sunnuntaina, tammikuuta 26, 2014

Herkkumessua ja -iltaa!

Herätys....messsupäivänne alkaa! Suihkun kautta aamupalalle ja kahden kilsan kävely junalle, suunta kohti herkkumessuja.
Kävelyä, tapaamisia, kävelyä ja tapaamisia.

Ja uuh...puolen päivän aikaan parin palaverin päämiesten kanssa tuntui jaloissa joten päädyin messukeskuksen pizza"ravintolaan".
Ja ei kun töppöstä etiäpäin.
Edessä oli vielä muutama palaveri sekä tietenkin tuttujen tapaamisia!
En jaksanut ottaa kuvia kaikenlaisista osastoista mutta nämä namikimput kyllä hellytti! Upeita!

Ja kun olin korkeakorkoisissa saappaissa tepsuttanut kolme hallia läpi niin. Kiitos. Lanson!
Minulle yrittäjänä erilaiset messut ovat sopiva tapa tavata päämiehiä. Tänäänkin palavereja olikin sopivasti läpi päivän. Jos olisin herkkukauppayrittäjä niin ounou...päivä ei riittäisi mihinkään! Nauroinkin tästä yrittäjäkollegalle yhteisellä illallisella.

Gift Gourmen omistaja laittoi minulle Facessa viestiä että oletko sittenkin tulossa messuille? Jep!

Sovittiin että jos ei ole mitään sunnuntaina illalla niin mennään dinnerille. No ei ollut.
Treffattiin ja katsottiin parikin paikkaa läpi vaan niin se on, messujen aikaan ravintolat on buukattu täyteen vaan onneksi me saimme reippaat tunnin ja 20 minsaa aterioida pöydässä lähi-italialaisessa....oli pakko hyväksyä koska muutoin me oltaisiin oltu mäkkärin jonossa tai nälissään. No joo.

Päädyimme siis Da Damianoon ja näin jälkikäteen katsoin että #13 Trip advaisorissa...huippua! Ja sitä se oli tosin, myös hintatasoltaan. Palvelu oli juurikin hyvää, ihan loppua kohden vähän turhan kiirus "häätää" meidät pois.

...Amuset, ihana punajuurikeitto. Maistui kyllä talon leivän kera.
Alkuun, härkäcarpaccio parmesaanilla sekä tryffeleillä...ja siitähän se hinta tuli. Tosin, suolaa oli siltikin itse lisättävä. Mutta hyvä!
Ja tässä vaiheessa en kaiken höpötyksen keskellä muistanut kuvata ystävän annosta "monkfish" joka oli kuulemma tosi täyttävä ja hyvä. Itse päädyin pastaan, täytteenä kurpitsaa ja lähes nuolin lautasen. Todella hyvää!
Mutta vielä oisin ehkä voinut nauttia jälkkärin vaan meidän pöydästä loppui. 
Massu tuli täyteen ja vesisateessa +4:ssä asteessa suuntasin taksilla kohti omaa hotellia. 
Ystävä oli kyllä näppärämpi asuen Domin kyljessä joten näin sitä oppii!

Kiitos Minna seurasta, tosi kiva ilta!

lauantaina, tammikuuta 25, 2014

Päivä Kölnissä, ihan itekseen

Päivän Kölnissä...ihan itekseen. Olen siis työmatkalla joten päätin ottaa ilon irti ja viettää päivän Kölnissä, ihan itekseen, käppäillen ja nauttien.

Aamulennot on minulle tuskaa vaan onneksi on unen lahjoja, joten nukuin molemmat välit koneessa :).

Pirteänä Kölnin terminaalissa sitten ihmettelin että mites keskustaan pääsee julkisilla. Ihmetteli moni muukin. Mistään en löytänyt info-pistettä ja vastassa oli neljä lippuautomaattia. Onneksi mun ruotsi taittui sen verran sekoitettuna englannilla että ruotsalaisen herran kanssa päädyttiin ostamaan masiinasta liput, todettiin että kyllä me jonnekin näillä päädytään.

Ja niin tehtiin. 
Dom. Siihen alle päädyttiin ja kyllä veti sanattomaksi tuo näky.
Katedraali oli upea. Kiersin ympyrää ja ihastelin.

