lauantaina, marraskuuta 19, 2011

Valkosipuliset kermapotut

Tuli vajaa viikko paussia bloggaamiseen kun mennyt viikko oli työn puolesta super-kiireinen! SOK otti valikoimaansa Confetin = minun maahantuoman & edustaman vaahtokarkkimassan, joten sen puolesta on töitä riittänyt parisen viikkoa aamusta iltaan mutta myös puolisen vuotta ennen h-hetkeä ;).  Ja toivottavasti kiire tukkupuolella jatkuu uusien edustuksien myötä!

Tukkupuolen kasvun myötä meidän oli pakko pysähtyä. Päätimmekin uudistaa koko yrityksemme toiminnanohjausjärjestelmän joten viikko meni solmitessa sopimuksia kassajärjestelmän, verkkokaupan sekä uuden tilitoimiston kanssa....ja huh mikä homma edessä mutta se tulee kantamaan hedelmää! Tukkuasiakkaat, kohta tilaaminen helpottuu suuresti!

No sitten ruoan pariin. Olen kokkaillut kaikenlaista ja kuvaillut myös mutta aina ne kuvat ei ole niin onnistuneita. Sain viimoisimman järkkärin mukana nivaskan ohjeita vaan enhän minä niitä ehdi opettelemaan.

Tutustuin blogini kautta Liemessä Jenniin jo varmaan vuosia sitten ja nyt Jenni toteutti meille valokuvausta yrityksen tarpeisiin (mm. Vaahtismassapaketin kakku, upea kuva!!) mutta mikä parasta; päätti järjestää ruokakuvauskurssin jonne minä ja kollegani Sanna olemme ilmoittautuneet. Ei malttais vaan odottaa!!

Eli tämä johdantona siihen että nämä talvis aikaan otetut kuvat on tässä vaiheessa mitä on. Minä yritän.


Minun valkosipuliset kermapotut:
  • Rosamunda pottuja
  • valkosipulia
  • 15 %:n ruokakermaa
  • suolaa
  • mustapippuria
Varaa noin 2 pottua per ruokailija. Kuori ja viipaloi kunnon kokkiveitsellä potut ohuttakin ohuemmiksi siivuiksi.

Lado vuokaan pottuja, purista kerrokseen 2 valkosipulin kynttä ja rouhi joukkoon suolaa sekä mustapippuria.


Käytä mausteita reippaasti, älä säästele.

Tee kerroksia ja kaada päälle ruokakermaa kunnes potut näkyvät vain pinnalla.


Paista vuoka noin 185 asteessa kiertoilmauunissa kunnes haarukalla kokeillen potut on sen tutun " al dente".

Nauti. Piffin tain kalan kanssa. Tai semmosenaan, eihän se kiellettyä ole jos ei  karppaa :)

sunnuntaina, marraskuuta 13, 2011

Isänpäiväkakku

Tänä vuonna minulla oli "helppo" homma leipoa Isänpäiväkakku, koska sain tiukat raamit kakulle. Suklaata, suklaata ja suklaata. Helppoa siis sinällään mutta itse kun en ole suklaakakkujen ystävä niin haastetta pukkasi täyttää kaikki toiveet.

Miehet halusivat "tiukan" suklaakakun jossa on Jacky-suklaavanukasta (sitä lohkeavaa), suklahippuja ja kermavaahtoa.
All right :).

Mietin pitkään suklaakakkupohjaa kun se ei saanut siis olla peruskakkupohjaa vaan sitä "tiukempaa". Selasin kirjoja ja lehtiä kunnes muistin Kinuskikissan mehevän suklaakakkupohjan.
Ei muuta kuin hommiin!


Kyllä tuo Kenwood on voittamaton! Niin näppärästi pyörittää taikinat kuin taikinat!


Paistoin kakkupohjan jo lauantai-iltana, sai tekeytyä yön yli koska pohja on kahvikakkumainen. Tein tarkasti ohjeen mukaan mutta paistoin 22 cm halkaisijalta olevassa vuoassa ja oli minusta just passeli.

