Yllätysdinner & Kekrimarkkinat

Aah, pitkästä aikaa oli osittain vapaa viikonloppu edessä. Teki ja tekee niin hyvvää!

Erästä rakasta ystäväperhettämme emme ole nähneet sitten kevään, kiitos molempien kiireet niin kotiprojektien kuin mökkien suhteen.

Meillä tuli asiaa hakemaan nimmareita eräisiin papruihin ja sovittiin treffit perjantaille.

Minulla taas, tai siis meillä tuli töissä super-hyper kiire ja meinasin perua koko illan. Olin sopinut myös käynnin alkuiltaan yhteistyötahon tupareihin ja pakko oli ensin perua se, harmitti vietävästi! Painettiin pitkä työpäivä ja puolen seitsemän kieppeillä sitten lähdettiin hakemaan nimmareita. Niin siis niihin meille tärkeisiin papereihin. Ja kas...ystävät olivat työmatkalla miettineet dinnerin, joka oli valmistunut tunnissa. Huh!

Okei, ystäväperheen mies on kokki, kuten minäkin :) ja hän on myös valjastanut emäntänsä oppiin, hyvään sellaiseen. Tipahdin, joten seuraavaksi on siis minun vuoro, hih! Ja salaiset aseet käyttöön :).

Emme siis odottaneet ruokaa ja mikä meitä odotti! Uunissa paahdetut lohkopotut joissa ihania chorizobiittejä...

...munakoiso-vuohenjuustotorneja sekä paahdettua kesäkurpitsaa ja paprikaa...

 ...jauhelihapullia tomaattisoossissa ja pinnalla vuohenjuustoa.

Ja vielä rustiikkista leipää tomaatti-sipulisalsalla.

Aijai. Kyytipoikana skumppaa ja punaviiniä.

Aivan ihana ilta, vähän extempore eikä tämmöisistä herkuista osannut edes haaveilla! Oijoi, kiitos vielä :).

Lauantaina herättiin jo aikaisin ja suuntasimme ensin säbäpeliin ja sieltä suoraan treeneihin.
Pesun jälkeen lähdimme katsastamaan Tuusulan ensimmäisiä keskiaikaisia markkinoita. Odotusarvo Turun reissun jälkeen oli aika suuri vaikkakin pidin mielessä että nämä ovat Tuusulassa ensimmäiset.

Sain tiedon näistä markkinoista ystävältä kesällä. Etsin netistä vaan en löytänyt mitään? FB:ssä sivu julkaistiin kesällä mutta vain vasta noin viikkoa ennen tapahtumaa tuli ohjelma-aikataulu esille.
Tänään aamulla myös ajoimme treeneihin mutta mitään opasteita alueelle ei ollut, paluumatkalla kahden aikaan pieni laudan pätkä oli ilmestynyt uimahallin kulmaan. Auts.

Katsoin jo netistä aiemmin että tapahtuma-alueelle oli pääsymaksu. Aijai, virhe! No, halusin silti tsekata sekä antaa markkinoille mahdollisuuden.

Turussa markkina-alueellehan ei ollut pääsymaksua mutta eri näytöksiin erikseen ja se toimi loistavasti. Tänään portilla monikin kääntyi pois koska miksi maksaa tullakseen ostamaan jotain markkina-alueelta, syödäkseen keskiaikaisia herkkuja tai fiilistelemään tunnelmaa?

Rohan tallien näytöksestä pikkumies näki lopun mutta pääsi tungoksen läpi halimaan heppaa.
Meille aikuisille näytökset jäi näkemättä kun alue oli aidattu eikä näytöksiä päässyt näkemään kuin yhdeltä laidalta sekä yhdestä päädystä.
Ja harmitti ne lapsoset jotka eivät nähneet mitään aikuisten edestä :(. Tilaa olisi ollut myös esiintymisalueen takana...

Kentällä oli noin 30 myyntipistettä, eri alan osaajia.
Minä olin tietenkin lähtenyt metsästämään herkkuja, jäin ilman. Alueella oli vain kaksi ruokatarjoajaa.
Sama "possunpyörittäjä" kuin Turussa sekä perus muikku/makkaraperuna ständi jonne jonotettiin. Missä oli ne nekun tarjoajat, ompputikkarit, erilaisten juomien tarjoajat, lettujen paistajat jne?

