Keittiö paperilla

Muutto uuteen kotiin häämöttää ja lupasin postailla muutto- & remppatunnelmia ruoanlaiton ohella.
Uudessa kodissa päätimme uusia ensimmäisenä keittiön sekä eteisen & keittiön kaakelilattian. Uuden värin pintaansa saavat varmasti seinät ja mikäli aika riittää niin myös alakerran portaikko. Monta monta muuta juttua on myös mielessä mutta budjetin mukaan on remppailtava pikku hiljaa :).

Keittiö on minulle tietenkin se tärkein kohde kodissa ja nyt kun se on oikein paraatipaikalla niin halusin panostaa siihen. Keittiöremppa imaiseekin lähes tulkoon tämän hetkisen remppabudjetin, joten ihan kaikkeen raha ei riittänyt eikä kyllä keittiössä tilakaan.

Aika hyvin sain toisaalta toiveeni toteutettua ja olen tyytyväinen.
Minulla oli hyvin selvät sävelet mitä haluan keittiööni ja mihin kohtaan, suunnittelija piirsi paperille ja keksi kyllä muutamia erittäin hyviä ideoitakin! Olin valinnut jo ennen ensimmäistä suunnittelukäyntiä lähes kaikki materiaalit, joten kalusteiden ja koneiden sijoittelu oli suurin homma eikä se ollutkaan helppoa!
Kävin suunnittelusession neljässä keittiömyymälässä ja aika nopsaan suosikit erottuivat.
Ainiin, mies antoi minulle vapaat kädet suunnitteluun, värien valintaan jne. koska olin suunnitellut jo edellisen keittiömme ja se on ollut erittäin toimiva. Ihana mies!

Tänään sain käsiini vihdoin lopulliset piirrokset ja tältä tuleva keittiöni näyttää.

Kuva on toki huonolaatuinen mutta kyllä siitä idea selviää.
Loppupeleissä keittiön materiaalit sekä tyyli eivät hirveästi poikkea nykyisestä mutta muutamia upgreidauksia halusin tehdä mm. koneiden ja tasojen suhteen.
Keittiön viereiselle tyhjälle seinälle halusin ehdottomasti kalusteisiin sopivan vitriinin lasihyllyin. Sinne saan astia-aarteeni kauniisti esille.

Väreiksi keittiöön valitsin kiiltävän valkoisen, mustan sekä alumiinin. Aivan kuten nykyisessäkin.

Vihdoin saan myös toteuttaa "saarekeunelmani" johon sijoitin keittotasot, joita tulee muuten yli metrin verran :). Saarekkeen pitkän sivun eteen tulee keittiöpöytä.
Saarekkeen toiseen päätyyn tulee ns. baaritaso, jonka alle saan 2-3 baarijakkaraa. Siinä on ystävien mukava katsella kokkaustani tai minulla kunnolla tilaa leipoa!

Keittiön tasoksi halusin nyt vihdoin ja viimein kivitasot. Olin jo päättänyt että laitamme syvän mustat ja kiiltävät tasot mutta sitten Puustellin myyjä kiikutti minulle ihanan tasonpalan jossa kimalsivat lasinpalat. Ja minähän jäin siltä istumalta koukkuun.
Taso on valmistettu kierrätysmateriaalista ja siihen joukkoon on puristettu lasia. Taso on musta kivitaso, jossa kimmeltävät ikään kuin pienet timantit! En malta odottaa että tasot on asennettu ja pääsen niitä sivelemään :).

 Kuva: Lapetek

Altaissa päädyin Lapetekin BlancoMetra 6 S Compact Silgranit® altaaseen, joka on lähes naarmuuntumaton ja kestää kovaa kuumuutta. Minulle kolahti se, että allas on helppo pitää puhtaana eikä siinä näy vesiroiskeet kuten teräsaltaassa.

 Kuva: AEG

Nykyisessä keittiössämme meillä on pääsosin AEG:n kodinkoneet ja olen ollut niihin enemmän kuin tyytyväinen.
Uuteen keittiöön valitsin AEG:n uudesta Crystal-mallistosta keittotasoiksi yhden ison kaasupolttimon sekä kaksi rajatonta induktiokeittotasoa. Rajattomaan induktiokeittotasoon voi kattilan sijoittaa mihin kohtaan vain ja taso kuumenee juuri siltä alalta.
Harmikseni rajatonta keittotasoa ei saanut yhtenä isona pintana vaan piti valita kaksi pientä, himpun alle 40 cm tasoa. Mutta ompahan nyt keittotasoa yli metrin verran!