Tänään leikkasin kakun kolmeen kerrokseen.
Kostutin pohjat reilusti maidolla (pohja imi enemmän kostuketta koska on tosiaan kahvikakkumainen), väleihin Jacky-kaakaovanukasta purkki per väli ja tummaa suklaata rouheena.
Pinnalle reippaasti läjä kermavaahtoa vispi-kermasta ja sen piti siis valua reunojen yli. Reunoille ei saanut laittaa :). Päälle vielä suklaarouhetta.


Aika rouheehan tästä tuli ja minä olisin tietenkin laittanut kermaa ympäriinsä sekä väleihin mutta ei Isänpäivänä passaa käydä soveltamaan :).
Jos olisin alkuvaiheessa "tajunnut" ohjeet kakkuun oikein niin en olisi myöskään korppujauhottanut vuokaa vaan ihan perusjauhoilla kun nuo korppujauhot pistää silmään.

Minulle ihan liian suklainen mutta pääasia että miehet olivat tyytyväisiä ja taisivat syödä massut kipeiksi kakkua. Ensi vuonna tosin pitää olla kuulemma suklaamoussekakku :).

Ihanaa Isänpäivää vielä kaikille iseille ja ukeille!

lauantaina, marraskuuta 12, 2011

Salamikierteet

Näin pikkujoulujen aikaan ja muutenkin joulun alusaikana tekee monesti mieli glögin tai punaviinin kanssa jotain pientä ja nopeasti valmistuvaa suupalaa.
Nämä suussa sulavat salamikierteet valmistat vaikka vieraiden jo saapuessa!

Salamikierteet:
  • iso voitaikinalevy
  • ruohosipulituorejuustoa
  • salamin siivuja silputtuna
  • sipulia pilkottuna
  • mustaleimaista emmentalia raasteena
  • voiteluun kananmuna

Kaulitse voitaikinalevy isoksi levyksi, jätä paksuutta noin vajaa sentti.
Sivele pinnalle ruohosipulista tuorejuustoa.


Levitä päälle silputut salamit, sipulihake sekä juustoraaste.


Kääri rullalle, leikkaa paloiksi ja voitele kananmunalla.


Paista noin 190 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Eihän näistä kierteistä mitään kauniita tule kun pullistuvat miten sattuu mutta sitäkin makoisampia :).


Minä ripottelen monesti tuohon tuorejuuston pinnalle vielä Frank's Red Hot -soossia niin tulee vähän potkua :).

Nämä maistuvat pimenevinä iltoina ihan kylmänäkin ja myös lapsosille maitolasin kera! Meillä näitä paistetaan myös uuden vuoden pöytään sekä muihinkin juhliin. Ja maistuvat kaikille :).

Meillä muuten tuoksuu juuri nyt mehevä suklaakakku josta syntyy huomiseksi Isänpäiväkakku ja päätin leipasta myös klassikko unelmatortun! Reseptejä siis luvassa mutta nyt - ihanan tunnelmallista lauantai-iltaa lukijoilleni.

perjantaina, marraskuuta 11, 2011

Parhaat joulutortut

Minä rakastan joulutorttuja!
Paistan ensimmäisen satsin jo marraskuun puolella...tosin mies vähän haroo vastaan kun ei halua "pilata joulun tunnelmaa"...en ymmärrä :), joulutortuistahan se tunnelma tuoksuineen syntyy! No, kunnioitan toivetta ja paistan joulutorttuja aina kun mies on työmatkalla, hih.

Ensimmäiset joulutortut paistan valmiista voitaikinasta. Mistä valmistaikinasta muuten sinä paistat joulutortut?
Minusta nuo lehti- ja torttutaikinat maistuvat niin teollisilta etten niitä käytä juuri koskaan. Voitaikinaa tai sitten oma tekoista se olla pitää.

Teen itse joulutortut välillä ja yleensä arkena ihan perus rahka-voitaikinasta mutta jouluaattona pitää saada näitä vanhan ajan joulutorttuja jotka ovat ihan parhaita!
Ja tätä taikinaa voi käyttää myös "vähän parempiin" suolaisiin pasteijoihin!

