tiistaina, heinäkuuta 23, 2013

Costa Del Sol, vol.9 Anema e Core

Lomamme toiseksi viimeisenä iltana päätimme suunnata jälleen La Carihuelan rantaan kävellen ja olin varannut pöydän erittäin suositusta italialaisesta ravintolasta.
Pikkumies nappasi tietenkin scoottinsa mukaan. Maisemat ovat kyllä upeat rantabulevardia kävellen, upealla säällä meri oli vielä illalla täynnä uimareita ja takanamme siinsi Malaga.
Ihana aallokon pauhu rauhoitti pikkumiehenkin hetkeksi nauttimaan maisemista.
Koko rantabulevardin toinen reuna on röpöläistä kalliota, liekö aallot saaneet nuo muodot aikoinaan aikaiseksi?
Matkalla näimme varmaan useita kymmeniä kulkukissoja. Suurin osa niistä on arkoja eivätkä uskalla tulla lähelle mutta jokunen antoi rapsuttaa.
Harrastelijakalastajat kertoivat saavansa pienempiä kaloja ja moni kertoi antavansa ne kulkukissoille.
La Carihuelan rantakin oli täynnä vielä auringonpalvojia. Alla kuvassa olevia ihania turkooseja kukkaruukkuja oli muuten joka puolella.
Bongasin rannalta myös kalastajien veneitä. Ei jaksettu kuitenkaan herätä kukonlaulun aikaan jotta olisimme nähneet kalastajien palaavan näillä värikkään kirjavilla veneillä kalasaaliin kera.
Pikkumies otti varaslähdön ja skuuttasi keskusaukiolle ennen meitä hyppimään. Voi sitä riemua!
Talot ovat ihanan värikkäitä joka puolella ja kukkia parvekkeet täynnä. Niin kaunista!
Olin varannut Tripadvisorista bongatusta italialaisesta ravintolasta aamulla pöydän, sinne kun yritettiiin aiemmin vaan emme saaneet ulkoa pöytää. Ravintola on pikkuruinen ja kehuja oli annettu niin ruoasta kuin palvelustakin.
Saimme ihanan terassipöydän ja talon viini kiikutettiin pöytäämme hauskassa kassissa.
Tilasimme ruoat jonka perään tarjoilija toi keittiön tervehdyksen, herkulliset bruschettaleivät.
Niistä vähän taisteliin kun oli kolme ja pikkumies ei välittänyt.

Alkuruoaksi tilattiin lajitelma herkkuja. Lautasella oli savustettua mozzarellaa, carpaccio, sydänsimpukoita ja mustekalaa.
Ihan jees, sydänsimpukat vei minulla tietenkin voiton.
Mies tilasi pääruoaksi merenelävistä tehdyn keiton ja näyttävän näköinen annos oli. Pettymys koostumuksen puolesta koska merenelävien alla oli kaksi jättipalaa patonkia ja luonnollisesti ne olivat imeneet koko keiton. Mies kun ei vaaleasta leivästä niin välitä, oli kyllä pettynyt koska lientä ei juurikaan ollut.  Mereneläväisten maku oli kuitenkin hyvä.
Minun, yllätys-yllätys, pasta carbonara oli parasta mitä olen koskaan syönyt. Juuri sopiva määrä pancettaa ja täydellisen al dente spagetti. Niin nautinnollista että lähes nuolin lautasen :).
Massut tulivat niin täyteen että tässä vaiheessa ei jälkkärille ollut tilaa. Keittiö kuitenkin tarjosi limoncellot ja eihän siitä voinut kieltäytyä.
Illallisen jälkeen vaeltelimme pitkin kujia, pikkumies shoppaili erivärisiä halpisaurinkolaseja ja kun jäätelökojulle päädyimme eivät miehet voineet vastustaa kiusausta.
Minulle jäätelö ei niin usein uppoa ja bongasinkin seinältä cava-jäätelödrinkin. Jotenkin niin minun tyylistä ja pakkohan se oli tilata.
Ihana illallinen vaikkei kaikki annokset ihan onnistuneita ollutkaan eikä se palvelu niin loistokasta ollut. Ystävällistä kyllä, ripeääkin mutta vähän turhan totista. Joka tapauksessa, suosittelen kokeilemaan!

2 kommenttia:

La Petite Princesse kirjoitti...

Jestas, mitä herkkuja!
Mä olen aina haaveillut pääseväni tämänlaiseen autenttiseen ruokapöytään.. Toki kävisi minulle jonkin paikallisen perheen omakin ruokapyötä :)

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos tosi paljon näistä Costa Del Sol- ja Torremolinos-postauksista, ollaan lähdössä sinne elokuussa ja sain näistä paljon hyödyllistä tietoa! :)