Korvapuustipäivä 4.10.

Kansallista korvapuustipäivää vietetään jo ymmärtääkseni viidettätoista vuotta 4.10. lauantaina. Aivan upeaa että perusleivonnaisen ympärille on löytynyt oma päivä koska kyllähän sen korvapuusti hyvinkin ansaitsee!

Minä olen leiponut jo usean vuoden ajan korvapuusteja omana päivänään mutta tänä vuonna seikkailen Lontoon kaduilla kakkumessujen jälkeen joten haastankin teidät ihanat lukijani leipomaan.

Minun korvapuustireseptini on tietenkin ihanan pehmeä, kokeile ihmeessä!

Ja mikäs olisi ihanampaa kuin suolainen puusti! Kokeiles ihmeessä minun Aurapuusteja.

Mitäs sinä meinasit puusteiksi leipoa lauantaina?
Jaas blogipostauksesi tai ideasi ensi sunnuntaihin mennessä kommenteissa niin arvon kaikkien kommentoijien kesken ihanan syksyisen herkkupaketin johon lisään jonkin ihanan Lontoo -herkun!

Onko kesää jäljellä?....drinkkivinkki!

Meillä näytti mittari jo miinusta tämä aamuna, ihanaa! Minä olen siis pohjosen tyttö ja rakastan talvea lumineen sekä pakkasineen.

Mutta kyllähän päivällä lämpö kipuaa vielä lähes pariin kymppiin joten mökillä tuli tempastua vielä Prosecco Limoncellolla. Kyllä, aivan ihanan kirpeä drinkki nostamaan maljaa juhlalle jos juhlalle!

Prosecco-Limoncello:

• 1/3 Limoncelloa
• lasi täyteen Proseccoa

Tässä ei ole siis sen kummempaa vinkkiä kuin tämä loistava combo! En ole Suomessa törmännyt samaan. Ja annokseni on yhdelle vaikkakin helppo kopioida vaikka kuinka monelle.

Meillä oli superherkkuna useamman vuoden takaiselta Toscanan reissulta ostettua paikallista Limoncelloa. Ja olihan ihanaa!

Kesää ei ehkä ole enää jäljellä joten syksyisiin tunnelmiin seuraavaksi!

Karibialainen salaatti

Vihdoinkin pääsen julkistamaan reseptejäni Valion tuotekehittelykampanjasta.

Vaikka syksy onkin jo saapunut, pääsee kesän tunnelmaan tämän karibialaisen salaatin voimin.

Vohvelikuori (noin 5-7 kpl):

• 2 kananmunaa
• 3 rkl Valion sitruunavoita sulana
• 1,5 dl vehnäjauhoja
• 1 rkl sokeria
• 1 tl suolaa
• noin 1 dl Valion kevytmaitoa

·   Vatkaa kananmunat ja sekoita joukkoon sula sitruunavoi, vehnäjauhot, sokeri ja suola. Lisää joukkoon kevytmaitoa kunnes taikina on sopivan juoksevaa että se levittyy hyvin vohveliraudalle.

Paista mielellään pyöreällä vohveliraudalla ympyrän muotoisia ohuita vohveleita. Ota vohveli muovilastalla raudasta ja levitä se ylösalaisin olevan keskikokoisen kulhon päälle. Muotoile leivinliinan avulla kupin malliseksi noin 15 sekuntin ajan. Nosta ritilälle kuivumaan.

Salaatti (kahdelle):

• jättikatkaravun pyrstöjä noin 14 kpl
• 15 g Valion valkosipulivoita
• 15 g Valion sitruunavoita
• rypsiöljyä
• 1 tl suolaa
• ½ mango
• ½ avocado
• 2 cosmopolitan salaatin lehteä
• sitruunamehua

Laita pannulle sitruuna- ja valkosipulivoi sekä rypsiöljyä sen verran että pohja peittyy. Lisää joukkoon puolikkaasta chilipalkosta puolet pieneksi hakattuna. Lisää suola.

Kuutioi mango ja avocado pieniksi kuutioiksi. Hienonna myös chili. Purista joukkoon sitruunamehua.

Ota jättikatkaravun pyrstöt pakkasesta ja sulata kylmässä vedessä.

Laita pannu lämpiämään ja kun se on kuuma, lisää joukkoon valutetut jättikatkaravun pyrstöt. Sekoittele välillä.

Kun pyrstöt kypsyvät kasaa salaattipohja.