Ja sitten oli pakko etsiä turisti-info koska kentältä en saanut kaupungin karttaa eikä ollut hajuakaan mihin suunnata. 50 senttiä kartta ja neuvo että suoraan eteenpäin ja olet hotlalla. Matkaa pari kilsaa mutta empä raaskinut ottaa taksia koska tiedän kokemuksesta että näillä messureissuilla tykkään syödä ja paljon joten kävely tekee terää :)

Hotelli, Mercure Hotel Severinshof löytyi superhelposti, vähän jopa äkkiseltään kävelymatka loppui :). Olen American Express Platinumin kautta hotellin jäsen joten nopsaan sain huoneen, todella siistin ja erittäin hiljaisesta osasta hotellia. Ja minä saan vallata koko sängyn ihan yksin!!
Ilokseni korttien kautta sain myös business wi-fi:n ilmaiseksi sekä tervetulodrinksun. Pieni lasi viiniä mutta ihana ele!
Hengähdin hetken huoneessa mutta nälkä oli niin kova että oli pakko suunnata lounaalle. Kävelin hotellille tulomatkalla kivan näköisen italialaisen paikan ohi ja ajattelin että sinne, kunhan saan hyvää ruokaa.

Tarjoilija hädin tuskin osasi englantia mutta saimme kuitenkin sen verran kommunikoitua (minä väänsin italiaa, jotain saksaa ja englantia) ja si! homma toimi!
Pasta Carbonara ja lasi viiniä. Edullisempi talon viini oli loppu joten tarjoilija toi chardonnayta ja hyvää olikin.
Pasta oli selkeästi valmista (näin kokin kantavan jostain valmiita tortellineja) ja pekoni oli korvattu jonniinmoisella kinkulla jota sai vähän etsiä mutta maku oli hyvä. Nälkä oli niin kova että ihanan suolainen patonkisiivu, hyvä parmesanraaste ja kuuma pasta. En valittanut vaan olin tyytyväinen.
Lasi viiniä, pasta ja vesi yhteensä 14 € josta vesi oli 2,20 €. Ei paha.

Massu pullollaan päätin lähteä kiertämään keskustaa. Kölnissä on hauskaa että periaatteessa ei karttaa keskustassa tarvitse, seuraa vaan sitä Dom:ia niin aina löytää pääkadulle. Niin minä tein.

Ja olihan kiireisen syksyn & joulun jälkeen ihanaa ihan itsekseen käppäillä pitkin katuja. Katsella tunnelmia ja nuuskutella fiiliksiä.
Ja aah...Reinin vartta olisin voinut kävellä vaikka loppuillan!
Reinin varsi on täynnä ihanan näköisiä ravintoloita ja pikkukujilta raikui jo kahden aikaan hillitön nauru!
Minä en jaksanut karttaa vilkuilla vaan käppäilin ja käppäilin kunnes päädyin jonnekin ostoskadulle ja totesin että nyt täytyy istahtaa.
Lämpölamppujen ja viltin alla oli ihanaa siemailla "Gluhwein mit Amaretto" eli hehkuviiniä Amaretolla. Aikasta jännä oli yhdistelmä. Vaan siinähän vierähti tunteroinen katsoen ihmisvilinää.
Päätin kävellä takaisin hotellille lähikaupan kautta josta ostin vesipulloja huomiselle messupäivälle sekä vähän viiniä & herkkuja hotlalle :).

Matkalla meinasi kyllä taas nälkä yllättää...
Vaan kestin.
Päivän kävelyreissulla päätin että pyrin illalliselle ravintolaan jonka nimi kyllä hämmensi. Ulkoa listalta luin että tarjolla on perus wieninleike ja jälkkäriksi omenastruudelia jotka oli hakusessa.

Ulkohemmolta kävin kysymässä että oisko pöytää yhdelle ja kyllä löytyi.
Jouduin tosin alakertaan jossa vieressä istui perhe ja vastapäätä pariskunta...ei mitään muuta "nähtävää" joten vähän hassu sijoittelu mutta ymmärrän että me yksinäiset sijoitellaan aina minne sattuu.

