Costa Del Sol, vol 3. Torremolinos ja hidden gem!

Se ois kolmas päivä Andalusian auringon alla Costa Del Solin rannoilla takana....ja nämä aurinkotuolit varjon kera mies kävi varaamassa jo kukonlaulun aikaan. Kyllä.

Tietyssä mielessä homma on naurettavaa. Laitat pyyhkeen haluamallesi paikalle ja se on sinun. "Se" hengenpelastaja ei puutu asiaan jos vaan maksat.

Joukossa mukana eli mies lähti aamutuimaan kävelylle ja kävi "varaamassa" meille varjollisen paikan ja olihan se ihana. Ei voi kieltää.

Pikkumies halusi olla altailla ja niinhän oltiin. About puolilta päivin syötiin ompun ja päärynän lohkoja jotka kävin pilkkomassa, pikkumies söi vielä banskujogurtin. Pikkumies on pakko pitää ruoassa koko päivän tasaisesti ettei känkkäränkkä pääse yllättämään :).

Söimme lounaan rantaravintolassa joka oli kyllä suuri pettymyt. Mies söi sardiineja (oisko ollut 7kpl:tta) ja oluen, minä bruschettaleivän ja lasin valkoviiniä, pikkumies pizzan ja limun. Miehen annos oli kuulemma kuin olisi syönyt muikkuja eli ihan ok. Minun bruschetta oli onneton, littana leipä jonka päällä tomaattikastiketta ja mausteita, lisänä ilmakuivattua kinkkua. Ei mitään tuoretta tomaattia, basilikaa tms. Ja pikkumiehen pizza, joka oli kallein 13 € oli roiskeläpän kokoinen mutta maultaan erinomainen.

Ruoat tuli kyllä pöytään alta aikayksikön mutta laskua saimmekin pyytää peräti neljä kertaa ja vielä yrittivät laskuttaa leivistä joita emme syöneet. Tarkkana täällä saakin katsoa aina loppulaskun ettei mitään extraa yritetä laskuttaa. Ja kaikki about 35 €. Ihan rahastusta.

Kovasti tarjoilijarouva pyyteli anteeksi mutta emme ks. rantapizzeriaan mene koskaan. En kehtaa edes kuvia jakaa, pöh.

Toivon kovasti että jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi huonoksi ruokakokemukseksi :)

Lounaalla pikkumies valitteli otsaansa ja punainenhan se oli kaikesta rasvaamisesta huolimatta. Päätimme että emme mene enään altaille vaan chillailimme hetken hotellihuoneessa ja päätimme lähteä shoppailemaan, chillailemaan Torren keskustaan ja dinnerille siitä perään.

Kioskista ostettiin Mojito-jäätelöt joissa yllätykseksi oli rommia! 0,5% vain mutta aika jännä tuttavuus, myytiin vain aikuisille.

Jäätelön sisällä oli jotain mintun palasia. Olipas hyvää!

Kävelimme Torren suurinta ostoskatua Calle San Miguelia mutta emme vielä kuitenkaan ostaneet mitään. No vähän tuliaisia löytyi :).

Päätimme istua drinksuille ja limulle Torren keskustan kahvilaan. Kahvila on kävelykadun keskellä ja ollaankin jo parina päivänä istuttu siinä ja katseltu ihmisvilinää. Paikka on sopivasti varjossa joten ei tule ihan tukahduttavan kuuma.
Pikkumies scoottaili aukiolla ja kävi välillä limulla, minä tilasin pina coladan. Aah, miten hyvää!

Päätimme lähteä dinnerille keskustasta syrjempää ja kävelimme tovin mäkiä ylöspäin kun miehet olivat sitä mieltä ettemme löydä mitään paikkaa. Pyysin että jatketaan hetki vielä ylöspäin ja sieltä se löytyi. Restaurant Lanjaron.

Tsekkasimme nopsaan ulkona olleen menun ja päätimme jäädä. Hintataso oli puolet edullisempi ainakin kuin rantaravintoloissa.
Tilasimme talon valkoviinin, pikkumies appelsiinilimun.