Laita yhden vohvelikuoren sisään cosmopolitan salaatin lehti. Kasaa toiseen reunaan avocado-mangosalaatti ja lisää jättikatkaravun pyrstöt toiseen reunaan.

Voit koristella annoksen vielä avocadon ja mangon siivuilla.

Yhteistyössä Valio ja Blogirinki

Syksyinen viikonloppu mökillä

Samana viikonloppuna kun mies laski ensimmäiset verkot Suonteeseen lähdin minä anopin sekä pikkumiehen kanssa sienimetsään.

Minulla oli mielessä viime kesänä löydetyt sienipaikat niin kanttarelleille kuin herkkutateille vaan nyt niistä ei löytynyt mitään.

Oli pakko välillä käydä tankkaamassa auto Joutsassa joten anoppi jäi Marjotaipaleen tien varteen apajille ja kun tulimme takaisin oli anopilla muovipussi lähes täynnä herkkutatteja!

Paluumatkalla mökille päätin pysähtyä yhteen kohtaan ex-tempore ja kas, sieltähän niitä kanttarelleja alkoi löytymään ja saatiin ihan kastikkeeseen sopiva määrä.

Ja kun olimme jo lähes mökillä, näimme naapurin ison sienisaaliin kera. Ja ei kun rupattelemaan.

He eivät olleet jaksaneet kerätä kaikkia mustatorvisieniä ja neuvoivat meille paikan.

Ja huhhuh! Vartissa kori täyteen aivan upeita mustatorvisieniä! Pikkumieskin loikki metsässä innoissaan ja hihkaisi kun kädessä oli kukkakimppumainen kasa sieniä.

Mökillä rakas anoppi putsasi sienet ja laitoimme ne rasioihin. Minä otin osan kokonaisina pakkaseen ja anoppi kuivatti itselleen osan.

Herkkutatit anoppi paistoi ja nyt odottavat pakkasessa ihanaa kylmää pakkasiltaa kun tattikeitto maistuisi :)

Sienimetsäilyn jälkeen siirryimme puusavottaan.
Appiukko oli jo pieninyt pöllejä ja heräessään ennen kukon laulua, klapittanutkin jo suurimman osan. Meille jäi klapien kasaaminen pinoihin.....

....ja pitihän sitä välillä tankata. Tämä tölkki tosin kärsi vähän klapien alla :)

Aika upea pino, ja tässä vain osa! Nämä saavat nyt kuivua ainakin vuoden, jos ei kauemminkin.
Riittää siitä lämmikettä takkaan ja saunaan.

Kiitos vielä appivanhemmille!

Ja Pennihän vahti tietenkin koko päivän töiden kulkua :)

Illalliseksi valmistin sisäfilepihvit, kanttarellikastikkeen, Hasselbackan perunat ja rakuunnaporkkanat.

Järjettömän hyvää! Ja maistui kaikille kun koko päivä oltiin puuhailtu ulkona.

Parasta mökkiviikonlopussa ehkä oli kuitenkin se kun saavuimme perjantaina töiden jälkeen mökille. Anoppi oli pessyt mökin ikkunat, appiukko tehnyt niitä pöllejä ja vielä pääsimme valmiiseen pöytään.

Anoppi oli leiponut todella hyvää lihapiirakkaa (kuvassa jo leikkausvaiheessa) ja oli omenapiirakkaa sekä kahvia. Aivan ihanaa tulla pitkän työviikon jälkeen valmiiseen pöytään!

Kylläpä saatiin tämän kesän aikana todella paljon taas mökkiä ja ympäristöä eteenpäin. Ja iso kiitos kyllä kuuluu appivanhemmille kun jo toukokuussa kävivät myös auttelemassa.

Tästä on hyvä jatkaa!

Ensimmäisillä verkoilla

Pari viikkoa sitten olimme mökillä appivanhempien kanssa ja kun vihdoin oli aikaa tehdä muuta kuin rakentaa, veivät mies ja appiukko ensimmäistä kertaa verkot vesille lauantai-iltana.

Sunnuntaina aamusta appiukko tuumasi että oishan se yllätys jos eka kerralla olisi muutama kala uinut verkkoon. 

Anopin kanssa jäätiin puusavottaan sekä aamupalan laittoon ja ihmeteltiin kun nopsaan Terhi-vene oli takaisin laiturilla.

Ja mikä saalis!