Tarjoilija tuli kysymään juomavalintaa mutta pyysin nähtäville ensin menun. Nappasi sen sitten vieruspöydästä.
Olin jo siis päättänyt valintani ja eipähän siinä kauaan nokka tuhissut tarjoilijoilla kun pöydässä oli viini ja pääruoka.

Vaikka kuvasta näyttää että kyseessä on kaksi leikettä, niin siellä oli yksi mutta kaksonen. Ihan jees, eihän tuo mitenkään vetänyt vertoja aikanaan Wienissä Figlmuller -ravintolassa syötyyn lehtipihviin. Se oli superohut, rapea, makua täynnä ja yli lautasen kokoinen.
Tämä oli sentin paksuinen, makua kyllä mutta keskinkertainen. Tässä hetkessä tosin täytti "snitchelhimoni". Perunat oli hyviä, niissä vaan on aina jokin jännä maku mitä ei itse osaa jäljiltellä.
Tarjoilu oli ripeää, erittäin monesti käytiin kysymässä että onko kaikki ok. Mutta ehkä jäi vähän semmonen fiilis että nopeasti asiakkaat (varsinkin pienet seurueet) sisään ja yhtä nopsaan ulos.

Minä halusin kuitenkin vielä jälkkärin ja niinkin klassikon kuin omenastruudelin.
Ja olihan se hyvää, tällä kertaa vaniljasoossilla. Aiemmin olen syönyt vaniljajäätelöpallon kera. Mutta kaikki meni...kastikkeen lähes nuolin lautaselta.

Huh, tämän aamun herätys 4.30 ja päivän kävelyt noin 15 km kun laskin ihan huvikseen niin johan tuntuu.
Lasi viiniä kädessä taidan piakkoin suunnata unille jotta aamulla jaksaa messuilla & palaveerata koko pitkän päivän....ja kun on kyseessä herkkumessut niin pelkäämpä että illalla on ähky!

torstaina, tammikuuta 23, 2014

Kaakaoletut taltuttaa lettuhimon!

Mistähän se johtuu että torstaisin iskee lettuhimo? Oiskos se koulun hernekeitto & pannaripäivä näin torstaisin kun mieliteko hakeutuu saman moiseen herkkuun :).

No, tänään sain jostain yhtä'kkiä ajatuksen että laitan kaakaojauhetta taikinaan. En kertonut kummallekaan miehistä; en isolle enkä pienelle ja olipa kiva saada jälleen tyytyväiset hymyt vaikka perusletut saivatkin uuden vivahteen.
Kaakaoletut:

  • 5 dl sinistä maitoa
  • 2 kananmunaa
  • 25 g sulatettua voita
  • 1 dl tummaa kaakaojauhetta
  • noin 1,5 dl vehnäjauhoja
  • 2 rkl sokeria
  • ripaus suolaa
Mittaa maito kulhoon, riko joukkoon kananmunat ja lisää suola & sokeri. Lisää joukkoon sulatettu voi.
Siivilöi sekaan tumma kaakaojauhe ja vehnäjauhot.

Paista voissa kuumalla lettupannulla rapeiksi ja tarjoile heti vadelmahillon kera.

Näin pakkasiltana letut ovat kyllä suurinta herkkua! Vadelmahillo hieman jyräsi yli kaakon maun, yksistään, pelkän sokerin kera kaakolettu oli loistava. 

Näitä tehdään uudelleen ja ideakin on jo mielessä!

maanantaina, tammikuuta 20, 2014

Loma varattu!

Kävimme viime perjantaina matkamessuilla sillä ajatuksella että kotiin ei tulla ilman varattua lomamatkaa...nooh, tultiin sitten kuitenkin :).

Eihän me osattu varata siellä vielä mitään, ja ei messuilla oikein voinutkaan mutta päätimme kuitenkin että Turkki olisi kohde ja All Inclusive -paketti. Ei olla koskaan käyty Turkissa saatikka kokeiltu "kaikki kuuluu hintaan" matkaa. Nazarin ständillä oli kuhinaa ja aktiivisia myyjiä, saimme esitteen sekä kertomuksen monestakin kohteesta.
Viikonloppuhan siinä sitten hurahti kun tutustuin läjään esitteitä ja vertailin, vertailin ja vertailin. Luin kokemuksia niin suomalaisilta keskustelupalstoilta sekä Tripadvisorista joka onkin niin hotellin kuin ravintoloiden suhteen ollut aina luotettava lähde.