Aarikan ihana tonttupyörä on muuten jo vuosia palvellut, ihana :)



Joulutorttutaikina:
  • 3 dl kuohukermaa
  • 6,5 dl vehnäjauhoja
  • 1 tl leivinjauhetta
  • 250 g voita
  • 1 rkl konjakkia
Vaahdota kuohukerma.
Nypi pehmeä voi ja jauhot keskenään. Lisää joukkoon konjakki ja nostele vaahdotettu kerma joukkoon. Sekoita nopeasti taikinaksi.
Anna levätä kylmässä pari tuntia.

Jos haluat oikein lehteviä joulutorttuja, kaaviloi taikina 3-4 kertaa ja anna taittelujen välissä levätä kylmässä.

Kaulitse taikina noin sentin paksuiseksi, leikkaa tähtitortun muotoon ja lisää keskelle luumuhilloa. Voitele halutessasi joulutortut kananmunalla. Kullankeltaisia joulutorttuja saat kun voitelet vain keltuaisella.

Paista joulutorttuja kiertoilmauunissa noin 190 asteessa kunnes saavat väriä.


Onhan se helpompaa paistaa joulutortut valmiista taikinasta mutta kyllä tässä tapauksessa vaiva on sen arvoinen. Nämä tortut sulavat suussa!
Nauti kylmän maidon kera...pitääkin paistaa pian uusi satsi ;).


Vinkki! Siivilöi joulutorttujen pinnallle näppärää lumijauhetta! On kuin tomusokeria mutta ei sula eikä lisää makeutta.

Ihanaa viikonloppua ja ehkäpä postaan seuraavaksi isänpäivästä!

torstaina, marraskuuta 10, 2011

Jouluisia löytöjä ja joulupöydän fiiliksiä 10 vuoden takaa

Olipa ihanaa herätä aamulla ja kurkata ulos ikkunasta! Kuusiaitamme oli kuuran peitossa ja pakkasta oli viisi astetta. Talvi saa tulla ja nyt viimeinenkin soluni heräsi odottamaan joulua.

Koko viikko on ollut täynnä töitä ja päätinkin jo eilen illalla että tänään pidän vapaapäivän. Yrittäjyyden etuja, välillä :). Halusin lähteä vähän shoppailemaan ja soitinkin ystävälle joka lähti mukaan. Mikäs sen ihanampaa kun me kaksi jouluhömppää suuntaa kaupoille!
Yritettiin Jumbossa päästä joulutorttu kahville mutta eihän missään kahvillassa vielä ollut joulutorttuja, pöh. Päädyimme sitten terveellisille Smoothielle Jungle Smoothie Bar:iin, ai että ne on niin hyviä!

Kiertelimme Stockalla, Pentikillä ja Anttilassa vaan mitään ei tarttunut mukaan, kummallista :). Jotenkin en osannut edes joulukoristeita Stockalta katsoa vaikka vähän niitä lähdinkin hakemaan. Pitäisi vissiin ensin tutkia koristelaatikot alakerrasta, jotta osaisi päättää joulukuusen sävyt. Oman joulukuusen olen viimeksi koristellut Montrealissa kahdeksan vuotta sitten, joten ei mitään muistikuvaa mitä koristelaatikoista löytyy :).


Minulla on aina itselle joulukalenteri ja jo monena vuonna olen luottanut suomalaisten kuvittajien kalentereihin. Tänä jouluna päädyin yhden suosikkini, Rudolf Koivun kuvittamaan kalenteriin. En tiedä miksi olen koukussa niin Koivuun kuin Wendeliinkin? Nämä kuvitukset ovat jotenkin niin taianomaisia, semmoista perinteistä suomalaisuutta.


Olenkin nyt huutanut Huuto.netistä ja keräillyt kirppareilta mm. vanhoja Kotiliesi -lehtiä joiden kannet ovat kuvittaneet joko Koivu tai Wendelin. Lehtiä on jo kymmeniä ja uusi kymmenen lehden satsi on tulossa :).
Ajatuksenani oli kehystää kansikuvia vuoden aikojen mukaan ruokailutilaamme mutta en raaski kuitenkaan irrottaa kansia joten päädyin, että kehystän koko lehden.
Nyt jouluksi kehystän tuon lumiukon sekä pari muuta jotka ovat tulevien lehtien seassa.
Ja on näitä lehtiä kyllä ihana selata kynttilän valossa. Sivuilta löytyy jos jonkinlaisia vinkkejä kodin hoitoon, leivontaan sekä ihania vanhoja mainoksia. Näitä jaksaa selailla vuosi toisensa jälkeen!


