maanantaina, heinäkuuta 07, 2014

Ne muurinpohjaletut Aura-twistillä!

No niin että ei menny kuin Strömsössä....ei minulla vaan...sillä tähti kokilla.
Katsoin sitten telkusta tähtikokin grilliohjelmaa jossa opetettiin paistamaan muurinpohjalettuja. Voi että.
Niin kun kuitenkin arvostan kokkitaitoja niin tässä muurikkalettujenpaistossa meni nyt kyllä metsään ihan kympillä :). Anteeksi Hans!

Tuskimpa luet blogiani vaan jos luet niin tulehan mökilleni niin paistan sulle oikeat muurikkaletut! Kyllä.

Ja siihen oikeaan muurikkalettutaikinaan kuuluu punainen maito, ohrajauho ja vichy. Aina olen onnistunut, joskus joutunut säätämään jauhojen kanssa koska aika tekee tehtävänsä mökillä niidenkin kera mutta harvoin!

Muurinpohjaletut paistetaan aina voissa, ei öljyssä eikä edes yhdistelmässä!
Ei öljyä koska öljy räiskyy eikä öljyllä saa ihania pitsireunoja eikä ihanaa ruskeaa pintaa lettuun ja yhdistelmä on turha. Voita, voita ja voita!

Ja muurikkalettunen käännetään pitkällä lastalla kerralla; ei paloissa. Siis ei niillä grillilastoilla.
No, olen saanut nyt ruokabloggaajana avautua michelinkokille. Ei sitä kaikkea voi osata :)

Siis minun on joka kerta pakko paistaa muurikkalettuja. NAMI!

Muurikkaletun ei muuten tarvitse olla aina makea. Kokeilepa laittaa Aura-juustoa sekä vaahterasiirappia. Aijai-jai. Mun suosikki!
Kesän twist muurikkalettuihin!
Muurikkalettuja on pakko paistaa aina mökillä eikä niihin kyllä koskaan kyllästy. Niitä kun voi tosiaan syödä niin makeana kuin suolaisena.

Tästä voi loma alkaa!
Ihanaa kesää! Myös Hanssille :)

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Ihan aiheesta kirjoitit,se lasta oli ihan pohjanoteeraus. Varmaan naisia kadutti ohjelmaan meno. Mutta sulla hienoja lättyjä. Ihana blogi,myös ihanaa lomaa.

Hannu Räty kirjoitti...

Moikka Terhi. Olen ihan samaa mieltä, että michelinkokki & grillimaisteri Hansin muurikkalettujen paisto oli todella ala-arvoinen suoritus kokonaisuudessaan. Oikein pahaa teki katsoa sitä räpellystä. Minullekin on aikanaan opetettu nuo mainitsemasi perusohjeet, lisäten vielä, että taikina on parempi valmistaa jo edellisenä päivänä pitsireunaisuuden varmistamiseksi. Ja kuten asiaan kuuluu muurikkapannun tulee olla hyvin puhdistettu karstoista ja kunnolla rasvattu ennen paistamisen aloitusta. Tiedän, että saisin kaiken maailman ravitsemusintoilijat takajaloilleen, mutta käytän rasvaamiseen ihan oikeata possun rasvaa ja kaiken lisäksi palvikinkun sellaista. Paras tulos on tullut käyttämällä poron kuuta eli palvattua poron rasvaa palana, jota sain ostettua kerran Hossasta. Siitä ei muurikkaletut enää parane. Muurikkalettujen syöntikin on sellaista puuhaa, että pitää arviosta lopettaa, ettei mene ihan överiksi, joko suolaisen tai makian kanssa naaatiskellen. Hyvää kesää joka tapauksessa :)