Kuva: AEG

Vanhasta kodista nappaamme mukaan LG:n side-by-side kylmäkeskuksen sekä viinikaapin.

Tänään löysin myös K-Raudasta lähes mustat, kiiltävät, 30x60 cm lattialaatat jotka tulevat keittiöön sekä eteiseen. Viime viikolla niitä himoitsimme mutta emme ostaneet ja nyt kun niitä lähdettiin hakemaan ne olivatkin tulleet kesäaleen -30%! Välillä hyvä tuuri potkaisee!

Varasimme laatat ja haetaan ne parin viikon päästä kun remontti alkaa.

Vielä puuttuu se liesituuletin, josta jo aiemmin postailin ja tuo Savon Grace on edelleen se "ykkönen". Nyt vaan on mietinnässä riittääkö tuo pieni vai pitäisikö olla isompi malli kun keittotaso on niin leveä. Myös keittiön pieni välitilan materiaali on vielä hakusessa sekä saarekkeen taustalevyn materiaali; siihen mietin sisustuskiveä mutta saapa nähdä jääkö se kuitenkin vain kalustelevyksi.

Valaistusta laittelen itse mm. LED valonauhoilla mutta siinäkin on idea vielä hakusessa tosin muutama ajatus jo mielessä :).

Nyt ei voi muuta kuin odotella vajaat kaksi viikoa ja sitten remontin kimppuun. Keittiötä saamme odotella, toimitus on toivottavasti viikolla 34. Grillaussessioita on tiedossa reippaat kolme viikkoa, koska joudumme muuttamaan vanhasta pois, joten saapas nähdä milloin grilliruoka tökkää :) mutta grilli- tai terassiruokapostauksia on taatusti tulossa :).

Aloitan remppapostailut parin viikon päästä mutta sitä ennen jatkuu vielä lomapostaukset.

Kesän lohikeitto

Meillä mökkiprojekti jatkuu jo kolmatta kesää, viime kesä oli toki onneton kun asuimme ja reissasimme kahta maata mutta tänä kesänä projekti käynnistyi kunnolla Eurooppa-turneen jälkeen.
Ja milloinkas muutoin kun Juhannuksena hommaa riitti!

Pienoinen haaste mökillä on tällä hetkellä sapuskan laitto. Meillä on käytössä yksi jääkaappi, jonne mahtuu ehkä vajaan kahden päivän ruoat, juomia ollaan kaivettu hiekkamonttuun kylmään. Lämmön lähteenä on kaksi kaasuliettä asuntovaunurouvassa sekä nuotio.

Joulupukki muisti meitä tosin nuotion kylkeen sopivalla, toivomallamme loistavalla grillaustasolla, jonka otimme käyttöön. Nuotiolla grillaus helpottui huomattavasti mutta kaikkeen nuotiokaan ei vosi. Varsinkaan kun en halunnut sotkea nokeen näitä uusia Hackmannin kesäkattiloita jotka oli pakko käydä hakemassa hieman salaa Järvenpään Iittalan myymälästä. Onneksi MyIiittalan tilillä oli 20 €:n etuseteli ja vielä isompi kattila kantistarjouksessa...silti kauppaan hurahti kasa kymppejä mutta tarpeeseen tuli ja pitäähän mökillä olla asianmukaiset astiat.

Ajatus- ja ideanystyröitä saa toden teolla hieroskella mökkiviikonlopun lähetessä kun mietin ruokalistaa. Osan ruoasta pakkaan kotoa jääkaapista mukaan ja osan ostan mm. Heilasta matkan varrelta tai Pertunmaan pikkukaupoista. Olen alkanut välttämään ketjuhuoltamoja ja viimeksi paluumatkalla bongasimme Pertunmaalta uuden kahvila-ravintolan Wanha Roopetti, joka yllätti ystävällisellä palvelulla Juhannuspäivänä sekä ihanilla herkuilla. Mieltä jäi kaivamaan mimmoisia pizzoja emännät olisivat pyöräyttäneet ja miehen mieltä jäi kutkuttamaan kalaburgeri. Nooh, ensi kerralla taatusti pysähdytään uudelleen!

