En halunnut kahvia vaan päätin aloittaa perjantain Bellinillä. Ihanan raikas!
Ja siinä se on. Egg's Benedict.
Kaunis.
Herkkä.
Herkullinen.

Ja sitä se oli.
Upeasti paahdettu english muffin, suussa sulavaa kinkkua, uppomuna ja ihanasti sinappiin vivahtava hollandaise. Tarjoilija rouhaisi pinnalle vielä mustapippuria.
Ja kun sen munan leikkasi....niin sieltähän se keltuainen valui kuten pitääkin.
Voin sanoa että olin lähes ekstaasissa. Annos maistui juuri niin kuin olin kuvitellut.
Ehkä parhaita aamupaloja ever.
Balans osoittautui aivan loistavaksi aamupala- tai brunssipaikaksi.
Tarjoilu oli ystävällistä ja sopivan ripeää. Paikka oli täynnä niin kanta-asiakkaita (huomasin tarjoilijoiden tervehdyksestä) sekä turisteja, menoa ja vilskettä oli koko ajan mutta ei niin että se olisi haitannut tunnelmaa.
Ja päätimpä sitten tänään jättää hotlan aamiaisen kokonaan väliin ja suuntasin Balansiin vielä kerra. Tällä kertaa päädyin amerikkalaisiin pannareihin tuoreiden hedelmien kera. Kylkeen vaahterasiirappia. Ehkäpä custardia (paksua vaniljasoossia) olisin kaivannut vaan empä "jaksanut" kysyä kun massu täyttyi näinkin sopivasti.

Jos olet Earl's Courtin ja Kensingtonin alueella niin suosittelen ehdottomasti kokeilemaan aamupalaa!


perjantaina, syyskuuta 13, 2013

The Hummingbird Bakery

I'm in London! Jalat aivan tulessa kun päätin sitten kävellä hotlalta (Earl's Courtin kupeesta) pitkin Earl's Court Roadia Kensington High Streetille ja muutaman sivukadun jälkeen Cromwell Roadille ja siitä Old Brompton Roadille...eikä tuossa ollut lähellekään päivän kävelyt, noin seitsemän tuntia käppäilin pitkin ihania Lontoon katuja ja kujia. Ja joo, kyllähän minulla oli Oyster card että olisin voinut tuubilla hurrutella maan alla vaan en malttanut.
Syksyinen, hieman kirpakka ilma oli aivan ihana ja kohteena tänään monen muun ohessa oli The Hummingbird Bakery Kensingtonissa. Ja helposti kohde löytyikin lounaan jälkeen (juttua myöhemmin), ihan South Kensingtonin aseman läheltä.
Ihka ensimmäinen HB avautui 2004 Portobello Roadille. Muistan vielä hypetyksen, siitä kirjoitettiin Suomessa saakka ja siitä asti paikka on ollut mielessä. Viime syksynä kävin Lontoossa parikin kertaa vaan en muistanut silloin tai aika ei antanut myöden etsiä tätä ihanuutta. Nyt otin varta vasten aikaa löytää HB:n ja nauttia ihanan herkkuhetken ihan itsekseni.
South Kensingtonin pisteen ulkonäkö ei ollut ehkä ihan paras tai näkyvin mutta löysimpä kuitenkin!
Ja mitä herkkuja vitriinit olivatkin pullollaan! Minulla oli tarkoitus maistaa Whoopieita mutta lounaan jälkeen tuo koko "säikäytti". En olisi millään jaksanut vaikkakin tuo Red Velvet -versio jäi kummittelemaan mieleen. Huomaa muuten että kotomaassa näkemäni Whoopiet ovat enemmän tai vähemmän lättänöitä, nämä taas muistuttivat jo lähes laskiaispullaa koonsa ja pulleutensa nähden.
Minä päädyin tilaamaan Tiramisu-muffinin ja cappucinon.
Mausta en kyllä äkkiä löytänyt tiramisua mutta makuja kun tiramisun suhteen on monia niin olkoon. Muffini oli kuitenkin maultaan loistava ja ihanan kostea sisältä. En minä ole kyllä tämmöisiä Suomessa kahvilassa koskaan saanut. Taivaallisen ihanaa!
Oli ihanaa istua ulkoterassilla kuuman cappucinon kanssa ja katsella ihmisvilinää. Ja voi kumpa olisin voinut maistella kakkuja!
Vähän ehkä epäilin konseptia mutta siinäpä terassilla istuessa totesin että ovi kävi koko ajan. Milloin asiakkaan mukaan lähti pieni kassi, kakkulaatikko tai pari isoa kassia rasiat pullollaan herkkuja. HB ei mikään edullinen ollut, tuo muffini ja cappucino kustansi 6,75 puntaa mutta odotettu ja ihana kokemus joten ei jäänyt harmittamaan!

Ja hei, HB etsii franchising-yrittäjiä...tarvii vaan sen miltsin puntia starttiin, kaiken muun lisäksi :).

keskiviikkona, syyskuuta 11, 2013

I love Lontoo

I love Lontoo, kyllä. Lontoo on aivan ihana kaupunki, viime syksynä kävin kahteenkin otteeseen työn puolesta aina niin erilaisessa kaupungissa.
Juuri syksyn kynnyksellä Lontoo on ihana, ei liian kuuma eikä onnekseni molemmila keroilla satanut vettä. 