Myös nämä ritarialokkaat olivat nukahtaneet zoomaus etäisyyden päähän....

...eikä valitettavasti tulennielijät tehneet vaikutusta. Jos sormet sytytetään tuleen siten että katsoja jo näkee että nyt sattuu ja pitää heti puhaltaa tuli sammuksiin niin onko se elämys?
Ehkä lapsille mutta aikuisille oli aika huh-huh...

Kokonaisuudessaan hienoa että kerrankin jotain erilaista järjestettiin Tuusulassakin mutta liian amatöörimäinen jälki kävi liian ilmi. Harmi sinällään, mahdollisuuksia kun olisi ollut.
Seuraava vuotta aatellen järjestäjät Turkuun äkkiä oppiin tai joku muu vie tämän mahdollisuuden, pk-seudulla kysyntää taatusti riittää ja samanmoisesta tapahtumasta voisi saada paljon irti esim. ...en sano missä :)

Ainiin, ne nimmarit unohtui :).

Sadonkorjuun pasta

Sain taannoin yhteydenoton Foodie.fm-sivustolta kun he etsivät muutamaa ruokabloggaajaa kirjoittamaan ajankohtaisista resepteistä sekä houkuttelevista ruoka-aiheista sivulleen. Mietin asiaa hetken koska työkiireet sekä oman blogin päivitys ovat vieneet leijonan osan päivistä mutta päätin lähteä mukaan.

Minua kiehtoi ajatus inspiroida kotikokkaajia omilla resepteilläni sekä kertoa ruoka-alan trendeistä, uutuuksista ja ylipäätänsä ruoanlaiton hauskuudesta!

Ensimmäinen postaukseni teema oli sadonkorjuu ja mikäs sen sopivampi. Olkaas hyvä,

Minä olen aina halunnut kasvattaa itse omia kasviksia, vihanneksia ja yrttejä. Mahdollisuus on ollut nyt monta vuotta virittää viljelmät omalle pihalle vaan mökkiprojektimme on estänyt tämän. Kotona kun ei olla kesällä kuin silloin tällöin.

Tänä kesänä päätin kaikesta huolimatta yrittää. Ostin viljelylaatikon ja laitoin kukkasia terassit täyteen. Tomaateista sain satoa, mansikoita vähän mutta ne yrtit rehottaa pitkin pituuttaan terassin vieressä sateen kaadettua ne. Ei onnistunut niin kuin suunnittelin kun en ollut kotona säännöllisesti kastelemassa herkkujani. Satoni oli siis laihanlainen haaveistani huolimatta.

Onneksi kaupasta saa suomalaisia kasviksia ja vihanneksia, nyt niitä kannattaakin ostaa kassikaupalla ja tehdä herkkuja talven varalle. Meillä teki mieli pastaa, tällä kertaa jotain raikasta missä on potkua.
Siitä se ajatus lähti ja nappasin kaupasta mukaan kasan punaista ja vihreää, broileria täyttämään massu sekä tuorepastaa.
Arki-iltana en siis jaksanut alkaa väsäämään pastataikinaa vaikkakin omatekoinen pasta olisikin parasta!   Sadonkorjuun pasta:

• 2 maustamatonta broilerin filettä
• kirsikkatomaatteja maun mukaan
• kesäkurpitsa
• 1/2 chili
• 1 keltasipuli
• 3 valkosipulin kynttä
• basilikaa
• hyvää oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria
• grillimaustetta
• vichyä
• tagliatelle tuorepastaa paketti 

Ota kuumalla pannulla väri broilerin fileisiin ja mausta molemmin puolin grillausmausteella. Kaada pannulle vichyä ja anna broilerin fileiden kypsyä miedolla lämmöllä. Näin rintafileistä tulee ihanan pehmeitä. Anna fileiden hieman jäähtyä ja kuutio ne.

Puolita kirsikkatomaatit ja pilko paloiksi kokonainen kesäkurpitsa. Niin ihanat värit! Kuullota pannulla oliiviöljyssä sipulit ja pieneksi hakattu puolikas chili. Lisää joukkoon tomaatit ja kesäkurpitsat. Anna hautua miedolla lämmöllä kunnes kesäkurpitsa on al dente.