Mutta se lohikeitto.
Itse en ole niin hirveästi kalan perään, sitä on tullut syötyä pikkulikkana Namsenin ja Tenon jokivarrella ihan riittämiin. Lohi kuitenkin maistuu aina, joten päätin yllättää miehet ja pyöräyttää lohikeiton uuteen kattilaan.

Ostin tietenkin sarjaan kuuluvan lävikön vai siiviläksikö sitä kutsutaan? Siinä on hyvä ja helppo huuhdella potut ja muut vihannekset mökkirannassa.

Tämän lohikeiton tein fiilispohjalta, maistelemalla makuja. En siis anna tiettyjä raaka-ainemääriä kun toinen tykkää keitosta jossa on enemmän lientä ja toinen vähemmästä. Tee siis oman makusi mukaan ja maistele rohkeasti!

Kesän lohikeitto:

• kalalientä tai vettä & kasvis-/kalaliemikuutio
• uusia pottuja
• tuoreita porkkanoita
• lanttua
• kevätsipulia
• lohikuutioita (mielellään tuoretta mutta pakastekuutiokin toimii)
• maustepippureita
• laakerinlehtiä
• valkoviiniä
• kuohukermaa
• voita
• tuoretta tilliä
• suolaa

Minulla ei ollut nyt itsekeitettyä kalalientä joten kaadoin kattilaan vettä ja lisäsin yhden kasvisliemikuution sekä maustepippurit & laakerinlehdet. Anna liemen kuumentua.

Lisää joukkoon kuutioidut potut, porkkanat ja lanttu.
Anna kypsyä kunnes ovat haarukalla kokeillen vielä hieman kovia.

Lisää joukkoon lohikuutiot sekä sipuli suikaloituna/renkaina.

Kun lohikuutiot ovat lähes kypsiä, lisää valkoviiniä ja voita maun mukaan sekä tuore tilli. Anna poreilla hetki ja mausta suolalla.
Maistele ja tarkista maku!

Tähän keittoon en saanut tuoretta lohta ja pakastealtaastakin lohikuutiot oli loppu enkä jaksanut lähteä toiseen kauppaan. Päätin kokeilla kalahyllystä kylmäsavustettuja lohikuutioita joiden pakkauksen mukaan piti soveltua myös keittoon. En kyllä suosittele. Kuutioit jäivät epämiellyttäviksi purra vaikka miten niitä keittelin ja pinta oli omituisen näköinen.
Näin jälkeenpäin, olisi pitänyt mennä sinne toiseen kauppaan.

Keitto kuitenkin maistui kaikille tuoreen ruisleivän ja juuston kera!
Vinkki! Minä ja mies lisäsimme vielä smetana-silmän keittoon kruunuksi.

Keiton kaveriksi sopi Alkosta bongaamani uutuus, Lindemansin Early Harvest valkoviini jossa on vähemmän alkoholia kuin perusvalkkarissa. Oikein kylmänä se maistui taivaalliselta keiton kaverina ja sopi hyvin puuhakkaaseen Juhannuksen viettoon!

Meidän mökkirannasta ei ole paljoa kalaa saatu mutta niitä on, se on varma. Lintuja ja lintupesueita vierailee rannassamme joka päivä joutsenista lähtien. Tätä ahkeraa sukeltajaa veikkasimme tukkasotkaksi mutta varmuutta ei ole. Jos joku osaisi kuvan perusteella kertoa?
Kaksikko suklasi tovin kivilaituriamme ympäriinsä, joten pikkukaloja ja pieneliöitä löytynee...sitä isoa ahventa odotellessa :)

Autolla Toscanaan, vol. 4, Toscanassa ja bruschetta-leivät

Saavutimme määränpään eli Italian lähes lasketellen :). Tie Itävallasta Italiaan oli laskuvoittoista ja maisemat aikasta hurjia välillä. Kun pääsimme Toscanaan, muuttui tie serpentiiniksi mitä lähemmäs lomakotiamme pääsimme.
Pakko myöntää, että välillä ahdisti ja en edes ollut tiennyt, että Toscanassa on oikeasti vuoristoa! Ja missäpäs muualla meidän lomakoti olikaan kuin korkealla vuoristossa vanhassa kylässä, San Cassianossa.