Tämän päivän shoppailureissulta ei tarttunut siis mitään mukaan, aluksi. Kun päästiin Järvenpään Villa Onneliin niin silmiini osui tämä SIA:n kynttilälyhty. Voi että, minun sävyt...hilettä ja kynttilä. Eipä siihen muuta voinut kuin kiikuttaa kauneus kassalle :).

Samalla reissulla piipahdettiin myös Aarikan tehtaanmyymälässä ja molemmat nappasi tonttukokoelmiin uutuudet ja minä vielä ihanan Unto hiirimaton. Näistä kuvia myöhemmin. Ja saimpahan idean Aarikan tonttujen tonttulaan, sitä kun ei enää saa ostettua niin tänä vuonna rakennan sen itse!


Ostin tässä taannoin ihanat sisustustyynyt uudelle sohvallemme Askosta ja jäin haaveilemaan torkkupeitosta vaan en raaskinut sitä ostaa. Maanantaina hiplasin peittoa Askossa ja olin jo menossa kassalle kun järki sanoi että ei.
No, keskiviikkona postipoika kiikutti Askon esitteen jossa ihanuus oli alessa...joten äkkiä kipittelin vielä Tuusulan Askoon ja nyt saan illalla käpertyä tähän ihanuuteen. Pennoroinen oli muuten samaa mieltä :), täytyy piilottaa yöksi torkkupeitto!

Olipas mukava shoppailu- ja joulufiilistelypäivä, kiitos seuralle!

Ja sitten nostalgiaa...tosiaan yli kymmenen vuotta sitten laitoin ensimmäistä omaa joulua Glens Falls:issa New Yorkissa.
Asuimme omakotitalon alakerrassa ja vihdoin minulla oli ruokailuhuone!
Muistan, että suunnittelin menua varmaan kuukauden sekä kattausta. Tuolloin rakastin kirsikan sävyjä, kultaa, punaista ja valkeaa.

Katoin pöydän kullalla ja valkoisella. Tein itse lautasliinarenkaat kulkusista ja piipunrassista. Ja shoppasin kultaiset katelautaset.
Leivoin itse karjalanpiirakat, suomen vieras toi mukanaan ruisleipää. Tarjolla oli myös uuniperunaa, purkkiherneitä (miehen juttu)...


...Waldorfin salaattia, itse tehtyä porkkanalaatikkoa ja täytettyä kalkkunaa. Varmasti paljon muutakin mitä ei enää muista.
Kirjoitin tuolloin omaa nettisivua ja sinne reseptejä mutta minä pöhkö menin poistamaan sivut kun siirryin tänne Bloggeriin. Mikä moka!


On jännää katsoa vanhoja valokuvia ja nämä kolme viimoista on siis skannattu paperikuvista. Silloin ei ollut vielä digikameroita, tuntuu uskomattomalta!
Sisustusmaku on heittänyt härän pyllyä Suomeen tulon jälkeen ja meillä ei ole enää kirsikkaisia kalusteita yhtä lukuunottamatta jonka tuunaan ensi kesänä. Eikä varsinkaan kultaa. Missään.
Tosin en ole raaskinut heittää pois tuota pöytäliinaa enkä katelautasia koska jos vaikka joskus...tarviis, tai sitten ei mutta ompas tallessa.


Jälkiruokana oli suklaaterriiniä mutta se resepti katosi sinne kotisivuille, pöh. Suomesta saatiin konvehteja ja itse leivoin pikkuleipiä.


Pennoroisen edeltäjä Pessi joulutunnelmissa. Pessi nukkui pois neljä vuotta sitten suunnilleen :(, ikävä on koko perheellä edelleen.