Samalla kun kuullotat sipuleita, laita pasta keittymään kuumaan veteen jossa on vähän suolaa. Keitä kypsäksi ja siivilöi. Lorauta joukkoon vähän oliiviöljyä. Lisää pannulle pasta ja broilerin kuutiot. Lorauta joukkoon vielä vähän oliiviöljyä ja sekoita kevyesti että kaikki ainekset lämpenevät.

Tarjoile pasta parmesaanin, tuoreen basilikan ja patongin kera, kylkeen lasi kylmää valkoviiniä. Tässä pastassa oli sopivasti potkua ja oli ihanan kevyttä. Sopii loistavasti viilenevään syysiltaan!  

Ensi kesänä aion yrittää viljelyä mökillä, jospa siellä herkut saisivat enemmän hoivaa ja vettä. Omista kesäkurpitsoista haaveillen.

Tervetuloa lukemaan postauksiani herkkureseptein Foodie.fm-sivustolle!

Omenaiset ritarit

Hartwall heitti ruokabloggaajille haasteen osallistua Onnen Omenoita reseptikilpailuun. Ajatuksena oli luoda brunssille sopiva herkku jossa on käytetty ohjeessa Happy Joe-siideriä tai herkku joka sopii Happy Joe'n kanssa nautittavaksi.

Postipoika toi mukanaan tyylikkään sixpackin kolmea erilaista Happy Joe-siideriä.
Olinkin jo törmännyt näihin kaupan hyllyllä ja sain heti idean brunssiherkkuun.

Meillä sunnuntain brunssilla on aina joko amerikkalaisia pannareita, vohveleita tai köyhiä ritareita. Pyörittelin hetken näitä mielessä ja nyt kun omenasato on parhaimmillaan päädyin köyhiin ritareihin &  omenasiirappiin. Mieleeni tuli heti liottaa pullasiivut maidon sijasta siiderissä ja omenasiirappiinkin sopii siideri nesteeksi loistavasti.
Minusta brunssin idea on helppous ja nautinnollisuus, tässä herkussa kaikki tämä toteutuu!

Omenaiset ritarit:

• vanhaa pullaa tai ranskanleipää siivuina
• Happy Joe-siideriä
• kotimaisia omenoita
• fariinisokeria
• kanelia
• kardemummaa
• voita
• vaniljajäätelöä
• suklaahippuja

Lohko omenat ja poista siemenkodat. Kotimaisia omenoita ei tarvitse edes kuoria ja kuoret pehmenevät siirapin valmistuessa.

Lisää pannulle omenat, kanelia, nokare voita, fariinisokeria ja Happy Joe-siideriä.

Anna poreilla kunnes seos sakenee siirappimaiseksi.

Kaada lautaselle Happy Joe-siideriä ja lisää joukkoon makusi mukaan kanelia sekä kardemummaa.
Liota pullasiivut siiderissä ja paista voissa pannulla kullanruskeiksi.

Lapa lautaselle pullansiivut, päälle omenasiirappia ja päälle vielä vaniljajäätelöstä pyöräytetty pallo.
Koristele suklaahipuilla tai -lastuilla.

Omenaiset ritarit olivat kyllä superherkullisia ja sopi todella hyvin laiskaan sunnuntai aamuun. Kylkeen kuplivaa, omenaista siideriä!

Herkkujen Lontoo

Meillä oli pari päivää aikaa tutustua Lontooseen ja kaupungin kakku- ja leivontatarvikkeiden maailmaan. Siinä samalla ohessa myös "perusnähtävyyksiin" monen, monen vuoden jälkeen. Ja vähän shoppailua, ihan vähän ;).

Aloitimme kaupunkikierroksen hotellimme kupeesta Piccadillyltä ja ensimmäisenä kävelimme ohi upean Fortnum & Mason -tavaratalon, joka sai haukkomaan henkeä heti sisään päästyämme.

WAU!

Neljä kerrosta täynnä herkkuja; kahvia, teetä, suklaata, makeisia, leivonnaisia, viiniä, ruokaherkkuja ja vaikka mitä....puhumattakaan jo jouluosastosta josta bloggaan eri kerran :).

Vitriineissä oli upeaakin upeampia kakkuja....