13 isoa ahventa, pari kuhaa ja määrättömästi olisi ollut lahnoja. Miehet olivat päästäneet lahnat pois koska lahnahan on parhaimmillaan savustettuna eikä meillä sunnuntaina enää ollut siihen aikaa.

Ehkäpä suurin ahven oli lähes puolikiloinen!

Anoppi otti vastuulleen kalojen perkauksen, minä nuotion sytyttämisen.

Minun nuotion sytyttämistaidetta :). Kyllä muuten syttyi hyvin kun kääräisin kaarnanpalat kuivien koivuklapien ympäri. Mies tosin tuumasi että "voi jösses mitä prinsessahommaa" :)

Peratut ahvenet suolattiin ja laitettiin halsteriin.

Nuotioahvenet ovat kypsiä kun otat evästä kiinni ja se irtoaa.

Kaikki meni parempiin suihin.
Minä tosin jätin syömättä, kalassa savun maku ei vaan ole minun juttu.

Tämän syksyn kalaverkkoilu on varmaan tässä, saapa vielä nähdä miten syksy kehittyy mutta vene täytyy tuoda kuitenkin kotiin talvihuoltoon ja levolle. Tulipas ikävä mökille!

Praha, sneak peak

Vietimme siis erittäin onnistuneen pitkän viikonlopun Prahassa ihan kahdestaan juhlien molempien pyöreitä vuosia sekä miehen synttäreitä.

Kerroin jo aiemmin  matkastamme ja nyt tarjoan pienen kurkkauksen Prahaan.

Yksi suosituimmista nähtävyyksistä sijaitsi lähellä hotelliamme. Astrologinen kello.

Vanhankaupungin raatihuoneen torilla sijaitseva astrologinen kello on upea ja jonka rakensivat vuonna 1410 Jan Sindel ja Mikulas Kadanilainen. Kellosta näkee niin ajan kulun kuin myös auringon ja kuun sijainnin. Tasatunnein kello herää henkiin ja lopussa kukko kiekaisee. 

Tämä tulee kyllä nähdä jos Prahassa vierailet. Uskomaton!

Ja kun Prahaan haluat niin varaudu kävelyyn!
Okei, kyllähän sitä voi käyttää myös ratikkaa mutta ei millään malta kun on niin paljon nähtävää, ihania kuppiloita joissa lepupuuttaa jalkojaan saatikka ravintoloita joissa herkutelella.

Minun jalkojani hellivät Espanjasta ostetut Nao-kengät. Ihan parhaat kaupunkivaellukseen ja vielä bling-bling...tyyliini sopivat!

Ihanan pastellinsävyisiä asuntoja ja Vltava-joki.

Palladium-ostoskeskuksen vieressä on arkisin markkinat, ainakin kesällä. Ja nenääni osui tuoksu jostain ihanasta leivonnaisesta,

Kyseessä oli nämä tuubimaiset leivonnaiset.

Päällä sokeria ja pähkinämurskaa.....mutta tuoksu oli herkullisempi kuin itse tötterö. Aikasta kuiva minusta joten yli puolet jäi syömättä.

Markkinoilla oli kyllä kaikenlaista ihanaa. Kukkia, herkkuja ja ruokaa.

Ja olihan sitä pakko lounastaa paikallisilla herkuilla. Makkaraa sekä hampparia. Hamppari maksoi 100 koronaa (vai mikä se valuutta nyt on ) elillä about neljä euroa ja oli justiinsa tehty. Erittäin hyvä!
Torilla lasi viiniä 25 samaa valuuttaa elikkä euron. Cokis oli kalliimpaa joten "yllätys", päädyin viinilasiin.

Ja torilta lähdettiin kävelemään kohti Prahan linnaa. Huh, empä muistanut että matka on pitkä!
Joten pakko oli pysähtyä juomaan Proseccoa Limoncellolla ja kylkeen omenastruudeli. Nami!

Suosittelen käymään linnassa sekä Pyhän Vituksen katedraalissa. Kyllä vaan sitä vaan miettii miten tuommosia on pystytty aikanaan rakentamaan.

Ja emme käyneet sitten kuitenkaan täällä :D

Prahassa on kyllä mielettömän edullista sekä syödä että shoppailla. Nooh, merkkituotteet on kyllä samoissa kuin meillä mutta jos satut alennusmyyntien aikaan paikalle niin löytöjä voi tehdä.

Palladium -ostoskeskus on ihan ytimessä ja meitä kiinnosti lähinnä alimman kerroksen herkkuosastot.

