Ikean lihapullasetti at home

Aika ajoin tulee käytyä Ikeassa ja aikasta monesti päätän nauttia lounaan siellä. Kyllä.

Vaihtoehtojahan ei ole vaan ne lihapullat, kermasoossi ja puolukkahillo. Tunnustan, toimii hyvin ja maistuu! 

Viime reissulla päätin että ostan varmaan vuosien jälkeen pussisoossin eli sen Ikean kermasoossin. Joo, varmaan itse tekee paremman samaan aikaan vaan kiireisenä viikkona toimii just niin hyvin. Nappasin pari pussia myös varastoon :). Ei tämän kokkauksen tarvii olla niin vakavaa, välillä voi hyvinkin oikaista!

Menneellä viikolla oli kiirus ja mietin tätä perussettiä joten ei muuta kuin Ikea lihapullasetti kotona!

Lihapullat tein itse ja puolukkahillo oli anopin tekemää.

Lihapullat:

• 500 g jauhelihaa
• 2 kananmunaa
• korppujauhoja tarpeen mukaan
• 1 sipuli pienenä hakkeena
• 1/2 prk Creme Bonjour Cuisine pippurisekoitusta 
• suolaa
• mustapippuria

Sekoita ainekset sopivaksi massaksi.

Paista pannulla välillä käännellen lihapulliksi. Minä paistoin voissa :)

Näitä ei kauaan paista ja viikon dinner on valmis alta puolen tunnin!

Annokseen käytin siis itse tehtyjä lihapullia, anopin puolukkahilloa joka on sopivan kirpakkaa eikä ollenkaan makeaa, Ikean kermasoossia ja sopivasti suolatut ranskikset.

Hyvää maitolasin kera ja ah, niin helppoa!

Sannan raparperipiirakka

Alkukesään kuuluu vahvasti raparperit ja kirpakasta herkusta voi valmistaa vaikka mitä!

Omalla pihallani ei vielä kasva raparperia mutta naapurin rykelmä herautti veden kielelle jo muutama viikko sitten. Monesti on tehnyt mieli kysyä että saisinko muutaman varren vaan jotenkin en ole rohjennut. En tiedä mistä se johtuu? 

Naapurimme ovat vanhempia kuin me mutta ystävällisiä ja välittömiä. 

Noh. Tänään rohkaistuin ja mökiltä paluun jälkeen lampsin naapurin pihalle ja kysyin rohkeasti että saanko ottaa muutaman varren. No tietenkin, oli vastaus :).

Leikkasin sylillisen varsia mukaani ja sain luvan käydä jatkossakin. Aion kyllä ensi keväänä pyytää raparperin alun jotta saan herkkua omaan pihaani.

Raparperipiirakkaa olen leiponut monin ohjein mutta nyt halusin testata ystäväni parhaaksi kehuttua reseptiä.

Päätin tosin tehdä piirakan pyöreään vuokaan leivinpellin sijaan joten puolitin reseptin.
Piti vielä soittaa ystävälle ja varmistaa että onko niin ettei piirakaan tule kananmunia ja näin oli, joten tämä sopii loistavasti niille joille kananmuna ei sovi!
Itse lisäsin reseptiin vielä ruokasoodaa, koska olen oppinut käyttämään sitä kun on hapanmaitotuotetta mukana. Soodan voi kyllä jättää pois, koska leivinjauheessa on soodaa tai jos leivinjauhetta ei ole niin voi käyttää vain soodaa (vain leivonnaisiin joissa on hapanmaitotuotetta) mutta jotenkin sitä on vaan oppinut käyttämään ja löytyy aina kotoa.

Sannan raparperipiirakka

• 2 dl piimää (käytin täyteläistä AB-piimää)
• 1,5 dl sokeria
• 1 dl juoksevaa Oivariinia
• 3,25 dl vehnäjauhoja
• 2 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl ruokasoodaa
• 1 tl vaniljasokeria
• 2 tl kardemummaa

Päälle:

• 3 raparperin varta pilkottuna
• vajaa desi sokeria
• 1 tl kardemummaa

Lämmitä kiertoilmauuni noin 190 asteeseen.