...koristeltuja pikkuleipiä....

....ja lisää kakkuja. Aivan upeita taidonnäytteitä ja näitä sai tilata juhliin yms.

Enhän minä meinannut päästä tuosta tavaratalosta ollenkaan pois ja miehen potiessa flunssaa maanantai-iltana oli minun pakko livahtaa hotellista vielä ihailemaan :).

Jatkoimme matkaa eteenpäin ja minähän jäin kuolaamaan jokaisen konditorian ikkunan eteen...oijoi-joi. Ja tietenkin olisin halunnut jäädä jokaiseen maistamaan :).

Minusta lähinnä Piccadillyllä oli näitä upeita konditorioita ja houkuttelevia ravintoloita mutta kun lähdimme ylöspäin Regent Streettiä, kaupat vaihtuivat huippumuotiin ja elektroniikkaan.
Vähän jano tuli myös matkalla kun sunnuntaina lämmintä oli +28 joten mikäs sen mukavampaa kuin poiketa sivukadulle ja pubiin.

Minulle ei olut maistu mutta mies oli haltioissaan mahdollisuudesta maistella erilaisia oluita. IPA on sydäntä lähellä ja sitähän löytyi mutta kuitenkin loppupeleissä aika vähän siihen nähden mitä olisimme odottaneet.

Sivukaduilla paljastui myös minusta Lontoon upeus. Jäin vaan miettimään kuka hoitaa kaikki kaduilla roikkuvat kukkaset koska niitä oli paljon!
Varmasti useammat asukkaat hoitavat omansa mutta kun lyhtypylväätkin ovat täynnä kukkia. Silmä niin lepää näillä ihanilla kaduilla ja olikin jännä huomata kun saavuimme Oxford Streetille ja äkkiä poikkesimme takaisin etelämpään Mayfairin alueelle niin kaduilla kuljeskeli vain muutama ihminen. Miten voikaan kahden ruuhkaisimman kadun väliin jäädä niin rauhallinen alue!

Kiersimme Lontoota niin jalan kuin tietenkin turistibussilla koska halusimme nähdä paljon. Minä halusin nähdä Baker Streetin, Mr. Sherlock Holmesin kadun mutta nyt näin sen vain turistibussin yläkerrasta.
Baker Streetin asemaa komistaa herran patsas, näyttävä keskellä kioskikojuja.

BBC:n New Sherlock Holmes oli muuten loistava sarja-aloitus pitkään aikaan mutta saapa nähdä jatkaako YLE sarjaa.

Lontoon reissumme oli erittäin onnistunut kaikin puolin.
Meillä ei ollut tietoakaan että samana viikonloppuna juhlittiin myös olympialaisten päättäjäisiä brittiurheilijoiden voimin.
Istuimme pubissa Shepperd Market -alueella hotellimme ja Piccadillyn välissä kun tarjoilija kehoitti meidät ulos.
Ensin ylitsemme lensi hävittäjiä ja sen perään The Red Arrows -tiimi olympialaisten ja paraolympialaisten päätöksen kunniaksi. Upea kokemus!

Huh! Harvoin pääsee näkemään ja kuulemaan olympiahumua vielä paljon kisojen jälkeen. Ja voi että...telkusta näimme että ihan kävelymatkan päässä olisi Pet Shop Boys esiintynyt brittiurheilijoiden kanssa mutta meille riitti kävely, joten tyydyimme katsomaan telkusta.

Ja pitihän se tilata siideri ja chips. Pakko myöntää että kuumaan loppukesän päivään juuri sopiva setti :).

Vaikka kuinka mukavaa oli kierrellä nähtävyyksiä, kauppoja, syödä hyvin jne. niin piti myös tehdä töitä. Tutustuimme Lontoossa leivontatarvikemyymälään sekä muihin ruoka-alan kauppoihin ja mielenkiintoista oli nähdä millaista oman alan työ on muualla maailmassa.

Toisaalta taas jännää että ihan Lontoossa ei kakku- ja leivontatarvikekauppoja ole juurikaan vaikka alan syvimmät juuret on Englannissa.

Reissu antoi paljon; paljon uusia ideoita ja intoa. Ja niinhän sen pitääkin mennä!
Seuraavaksi sitten bloggausta Gordonin ravintolasta mutta katsotaan ehdinkö ennen seuraavaa työmatkaa ;).