Meillä oli kyllä hauska joulu ja sitä seuraava vietettiinkin sitten Montrealissa, ehkäpä postaan muutaman parhaan kuvan sieltäkin ennen tätä joulua. Mutta nyt jatkan ensimmäisen, suomalaisen oman joulun suunnittelua!

keskiviikkona, marraskuuta 09, 2011

Äidin valkoiset muropikkuleivät

Niin kauan kuin muistan, äitini on leiponut näitä valkoisia muropikkuleipiä jouluksi. Ja ne ovat koko perheen herkkuja ja nyt myös poikani!
Kun aloimme suunnittelemaan joulua niin pikkumies totesi että nyt äiti leivotaan niitä valkoisia pikkuleipiä ja eihän siinä muu auttanut.

Äidin valkoiset muropikkuleivät:
  • 0,5 dl sokeria
  • 100 g voita
  • 1 kananmuna
  • 2 dl vehnäjauhoja
  • 0,5 tl leivinjauhetta
  • 1 tl kanelia
  • 1 tl vaniljasokeria
Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää kananmuna joukkoon hyvin vatkaten.
Lisää jauhot, leivinjauhe ja mausteet.

Äitini ei aina laita kanelia mutta pikkumies lisäsi sitä taikinaan ja sopi kyllä tosi hyvin! Jäin itse miettimään kardemummaa (miten niin rakastan sitä?) tai piparkakkumaustetta. Voisi saada kivaa sävyästä mutta sitten nämä eivät olisi niitä "oikeita" valkoisia pikkuleipiä.


Minä tein Kenwoodillani taikinan ja pyörittelin tangoiksi. Pikkumies leikkasi sopivan kokoisiksi paloiksi ja pyöritteli & litisti ne pellille.


Pikkuleipiin kuuluu yksi painallus haarukalla. Mutta, mutta...pikkumies päätti tuunata pikkuleipiä...


...ja haarukoi ainaskin kolmet kuviot per pikkuleipä. No, niinhän sitä pitääkin! Onhan pikkumiehen näköiset ja näistä leivontahetkistä ne ihanat joulutraditiot syntyy.


Nämä pikkuleivät maistuvat juuri tämmöisinä. Ei koristeluja, ei krumeluureja.
Anna jäähtyä että tekeytyvät sopivan mureiksi ja ison maitolasin kanssa herkuttelemaan!

Näitä meillä oli aina lapsuuden kodissa isossa purkissa ja aina me lapsoset käytiin salaa niitä syömässä. Joskus tuli aattoilta ja äiti huomasi kaikkien pikkuleipien kadonneen...hups :)! Edelleen äitini näitä meille leipoo mutta tämän joulun kun vietämme omassa uudessa kodissa niin näitähän on leivottava iso purkillinen!

Tästä meidän leipomasta annoksesta tulee pellillinen, joten jouluksi ainakin triplaan annoksen ellen sitäkin enemmän :). Tämä yksi pellillinen ei meillä nimittäin ehtinyt edes purkkiin, hih!
Niin ja nämä pikkuleiväthän sopivat myös kevään juhliin.

Tämä joulun alusaika on nii-in ihanaa! Kerään erilaisia joululehtiä mutta nyt näyttää pahasti siltä että muutossa mies on heittänyt lehtiaarteeni paperinkeräykseen....voihan ärrimurri! Ajattelin kyllä vielä huomenna etsiä ja etsiä koska joukossa oli vanhoja aarteita mm. Makasiineja sekä Kotivinkin joululehtiä.
Shoppasinkin juuri Kotivinkki Joululehden ja se odottaa vielä lukemista...siitä reseptilehdestä nyt puhumattakaan! Nyt vaan peukut ristiin että lehteni löytyvät.

Juuri katsoin lämpömittariin ja ulkona on jo pakkasta, oih. Nyt saa joulu tulla!

tiistaina, marraskuuta 08, 2011

Banaaninen Royal -suklaakakku

Postilaatikkooni tupsahti muutama viikko sitten näytelähetys joka sisälsi Royal-suklaata sekä yhtä toista namia josta postaan myöhemmin mutta nyt sukelletaan kuninkaalisen suklaan samettisiin syövereihin.
Minua nauratti ja kutkutti kun avasin paketin. Royal on ollut lapsesta saakka yksi lempparisuklaistani, eli sattuipa nappiin!