Pilko raparperit siivuiksi ja kaada päälle sokeri sekä kardemumma. Sekoita.

Sekoita kaikki ainekset kulhossa sekaisin.

Voitele piirakkavuoka ja levitä siihen taikina. Lisää päälle raparperit.

Paista noin 20-30 minuuttia tai kunnes piirakka on saanut väriä ja tikulla kokeillen piirakka on kypsä.

Nauti raparperipiirakka vaniljajäätelön tai -kastikkeen kera.

Raparperi sisältää oksaalihappoa joten sitä nauttiessa runsaita määriä tulisi aina ottaa rinnalle jokin maitotuote. Piirakkapalan nauttiminen ei varmaan haittaa mitään mutta takaraivoon on iskostunut vaan se että rinnalla on oltava maitotuote. Ei siitä haittaa varmasti ole :)

Lisää raparperiherkkujen reseptejä tulossa!

Hävikkibruchetta

Jep, jep. Parikymmentä päivää kulunut enkä ole hävikkiruoasta muka ehtinyt postata! 

Mutta, kuvastaa meidän perheen nykymenoa. Syödään viikolla mitä ehditään ja viikonloppuna panostetaan. Toki yritän koko ajan miettiä miten edellisen päivän sapuskoita tai raaka-aineita hyödynnetään vaan aikasta usein ne meillä löytää tiensä pakkaseen....ja sitten vähän ajan päästä ihmetellään miksi pakastin on niin täynnä?

Nyt olen toki aloittanut marjojen tyhjennyksen ja niistä postaan kyllä vielä kamppiksen puitteissa :).

Järjestin ystäväperheille vappujuhlat ja olin tietenkin hamstrannut kaikenlaista herkkua. Okei, aika hyvin kaikki meni vaan tietty jotain jäi. Kuten ranskanleipä.
Harvoin edes ostan ranskanleipää enkä oikein enää muista mikä funktio tällä oli vaan yli jäi.
Nyt lähes 20 päivää myöhemmin "löysin" ranskiksen kaapista eikä se ollut homeessa....en edes halua tietää minkä lisäaineiden ym. avulla on mahdollista. Ja oli aivan korppu, loistavaa!

Ranskis siivuiksi ja päälle hyvää oliiviöljyä.
Uuniin ja kunnon väri pintaan.
Viipaleista saa tulla vähän kuin korppuja.

Kulhossa sekaisin tomaatti-, sipuli- ja basilikasilppu. Nuupahtanut basilikakin toimii!
Sekaan muutama kynsi valkosipulia murskana, oliiviöljyä, suolaa ja mustapippuria.

Aah, ihana iltapala punaviinin kera!

Bruschettaan käy ihan mikä vaan vaalea leipä joka on jo parhaat päivänsä nähnyt. Vaikka leipä olisi kuin korppu niin siivuta ja höystä öljyllä. Melkeinpä parempaa kuin tuoreesta tehty!

Ehkäpä vielä ehdin loihtia hävikistä herkkua!

Poro-puolukkavoileipäkakku

Sain pitkäksi viikonlopuksi anopin ja appiukon kylään ja päätin suunnitella herkullisen menun koko viikonlopulle sekä suolaista ja makeaa jota saatiin napostella kahvien kera.

Yhdeksi suolaiseksi halusin tehdä voileipäkakun ja ehdottomasti porosta, koska poro on heidän herkkuaan.

Voileipäkakut syntyvät kyllä käden käänteessä ja edellisenä iltana tein voikkarin kylmään tekeytymään. Koristelun kanssa tulikin sitten kiirus kun suomen peli oli alkamassa joten kauniimpikin olisi voinut olla :)

Toiseksi täytteeksi improvisoin puolukkatäytteen ja vähän se mietitytti mutta osoittautui loistavaksi!

Valmistan voikkarikakun aina peruskasausohjeella täytteitä vaihdelle, nyt laitoin leivät vaan toisin päin eli alle ja päälle tuli ruisvuokaa.

