Aattelin että minun on ehkästä pakko aloittaa alusta, ennen "blogitaivaltani".
Arkistoissani on niin paljon kuvia ja reseptejä joita voin edelleen jakaa, koska annosta tai reseptiä ei tarvitse uudelleen keksiä, toisaalta esillepano ja kuvauksellisuus annoksissa ei ole ehkä nykypäivää. Haittaako?
Kuvani ja reseptini, ovat enemmän kiinni "siinä hetkessä" jota toisaalta ainakin minä kaipaan välillä. Ei niin aseteltua, tehtyä ja muokattua. Retroa, ainakin näissä.
Ymmärrätkö?
Päätänkin siis bloggaila silloin tällöin about reippaan kymmenen vuoden takaa kuvia, fiiliksiä ja reseptejä aika ajoin. Enkä missään aikajärjestyksessä. Sikin sokin, kun se vaan sattuu fiilikseen.
Kiinnostaako nähdä miltä elämä näytti ennen digikameraa, Facebookkia, Instagramia ja juuri blogien synnyttyä?
Olin muuten itse asiassa ensimmäisiä ruokabloggaajia Suomessa ja harmitti kun aloitin jo Bloggerissa about 2002 vaan Suomeen muutettuani 2003-2004 tuhosin bloggersivut "tyhmänä ideana". Ei niitä kukaan lue. JEP!
Toisaalta, ensimmäisiä käsialallani aikanaan tehtyjä reseptejä löytyy näköjään vielä Montrealin suomalaisille tehdyiltäni kotisivuilta. Joo-o, on nii-in kököt kotisivut mutta loin nämä peruskameran kuvin ja oppaana "How to Create Webpages for Idiots", se keltanen kirjasarja jonka opastuksella luot ja teet mitä vaan kunhan vaan opettelet. Ja joo, nämä kotisivut oli Montrealaisille suomalaisille silloin jotain enemmän kuin muuta, eikös? Ja osaanpahan vieläkin html-perusteet :).
Sivut uusiuivat aikanaan minun puolesta muutaman kerran, nykytilanteesta ei tietoa ole, toivottavasti joku on jatkanut!
Elikkä, lähetään siitä että näin kevään kynnyksellä mieli tekee aina salaattia. Ja niin muistan vuosien takaa, vuodelta 2005 kun sain täydet pisteet ihanalla rapu-pastasalaatilla ystäväperheeltä.
Sitä ennen, muutimme juuri takaisin Suomeen ja perheen miehet, se pikkumies tuossa ja isompikin, kokosivat Ikean senkkiä keittiöön....
...sillä aikaa kun minä loin kattausta ja salaattia.
Sen aikasta värimaailmaa ja tyyliä. Pöytä tuoleineen lähti muuten uuteen kotiin muuten about viisi vuotta sitten :).
- Casarecce-pastaa
- punaista pestokastiketta
- limen mehu
- suolaa myllystä
- mustapippuria myllystä
- rucolaa
- rypsiöljyä
- ravun pyrstöjä
- parmesaania höylättynä
Keitä pasta al-denteksi. Nappaa ravun pyrstöihin pinnat kiinni pannulla ja mausta.
Valuta pasta ja lisää joukkoon punainen pestokastike. Mausta limen mehulla sekä suolalla & mustapippurilla.
Sekoita joukkoon rucolaa ja ravun pyrstöjä. Valuta päälle vielä rypsiöljyä sekä höylää parmesaania.
Tarjoiluastia ja pöytä ovat vaihtaneet jo siis omistajaa, pitäisikin ottaa päivitetty kuva annoksesta!
Mitäs tykkäät, ovatko reseptimuistelot sitä mitä haluat lukea blogissani? Nyt kaipaan kommentteja!
1 kommentti:
Vanhojen reseptien joukosta löytyy usein aarteita tai niitä kestosuosikkeja, joihin on kiva palata. Ilman turhia krumeluureja helpoista ja yksinkertaisista resepteistä löytyy useimmiten sitä aitoa makua ;)
Lähetä kommentti