Meidän lomakoti, Villa Rosa oli ihanan rustiikkinen ja tilaa meille viidelle oli kyllä liikaakin. Tarkoitus oli, että porukkaa olisi ollut enemmän mutta niin ne suunnitelmat vuoden varrella muuttuivat.
Villa Rosan isäntäväki oli loistava, tai äiti joka asuu samassa kylässä. Poika asuu Briteissä mutta vastasi meidän tekstiviesteihin aktiivisesti, jos oli kysyttävää.
Ainoa miinus oli tietyllä tavalla vuoristoinen paikka koska jotenkin oletimme, että olemme laakealla alueella auringonkukkien ympäröimänä. Kuten siinä leffassa :).

Toisaalta taas minulla ainakin kunto kasvoi kun jouduimme kävelemään pitkin ja poikin eikä autoakaan saanut ihan talon eteen. Puhumattakaan anopin asuntoautosta!
Kukonlauluun sai herätä joka aamu ja välillä kanat olivat meidän ulko-ovellakin.

Yksi päivä tulimme reissusta ja huomasimme vanhemman rouvan varmaankin tyttären kanssa poimimasta puista kirsikoita ja he heti huikkasivat pikkumiehelle, että tulehan tänne. Tytär nappasi pikkumiehen paidanhelmasta, repäisi kunnon oksat kirsikoita ja opasti pitämään kiinni paidanhelmasta. Osasimme sanoa kiitos italiaksi ja hymyillä kauniisti...ja aaah, empä ole koskaan maistanut yhtä hyviä kirsikoita! Eikä nämä ole raakoja vaikka siltä näyttääkin!

Vuoristomaisemamme oli kyllä upea joka aamu kun ikkunanluukut avasimme!

Ja yläterassilla viinirypäleet olivat juuri kypsymässä. Rypäleet pullistuivat silmin nähden reippaan viikon aikana!

Mikä voikaan olla enemmän italialaista tunnelmaa kuin tämä? Minun sydän jäi Italiaan.

Minulle oli tietenkin tärkeää käydä mahdollisimman usein ulkona syömässä koko matkan aikana ja varsinkin Italiassa. Muidenkin toiveet piti ottaa toki huomioon, joten söimme välillä myös kotona.
Kävimme ostoksilla välillä minimarketeissa (=kioski), supermarketeissa (=k-ruokakauppa) sekä myös hypermarketeissa (=Prisma tai Cittari). Ongelmia tosin teetti välillä aukioloajat eli siestan aikaan noin klo 13-17 ei mikään kauppa ollut auki paitsi jotkut isommat isoimmissa kaupungeissa.
Meidän kylän kauppa oli auki vähän miten sattuu eikä ollut kioskia isompi mutta palvelu loistavaa. Maananaina aamusta kauppa oli kiinni ja keskiviikkona iltapäivästä, sama Bagni di Luccassa eli isoimmassa lähikylässä.
Minulla tietenkin vierähti kaupassa tunteja...aah niitä juusto-, leipä-, liha-, kala- ja vaikka mitä tiskejä! Yritin kuvata isommassa marketissa vaan heti säntäsi henkilökunta kieltämään. Pöh!
Ja ne hinnat! Joimme mm. perusviinejä; Toscanalaisia pöytäviinejä joita sai 2 € 1,5 litran pulloissa tai mm. tätä Chiantia....

....1,5 litraa taisi olla viisi euroa!
Jo pelkkä hedelmien ja vihannesten tuore tuoksu sai melkein pökertymään! Ja pasta valikoima...niin kuivapastaa kuin tuorettakin. Ei minulle riitä viikko Italiassa!!!!! Niin, ja ne salamit...oih, miten hyviä. Ja kinkut....ja me olimme vain yhdellä alueella. Mitä koko saapasmaalla on annettavaa, minulle? OIH!

Ja sitten sitä reseptiä.
Olen postannut bruschetta-täytteen ohjeen joskus pari vuotta sitten mutta nyt päätin lähteä eri linjalle. Kaikki tuoretta eikä mitään kypsentämisiä.

Italialainen bruschetta:

• maalaisleipää tai patonkia (saa olla jo kuivahtanutta ja vähän vanhaakin) -> leikkaa ohutta siivua

• kiinteää tomaattia
• keltasipulia
• valkosipulia
• basilikaa
• hyvää oliiviöljyä
• suolaa
• mustapippuria

Kuutioi tuoreet ja kiinteät tomaatit, keltasipuli sekä valkosipuli.
Hakkaa basilika silpuksi.
Kokoa astiaan ja lurauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.