Porotäyte:

• 1 paketti poron kylmäsavurouhetta
• 1 + 1/3 prk ranskankermaa (200g)
• 1/2 prk Philadelphia tuorejuustoa
• 1/2 sipuli hakkeena
• suolaa
• pippuria

Puolukkatäyte:

• 2/3 prk ranskankermaa (käytä porotäytteeseen loppu 1/3 osa)
• 1/2 prk Philadelphia tuorejuustoa
• puolukkahilloa (ei saa olla makeaa) tai tuoreita puolukoita murskattuna maun mukaan

Kuorrutukseen ja koristeluun:

• 1/2 prk Philadelphia tuorejuustoa
• 3 rkl Hellmans-majoneesia
• ripaus suolaa
• poroleikettä
• mustaleima juustoraastetta
• puolukkahilloa + tuoreita puolukoita
• rucolaa

Kostutukseen käytin lihalientä.

Leikattaessa voikkarista paljastui hauskasti väriä saanut puolukkatäyte. Näyttävää!

Voikkari meni meillä melkein kokonaan yhdellä kertaa ja kehut se sai. Itse en ole juurikaan poron lihan ystävä mutta minullekin maistui!
Tänään rääpitään miehen kanssa loput, jos vaikka sitä pronssia tulisi :)

Äitienpäiväkakku 2012

Kyllä meitä äitejä hemmotellaan, ainakin kerran vuodessa :).

Heräsin onnittelulauluun sekä haleihin joka suunnalta, märän pusun antoi Pennoroinen. Voisiko saada samanlaisen herätyksen joka aamu? Jos kauniisti pyytää...

No joo, eihän se sitten tuntuisi "miltään" enää äitienpäivänä.

Miehet pyysivät minua paistaman sokerikakkupohjan jonka halusivat itse koristela joten paistoin sen lauantai-iltana.

Perusohjeella; sama määrä kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja sekä 1 tl leivinjauhetta (ei välttämätön, unohdinkin tässä) ja pohja on taatusti onnistunut. 

Leikkasin lauantai-iltana miehille pohjan kolmeen osaan sekä ostin tuoreet marjat ja vispikerman. 

Yllätyksekseni mansikat oli monessa kaupassa jo loppuun myyty, onneksi perjantaina olin napannut rasian. Muutoin shoppasin pensasmustikoita sekä vadelmia.

Rakas pikkumieheni koristeli kakun, mieheni vaahdotti kerman. Ja itse asiassa koristelu on supertrendikästä! Aikasta monesta lehdestä olen bongannut että kakun reunoja ei koristella vaan ne saa näkyä.

Kakku oli todella maistuvaa eikä miehet olleet vispikermassa säästelleet. Hyvä niin!
Silloin kun meillä tehdään kakkua niin tehdään kunnolla ja makujen pitää maistua.

Lisäksi sain "vadelmaleivoksia" eli pikkumiehen idea jo viime kesältä.
Vadelman sisään pensasmustikka...ja on kyllä hyviä!

Äitienpäivän lounas käytiin syömässä Kahvitupa Laurentiuksessa, joka on kokkikouluystäväni Minnan. Lounaat oli jo loppuunmyyty vaan niin Minna järjesti meille paikat sekä pikkumiehelle ehkä parhaan lohimedaljongin mitä on syönyt koskaan.  Kiitos Minna!

Äitienpäiväfiiliksissä tein maanantaina aamusta vähän töitä vaan kun ilma oli niin upea niin päätin lähteä ruohokaupoille.
Mukaan tarttui vaikka sun mitä ja istutus jatkunee huomenna jos sää sallii illalla. Tämä kirsikkatomaatti köllöttelee nyt meidän parvekkeella ja saa kyllä runsaasti aurinkoa heti puolen päivän jälkeen.
Haaveissa on semmoinen istutuspöytä tms. mihin voisi laittaa erilaisia ruukkuja täynnä kaikkea herkkua. En vaan ole löytänyt sopivaa. Ideoita?

Nappasin myös edullisesti Kodin Terrasta jalasta haavoittuneen kurkipatsaan jota olen himoinnut pihallemme.
Vielä hän etsii sitä ihan oikeaa paikkaa mutta lähellä ollaan!

Ihanaa työviikkoa ja puutarhaunelmia lukijoilleni!