Kuvat by iPhone 4S ja Sonyn mini-digi

San Carlo Cicchetti, Lontoo

Hetken hiljaiselon syy on työmatkustelu joka tällä kertaa oli herkullisempaakin herkullisempi. Lähdimme mieheni kanssa Lontooseen Renshaw:n kutsuvieraina The Baking Industry Awards 2012 gaalailtaan jossa palkittiin maan leivonta-alan osaajia. Gaalaillasta juttua myöhemmin mutta halusimme olla Lontoossa jo muutamaa päivää ennen ja tutustua leivontatarvikkeiden tarjontaan sekä tietenkin vierailla päämiehemme tehtaalla Liverpoolissa.

Sunnuntaina lähdimme hotellilta kävelemään Piccadillyä pitkin ja tarkoitus oli syödä kevyt lounas. Mutta, mutta, mutta....tämä ikkuna pysäytti.

San Carlo Cicchetti....italialainen. Näyteikkuna herautti makunystyrät ja ulkopuolella ollut menu sitäkin enemmän. Hintatasokin vaikutti hyvältä joka kyllä hetken mietitytti kun oltiin kuitenkin yhdellä Lontoon ruuhkaisimmalla kadulla. Hhmm?

Meidät otettiin ovella vastaan ja ohjattiin pöytään. Sisustus oli oikein näyttävä, pöydissä tuoreita tomaatteja sekä sitruunoita ja näin jälkeenpäin hoksattiin että niitä olisi itse voinut leikata ja lisätä ruoka-annoksiin. Hauska idea!

Tilasimme, tietenkin, proseccot alkuun. Niin ja tässä vaiheessa tiedoksi että koko Lontoon reissun kuvat on otettu niin Sonyn järkkärillä kuin mini-digillä sekä iPhonella joten kuvien laatu on sitä sun tätä.

No, saimme menut käsiimme ja kas, tarjoilijoita oli jo heti muutama ympärillä. Tarjoilija kysyi olemmeko ravintolassa ensimmäistä kertaa ja toki olimme. Ja sitten se juju paljastui. Ei ne hinnat edullisia olleet koska kyseessä oli italialainen tapas-ravintola! Meille suositeltiin 5-6 annosta jotka jakaisimme.
Ensin hieman mietin vaan ajatus iski heti. LOISTAVAA! Siis miksi meillä Suomessa ei ole tämmöistä?
Italialaista ruokaa tapashenkeen.
Ainakin minä haluaisin aina italialaisessa ravintolassa tilata bruschettaa, tomaattia & mozzarellaa, pastaa, pizzaa, simpukoita jne. Vaan miten niitä kaikkia jaksaa syödä tai kukkaro kestää? Ja tässä se ratkaisu. Kaikkia pienet annokset ja saat juuri sitä mitä mieli tekee tai kuten me, vähän kaikkea :).

Ja niinhän me tilattiin. Bruschettaa, oliiveja & tapenadea, pizzaa, pastaa & simpukoita ja pastaa. Kaikki jaettiin ja annokset oli juurikin oikean kokoisia.
En saanut kuvia muista kuin simpukkapastasta....

...ja pastasta tuoreen parmesaanin kera.
Tämä pasta-annos oli päivän tai viikon spesiaali, pastaa kermasoossissa (alfreddo) ja mies ei juuri ikinä tykkää moisesta mutta tällä kertaa taisimme kaapia lautasen viimeistä soossipisaraa myöten :).

Oijoi, aivan ihania ruokia oli kaikki. Ehkä pasta & simpukka-annoksen olisi voinut maustaa reilummin valkosipulilla ja samaten bruschetta kaipasi valkosipulia sekä tuoretta basilikaa.

Ja pakkohan se oli maistaa vielä jälkiruokaa. Minulle tiramisu on aina se juttu enkä ole koskaan missään italialaisessa ravintolassa jättänyt sitä maistamatta. En tehnyt sitä nytkään.

Yleensä tiramisu on Italian ulkopuolella (ja oli monesti sielläkin) ollut pettymys eikä odotusarvo ollut kovinkaan huikea. Vaan, hups! Väärässsä olin.
Tiramisu oli juuri oikeanlainen. Sopivan kostea, oikeat sormikeksit, mascarponea ja marsalaa tässä versiossa.

