Ladydinner Vespassa

Sain sydänystävän ala-asteella kotipaikkakunnalleni muuttaneesta tytöstä ja pidimme yhtä aina yläasteikään saakka. Lukiossa olimme eri luokalla ja "oikeiden opiskelujen" alkaessa tiemme erkanivat.
Mutta oikeaa ystävyyshän ei kuole. Se uinuu ja odottaa sitä oikeaa hetkeä.
Tiemme kohtasivat jälleen pk-seudulla ja nyt jo kuuden vuoden ajan olemme viettäneet ladydinneriä säännöllisin väliajoin.

Välillä käymme vain dinnerillä ja välillä illanvietto menee pikkutunneille.

Tällä kertaa valitsimme herkutteluravintolaksi Vespan Helsingin keskustasta. Me rakastamme molemmat italialaista ruokaa, jotenkin sitä vaan aina tulee valittua siihen suuntaan :).
Olin käynyt Vespassa viimeksi markka-aikaan ja muistot olivat hyvät, odotusarvo oli siis aikasta korkealla. Varasimme varuiksi pöydän etukäteen ja tarjoilija ohjasikin meidät huippupaikalle ikkunan viereen, Espan kylkeen.

Meille on muodostunut tapa aloittaa dinneri aina skumpalla, tällä kertaa tarjoilijan suosituksesta päädyimme Proseccoon. Kaunis maisema ja kylmä kuohuva, tykkään!

Viime kerrasta vuosien takaa oli jäänyt mieleeni talon Focaccia-leipä, joka ei silloin vielä Suomessa ollut mitenkään tunnettu. Nythän sitä tarjoillaan jos vaikka missä muodossa ja reseptejä löytyy laidasta laitaan.

Iltaamme ennen olin maistanut parasta Focacciaa juuri Vespassa, toki myös pikkujoulumme cateringistä vastanneen yrityksen focaccia oli herkullista. Jostain syystä en vaan ole monesta kokeilusta huolimatta saanut hyvää focacciaa aikaiseksi? Semmoista sopivan pehmeää, ihanan öljyistä ja kirpakan suolaista.
Hyvä resepti etsii kotia?

Vespan focaccia ei pettänyt. Se oli juuri niin hyvää kuin muistin.

Alkuruoaksi tilasimme molemmat härkäcarpacciota jota ryyditti dijon-sinapilla maustettu majoneesi, parmesanlastut sekä rucola. Skumppa sopi loistavasti myös tähän lihaiseen alkupalaan. Ihanaa!

Minun annokseen kokki oli kuitenkin varmaan epähuomiossa tai innostuksissaan ruopassut himpun liikaa parmesaanilastuja, koska niitä jäi lähes kourallinen syömättä. Ystävän annoksessa oli balanssi kohdallaan. Sattuuhan näitä :) ja tässä tapauksessa parempi liikaa kuin, että olisi joutunut metsästämään yksittäisiä parmesaanilastuja annoksesta. Näin valitettavan usein vaan joutuu tekemään, varsinkin salaateista.

Tarjoilija osasi asiansa ja ehdotti, että pidetäänkö pikku breikki ennen pääruokaa. Myöhän oltiin valmiina "lasketteluun" valkoviinin kera.
Pääruoaksi valitsin omena-kastanjavoilla täytettyä maissikananrintaa, marsalakastiketta ja tomaattirisottoa.

Hmm...maku oli loistava mutta-mutta. Minusta annoksessa kastike oli hieman ylimääräinen (ja ainakin sitä oli ihan liikaa), koska risotto oli sopivan kostea. Kananrintaa leikatessa omena-kastanjavoi valui suoraan kastikkeen päälle ja näin makuelämys sen osalta jäi kokematta.

Mutta kuten sanoin, annos oli suussa sulava joten söin sen mukisematta.

Miten ihmeessä minulla on jäänyt tuo marsalaviini kastikkeiden osalta täysin pimentoon? Tämä on jo toinen kerta kun ihastun siihen kastikkeessa! Asiaa täytyy tutkia.
Ystävätär tilasi itselleen revityllä ankan confitilla, ricottajuustolla ja pinaatilla täytettyjä canneloneja tomaattikastikkeessa ja yrtti-mascarponevaahtoa.

Tyytyväinen ilme eli hyvää taisi olla!

Suosikkini mascarponijuusto sopii hyvin myös ruoanlaittoon ja täytettyihin canneloneihin ihastuin taannoin niitä ensimmäistä kertaa kokatessani...hups! resepti onkin jäänyt postaamatta :). Täytyy kaivaa reseptilaatikkoani ja postata se pikaisesti!
Jälkiruoaksi päädyin jälleen omaan suosikkiini crème bruléehen raparperilla. Eikä se pettänyt tälläkään kertaa. Nautinnollista.

Mieltä jäi kyllä vielä kutkuttamaan, että olisikohan talon tiramisu ollut hyvää?....minun "tiramisu-asteikolla" mitattuna. Ensi kerralla sitten.

Vespa ei pettänyt!

Ilta oli ihana, juttua riitti ja eihän me ihan suoraan kotiin päästy vaan alakerrassa oli pakko nauttia vielä kylmät Limoncellot (postausta tästä piakkoin!) ja taisihan siinä mennä skumppalasitkin....