Herkkulasagne

Minä rakastan lasagnea!

Vuosien saatossa on tullut kokeiltua vaikka kuinka montaa reseptiä ja lasagnen teon parissa saa helposti vierähtämään montakin tuntia jos haluaa.

Minulle on kuitenkin muodostunut näppituntuma mikä on meidän perheen paras lasagne ja resepti tulee hatusta. Niimpä tähän en osaa antaa juuri tarkkoja mittoja vaan kastikkeita maistelen sitä mukaa kun ne valmistuvat ja lisään mitä uupuu.

Muutama perusasia on vankkumaton herkkulasagnen teossa.

En käytä valmiita lasagnelevyjä ikinä. Joko ostan tuorelevyjä tai sitten teen lasagnelevyt itse. Tästä en jousta.

Toinen asia on hyvä jauhelihasoossi ja siihen kuuluu ehdottomasti punaviini sekaan. Niin ja nauta-sikajauheliha.

Kolmas tärkeä pointti on sopivan paksu bechamel-soossi jonka teen aina täysmaitoon ja maustan aina muskottipähkinällä sekä reilulla satsilla juustoraastetta.

Jauhelihasoossin teen jotenkin näin:

• 700 g nauta-sikajauhelihaa
• tomaattimurskaa purkki
• tomaattimurskapurkin verran vettä
• 1 sipuli
• 2 dl punaviiniä
• suolaa
• mustapippuria
• tuoretta basilikaa kourallinen
• tarvittaessa ruskeaa Maizenaa

Kuullota sipuli öljyssä ja lisää joukkoon jauheliha. Ruskista jauheliha.

Kaada sekaan tomaattimurska, vesi ja punaviini. Lisää suola ja mustapippuri.

Anna poreilla ja lisää tarvittaessa maizenaa jotta kastike sakenee. Kastike saa poreilla vaikka parikin tuntia jos on aikaa mutta mieluusti ainakin puoli tuntia.

Tarkista maku ja lisää mausteita jos tarve vaatii. Ihan loppusekunneilla lisää tuore basilika.

Mies totesi jälkeenpäin että valkosipulia olisi voinut olla soossissa. Joo, ehkä mutta ei sitäkään aina tarvii olla joka ruoassa vaikka valkosipulia rakastankin. Mutta jos tuntuu siltä niin lisää pari kolme kynttä murskattuna soossiin.

Bechamel valmistuu näin:

• litra täysmaitoa
• noin 100 g voita
• vehnäjauhoja
• suolaa
• muskottipähkinää ripaus
• 1/2 tl valkopippuria
• 200-250 g emmental-edam juustoraastetta (löytyy Arlalta semmonen 350g iso pussi)

Sulata voi ja lisää jauhoja sen verran että voi on imeytynyt jauhoihin.

Lisää joukkoon pari desiä maitoa ja sekoita. Kun kastike sakenee lisää taas vähän maitoa. Lisää loput maidot ja anna kiehua kunnes kastike sakenee.

Mausta suolalla, muskottipähkinällä ja valkopippurilla. Tarkista tässä vaiheessa maku ja lisää jos jotain uupuu.

Ota kattila pois liedeltä ja lisää juustoraaste. Sekoita kunnolla ja maista vielä että suola on kohdallaan.

Kastikkeen tulee olla melko paksua ja niin hyvää että voisi syödä vaikka pelkkää soossia. 

Tarvitset vielä pari pakkausta tuoreita lasagnelevyjä sekä mozzarellaraastetta noin 300 g.

Levitä vuoan pohjalle ensin jauhelihasoossia, sitten lasagnelevyjä, jauhelihasoossia, valkokastiketta ja halutessa väliin myös mozzarellaraastetta hieman.

Minä laitoin pariin väliin mozzarellaraastetta, se tuo lisää pehmeyttä.

Kasaa kerroksia, minulla taisi tulla kolme tai neljä. Päällimmäisten levyjen päälle runsaasti bechamel-soossia ja pinnalle vielä kerros mozzarellaraastetta.