Aamulla olen taas lähdössä Lontooseen ihan yksikseen joten muutama fiiliskuva viime vuodelta on pakko jakaa jotta pääsen tunnelmaan :).

Ensimmäisen reissun tein viime syksynä itsekseni kakkumessuille joilla tapasin päämiehiä, mm. Renshawn.
Oli aivan ihanaa kierrellä päivä messuilla, ihmisvilinässä ja ihastella toinen toistaan upeampia kattauksia...
 ...ja kakkuja. Toiveissa muuten onkin nauttia afternoon tea eli kello viiden tee tällä reissulla. Okei, minulla on kyllä niin pitkä lista että saapa nähdä mihin kaikkialle ennätän :).
Aivan upeita eikö!
Tämä lumihiutalekakku oli minun ehdoton suosikki, ihmekös tuo kun talvi on niin minun vuodenaikani!
Parasta Lontoossa on kyllä ihana vilinä. On nautinnollista istua kahvilassa ja katsella ihmisten virtaa.
Toinen Lontoon reissumme olikin viime syksynä iltapukujuhla ja Renshawn kutsumana Brittien leivontagaalailtaan. Ilta oli upea, näimme alan kollegoita, vaihdoimme kuulumisia, söimme upean kolmen ruokalajin dinnerin ja kuuntelimme Jason Donovanin live-esiintymisen...juurikin sen 80-luvun Jasonin :).
Ihania muistoja ja huomenna niitä tulee lisää!

Tarkoitus olisi käydä mm. Hummingbird Bakeryllä, Peggy Porchenin kahvilassa, haukkaamassa Bubbledogsilla hodari shampanjan kera...ehkä aamupalalle Gordonin ravintolaan ja mitähän vielä. Lista on pitkä joten jotain jää varmasti pois.
Jos sinulla on minulle viime hetken vinkkejä niin vielä ennättää :).

Aah, huomista ootellen!

lauantaina, syyskuuta 07, 2013

Kurpitsa-kookoskeitto Jacob's Creekin luomu valkoviinin makupariksi

Sain kutsun kehittelemään makuparia Jacob's Creekin Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay valkoviinille. Tähän haasteeseen halusin tarttua koska rakastan Jacob's Creekin viinejä, yleensäkin Australialaiset viinit ovat lähellä sydäntäni. Toisekseen, kokkaan niin harvoin kasvisruokia että tämä tuntui mukavalta haasteelta. Ja mikäs tässä syksyllä kun luonto ja kaupat ovat pullollaan kasviksia sekä vihanneksia. Ja kolmanneksi, luomuviini saa aina plussaa!

Viiniä piti heti maistella, onnekseni omistan upeat Chardonnay-rypäleelle sopivat viinilasit niin maistelunautinto oli taattu. Nenä sopii lasin sisään ja ihanat hedelmäiset maut tulvivat aistien sopukoihin.

Pitkän mietinnän jälkeen päädyin myskikurpitsaan vaan empä osannut aavistaa että sitä ei ihan joka kaupasta löydykään. Mutta onnekseni löysin parikiloisen kaunokaisen josta käytin reseptiin puolet.
'
Kurpitsa-kookoskeitto:
  • noin 1 kg myskikurpitsaa
  • 5 dl kasvislientä
  • 1 keltasipuli
  • 2 valkosipulinkynttä
  • 3 pientä kirpeää syysomenaa
  • 1/2 chilipalko
  • 1 limen mehu
  • 1,5 dl kookoskermaa
  • 1 dl Jacob's Creek Earth.Vine.Grape Organic Chardonnay valkoviiniä
  •  2 rkl oliiviöljyä
  • koristeluun raastettua limen kuorta, chiliä ja kookoskermaa
Pilko myskikurpitsa ja omenat paloiksi. Viipaloi keltasipuli ja valkosipuli. Hienonna chilipalko.

Lisää kattilaan oliiviöljyä ja kuullota sipuleita muutama minuutti. Lisää joukkoon kurpitsat, kasvisliemi, chili ja limen mehu, kiehauta ja anna kypsyä miedolla lämmöllä noin 10 minuuttia. Lisää joukkoon omenan kuutiot ja kypsennä vielä noin 5-10 minuuttia tai kunnes kurpitsan palat tuntuvat kypsiltä.

Poraa keitto sauvasekoittimella tasaiseksi.
Lisää joukkoon kookoskerma sekä valkoviini ja kiehauta. Keitto voi odotella tarjoamista pienellä lämmöllä, muista sekoittaa välillä.

Koristele kookoskermalla ja raastetulla limenkuorella sekä chilillä.

Nauti heti hyvin viilennetyn Chardonnayn kera.

Annoksesta tulee neljä runsasta keittoannosta tai kuusi alkuruoka-annosta.

Haaste oli kyllä kiva! Valmistin keiton ystäväperheelle sunnuntai-illalliselle ja tarjosin kylkeen tietenkin kyseistä luomu valkkaria. Mites kävikään? Kurpitsa-kookoskeitto loppui kesken ja lautaset lähes nuoltiin, valkoviini toimi loistavasti hieman makean mutta mukavasti potkua sisältävän keiton kanssa.
Tätä keittoa kokataan meillä jatkossakin!