Matka jatkui isäntäperheen isän suosikkikohteeseen, San Diegoon. Ajoimme vuokra-autolla kohteeseen ja kurkkaappa kuva alla. Lentokenttä on aivan kaupungin sisällä ja koneet liippasivat todella läheltä moottoritietä, upeaa!
Isäntäperhe oli varannut meille liput
USS Midwaylle ja kun mies sai tietää tästä eihän millään malttanut odottaa pääsyä sinne. Sisäänpääsy maksu oli aikuisilta $20, netin kautta $18. Lentotukialus on otettu käyttöön vuonna 1945 ja se poistettiin käytöstä vuonna 1992. Alus osallistui mm. Persianlahden sotaan.
Huikean kokoinenhan se oli, empä olisi osannut aavistaa.
Yläkannelta löytyi jos jonkilaista helikopteria ja hävittäjää.
Ja tietenkin pikkumiehen & miehen piti saada kuva istumassa yhdessä.
Tämä tyyppi osoitti aikanaan mihin mennään ja minne tullaan. Siinä ei passannut käden täristä.
Siis mieshän olisi ollut tuolla koko päivän varsinkin kun paikalla oli aluksella palvelleita miehiä sekä lentäjiä jotka kertoivat töistään. Jaa-a….minusta oli ihan kiva nähdä mutta en olisi kyllä jaksanut koko päivää koluta mutta ymmärrän että miesten mesta.
Näkymät alukselta olivat upeat ja tosi-tosi harmi ettei ehditty käymään tuolla lätäkön toisella puolella.
Vastarannalla olevat lentotukialukset ovat muuten edelleen aktiivisia.
Lentotukialukselta lähdettiin meksikolaiseen kaupunginosaan. Aivan upean näköistä!
Ja Cafe Coyotessa isännän mukaan oli pakko maistaa rouvien paistamia tortillalättyjä. Vähän jäin miettimään että pelkkä tortillalätty salsalla tai voilla. What? Mutta voi jösses!
Söisin vaikka sata! Niin, niin, niin ja niin hyviä! Ja siinä ihan kadun varressa nämä herkuteltiin.
Aivan ihana välipala!
San Diego oli kyllä aivan upea kaupunki ja oikein harmitti että ei ollut enempäänsä aikaa tutustua kaupunkiin.
Tänne kyllä tekisi mieli palata uudelleen!