Paista noin 185 asteessa kunnes haarukalla kokeillessa lasagne tuntuu kypsältä. Pinta on saanut myös kauniin värin. Aikaa menee ehkä 20-30 minuuttia, koska tuorelevyt kypsyvät paljon nopsempaa.

Aah, ihanat kerrokset herkkua....bechamel-soossi on juuri sopivan valuvaa ja pehmeää!

Kannattaa muuten lasagnen antaa vetäytyä folion alla semmosen kymmenisen minuuttia niin se on vieläkin parempaa!
Siinä ajassa hyvä punaviini ehtii tuulettua lasissa :).

Herkkulasagne kyllä vaatii kylkeensä hyvän täyteläisen punaviinin.

Meillä lasagnea syödään massut pullolleen mutta närpitään haarukalla vuoasta pitkin iltaa...syntisen hyvää :).

Mansikkakakkukauden aloitus

Meillä mansikkakakkukausi aloitetaan yleensä jo huhtikuussa, tuontimansikoilla & pakastimesta löytyvien rippeiden avulla.

Syntymäpäiväni aloittaa mansikkakakkukesän vaikkakin jos saisin itse valita, välissä ja päällä olisi lakkoja. Meillä kun pikkumies ei lakoista perusta niin mansikat vievät voiton.

Paistan kakkupohjan aina perusreseptillä eli yhtä paljon kananmunia, sokeria ja vehnäjauhoja. Suosittelen muuten Anni Helena -vehnäjauhoja, niistä minusta syntyy paras kakkupohja! Joskus laitan joukkoon vähän leivinjauhetta vaan aina en muista, se ei onneksi haittaa kun vaahdottaa kananmuna-sokeriseoksen kunnolla!

Valmiin kakkupohjan ostoa en kyllä hyväksy, peruspohjan kun valmistaa & paistaa alle puolen tunnin. Itse kun en voi esim. mökillä paistaa niin paistan kotona ja otan mökille mukaan. Kakkupohja säilyy ihan hyvänä about viikon kuivassa ja viileässä.

Meidän perheelle riittää kolmesta isosta kananmunasta tehty pohja, sen kun saa sopivasti leikattua kolmeen osaan.
Kostutan kakun yleensä vaniljamaidolla (vaniljasokeria siniseen maitoon maun mukaan). Jos pikkumies ei söisi kakkua niin käyttäisin mansikkalikööriä, sopii loistavasti ja sitä voi lantrata Spritella!

Olen myös huomannut että minusta on tullut suurpiirteisempi tässä vuosien saatossa ja en jaksa nykyisin "tuunailla" kermakakkuja vaan menen aika suoraa linjalla....kermavaahtoa, tuoreita marjoja ja kakkupohjaa. Ei kikkailuja vaan puhtaita makuja. Ja kuten kuvasta näkyy, ei nuo kakun seinämätkään mitään suoria nyt ole. Kun kakku tulee omalle perheelle syötäväksi, en todellakaan jaksa käyttää aikaa tuunailuun kun kaikkea muutakin kivaa on elämässä. Vaikkakin leipominen on minulle rentoutusta niin aina ei jaksa hifistellä :).

Tähän kakkuun mätin väliin tuoreita mansikan siivuja ja runsaasti vispikermaa, en käytä muuta. Vispikermasta saa sopivan jämäkkää ja se on puhtaan valkoista. Kuohukerma on kellertävää ja soveltuu hyvin ruoanlaittoon, kasvirasvasekoitteisiin en ole koskaan "sekaaantunut".

Kakun päälle vielä runsaasti vispikermaa ja tasoitus palettiveitsellä sinnepäin. Ei kakun tarvitse aina olla viimoisen päälle siloiteltu, eihän?

Päälle viipaloitua mansikkaa ja jos kakku syödään muutaman tunnin sisällä ei kiillettäkään tarvitse.
Synttärikakkuun asettelin mansikkasiivutkin fiiliksellä, joten eihän tämä kakkunen nyt kaunis ole vaan maku sitäkin parempi!
No oli minulla aikomus pursottaa kakun reuna kauniita kiekuroilla vaan enhän minä löytänyt kotoa pursotinpusseja saatikka tähtityllaa....suutarin lapsella ei taida olla kenkiä :).