Isän tuttava toimi aikoinaan Hellaksen (ilmeisesti nykyinen Leaf) tuote-edustajana ja me lapsoset saatiin aina näytetuotteita sekä ylijääneitä promotuotteita kotiin. Mikäs sen ihanampaa pikkuisena kuin penkoa isoa laatikkoa joka oli täynnä herkkuja. Nooh, kyllähän niihin herkkuihin kyllästyi nopeasti..vaikka en Royaliin enkä Tuplaan. Minulle niitä parhaita suklaita, oikeesti vaikka näytteenä nämä sainkin ja sehän tässä hauskaa onkin!

Saamassani paketissa oli isot levyt maito- ja pähkinäsuklaata sekä kolme pienempää tummaa suklaata. Kuten kuvasta näkyy, missä on se maitosuklaalevy? ja kuka avasi tuon tumman suklaan?

Perheen miehet tietenkin. Mies ei varmaan olisi kertonut mutta kun olin viikonloppuna shoppailemassa niin pikkumies soitti että "eihän haittaa kun me isän kanssa vähän maisteltiin?"....juu... Enhän minä kuvia olisi halunnutkaan ottaa kaikista tuotteista:).


Noh, minkäs minä voin. Ne kaksi löytää kotoa kaiken suklaan eli turhaa yrittää piilottaa.

Mietin hetken mitä lopuista suklaista tekisin koska johonkin halusin kokeilla. Minulla oli pari ylikypsää banaania pöydällä joten siitähän se lähti. Päätin tehdä hieman jouluisilla mauilla kahvikakun jossa maistuu banaani ja tummasuklaa.

Banaaninen Royal -suklaakakku:
  • 150 g voita
  • 1,5 dl fariinisokeria
  • 2 kananmunaa
  • 2 ylikypsää banaania
  • 3,5 dl vehnäjauhoja
  • 1,5 tl leivinjauhetta
  • 0,5 tl soodaa
  • 2 tl vaniljasokeria
  • 3 tl piparkakkumaustetta
  • 2 pientä sinistä Royal-suklaa levyä rouhittuna
  • 1 prk banaanijogurttia (200 g)
Vaahdota huoneenlämpöinen voi sekä fariinisokeri. Lisää joukkoon kananmunat yksitellen.
Lisää murskatut banaanit.

Lisää taikinaan jauhot, mausteet, Royal-suklaa sekä banaanijogurtti. Sekoita nopsaan tasaiseksi.

Paistoin kahvikakun Nordic Waren Banaanivuoassa johon tämä taikinamäärä oli juuri passeli. Jouluisuushan tästä on kaukana mutta sopi niin hyvin banaani-teemaan.

Paista noin 185 asteessa kunnes kahvikakku alkaa irrota vuoan reunoilta ja tikulla kokeiltaessa tuntuu kypsältä. Anna kahvikakun levätä vuoassaan noin vartti ja kumoa.

Vinkki! Tällä kertaa vain voitelin kahvikakkuvuoan, en siis jauhottanut ja irtosi upeasti!

Nyt kodissa leijuu ihana tuoksu, pitäisi päästä äkkiä maistamaan kakkua maitolasin kera :).


Tämä kahvikakku muuten on loistava tarjottava esim. viidakkoaiheisissa teemajuhlissa, jätä silloin pois piparkakkumauste.

sunnuntaina, marraskuuta 06, 2011

Sisustusta kohti joulua ja glögiä

Oli ihanaa viettää Halloween-pippaloita viime viikonloppuna ystävien kera mutta ompa ollut myös ihanaa fiilistellä jo joulua menneellä viikolla. Minä olen nii-in jouluihminen, että lunta saisi tulla jo.

Viime viikolla kiertelin eri sisustuskaupoissa jo kurkkimassa josko joulua olisi tullut esille ja olihan sitä muutamissa.
Toki mukaan tarttui muutakin kuten mm. tukkureissulta nämä etanapannut ihanan harmaassa sävyssä! Mieheni tilasi taannoin ravintolassa katkarapuruukun ja se tarjoiltiin juuri etanapannuista ja ajatus jäi muhimaan....

...shoppasin siis tukusta pannut neljälle ja ehkäpä ensi viikonloppuna kokeilen mielessä muhivaa reseptiä.