Viimeisestä palasta käytiin taistelu. Kuka voitti?
Minä tietenkin :)

Ja vielä espresso-kupin & konjakin kera tuli tämmöiset höttöiset herkut. En ihan päässyt perille taikinasta, ehkä filoa joka oli uppopaistettu ja tomutettu. Ehkä?

Yksi hauska yksityiskohta oli muuten se että näyteikkunaan vaihdettiin koko illan aikana tuoreita raaka-aineita!

Kokonaisuudessaan tämä lounas siis meni aivan dinnerin puolelle ja onneksi syötiin jo puolen päivän aikaan. Lasku "lounaasta" oli noin £75 eli ei todellakaan edullinen mutta ruokien ohella nautimme isot lasit punaviiniä, alkuun siis kuohuvat ja miehelle kahvin kera konjakki.
Siltikin, maksoimme mieluusti koska ruoka oli hyvää ja palvelu oli aivan loistava! Laskin että noin 30 hengen ravintolassa tarjoilijoita oli 10 + siihen päälle hovimestarit & baarihenkilökunta.

Suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ravintolaa jos Lontooseen satut. Yhdelle naiselle riittää helposti 1-2 ruokalajia ja näin myös hintataso jää sopivaksi :).

Massut sopivasti tyytyväisinä jatkoimme Lontooseen tutustumista josta postaan seuraavaksi.

Hunajaiset solmusämpylät

Kun ilmat viilenee niin minun alkaa tekemään mieli leipää ja lämpöistä sellaista. Suunnitelmissa on kokeiluja leipien ihmeellisessä maailmassa tässä tulevan syksyn sekä talven aikana. Ja mikä onkaan maistuvampaa kuin itse paistettu leipä!

Arki-iltaisin ei monien kohotuksien leipäsessioita ehdi tekemään joten sämpylät ovat loistava valinta. Ja sämpylöitä voi varioida niin maun kuin ulkonäönkin puolesta.

Hunajaiset solmusämpylät:

• 5 dl punaista maitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 2 tl suolaa
• 4 rkl hunajaa
• 100 g sulatettua voita
• 5 dl grahamjauhoja
• noin 8 dl sämpyläjauhoja

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja liuota siihen tuore hiiva. Anna tekeytyä viitisen minuuttia.

Lisää joukkoon suola, hunaja ja jauhoja. Sekoita ja alusta taikinaa lisäämällä jauhoja. Lisää rasva sekä loput jauhot ja alusta taikina pehmeäksi.

Anna taikinan kohota leivinliinan alla kaksinkertaiseksi.

Kumoa taikina jauhotetulle pöydälle.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat pois. 

Ota taikinasta paloja, pyöritä ne pitkuloiksi ja kietaise solmulle.

Anna sämpylöiden kohota noin vartin verran, voitele maidolla ja paista noin 225 asteessa 10-15 minuuttia.

Sämpylät solmussa :). Sipaisu voita ja lasi maitoa, nami!

Vinkki! Niin sanotuiksi kateleiviksi juhlapöytään sopii loistavasti muotoon leivotut sämpylät.

Teeleivät - seiskaluokan retroherkku

Tässä taannoin kysyin FB-sivuillani kuka muistaa nuoruudesta unelmatortun ja aika moni muisti. Nämä perusherkut on ehkä niitä parhaita ja mistäs muualta reseptejä löytyy kuin vanhoista köksäntunnin oppikirjoista.

Minä ainakin vaalin noita kirjoja kuin kallisarvoisia aarteita mutta sitäpä ne minulle ovatkin!

Yksi ehkä ensimmäisistä leipomisista minulla oli seiskaluokan köksän tunnilla teeleivät. Ja voi että niitä sitten leivottiinkin! Yksin, kaksin, kavereilla ja vieläkin monen kymmenen vuoden jälkeen. Samalla reseptillä teeleipää olen leiponut aina, välillä jauhoja vaihdellen.

Teeleivän ideahan on nopeus. Tarkoitus on että taikinaa sekoitetaan mahdollisimman vähän ja leipä syödään heti. Eli aivan loistava pikailtapalaherkku kun mieli tekee suolaista eikä keittiössä halua äheltää koko iltaa :).