Mutta, maku oli aah niin tuore ja raikas! Ei tästä kakusta jäänyt seuraavaan päivään ja Pennikin sai tottakai osansa.

Mikä tämän postauksen juju oli? No. Ei aina tarvitse suunnitella kakkua viikkokausia ja toteuttaa tunteja varsinkaan jos kakku tulee oman perheen herkutteluun.
Pohja uuniin, väliin hyvät ja tuoreet täytteet, kermat sinnepäin päälle ja syömään :).

Ps. Hävikistä herkuksi kampanjan puitteissa vinkkaan kyllä että nyt olisi korkea aika tyhjentää pakkasen marjasato! Ne viime kesänä pakastetut mansikat uppoavat loistavasti täytekakun tai vaikkapa kääretortun täytteeseen.

Hävikistä herkuksi - mukana!

Liemessä Workshopissa kuulin sivukorvalla tempauksesta Hävikistä herkuksi Suolaa & Hunajaa Jonnalta.
En silloin kysynyt Jonnalta aiheesta vaan se jäi kummittelemaan mieleen koska miehen kanssa oltiin juuri puhuttu siitä minkä verran heitämme ruokaa roskiin. Ja sitä "korkkaamatonta"! Luvatonta ja sovimme että tähän kiinnitetään huomiota joten tämä kampanja tuli enemmän kuin tilauksesta.

Toukokuun ajan yli 30 ruokablogia kiinnittää huomiota omaan kulutukseensa ja loihtii hävikistä herkkua. Minä halusin mukaan myös!

Facebookissa voit seurata mukana olevien ruokablogien hävikki-ideoita ja varmasti sieltä löytyy monen monta ideaa toteutettavaksi omaan keittiöön.

Itse aion tämän kuun aikana kiinnittää huomiota:

• Ennen kauppaan menoa kurkkaan jääkaappiin -> aina löytyy hyödynnettävää!
• Teen kauppalistan ja suunnittelen viikon ruoat -> ei tarvitse käydä kaupassa joka päivä ja heräteostokset minimoituvat.
• En mene nälkäisenä kauppaan -> heräteostosten teko vähenee huomattavasti kun kylläisenä kaupan mm. paistopisteen tuoksut eivät houkuttele saatikka maistiaiset.
• En pakasta -> olen pakastanut ruokia, lihoja ja leivonnaisia. Kerran vuodessa heitän monta kassia roskiin :(, ei sieltä pakkasesta muista syödä muuta kuin lämmittää ruoka-annoksia pikkumiehelle. Tiettyjä juttuja toki pakastan ja niistä vinkkejä tulossa!
• Jos teen ruokaa paljon, tarjoan ystäville tai naapureille kuten nyt vappuna. Dogibägit vieraille jos maistuu, en tyrkytä!

Tästä kuukausi alkaa ja jo huomenna kurkkaan jääkaappiin näin vapun jälkeen ja lupaan että en käy kaupassa ostamassa ruokaa. Kokkaan ja bloggaan!

Liemessä Workshop - ruokakuvauskurssi

About puoli vuotta sitten huomasin kollegani, ruokabloggaaja Jennin ilmoituksen Facebookissa. Ruokakuvauskurssi, varaa paikkasi heti!

Auts, minuun upposi koska valokuvaaminen on jotenkin aina ollut niin työlästä ja "ei niin kivaa" kun ei ole osannut vaikka välineistö onkin ollut kunnossa. Enkä minä ole mitään ymmärtänyt mistään aukoista, valkotasapainoista ja mitä muuta sitä pitäisi muistaa...joten erittäin paikallaan oli siirtyä Tuusulasta Siiliparatiisin Sannan kanssa vähän oppimaan kameran saloja virman piikkiin :), me kun ylläpidämme myös Confetin blogia niin kuvaamisen petraus tuli todellakin tarpeeseen.