Viimein sunnuntaina lähes puolen yön aikaan se tuli, fiilis että tässä se on. Meidän kohde oli se Turkki, vaikka minulla ennakkoluuloni onkin, ja Finnmatkoilta löysin neljä hyvää vaihtoehtoa alkukesän kohteeksi.

Mutta, valitako superedullinen, paljon vesiliukumäkiä, pieni kylänen vai luxus. Heh, no luxus tietenkin!
No ei vaan me päätimme tiukan budjetin koska Kalifornia saa taas jäädä ja mökillekin pitäisi saada pariaittaa ja terassia, euroset ei riitä kaikkeen.

Soitin heti aamusta Finnmatkoille ja heitin virkailijalle pari tarkentavaa kysymystä ja niin me, virkailijan kanssa. Kyllä. Päädyimme Kemeriin ja Kemer Resorttiin. Viisi tähteä joten pitäisi olla puitteet kunnossa.

Tietenkin ruokabloggaajana olen jo googlettanut buffavalikoimaa sekä à la carte -ravintoloiden valikoimaa. Vähän piti vielä tarkentavia kysymyksiä lähettää Finnmatkoille mutta ilmeisesti viiden alc-ravintolan valikoima kuuluu myös All Inclusive-pakettiin. Odottelen vielä vahvistusta koska vaikka nyt haemme perhelomaa jossa pikkumies nauttii niin minä haluan myös ruokaelämyksiä ilman lisäkuluja. Saapa nähdä mitä vastaavat, onneksi on kolme päivää ilman varausmaksua vielä aikaa vaihtaa kohdetta tai vaikka maata, näppärää!

Mutta tänne mennään ja loma on edessä! Oletkos sinä käynyt täällä tai Turkissa ja mitäs tykkäsit?
Kuva lainattu Finnmatkojen sivuilta

Mä niin toivon että kaikki on sitä mitä matkatoimiston sivuilla luvataan ja mistä netissä kirjoitellaan...en malttais odottaa!

torstaina, tammikuuta 16, 2014

Rapu-pastasalaatti - reseptimuisteloja vol.1 2005

Aattelin että minun on ehkästä pakko aloittaa alusta, ennen "blogitaivaltani".
Arkistoissani on niin paljon kuvia ja reseptejä joita voin edelleen jakaa, koska annosta tai reseptiä ei tarvitse uudelleen keksiä, toisaalta esillepano ja kuvauksellisuus annoksissa ei ole ehkä nykypäivää. Haittaako? 
Kuvani ja reseptini, ovat enemmän kiinni "siinä hetkessä" jota toisaalta ainakin minä kaipaan välillä. Ei niin aseteltua, tehtyä ja muokattua. Retroa, ainakin näissä.
Ymmärrätkö?

Päätänkin siis bloggaila silloin tällöin about reippaan kymmenen vuoden takaa kuvia, fiiliksiä ja reseptejä aika ajoin.  Enkä missään aikajärjestyksessä.  Sikin sokin, kun se vaan sattuu fiilikseen.

Kiinnostaako nähdä miltä elämä näytti ennen digikameraa, Facebookkia, Instagramia ja juuri blogien synnyttyä?

Olin muuten itse asiassa ensimmäisiä ruokabloggaajia Suomessa ja harmitti kun aloitin jo Bloggerissa about 2002 vaan Suomeen muutettuani 2003-2004 tuhosin bloggersivut "tyhmänä ideana". Ei niitä kukaan lue. JEP! 

Toisaalta, ensimmäisiä käsialallani aikanaan tehtyjä reseptejä löytyy näköjään vielä Montrealin suomalaisille tehdyiltäni kotisivuilta. Joo-o, on nii-in kököt kotisivut mutta loin nämä peruskameran kuvin ja oppaana "How to Create Webpages for Idiots", se keltanen kirjasarja jonka opastuksella luot ja teet mitä vaan kunhan vaan opettelet. Ja joo, nämä kotisivut oli Montrealaisille suomalaisille silloin jotain enemmän kuin muuta, eikös? Ja osaanpahan vieläkin html-perusteet :).
Sivut uusiuivat aikanaan minun puolesta muutaman kerran, nykytilanteesta ei tietoa ole, toivottavasti joku on jatkanut!