Tänään kävimme Terrassa hakemassa mm. täydennyksiä kiuaskiviin, lehti-imurin ja vaikka mitä muuta niin minähän suuntasin heti sisustuspuolelle :). Tämä ihana valkoinen lyhty jäi mukaan sekä


vihdoin löysin ihanan keksipurkin! Olen hakenut vuosia sopivaa ja nyt se löytyi. Tähän leivotaan pikkumiehen kanssa keksejä ensi viikolla, minullahan on jo vaaleiden piparkakkujen taikinaa pakkasessa. Purkki tuo ihanaa kontrastia pyöreydellään meidän aika suoralinjaiseen ja moderniin sisustukseen. Ihana purkki, me love!


Viime viikonloppuna taas shoppailin siskon kanssa ympäriinsä, kävimme mm. Country White:n joulun avauksessa mutta en löytänyt tällä kertaa mitään. Ostin heiltä aiemmin upean käpykristallikruunun makuuhuoneeseen mutta se odottaa vielä asennusta.
Plantagenista tarttui mukaan tämä ihanan pehmeän sävyinen kivitonttu, joka löytää paikkansa pian meidän rappusten kiveykseltä.


Toisenlainen tonttu löytyi samalla reissulta Koiramäen Pajutallilta, jonka joulun avaukseen en tänä viikonloppuna ehtinyt. Tämä tonttu tarttui siis mukaan jo viikko sitten purkua vaille olevasta laatikosta...oli jo hinnoiteltu, joten uskalsin napata :).
Takan saumojen valkaisu on vielä kesken, huh mitä hommaa!


Paikkansa tonttunen löysi takan reunukselta, joka sytytettiin ensimmäistä kertaa uudessa kodissa tänään. 
Takan kipinäverkko on rikki ja lasitkin pesua vaille, joten puunaamista riittää ennen joulua!

Keittelin vielä glögiä illan päätteeksi. Minulle rusinoita ja miehelle rusinoita & mantelilastuja. Valmiit piprut syötiin puokkiin ja osansa sai myös Pennoroinen.

Tästä on hyvä jatkaa laittamaan joulua kotiin sekä suunnittelemaan ensimmäistä omaa joulumenua. Ja huomenna alan jo kaivelemaan joululaatikoita varastossa...en muistakaan mitä sieltä löytyy kun viimeksi oman joulun olen laittanut Montrealissa kahdeksan vuotta sitten. Edessä on parhaat kuukaudet vuodessa!

lauantaina, marraskuuta 05, 2011

Halloween ja valkoinen sangria

Meillä Halloweenia juhlittiin jo menneenä viikonloppuna, lähempänä sitä oikeaa juhlaa. Monessa kodissa halloweenkemut on tänään.
Tänä vuonna en jotenkin kuitenkaan osannut kunnolla panostaa somistukseen ja nyt vähän harmittaa :(. Jäi se kurpitsakin kaivertamatta ja pöydässä & pihalla komeili teipein somisteltu kurpitsa. Ja Halloween-teemalehtikin unohtui lukea...


No, lapsille shoppasin irtokarkkihyllystä Draculan hampaita, matoja ja hiiriä...hyvin maistuivat!
Myös ruokapuolen osalta en tehnyt mitään "pelottavaa" tai Halloweeniin liittyvää mikä sekin nyt sitten harmittaa. Jotenkin tänä vuonna odotan niin kovin tätä joulun alusaikaa sekä joulua kun saan nyt itse laittaa oman joulun....ehkä sen vuoksi en niin innostunut kunnon teemajuhlasta.


Sisustin kuitenkin hieman mustilla lehtiköynöksillä ja punaisilla valoilla pöytää...


...sekä oransseilla ja valkoisilla ruusuilla. Löysin myös tuon ihanan karvaisen hämppiksen vaasin reunalle :).


Tänä vuonna kattaus oli siis pelkistetty vaikka kyllä pikkumies kaivoi Halloweenlaatikosta pääkalloja ja pikkuluurankoja...niitä löytyi vieläkin sohvan päältä!
En kattanut ruokailuvälineitä enkä laseja koska menu oli sormin syötävää ja juomatkin vaihtelivat pitkin iltaa. Olisi tullut liian monta lasia pöytään :).