Jenni on ansioitunut ruokabloggaaja ja hän kuvaa juttuja & kirjoittaa mm. Glorian Ruoka & Viini-lehteen sekä lukuisten muiden asiakkaiden toimeksiannosta. Hih, Confetillekin Jenni kuvasi mm. kauppojen hyllyillä olevan kaulittavan massan kakun (vaahtokarkki & vadelma).
Itseoppinut Jenni antoi meille hyvät vinkit alkuun kameran asetuksista sekä käytöstä. Kävimme läpi aukko-asetuksen, valkotasapainon, ISO-arvot sekä valotusajan...huh! Siinäpä olikin sisäistämistä.

Kävimme myös läpi perusjuttuja ruokakuvauksen & -stailauksen puitteissa, montakin vinkkiä jäi kyllä mieleen.

Jenni asetti meille tarvikkeita erilaisille tasoille joita saimme testikuvata. Oli kyllä avartavaa huomata miten joku lautanen, lusikka tai kangaspala toimi toisella tasolla vaan toisella ei ollenkaan. Ja se valo, valo!

Meille arvottiin ryhmät joiden puitteissa valmistimme yhden ruoan ja saimme valita näistä kuvausastioista sopivat.
Aaah, kirpparilöytöjä ja joukossa muutama uusikin. Minä kirppisfriikki etsin kyllä taas uudella silmällä kuvausastioita :)



Suvassa solussa ryhmät kokkasivat herkkuja....sain vihdoinkin tallennettua kuvaan sen "viuhahtajan" joita monessa lehdessä välillä näkyy. Saavutus - vai vaan virhe asetuksissa :)




Kaikkien ryhmien herkut kuvatiin, meidän ihanuus tässä. Kuvauskohde oli haastava koska tortillan täyte ei ollut niin houkuttava mutta merilevä-rusetti näyttävä.
Jennin avustuksella kuvaan saatiin ilmaa, väljyyttä mutta ehkä muutama juttu pitää kuvashopata pois.

Niin, kuvashopataanko ruokakuvia Suomessa? Tästä heräsikin mielenkiintoinen keskustelu osallistuvien ruokabloggaajien Koemaistajan, Heleen's Hobbiesin, Suolaa & Hunajaa Jonnan, Soul Kitchen Annan, Hiidehuhman keittiössä, Keittiökameleontti Outin sekä Masutoaitemu-blogin kera.

Niin, siis joo...suihkupullosta saatetaan välillä suhauttaa vesipisaroita vaan siihempä se jää. Hope so really!
Minä en kuviani stailaa. Minun ruoat on syötäviä semmoisenaan ja siinähän se haaste kuvamiseen liittyykiin kun perheellä on nälkä vaan minä haluan kuvata. Haastetta!

Ihana kurssi, suosittelen! Ja mitäs opimme?
Suunnittelu + kuvausastiat & rekvisiitta + valo + ruoka = KLIKS!

Vappubuffet

Ihan niin kuin kukaan lukijoistani ei jo tietäisi että rakastan juhlien suunnittelua :). Kevät on mitä ihanimpaa aikaa kun juhlia riittää ja päätin jo pitkän aikaa sitten kutsua ystäviä vappujuhliin. Ja näitähän suunnittelin rekvisiittoineen vajaan viikon...vähän työt kärsi vaan kerrankos sitä...hih!

Meillä kun tuparit jäi pitämättä niin vappujuhlat olivat "vähän  niin kuin tuparit" vaikken siitä vieraille kertonutkaan. Parasta oli saada upea seurue ystäviä kokoon!

Päädyin vapun väriteemassa hottiin pinkkiin sekä ihanaan limen vihreään. Sysäyksen tähän päätökseen antoi Marimekon upea Ananas-pöytäliina samoissa sävyissä.
Kodin Terrasta bongasin ihanat peltipurkit serveteille. Kovamuoviset haarukat löytyi tukusta. Aivan loistavat buffetpöytään jossa kaiken voi syödä joko sormin tai haarukoiden.
Lautasissa päädyin muovisiin kertislautasiin, jälleen loistava valinta!

Viini- ja skumppalasit oli ihan lasisia.