Elikkä, lähetään siitä että näin kevään kynnyksellä mieli tekee aina salaattia. Ja niin muistan vuosien takaa, vuodelta 2005 kun sain täydet pisteet ihanalla rapu-pastasalaatilla ystäväperheeltä. 

Sitä ennen, muutimme juuri takaisin Suomeen ja perheen miehet, se pikkumies tuossa ja isompikin,  kokosivat Ikean senkkiä keittiöön....
...sillä aikaa kun minä loin kattausta ja salaattia.

Sen aikasta värimaailmaa ja tyyliä. Pöytä tuoleineen lähti muuten uuteen kotiin muuten about viisi vuotta sitten :). 
Rapu-pastasalaatti 
  • Casarecce-pastaa
  • punaista pestokastiketta
  • limen mehu
  • suolaa myllystä
  • mustapippuria myllystä
  • rucolaa
  • rypsiöljyä
  • ravun pyrstöjä
  • parmesaania höylättynä
Keitä pasta al-denteksi. Nappaa ravun pyrstöihin pinnat kiinni pannulla ja mausta.

Valuta pasta ja lisää joukkoon punainen pestokastike. Mausta limen mehulla sekä suolalla & mustapippurilla.

Sekoita joukkoon rucolaa ja ravun pyrstöjä. Valuta päälle vielä rypsiöljyä sekä höylää parmesaania.

Tämä alkusalaatti on ollut kyllä suosituin alkuruoka meillä ja aina niin maistuva.
Tarjoiluastia ja pöytä ovat vaihtaneet jo siis omistajaa, pitäisikin ottaa päivitetty kuva annoksesta!
Ja pikkumies oppi ajamaan apurattailla samana iltana, oi-iih!

Mitäs tykkäät, ovatko reseptimuistelot sitä mitä haluat lukea blogissani? Nyt kaipaan kommentteja!

sunnuntaina, tammikuuta 12, 2014

Uusi vuosi 2013 mökillä

Saahan vielä postata uuden vuoden juhlinnasta, saahan!

Syksyn hektisyyden vuoksi päätimme viettää uutta vuotta mökillä, vain me kolme. Ajatuksissa oli hyvää ruokaa, saunomista ja rauhoittumista ennen koulu- & työkautta.

Vähän jännitti lähteä mökille koska näiden nimettyjen syysmyrskyjen jälkeen emme ole mökille ehtineet ja toisaalta oletettavissa oli että jäitä järvessä taikka lunta ei olisi odotettavissa.
Ja lähes näin siinä kävi, saapuessa mökille ei kummastakaan ollut tietoakaan.
Mutta uuden vuoden aattoaamun saatin kuitenkin herätä kahdeksan aikaan lumisateeseen. Kaunista!

Croisantit uuniin aamupalaksi.

Ja aijai-jai, päivällä maistui kylmä Baileys takkatulen loimutessa.
Mökillä miehillä aika sujuu lukiessa sarjiksia, ulkoillessa ja toki pelaillessa tableteilla mutta minä haluan kokkailla.
Päiväruoaksi päätin paistaa lettuja, seuraksi tuoreita vadelmia sekä kermavaahtoa.
Valio muisti ennen joulua tuotepaketilla ja johan oli näppärä tämä pikkuinen vispikermapurkki varsinkin mökkiolosuhteisiin. Meille kolmelle oli juurikin loistava määrä, Pennillekin jäi makupalat! Ja minä en edes viitsinyt kaivaa sähkökäyttöistä vatkaajaa esiin vaan about viidessä minuutissa vatkasin käsin vaahdoksi.
Aah, mitkä lettukestit meillä olikan ja mikähän siinä onkaan että aina mökillä pitää paistaa lettuja?