...ja kun Teatterin terassi sattui kotimatkan varrelle niin pyysimme pitkät ja ei-makeat drinkit.
Saimme talon Ultimate Mojitot, jotka kyllä olivat pettymys. Mitä ihmettä kurkun palat tekevät drinkissä? Liian terveellistä :).

Ei mennyt kuitenkaan pikkutunneille, ihan :). Ensi kertaan!
p.s. kuvat otettu iPhonella, joten laatu ei ole ihan priimaa :)

Kesälomafiiliksiä

Kesäloma alkaa olla lopuillaan ja viimoisen kuukauden aikana en ole postannut mitään. Olemme rentoutuneet niin Kanadassa kuin täällä kotona; Kajjjaanissa, mökkitontillamme ja kotona Tuusulassa.
Kesäloma on ollut upein vuosikausiin, tosin kuumuus on välillä ollut kyllä vähän liikaa. Itse kun olen syksy- ja talvi-ihminen niin huh, tämä kuumuus ja kosteus muistuttaa ihan Montrealin kesiä!

Sherbrookessa järjestettiin Fête du Lac des Nations-juhla, joka kesti tiistaista sunnuntaihin. Tapahtumaan liittyi ilotulituskilpailu, joka ilta eri ilotulifirma järjesti oman shownsa. WAU, oli kyllä upeaa!
Saimme tilaisuuteen liput mieheni työn puolesta mutta vasta seuraavana päivänä tajusimme niiden olevan VIP-liput eli olisimme päässeet alueelle jossa ruoka ja juoma oli ilmaista. Just meidän tuuria kun ei selvitetty asiaa eikä lipuissakaan ollut mainintaa :(. Samuel tosin nautti mm. Mäkkärin ständistä jossa oli mm. pieni lampi jossa sai polkea polkuvenettä sekä lasten rodeo. Kuvakollaasin ensimmäisessä kuvassa on ihania donitseja, jotka paistettiin alueen tivolialueella tuoreeltaan ja pinnalle sai joko sokeria tai tomusokeria. Yami, kun olivat hyviä!

Mieheni työkaveri kutsui meidät oikein Quebec:läiselle dinnerille ja mikä parasta heillä oli iso uima-allas pihalla ja Samuel sai uida sielunsa kyllyydestä. Pojalle kasvaa kyllä suomut tämän kesän jälkeen :).

Nautimme Kanadalaista possua, jonka J oli marinoinut väh. 48 tuntia oluen ja vaahterasiiparin liitossa. Mutu-tuntumalta kokeilimme marinaadia täällä kotona mutta eihän se toiminut ollenkaan. Aion vielä saada J:ltä ohjeen!
Jälkiruoaksi saimme ihanaa Pecan pie:ta, joka oli tosin kaupan hyllyltä mutta aijai kun hyvää! Jääkylmä limoncello kruunasi illallisen. Sainkin vinkin, että tämä on hänen mielestään markkinoiden parasta J:n mielestä ja löysin kyseistä brändiä Munchenin lentokentältä. Pullo on kylmässä ja resepti-ideoita luvassa!

Vietimme Kanadassa lähes kolme viikkoa ja heti kun kotiuduimme, suuntasimme mökkitontillemme Suonteelle. Tämän kesän projektina oli viimeistellä katto, muurata savupiippu, poistaa hirsistä hometta jota oli hieman talven aikana tullut, käsitellä hirret homeen estolla, rakentaa huussi sekä maalata mökki.
Ehdimme tehdä lähes kaiken mutta työ jatkuu vielä syyskuussa kun mies kotiutuu jälleen viikoksi.
Kesän aikan tontilla kävi ihania vieraita ja muurinpohjalettuja tuli paistettua vähän väliä. Moni ihmetteli, kun käytin taikinassa ohrajauhoja mutta ne kuuluvat muurikkalettuihin ja tuovat ruokaisuutta lettuihin.
Viime kesänä emme saaneet mato-ongella mitään meidän kivilaiturilta mutta Samppa heitti kolmimetrisen veteen ja huh! Katsoin asuntovaunurouvan ikkunasta ysin pintaan, että nyt näyttää siltä, että poika menee onkineen järveen! Onki oli ihan mutkalla ja lähdin juoksemaan rantaan kamera olalla. Isä auttoi poikaansa väsyttämään kalaa joka osoittautui lahnan läpyskäksi. Lahna oli niin iso, että pyrstö jäi sangon ulkopuolelle.

Meillä ei tietenkään ollut savustuspönttöä ja kun kellokin oli niin paljon, päästimme lahnan "kasvamaan" seuraavaan kertaan.
Tästä viisastuneena ostimme heti seuraavalla kauppareissulla savustuspöntön ja kun ystäväperheemme saapui tontille yökylään niin savustimme upean lohen yömyöhään!

Koko kesän tontillamme vartioi Penni omalla kivikasalla yötä myöten. Työmiehetkään eivät päässeet tontille ihan helpolla! Ei uskoisi, että näin suloisesta tytöstä löytyy puolustusviettiä.

Loma on siis lähes ohi, maanantaina paluu kunnolla toimistolle. Ihanaa, niin paljon kaikkea kivaa on syksyn myötä tulossa. Saas nähdä milloin puiden lehdet alkavat "ruskettumaan" ja syksy saapuu?