Ostimme lajitelman erilaisia makkaroita ja myyjä pakkasi ne vakuumiin joten säilyivät erinomaisesti Suomeen asti. Niillä herkuteltiin ystävien kera mökillä taannoin.

Suosittelen Prahaa niin lyhyen lentomatkan puolesta kuten myös ihanien ravintoloiden sekä edullisten ostosten suhteen. Ja vielä pubi-postaus tulossa!

Dinner in the Sky, Helsinki

Voitin Philadelphian reseptikisan kanssabloggaajan kera ja saimme palkinnoksi illallisen taivaalla.

Huh!

Mieletön juttu vaan mitä kun mä pelkään korkeita paikkoja?

Mutta enhän minä voinut jättää tätä väliin. En sitten millään!

Vaan kun saavuimme Rautatientorille mieheni kanssa niin sanoin että nyt minä kuolen. Mies tuumasi että onneksi on vakuutukset kunnossa.....prkll.....:)

 Ja siinä meitä edellinen drinkkiseurue menossa taivasta kohden.

Minä jo aattelin että ilman drinkkiä mahtanee jäädä tekemättä mutta onneksi oli lounge.
Okei, aivan älyttömän kuuma joten ensi kesää aatellen voisi muutama viilentäjä olla ihan cool mutta pari lasia kuohuvaa sai sen pahimman tuskan sykkeen laskemaan.

Ja sitten mentiin.
Yksitellen meidät köytettiin penkkeihin jotka pyörivät ympyrää....
....ja tuuli oli kova! Turvallisuusmies piti meitä aina hetken ylhäällä ja laski vähän, taas ylös ja alas. Ei kuulemma löytynyt semmosia kohtia missä olisi ollut hyvä vaan minähän olin jo ihan paniikissa heti nousussa joten yritin jotenkin jättää huomiotta kommentin että "harvoin näin kovin tuulee".

Meidän kokkina oli  Mihkel Heinmets, yksi Baltian arvostetuimmista kokeista.

Ja ettei tulisi paha olo nousuun niin ihana shampanja kyllä auttoi! Niin ja siitä lasista piti pitää todella kiinni kun kuulemma oli laseista ainokainen joka lentäisi tulleen...EIII, mun shampanjat joten tiukka ote!

Alkuruokana saimme lammas tartaria, omppua, savustettua & kuivattua katajanmarjaa, maitoa ja villilohen kaviaaria.
Nuolin lautasen. Ei siitä sen enempää.

Mihkel työn touhussa ja tuulen vuoksi nappasimme välillä folion palasen ja jossain vaiheessa viiniä maustoi pippuri :). Vaan, eipä haitannut ollenkaan koska fiilis oli huikea!

Ja mitäpä olisi illallinen taivaissa ilman musiikkia. Upeasti Kanerva tulkitsi omia ja tunnettuja, vähän lounge-meininkiin sopivia kappaleita. Ihan nappivalinta!

Toinen annos; rapu toast oli kyllä minun suosikki. Ihana koostumus!

Huh, näköalat oli upeita!
Itse en hirveästi uskaltanut katsella sinne sun tänne saatikka alaspäin mutta kohtuu rohkeasti.

Huh. Melkoinen tiputus jos tippuisi.....

Pääruokana tarjoiltiin marmoroitua härkää, tuhkattua sipulia, munakoisopyrettä, glaseerattua sipulia sekä ruskistettua voita.

Okei.
Maut olivat jees mutta ulkonäkö. AUTS!
Munakoisopyre näytti....en sano. Pahalle. Sipulin maku oli hyvä mutta niitä olisi pitänyt olla useampi ja ruskistettu voi ei toiminut kastikkeena.
Annos oli supervalju. Harmin paikka!

Jälkiruoaksi luvattiin karamellia ja suolaa. Hmm....

Mutta ihana karamellimousse marjoilla sekä paukkusokerilla oli ihan loistava päätös illalliselle!

Aivan upea elämys! Se korkeuskammo hävisi jossain vaiheessa, tunnelma oli ihana ja ruoka hyvää tosin fine dining -kokoa. Aurinko paistoi vaikkakin tuuli häiritsi ja seilasimme eri korkeuksissa mutta jossain vaiheessa sekin unohtui.

Veisin dinnerille hääparin, pyöreitä vuosia viettävän synttärisankarin, yritysasiakkaan tai eläkkeelle jäävän. Omalla rahalla en kuitenkaan raaskisi.

Loistava ja huikea kokemus!