Vinkki! Mitä kiinteämaltoisempaa tomaattia = vähän nestettä sisältävää saat, sen parempi on lopputulos.

Anna täytteen maustua kylmässä ja leikkaa leivästä ohuen ohuita siivuja.
Paahda siivut esim. grillissä ja anna jäähtyä.

Nauti bruschetat alkupaloina hyvän punaviinin kera.
Viimoisista leipäpaloista meillä tapeltiin ja aika monena iltana tuli tehtyä iltapalaksi.

Italian yksi ihanuus on se, että monet ruokatuotteet myydään ihan omissa kaupoissaan. Tässä Bagni di Luccassa olevassa hedelmä- ja vihanneskaupassa kävimme useaan otteeseen hakemassa herkkuja. Sieltä tarttui mukaan myös ihana Toscanalainen vati. Näin sen ja olin halunnut jonkun paikallisen vadin kotiin vaikka en muuten kirjavia värejä astioissa kattauksessa siedäkään mutta tämä oli täydellinen. Ei halpakaan mutta se mietitytti ja se oli pakko hakea. Sain kylkiäiseksi paketin erilaisia hilloja! Ja tietenkin kaupassa oli muutakin, joten nappasin Limoncelloa niin itselle kuin tuliaiseksikin!

Eräänä päivänä meillä ovikello soi (jota etsimme aikamme ennen kuin huomasimme misssä se on!) ja siellähän talon emäntä oli herkkujen kera.
Olimme suostuneet saapumaan päivän myöhässä ja emännän poika lupasi meille yllätyksen.
Saimme italialaisia jälkiruokaherkkuja sekä Proseccoa. Sopi meille ja nämä hävisivät nopsaan parempiin suihin :).

Kokonaisuudessaan talo oli ihana, näimme mm. sisiliskoja, lepakkoja sekä tulikärpäsiä. Kävelimme ylös seuraavaan kylään baariin (joiksi nimitetään kahviloita joissa saa myös alkoholia) ja nautimme kahvit aveceineen sekä talon viiniä ja pikkumies jäätelöä.
Nautimme uima-altaalla löhöilystä sekä yhdessä olosta.

Upea loma!

Italiaan jäi kaipuu, niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Niin moneen olisi ollut mahdollisuus vaan aika rajallinen.

Minä tulen Toscanaan uudestaan.

Seuraavaksi bloggaan viinitilatunnelmia sekä reissailua Toscanassa ja sitten loppumatkan fiiliksiä Tanskasta & Tukholmasta. Tosin väliin varmaan vähän Juhannusfiiliksiä.

Ihanaa Juhannusta kaikille sillä sehän ei ole vielä ohi ja minä alankin täyttämään mansikkakakkua!

Autolla Toscanaan, vol. 3, Garda-järvellä

Olimme ajaneet vajaan viikon Suomesta kohti Italiaa ja päätimme jo lähtiessä, että Garda-järven maisemissa vietämme pari yötä.

Italian liikenne hieman jännitti lähtiessä vaikka iPhonelle TomTom hankittiinkin. Suosittelen muuten ostosta, vain paluumatkalla satelliittiyhteys oli huono ja navikka ei osannut neuvoa kohteisiin vaan oli luotettava perinteiseen suunnistukseen. Muutoin kännynavikka toimi paremmin kuin odotimme! Laturissahan iPhohena sai pitää koko ajan mutta mikäs siinä!

Matkamme suuntautui Garda -järven eteläpuolelle ja leirintäalueeksi valitsimme Camping Village San Francisco:n, joka sijaitsee Desenzano ja Sirmione kylien välissä. Upea paikka aivan järven rannalla ja koska olimme low season aikaan liikenteessä niin matkailushekeillä (voit tilata kortin ja ladata siihen shekkejä ennen matkaa Karavaanareilta sekä matkan aikana puhelimitse, loistava systeemi!) pystyi maksamaan. Ja tässä kohtaa vielä muistutan, että kansainvälinen leirintäkortti kannattaa hankkia, ilman sitä ei oikein pärjää, yksi per perhe riittää!. Ainoastaan nettiyhteydestä maksoin erikseen täällä.
Tällä leirintäalueella oli myös koko matkan tarkimmat "säännöt". Mm. uima-altailla piti olla uimalakki (juu!!), jokin todiste (leirintäkortti tai passi) piti jättää respaan mutta toisaalta taas vartija oli aina portilla jos oli jotain kysyttävää ja rannekkeet kädessä piti kulkea, että pääsi sisään alueelle yms.

