Päivän Kölnissä...ihan itekseen. Olen siis työmatkalla joten päätin ottaa ilon irti ja viettää päivän Kölnissä, ihan itekseen, käppäillen ja nauttien.
Aamulennot on minulle tuskaa vaan onneksi on unen lahjoja, joten nukuin molemmat välit koneessa :).
Pirteänä Kölnin terminaalissa sitten ihmettelin että mites keskustaan pääsee julkisilla. Ihmetteli moni muukin. Mistään en löytänyt info-pistettä ja vastassa oli neljä lippuautomaattia. Onneksi mun ruotsi taittui sen verran sekoitettuna englannilla että ruotsalaisen herran kanssa päädyttiin ostamaan masiinasta liput, todettiin että kyllä me jonnekin näillä päädytään.
Ja niin tehtiin.
Dom. Siihen alle päädyttiin ja kyllä veti sanattomaksi tuo näky.
Katedraali oli upea. Kiersin ympyrää ja ihastelin.
Ja sitten oli pakko etsiä turisti-info koska kentältä en saanut kaupungin karttaa eikä ollut hajuakaan mihin suunnata. 50 senttiä kartta ja neuvo että suoraan eteenpäin ja olet hotlalla. Matkaa pari kilsaa mutta empä raaskinut ottaa taksia koska tiedän kokemuksesta että näillä messureissuilla tykkään syödä ja paljon joten kävely tekee terää :)
Hotelli,
Mercure Hotel Severinshof löytyi superhelposti, vähän jopa äkkiseltään kävelymatka loppui :). Olen
American Express Platinumin kautta hotellin jäsen joten nopsaan sain huoneen, todella siistin ja erittäin hiljaisesta osasta hotellia. Ja minä saan vallata koko sängyn ihan yksin!!
Ilokseni korttien kautta sain myös business wi-fi:n ilmaiseksi sekä tervetulodrinksun. Pieni lasi viiniä mutta ihana ele!
Hengähdin hetken huoneessa mutta nälkä oli niin kova että oli pakko suunnata lounaalle. Kävelin hotellille tulomatkalla kivan näköisen italialaisen paikan ohi ja ajattelin että sinne, kunhan saan hyvää ruokaa.
Tarjoilija hädin tuskin osasi englantia mutta saimme kuitenkin sen verran kommunikoitua (minä väänsin italiaa, jotain saksaa ja englantia) ja si! homma toimi!
Pasta Carbonara ja lasi viiniä. Edullisempi talon viini oli loppu joten tarjoilija toi chardonnayta ja hyvää olikin.
Pasta oli selkeästi valmista (näin kokin kantavan jostain valmiita tortellineja) ja pekoni oli korvattu jonniinmoisella kinkulla jota sai vähän etsiä mutta maku oli hyvä. Nälkä oli niin kova että ihanan suolainen patonkisiivu, hyvä parmesanraaste ja kuuma pasta. En valittanut vaan olin tyytyväinen.
Lasi viiniä, pasta ja vesi yhteensä 14 € josta vesi oli 2,20 €. Ei paha.
Massu pullollaan päätin lähteä kiertämään keskustaa. Kölnissä on hauskaa että periaatteessa ei karttaa keskustassa tarvitse, seuraa vaan sitä Dom:ia niin aina löytää pääkadulle. Niin minä tein.
Ja olihan kiireisen syksyn & joulun jälkeen ihanaa ihan itsekseen käppäillä pitkin katuja. Katsella tunnelmia ja nuuskutella fiiliksiä.
Ja aah...Reinin vartta olisin voinut kävellä vaikka loppuillan!
Reinin varsi on täynnä ihanan näköisiä ravintoloita ja pikkukujilta raikui jo kahden aikaan hillitön nauru!
Minä en jaksanut karttaa vilkuilla vaan käppäilin ja käppäilin kunnes päädyin jonnekin ostoskadulle ja totesin että nyt täytyy istahtaa.
Lämpölamppujen ja viltin alla oli ihanaa siemailla "Gluhwein mit Amaretto" eli hehkuviiniä Amaretolla. Aikasta jännä oli yhdistelmä. Vaan siinähän vierähti tunteroinen katsoen ihmisvilinää.
Päätin kävellä takaisin hotellille lähikaupan kautta josta ostin vesipulloja huomiselle messupäivälle sekä vähän viiniä & herkkuja hotlalle :).
Matkalla meinasi kyllä taas nälkä yllättää...
Vaan kestin.
Päivän kävelyreissulla päätin että pyrin illalliselle
ravintolaan jonka nimi kyllä hämmensi. Ulkoa listalta luin että tarjolla on perus wieninleike ja jälkkäriksi omenastruudelia jotka oli hakusessa.
Ulkohemmolta kävin kysymässä että oisko pöytää yhdelle ja kyllä löytyi.
Jouduin tosin alakertaan jossa vieressä istui perhe ja vastapäätä pariskunta...ei mitään muuta "nähtävää" joten vähän hassu sijoittelu mutta ymmärrän että me yksinäiset sijoitellaan aina minne sattuu.
Tarjoilija tuli kysymään juomavalintaa mutta pyysin nähtäville ensin menun. Nappasi sen sitten vieruspöydästä.
Olin jo siis päättänyt valintani ja eipähän siinä kauaan nokka tuhissut tarjoilijoilla kun pöydässä oli viini ja pääruoka.
Vaikka kuvasta näyttää että kyseessä on kaksi leikettä, niin siellä oli yksi mutta kaksonen. Ihan jees, eihän tuo mitenkään vetänyt vertoja aikanaan Wienissä
Figlmuller -ravintolassa syötyyn lehtipihviin. Se oli superohut, rapea, makua täynnä ja yli lautasen kokoinen.
Tämä oli sentin paksuinen, makua kyllä mutta keskinkertainen. Tässä hetkessä tosin täytti "snitchelhimoni". Perunat oli hyviä, niissä vaan on aina jokin jännä maku mitä ei itse osaa jäljiltellä.
Tarjoilu oli ripeää, erittäin monesti käytiin kysymässä että onko kaikki ok. Mutta ehkä jäi vähän semmonen fiilis että nopeasti asiakkaat (varsinkin pienet seurueet) sisään ja yhtä nopsaan ulos.
Minä halusin kuitenkin vielä jälkkärin ja niinkin klassikon kuin omenastruudelin.
Ja olihan se hyvää, tällä kertaa vaniljasoossilla. Aiemmin olen syönyt vaniljajäätelöpallon kera. Mutta kaikki meni...kastikkeen lähes nuolin lautaselta.
Huh, tämän aamun herätys 4.30 ja päivän kävelyt noin 15 km kun laskin ihan huvikseen niin johan tuntuu.
Lasi viiniä kädessä taidan piakkoin suunnata unille jotta aamulla jaksaa messuilla & palaveerata koko pitkän päivän....ja kun on kyseessä herkkumessut niin pelkäämpä että illalla on ähky!