Teeleipä:

• 4 dl vehnäjauhoja (tai 2 dl grahamjauhoja ja 2 dl vehnäjauhoja)
• 2 tl leivinjauhetta
• 1 tl suolaa
• 2 dl maitoa
• 2 rkl voisulaa tai öljyä

Sekoita kulhossa kuivat aineet.

Lisää joukkoon maito ja voisula, sekoita mahdollisimman vähän mutta tasaiseksi.

Jaa kahteen leipäseen ja taputtele ohueksi leivinpaperin päälle. Pistele haarukalla leipästen pinta.

Paista noin 220 asteessa kiertoilmauunissa noin 15 minuuttia.

Vinkki! Jos sinulla on jääkaapissa juuston jämät niin raasta joukkoon! Teeleipiin sopii edam, emmental, gouda, kermajuusto ja mozzarella raasteena. Ja vaikka juustopala on hieman kuivunut ja kärsinyt niin teeleivässä se saa uuden elämän, kannattaa siis hyödyntää ne ei niin tuoreet palasetkin.

Nauti nämä retroherkut heti. Sipaise pinnalle voita ja kylkeen iso lasi maitoa.

Aijai...nyt taitaa joutua leipoa näitä heti tälle illalle. Onneksi on niin nopsaa & helppoa ja maistuu kaikille!

Herkkurinkilät

Ihana lauantai, yksin kotona = leivontapäivä.
Mies lähti mökille rakentamaan ja pikkumies oli päivän sählytreeneissä joten minä kaivoin reseptipinkkani esiin ja aloin miettimään mitä sitä leipoisi.
Kaikenlaista kivaa löysinkin mutta samalla mieleen muistui rinkilät joiden reseptin olin joskus vuosikymmeniä sitten nähnyt jossain. Ja siitä se lähti.

No, toisaalta. Minä rakastan pullaa ja murotaikinasta tehtyjä pikkuleipiä joten niiden yhdistelmän kanssa ei voi mennä hirveästi vikaan. Eikä mennytkään.

Olkaa hyvät, pullataikina kohtaa murotaikinan!

Murotaikina:

• 200 g voita
• 1 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1/5 dl kuohukermaa

Vaahdota huoneenlämpöinen voi ja sokeri. Lisää joukkoon kananmuna, vehnäjauhot ja kuohukerma nopeasti sekoittaen.

Laita taikina kylmään siksi aikaa kun valmistat pullataikinan.

Pullataikina:

• 2,5 dl täysmaitoa
• 25 g hiivaa
• 1 kananmuna
• 1 dl sokeria
• 1/2 tl suolaa
• 1 rkl kardemummaa
• 8 dl vehnäjauhoja
• 125 g voita sulatettuna

Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon.

Lisää kananmuna, suola, sokeri, kardemumma ja puolet vehnäjauhoista. Alusta taikinaa ja lisää vielä sulatettu voi ja loput jauhot. Alusta taikina pehmoiseksi, peitä liinalla ja anna taikinan kohota kaksinkertaiseksi.

Siinäpä ne herkullisimmat taikinapallot köllöttää!

Leikkaa taikinat noin golfpallon kokoisiksi palleroiksi, niistä on helppo pyörittää jauhojen avulla pötkylöitä.
Laita pötkylät vierekkäin ja kiedo ne toistensa ympärille ja yhdistä päät.

 Anna rinkilöiden kohota, voitele kananmunalla ja ripottele päälle runsaasti raesokeria.

Paista noin 190 asteessa noin 15 minuuttia tai kunnes rinkilät saavat kauniin värin.

Anna rinkilöiden hieman jäähtyä ja herkuttele maidon kera. Too-osi hyvvää!

Vinkki! Nämä herkkurinkilät sopivat loistavasti esim. kevään ja kesän juhliin sekä myös joulun herkuksi. Murotaikinaa voit maustaa myös esim. kaakaolla, sitruuna-/appelsiinimehulla sekä kuoriraasteella tai vaikka liköörillä.

....no niin, nyt tuli sitten heti uusia ideoita ja näitähän täytyy leipoa pian lisää ;).