Leirintäalueella oli ihana ravintola The Restaurant Bar Pizzeria Vela D'oro, jonne suuntasimme ensimmäisenä iltana syömään.

Ravintolassa oli iltasella aikasta paljon porukkaa ja sitä myöden vähän hidas palvelu. Vai oiskohan niin, että en vielä ymmärtänyt Italialaista "rauhallisuutta" kiireen suhteen?

Söimme ulkoterassilla ja juomiksi valikoitui niin viiniä, olutta, limua kuin vettäkin.

Miehen kanssa otimme litran kannun valkoviiniä joka oli, kuten odotimmekin, pöytäviiniä mutta juuri sopivaa lipiteltävää pizzan kera kuumassa kesäillassa.

Pizzojen hinnat vaihtelivat 6-8 euron välillä, joku oli kalliimpikin. Itse tilasin vielä "Italia ummikkona" pizzan sipulilla eli Pizza Puglieze joka oli kyllä hyvää. Matkan varrella tosin opin salamin saloihin :).
Tilasin pizzaan erikseen valkosipulia vaan empä tietenkään osannut aavistaa, että se tuli öljyssä, joten siitä pizzan öljyinen pinta. Mutta ei tätä jäänyt muille :). Nami!

Toisena Garda-päivänä päätimme suunnata pyörillä läheiseen Sirmioneen kylään. Matkaa tuli ehkä 3-5 kilometriä suuntaansa, vaikea oli arvioida kun pää pyöri ympäriinsä kun ajoimme viini- ja oliiviöljykauppojen ohi, puhumattakaan muista herkkukaupoista.

Jätimme pyörät parkkiin ja suuntasimme jalkaisin Sirmionen linnoituksen sisään mutta ihan "etuovella" minut pysäytti tuoreet sitruunat....

...ja hedelmämyyjät. Meidän oli pakko napata pikkumiehen kanssa tästä kylmäaltaasta rasia kylmiä hedelmiä; tuoretta ananasta, vesimelonia, rypäleitä ja cantaloupea. Nuo kookoksenpalat jäivät houkuttamaan ja ne jäi maistamatta vaikka monessa kohteessa matkan varrella niitä näin!

Ennen Sirmionien linnoituksen sisälle astumista oli myös upeat hedelmä- ja vihanneskojut jo pystyssä.

Kaikki ah, niin tuoretta!

Varsinkin nuo pyöreät mutta "ruttuiset" tomaatit kiinnostivat mutta kun palasimme iltapäivällä niin kojumyyjät olivat poissa! Hetken mietittiin, että miten nyt näin kunnes tajusimme, että siestahan se. Italiassa siestaa vietetään klo 13-16/17 riippuen paikkakunnasta ja eri viikonpäivinä voi olla myös poikkeuksia. Mm. Bagni di Luccassa kaupat ovat auki maanantaina aamupäivästä, iltapäivän kiinni ja keskiviikkona aamupäivän kiinni ja iltapäivän auki. My kind of a country!!
No, isot hypermarketit isoissa kaupungeissa on toki auki (matkaa saattaa olla 20-30 km) mutta pikkukaupungeissa on eri rytmit ja nämä kannattaa kyllä tarkistaa mikäli mielii lomalle Italiaan. Hypermarket Italiassa on kuin meidän Prisma tai Cittari, Supermarket isompi K-ruokakauppa ja minimarket kuin R-kioski ja näissäkin on toki suuri ero. Esim. leirintäalueiden "Grocery" vastaa tarjonnaltaan R-kioskia + alkoholijuomia jonkin verran.
Myös pyhäpäivät kannattaa tarkistaa etukäteen!

Ainiin, ja nuo "ryttyiset" tomaatit osoittautuivat täydellisiksi mm. Bruschettaan, josta reseptiä pian!