Nooh, vaikka miten onkaan ihanaa tehä ruokaa mökillä ja panostaa kattaukseen niin aina ei vaan oikein voi, varsinkaan nyt talvella kun juoksevaa vettä ei mökkiimme tule.
Käytänkin paljon kertisastioita mutta eniten ärsyttää ettei pelkkiä valkoisia ole monessakaan meidän mökkimatkan varrella olevissa kaupoissa tarjolla. Aina on joku design...kuten näissäkin. Aaarhhg!
Uuden vuoden herkkuina söimme kuitenkin crispy-kanaa, tortillalettuihin käärittynä. Kylkeen raastettua cheddaria, mango-tomaatti-ananas-chilisalsaa (kun se quacamole ja sipuli jäi kauppaan), purkkisalsaa, ranskankermaa ja salaattia.
Maistui kyllä kaikille, kertakäyttälautasilta!
Uuden vuoden ilta päättyi tinojen valamiseen sekä paukautimme muutaman raketin.
Olihan ihanan seesteinen uusi vuosi mökillä!

tiistaina, tammikuuta 07, 2014

Ootko sä jo Instassa Äiti?

Arki alkoi tänään, kello soi seitsemältä ja siinä minä miehelle että pliis. Oli rakas ja toivotteli pikkumiehen koulumatkaan ja herätti minut vasta vähän yli kahdeksan....varoittelin jo kollegaa että tuskimpa loman jälkeen olen ennen ysiä paikalla.

Noo-oh, eka työpäivä oli tuskainen. En voi kiistää.
Päivän loppua kohden pääsin jo fiilikseen kiinni vaan kuten huomata saattaa, on unirytmi hakusessa edelleen.

Kyllä se sieltä löytyy!

Pikkumies soitti koulusta kotiin päästyään että kaikki ok (meidän normi"tarkastus") ja kun me pääsimme kotiin niin hehkutus oli suuri. En edes ensin ymmärtänyt mikä tämä pöhinä oli kun kamunsa kanssa olivat into piukeena....noo-oh niin...ne pikkuihmiset ovat bonganneet Instagramin joululomalla!

Juu...siinä hetken mietin ja mietin vaan mikäs siinä, ovatpahan niin ajantasalla ja aktiivisia. *Mielessä toivon että se What'sUp jää*, huoh! Ja se toteamus, minä olen äiti Instassa - mä haluun seurata sua. Oih!

Minä olenkin ollut mukana jo jonniin aikaa, postauksia lähes 300 ja seuraajia vielä vain nelisenkymmentä.
Aluksi mietin Instaa, lähteäkö mukaan vai en mutta kyllä, se kiinnosti. Terhin keittiössä lataa kuvia kyllä myös enemmän koko elämästä sekä spessumpia kuvia...yksityiskohtia, hetkiä elämässä ja herkkuja. Paljon blogin ulkopuolelta....kun se fiilis ja hetki on, sen laittaa Instaan kun ei ehdi bloggaamaan.

Tässä pieni menneiden viikkojen tasting Instasta!
Happy New Year!
Ihanaa salaattia by me ja nepalilaista.
Ja loman loppuähky makkaraperunoilla.

Tervetuloa seuramaan Terhin keittiössä blogia myös Instagramiin @terhinkeittiossa

sunnuntaina, tammikuuta 05, 2014

Superihana kanapasta

Jep. Tämän hääppöisempää kuvaa ei tästä ruoasta ole mutta kun reseptillä oli kysyntää FB:ssä niin se pitää tarjota lukijoille hetimiten, vai mitä?

Siis tämän ruoan taustalla on HFC Cup 2014 elikkä purettuna Helsinki Floorball Cup, jo kymmenettä vuotta. Meidän pikkumies pelaa Tikkurilan Tiikereissä kun paikkaa Tuusulalaiseen porukkaan ei nelisen vuotta sitten löytynyt. Ja toisaalta, hyvä niin, sillä meidän tiimin valmentajat, jojo, huoltajat ja pelikamut ovat loistoporukkaa (ja kiitos "jo väistyneille") ja tekevät upeaa työtä näiden pikkumiesten kanssa. Pakko nostaa virtuaalista hattua! 

No mutta asiaan.
Joukkueella on muuten aikasta tarkat säännöt sapuskoihin ennen pelejä, niiden aikana ja niiden jälkeen. 