Päivän menu olisi ollut vain 6,50 € sisältäen alkuruoan, pääruoan, jälkiruoan ja juoman (limu, olut tai lasi viiniä). Ei paha!
Päätettiin kuitenkin tilata listalta.

Tarjoilija toi leipää pöytään ja heti tietenkin heräsi epäilys että se maksaa erikseen vaan menussa ei erikseen mainittu leipää joten eihän siitä silloin voi erikseen veloittaa. Ja näinhän se olikin.
Tarjoilija toi myös kulhollisen oliiveja.
Minä en oikein ole oliivin ystävä vaikka oliiviöljyä rakastankin mutta nyt oli pakko maistaa ja voi vitsit miten hyviä! Suolaisia toki :).

Mies mietti pitkään minkä kalaruoan valitsee ja päätyi kala-äyriäisplätteriin. Erilaisia mereneläviä fritattuna.
Joukossa oli pikkumustekaloja (edessä vasemmalla), mustekalarenkaita, kalanpaloja, ihan mini-mini kaloja ja anjoviksia.

Minä rakastuin noihin minimustekaloihin. En aluksi edes tajunnut mitä ne oli vaan mies huomasi hetken päästä lonkerot ja tarjoilijakin tuli kertomaan että kokonaisia ovat vaan minimallia. Nami!

Samaten oli pakko kysyä mitä pientäkin pienemmät, ohuet kalanmakuiset tikut ovat...

...ja tämän nimen tarjoilija kirjoitti pöytäliinaan. En nyt kyllä päässyt perille mitä tuossa lukee?
Rouskuttelimme aikamme ihastuksissa mini-kalatikkuja kunnes pikkumies huomasi että niillä on tosiaan silmät! Uu-uh...minulle tieto oli vähän liikaa :)

Kala-äyriäisplätter oli todella hyvä ja iso! Vaikka me kolme napsimme herkkuja koko ajan, emme saaneet plätteriä tuhotuksi.

Ainoa harmillinen juttu oli että ruoat saapuivat vähän eri aikaan mutta toisaalta kaikkea oli niin paljon että söimme toistemme lautaselta. Pikkumies tilasi wieninleikkeen ja minä tilasin ruijanpallasta (halibut) kermasoossissa. Tarjoilija vielä kysyi halusinko kokonaisen vai paloina ilman ruotoja.
Tietenkin valitsin ruodottoman version ja voi että oli hyvää! Kunnon chunkkeja kalaa, ihanan täyteläistä soossia, sopivan napsakoita porkkanoita ja perunaa.

Tätäkin söimme miehen kanssa vaan emme saaneet tuhottua millään.

Saimme viinipullon tuhottua ja halusimme vielä vähän joten kysyimme että saisimmeko puoli karahvia. Tarjoilija toi uuden pullon ja sanoi että juotte minkä juotte ja hän laskuttaa sen mitä juomme. Näppärää!

Jälkkäriksi tilasin flanin ja ei sekään pettänyt.

Kokonaisuudessaan ravintola osoittautui helmeksi! Meidän dinner (leipä, oliivit, viiniä (lähes kaksi pulloa mutta tarjoilija laskutti puolesta toista), kala-äyriäisplätter, ruijanpallas kermasoossiilla & perunoilla, wieninleike ranskalaisilla, kahvi ja flan) yhteensä 34,70 €. Aivan uskomattoman edullista ja laadukasta ruokaa!
Rantakadulla samasta setistä olisi joutunut helposti maksamaan tuplat jossei triplatkin.

Vaikka aina pitäisi ajatella että lomalla ei uudestaan mennä samaan paikkaan mutta tänne tullaan uudestaan. Varsinkin kun miestä jäi kaivelemaan kala joka pitää tilata päivää ennen koska se pyydystetään samana aamuna.

Tyytyväisinä massut pullollaan suuntasimme hotlaa kohti, pikkumies scootaten. Iltauinnit ja unille, ihanaa jatkaa lomaa!