Ja takaisin Sirmionen tunnelmiin...kaupunki on upea ja vaikka olimme siis sesongin ulkopuolella liikenteessä, oli kaupunki täynnä turisteja. Mitähän se on sitten heinä- elokuussa?
Pysähdyimme pikku naposteltavaa haukkaamaan jonnekin kylän varmaan lukemattomista "bar":eista, jotka tulkitsin kahviloiksi/pikkuruokapaikoiksi.
Siellä nappasimme muistaakseni nimeltään pizzettan, joka oli höttöpohjainen pizzantyyppinen viritys. Paljon tomaattisoossia, joka oli kyllä ihanan maukasta mutta mozzarellaa olisi voitu raaskia laittaa vaikka kourallinen lisää.
Kylmän talon viinin kanssa maistui kuitenkin eikä tullut ähky mikä olisi ollut kurjaa yli +30 helteessä.

Kiertelimme ja kävelimme ympäriinsä monta tuntia ja bongasin monta kojua missä myytiin tuoreita hedelmiä. Eikä mitään pieniä paloja :).

Sirmionen kylä oli kyllä niin herkullinen jo ulkonäöltään, että olisimpa voinut hyvin jäädä tänne!

Päivä oli tosi kuuma ja kun kiertelimme ja kiertelimme niin välillä oli pakko hypätä sisään gelateriaan. Näitä jäätelöbaareja oli kylässä varmaan yhtä monta kuin ravintolaakin.

Yritä nyt sitten valita haluatko tikkujäätelön, jäätelökeksin, tötterön....

...ja kun tietäisi vielä millaisen tötterövohvelin?
Itse jäätelöistä sai aina pyytäessä maistiaisen ja makuina löytyi kiiviä, pistaasia, tiramisua jne. jne. jne. Varmaan yhtä paljon makuja kuin gelaterioitakin ja jokaisella omansa.

Itse kun en ole niin hillitön jäätelön ystävä niin nappasin jääjuoman, jossa oli tuoretta sitruuna jäämurskan kera. Ihanan kirpeää ja kun jää suli, juoma lisääntyi. Ihanan viilentävä ennen pyöräilymatkaa leirintäalueelle! Jäin miettimään, että jos tuohon olisi itselle lorauttanut joukkoon Limoncelloa niin oispa ollut täydellinen :).

Päätimme toisena iltana grillata leirintäalueella, joten suuntasimme il Leone di Lonato -ostoskeskukseen, joka oli Jumbon tyyppinen. Sieltä löysimme ison Iper -ruokakaupan, josta shoppasimme kalaa, lihaa, viinejä, salaatteja, makkaroita, juustoja ja valmiita leipiä jne. Tiskit olivat superihania vaan kun yritin napata kuvia, sain kimppuuni henkilökunnan....pöh!

Ostimme pöytään erilaisia valmiita foccacia -leipiä. Höttöisiähän nämä olivat mutta "italian ensinälkään" upposivat sipulisin ja tomaattisin päällisin.

Ostimme myös oliiveja, kirsikkatomaatteja ja pikkumozzarellaa....aah miten ihania!

Grilliin päätyi ihmeen pitkä "makkara"...joka näytti kyllä äärettömään epäilyttävältä mutta sisälsi puhdasta lihaa. Pitkän grillauksen jälkeen lopputulos oli hyvä. Lihaisan mausteista.
Kanan fileet kypsyivät myös meidän upean isossa hiiligrillissä salaatin kaveriksi.

Bongasin tiskiltä myös upeaa lähes paperin ohutta, herkullisesti marmoroitunutta lihaa. Pakkohan sitä oli ostaa ja käyttää nopsaan hiilillä.
Nopea käyttö hiilillä ja pinnalle oliiviöljyä & balsamicoa. Voiko enempää pyytää?

Voi. Miksi Suomesta ei saa tämmöistä lihaa? Valmiina lihatiskiin ja ääntä kohden semmoisenaan tai vaikka carpaccion muodossa.
Nämä slicet olisivat upeita myös lihafonduessa. Montrealissa näitä myös sai mutta jospa joskus Suomestakin tai jos saa niin vinkatkaa mistä?

Grilliherkuista en ehtinyt ottaa kuvaa kun ne syötiin kilpaa ja telttaan unille.

Seuraavana aamuna olikin kohteena jo Modena, sieltä Maranelloon ja kurkkaamaan Ferrareita.

 Ja autojen jälkeen kohteeseen, Toscanaan josta seuraavat raportit!