Meillä on tapana syödä kunnon kanapasta-ateria turnauspäivän iltana ja paljon hyvää hiilaria & protskua turnauksen ajan. Ei namia, ei limuja, ei keksejä ja paa-aljon unta.

Torstai-iltana kaivelin kaappien kätköjä ja valmistin nopean mutta niin herkullisen kanapastan että Facen seuraajat halusivat reseptin. Ja tämä on oikeasti helppo kun muutaman niksin ottaa haltuun.
Herkuttelijan ja urheilijan kanapasta

  • pastaa (minulla oli orrecchiette-pastaa, kuppimaista joka imee ihanasti soossia sisään)
  • kanalientä (minä kuumensin vettä ja lisäsin kanafondia)
  • tarvittaessa suolaa
Kuumenna vesi ja lisää kanafondia. Maista ja lisää suolaa.
Lisää pasta ja keitä hiljalleen al denteksi. Siivilöi pasta.

Kastike ja kana
  • rypsiöljyä paistoon
  • broilerin rintafilettä
  • vichyä/vettä/omenamehua/siideriä
  • banaanisalottisipulia
  • tomaattimurskaa/paseerattua tomaattia
  • valkosipulia murskattuna
  • suolaa
  • paprikajauhetta
  • chilijauhetta
  • mustapippuria tai oman maun mukaan pippureita myllystä
  • Valion kevyt kermaa
  • vaaleaa Maizenaa
  • tuoretta basilikaa
  • soijakastiketta
  • 1/2 limen mehu (sitruunakin käy)
  • pinnalle parmesaania raastettuna
Kuumenna pannulla rypsiöljy. Lisää pannulle broilerin fileet ja ripottele päälle mausteita; suolaa, paprikajauhetta, chilijauhetta ja haluamiasi pippureita myllystä.
Ota pinta kiinni, käännä ja mausta toinenkin puoli.

Lisää pannulle nestettä. Tähän siis käy vichy, omenamehu, rypälemehu, siideri tai vaikka vesi jos muuta ei ole. Idea on hauduttaa miedolla lämmöllä kanan file kypsäksi. Jos neste meinaa loppua ennen kuin kanan file on kypsä, lisää. Kun nestettä on pannulla, tulee kanan fileestä upean pehmeä! Meillä ei muunlaista enää syödäkään joten suosittelen kokeilemaan!
Itse asiassa minulla oli kesällä omenapuusta tehdyn mehut jämät jotka oli jo vähän siinä ja siinä juoda vaan niimpä kaadoin lisää vettä joukkoon ja hauduttelin monetkin kerrat kanan fileitä ja olipahan hyviä!

Ota kanan fileet pois pannulta ja lisää paistonesteiden joukkoon tomaattimurskaa. Jos käytit 3-4 kanan filettä niin purkki tomaattimurskaa on ok. Paistonesteitä tässä vaiheessa on hyvä olla about 1,5 dl jopa vajaa koska maku on tärkein.
Lisää joukkoon banaanisalottisipulia silppuna sekä valkosipuli murskana. Anna hiljalleen poreilla muutama minuutti.

Lisää pannulle tuoretta basilikaa, limen mehu ja kevyt kermaa. Keittele hetki kasaan. 
Maista ja maista. Lisää mausteita sekä soijakastiketta.

Laita kanan fileet pannuun ja anna hiljalleen poreilla miedolla lämmöllä. Tarkista maku.
Lisää joukkoon siivilöity pasta ja anna hetki lämmitä.

Raasta pinnalle parmesaania ja nauti.

Tämä ihana herkku on vähän semmoinen "mitä kaapista löytyy" pasta kanan kaveriksi. Eli tuunaamalla löytyy se oma suosikki.

Kyllä maistui ja FB:ssä reseptiäni jo kehuttiinkin :).
Ja se HFC tänä vuonna...upeita voittoja, tasapelejäkin mutta se viimeinen taisto "rakkaita naapureita" eli ruotsalaisia vastaan ei onnistunut. Noh, pojat kaatuivat saappaat jalassa - vaikkakin kuvassa oli pakko päästä joidenkin tyttöjen pelissä ennen rankkareita vetelemään - olen ylpeä!
Tästä on hyvä lähteä rakentamaan uutta kautta.