Menumme oli alkuun
  • nachoja ja salsaa
pääruoaksi
  • kanafajitas paprika-sipulipaistoksella
  • itse tehtyä salsaa
  • itse tehtyä guacamolea
  • cheddarraastemix
  • ranskankermaa
jälkkäriksi
En olekaan tainut blogata noita salsa- ja guacamolereseptejä joten nepäs täytyykin laittaa tulemaan!

Juomana tarjoilin alkuun sangriaa joka siskon suosituksesta tehtiin valkoisena. En ollut koskaa tehnyt valkoista sangriaa mutta sisko oli yhdessä ravintolassa saanut hyvää. Googlasimme reseptin ja tein muutoksia.


Valkoinen sangria:
  • 8 cl vodkaa
  • 8 cl 43 Cuarenta y Tres -likööriä (espanjalaista)
  • vajaa puoli pulloa kuivaa valkoviiniä
  • pari desiä omenamehua
  • omenan makuista kivennäisvettä (käytin Novellea)
  • viinirypäleitä
  • Granny Smith omenan paloja
  • sitruunan viipaleita
  • appelsiinin viipaleita
  • jäitä
Tein sangrian Ultima Thulen kannuun johon tämä satsi upposi hyvin.
Lisää kannuun jäät ja hedelmät. Mittaa joukkoon alkoholit, lisää omenamehu ja täytä kannu kivennäisvedellä.

Tähän voi käyttää myös sitruunalimsaa mutta meille maistui paremmin kivennäisveden kanssa, ei ollut niin makeaa.
Tämä juoma sopii loistavasti aperitiiviksi mutta kyllä meillä meni kannu jos toinenkin illan aikana :). Ois muuten aivan ihanaa kuumana kesäpäivänä!


Muut juomat tarjoilin tästä hauskasta muovisesta kulhosta jonka täytin jäillä niin juomat pysyivät viileinä koko illan.

Hauska ilta meillä oli ystävperheen sekä siskon kera vaikkei niin kovin "Halloweenimäinen" tunnelma ollutkaan...se perinteinen kauhuleffakin unohtui vuokrata eikä muuton jäljiltä löytynyt kaikkia asuja mitä piti ;). Nooh, ensi vuonna sitten hurjaakin hurjemmat bileet!


Vieraat toivat lapsille vielä nämä hauskat pyörittimet ja niillähän olikin kivaa leikkiä illann pimetessä...

....Hurjan hauskaa Halloweenia kaikille teille lukijoille jotka juhlitte tänään! Minä aloitan joulufiilistelyn :)

tiistaina, marraskuuta 01, 2011

Jouluiset suklaamuffinit

Viime viikonloppuna leivoin suklaamuffineita kun mieli teki jotain hyvää ja nopeaa. Tämä taikina onkin supernäppärä kun kaikki ainekset vaan sekoitetaan keskenään.

Sain viikonloppuvieraaksi mm. siskoni ja hän jäi kaipaamaan reseptiä joten tässäpä se. Maun salaisuus vaiko jouluisuus piilee Fazun joulusuklaasta jota löysin jo lähikaupasta.


Jouluiset suklaamuffinit:
  • 100 g voita sulana
  • 2,5 dl sokeria
  • 2 dl täyteläisen pehmeää luonnonjogurttia
  • 2 kananmunaa
  • 0,5 dl tummaa kaakaojauhetta sihdattuna
  • 2,5 dl vehnäjauhoja
  • 1/3 tl soodaa
  • 1 tl leivinjauhetta
  • Fazun joulusuklaalevystä 1/3 pilkottuna...tai puolet jos maistuu :)
Sekoita kaikki ainekset sekaisin ja mätä muffinivuokiin lähes piri pintaan. Näin saat ihanan kuohkean muffinin jonka pinta on sopivan rapsakka.

Paista noin 200 asteessa kunnes muffini on kypsä, noin 15-20 minuuttia.

Ja niinhän siinä kävi että en minä saanut valmiista muffineista kuvia vaan ne hävisi parempiin suihin mutta saimpa nauttia ihanan jouluisesta tuoksusta! Aah...nyt alkoi tekemään mieli muffineita :)