Autolla Toscanaan, vol. 2

Saksassa Baijerin alueella Alppien kupeessa söimme paikalliseen kulttuuriin verrattuna aikaista illallista ihanan idyllisessä kylässä nimeltä Unterthingau. Sieltä valitsimme summa mutikassa paikallisen Gasthofin ja vähän aikaa eteisessä pyörittyämme tajusimme mistä mennä sisään ruokapuolelle. Ja kuten arvasimmekin, oli ravintola tyhjä mutta sehän ei meitä haitannut.

Saksassa yleensä aina paikallisessa kuppilassa on kantapöytä, johon ei kannata eksyä ja yleensä siitä "ajetaankin" pois. Kantapöytä on yleensä pyöreä mutta tässä kuppilassa se oli muiden pöytien mukainen neliskanttinen ihanien lamppujen alla.

Seinät roikkuivat kuivatuista humaloista ja tunnelma oli ihanan rento. Minä ihastuin heti!

Talon viinit tarjoillaan Euroopassa aina erilaisista kannuista tai karahveista ja viiniä saa pilkkahintaan 1/4 litraa, puoli litraa tai litran verran. Mitään makujen sinfoniaa talon viineistä on turha odottaa mutta hyvin ne kyytipoikana maistuvat varsinkin lounaalla tai kuumana kesäpäivänä ihan sellaisenaan.

Pikkumies tilasi ruoaksi kalavadin, jonka kylkeen kannettiin käsien pesua varten (annoksessa oli rapuja) sitruunavesi ja kuivausliina. Kyllä voittaa Savetit!

Kalavadilla oli lohta, jotain vaaleaa kalaa jonka nimi jäi epäselväksi, tuoreita rapuja, paistettuja rapuja sekä kalmaria. Sivussa oli ihanan makeita porkkanoita sekä tuoretta patonkia.
Pikkumies maistoi kaikkia mutta ei vielä järin ihastunut rapuihin saatikka kalmariin. Mutta tärkeintähän olikin maistaa ja sen pikkumies osaa!

Anopin valinta oli kasvispasta, joka oli kyllä todella hyvää. Tomaattisessa, ehkä hieman tulisessa soossissa oli ainakin kesäkurpitsaa, paprikaa ja porkkanoita. Tagliatelle oli juuri sopivan napakkaa.

Mies valitsi Gorgonzola-juustoisen tagliatellen sekä paikallisesta lihasta valmistetun pihvin juustosoossilla. Piti itse hieraista parikin kertaa simmuja, koska mies ei juuri koskaan syö a) pastaa ja b) mitään soosseja? Halusi kokeilla paikallista ruokaa ja hyväähän se oli, ei voi kieltää....oma haarukkani eksyi useammankin kerran miehen lautaselle.

Oma valintani oli kyllä tylsä, toistamiseen leike ja perus ranskikset, joita kyllä kilpaa syötiin minun lautaselta. Leikkeet ovat kyllä olleet juuri niin hyviä kuin uskalsin odottaa, Suomessa kun en ole hyvään leivitettyyn leikkeeseen törmännyt. Lupasin kuitenkin itselleni, että nyt saa leikkeet riittää vaikka Itävaltaa kohti ollaankin menossa.

Kaikkinensa ruoka oli todella hyvää, palvelu moitteetonta ja englantikin ilmeisesti omistajien tyttäreltä taipui yllättävän hyvin. Ystävällisesti hän yritti järjestää meille vielä vierailun lähipanimolle mutta samalle illalle sitä emme enää saaneet. Eiköhän sitä paluumatkalla vielä jollekin panimolle Saksan puolella eksytä kun Saksan läpi on ajettava.

Jatkoimme matkaa kohti Saksan ja Itävallan rajaa Füssenin kaupunkia kohti, jonka kupeesta löytyy ehkä kaunein linna maailmassa, Neuschwanstein. Kuningas Ludwig II:n linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1869 ja ne kestivät 17 vuotta, kunnes kuningas äkillisesti kuoli. Osa linnasta jäi valmistumatta.
Linnassa on upeita vaikutteita Ludwigin ihaileman Wagnerin oopperoista sekä hänen rakastamistaan joutsenista.
Ehdottomasti upein paikka missä olen käynyt ja tarina kuninkaasta juuri niin kutkuttavan salaperäinen!

Matkamme jatkui Alppien läpi Itävallan kautta pohjois-Italiaan Gardajärvelle. Sieltä pian uusia kuvia ja tunnelmia!