Vappubuffetissa oli tarjolla:

• Salami-cheddar-pastasalaatti
• Perunasalaatti
• Vihersalaatti
• Täytetyt oliivit
• Pestoiset mozzarellapallot
• Tsäpäkät lihapullat, aiolia, chilidippiä ja hotdippiä
• Pikkunakit, kipusinappia ja hunajasinappia
• Feta-tomaatti-punasipulipiirakka
• Poro- ja kinkku-Aura kolmioleivät
• Lohicrostinit
• Aura-päärynä-saksanpähkinä endiivit

Näiden ihanien lohicrostineiden reseptin nappasin ystävältäni Marilta Montrealista ja joka kerta kun näitä tarjoan, ne herättävät ihastuksen!

Feta-tomaatti-punasipulipiiras on niin monesti tehty ja aina kehuja kerännyt. Pohjan teen aina itse ja sipulien makea vivahde antaa mukavan lisän.
Näihin juhliin tein perusreseptini tuplana ja paistoin leivinpellillä. Näin piirakkaa tuli reilusti ja yhtään ei jäänyt yli!

Ideoin lisää suolapaloja paahtoleivän ja ruisleivän syleilyyn. Valmistin voikkarikakun täyteohjeilla porotahnaa sekä kinkku-Auratahnaa. Leivistä kantit pois ja tahnaa väliin. Helppoa ja todella maistuvaa! Itse asiassa nuo ruisleipäkolmiot taisivat vieraille maistua enemmän kuin paahtoleipäiset. Vinkki kevään juhliin ;)
Ihan vinkkinä myös että paikkakorteista saa loistavat kortit ruokalajeille kun liimaat ruokalajin nimen korttiin. Näppärää eikä kenenkään tarvii arvuutella että "uskaltaako syödä".

Tarjosin myös vihersalaattia johon lisäsin salaisen ainesosan johon olen ihan koukussa...siitä myöhemmin :).  Halusin kuitenkin notkuvasta pöydästä huolimatta jotain kivaa lisää vihersalaatin kylkeen ja bongasinkin jostakin lehdestä pestomozzarellapallot.
Jäin vain itse miettimään että pikkuiset mozzarellapallot sopisivat loistavasti punaisen peston kera ja sitähän pyöräytinkin sekaan. Aika hyvää!

Ensin epäilin ettei pöydässä ole tarpeeksi herkkuja mutta kehut sain, kaikkea oli riittävästi. Huh!

Buffetpöydän alkuun tarjosimme proseccoa...

...ja buffajuomana hanoista punaista, valkoista ja roseeta.

Ja tietenkin meillä oli jälkkäribuffet!
Ostin Cittarin jenkkihyllystä näitä ihanaisia pikkuruisia vaahtokarkkeja ja kaadoin ne isoon jalalliseen astiaan.  Näistä tarjoiluastioita voisi itse asiassa olla useampia, niissä kaikki vaan näyttää niin hyväll!

Jälkkäribuffassa oli tarjolla munkkirinkilöitä, pikkuruisia sitruunamuffineita (kuva jäi ottamatta) sekä vaahtokarkkeja. Tarjolla piti olla myös mansikkacrustadeja mutta en niitä ole tähänkään hetkeen ehtinyt tekemään :)

Munkkeja paistoin litran taikinan josta tuli noin 70 kpl about. Pikkumies oli kutsunut päivällä ystäviä munkille ja simalle, oli pakko "pelastaa" munkkeja jälkkäribuffaan koska muuten ne olisivat kadonneet pikkuisten suihin.

Aivan ihana vappu ja vappubrunssi on takana, olo tyytyväinen! Kaikki ruoat onnistui ja vieraat viihtyivät. Mitäpä sitä emäntä voi enempää toivoa!

Niin ja kuvasin kuvat nyt ruokakurssin jälkeen suurta intoa täynnä manuaalilla vaan ei se nyt vaan onnistunut sinnepäinkään. Ajattelin että hyvin voin kuvata jalustalta vaan kiire oli semmoinen että ei toivoakaan...kun sain ruoat pöytään halusin tietenkin tarjoilla lämpöisinä sen minkä voi joten ihan käsivaralla kuvasin enkä ehtinyt säätää kuin valkotasapainoa...eli harjoittelua edessä, aikasta paljonkin :). Mutta lupaan että auto-asetuksella en enää kuvaa!