Pakko myöntää, että välillä ahdisti ja en edes ollut tiennyt, että Toscanassa on oikeasti vuoristoa! Ja missäpäs muualla meidän lomakoti olikaan kuin korkealla vuoristossa vanhassa kylässä, San Cassianossa.
Meidän lomakoti, Villa Rosa oli ihanan rustiikkinen ja tilaa meille viidelle oli kyllä liikaakin. Tarkoitus oli, että porukkaa olisi ollut enemmän mutta niin ne suunnitelmat vuoden varrella muuttuivat.
Villa Rosan isäntäväki oli loistava, tai äiti joka asuu samassa kylässä. Poika asuu Briteissä mutta vastasi meidän tekstiviesteihin aktiivisesti, jos oli kysyttävää.
Ainoa miinus oli tietyllä tavalla vuoristoinen paikka koska jotenkin oletimme, että olemme laakealla alueella auringonkukkien ympäröimänä. Kuten siinä leffassa :).
Toisaalta taas minulla ainakin kunto kasvoi kun jouduimme kävelemään pitkin ja poikin eikä autoakaan saanut ihan talon eteen. Puhumattakaan anopin asuntoautosta!
Kukonlauluun sai herätä joka aamu ja välillä kanat olivat meidän ulko-ovellakin.
Yksi päivä tulimme reissusta ja huomasimme vanhemman rouvan varmaankin tyttären kanssa poimimasta puista kirsikoita ja he heti huikkasivat pikkumiehelle, että tulehan tänne. Tytär nappasi pikkumiehen paidanhelmasta, repäisi kunnon oksat kirsikoita ja opasti pitämään kiinni paidanhelmasta. Osasimme sanoa kiitos italiaksi ja hymyillä kauniisti...ja aaah, empä ole koskaan maistanut yhtä hyviä kirsikoita! Eikä nämä ole raakoja vaikka siltä näyttääkin!
Vuoristomaisemamme oli kyllä upea joka aamu kun ikkunanluukut avasimme!
Ja yläterassilla viinirypäleet olivat juuri kypsymässä. Rypäleet pullistuivat silmin nähden reippaan viikon aikana!
Mikä voikaan olla enemmän italialaista tunnelmaa kuin tämä? Minun sydän jäi Italiaan.
Minulle oli tietenkin tärkeää käydä mahdollisimman usein ulkona syömässä koko matkan aikana ja varsinkin Italiassa. Muidenkin toiveet piti ottaa toki huomioon, joten söimme välillä myös kotona.
Kävimme ostoksilla välillä minimarketeissa (=kioski), supermarketeissa (=k-ruokakauppa) sekä myös hypermarketeissa (=Prisma tai Cittari). Ongelmia tosin teetti välillä aukioloajat eli siestan aikaan noin klo 13-17 ei mikään kauppa ollut auki paitsi jotkut isommat isoimmissa kaupungeissa.
Meidän kylän kauppa oli auki vähän miten sattuu eikä ollut kioskia isompi mutta palvelu loistavaa. Maananaina aamusta kauppa oli kiinni ja keskiviikkona iltapäivästä, sama Bagni di Luccassa eli isoimmassa lähikylässä.
Minulla tietenkin vierähti kaupassa tunteja...aah niitä juusto-, leipä-, liha-, kala- ja vaikka mitä tiskejä! Yritin kuvata isommassa marketissa vaan heti säntäsi henkilökunta kieltämään. Pöh!
Ja ne hinnat! Joimme mm. perusviinejä; Toscanalaisia pöytäviinejä joita sai 2 € 1,5 litran pulloissa tai mm. tätä Chiantia....
....1,5 litraa taisi olla viisi euroa!
Jo pelkkä hedelmien ja vihannesten tuore tuoksu sai melkein pökertymään! Ja pasta valikoima...niin kuivapastaa kuin tuorettakin. Ei minulle riitä viikko Italiassa!!!!! Niin, ja ne salamit...oih, miten hyviä. Ja kinkut....ja me olimme vain yhdellä alueella. Mitä koko saapasmaalla on annettavaa, minulle? OIH!
Ja sitten sitä reseptiä.
Olen postannut bruschetta-täytteen ohjeen joskus pari vuotta sitten mutta nyt päätin lähteä eri linjalle. Kaikki tuoretta eikä mitään kypsentämisiä.
Italialainen bruschetta:
- maalaisleipää tai patonkia (saa olla jo kuivahtanutta ja vähän vanhaakin) -> leikkaa ohutta siivua
- kiinteää tomaattia
- keltasipulia
- valkosipulia
- basilikaa
- hyvää oliiviöljyä
- suolaa
- mustapippuria
Kuutioi tuoreet ja kiinteät tomaatit, keltasipuli sekä valkosipuli.
Hakkaa basilika silpuksi.
Kokoa astiaan ja lurauta joukkoon kunnolla oliiviöljyä ja mausta suolalla sekä mustapippurilla.
Vinkki! Mitä kiinteämaltoisempaa tomaattia = vähän nestettä sisältävää saat, sen parempi on lopputulos.
Anna täytteen maustua kylmässä ja leikkaa leivästä ohuen ohuita siivuja.
Paahda siivut esim. grillissä ja anna jäähtyä.
Nauti bruschetat alkupaloina hyvän punaviinin kera.
Viimoisista leipäpaloista meillä tapeltiin ja aika monena iltana tuli tehtyä iltapalaksi.
Italian yksi ihanuus on se, että monet ruokatuotteet myydään ihan omissa kaupoissaan. Tässä Bagni di Luccassa olevassa hedelmä- ja vihanneskaupassa kävimme useaan otteeseen hakemassa herkkuja. Sieltä tarttui mukaan myös ihana Toscanalainen vati. Näin sen ja olin halunnut jonkun paikallisen vadin kotiin vaikka en muuten kirjavia värejä astioissa kattauksessa siedäkään mutta tämä oli täydellinen. Ei halpakaan mutta se mietitytti ja se oli pakko hakea. Sain kylkiäiseksi paketin erilaisia hilloja! Ja tietenkin kaupassa oli muutakin, joten nappasin Limoncelloa niin itselle kuin tuliaiseksikin!
Eräänä päivänä meillä ovikello soi (jota etsimme aikamme ennen kuin huomasimme misssä se on!) ja siellähän talon emäntä oli herkkujen kera.
Olimme suostuneet saapumaan päivän myöhässä ja emännän poika lupasi meille yllätyksen.
Saimme italialaisia jälkiruokaherkkuja sekä Proseccoa. Sopi meille ja nämä hävisivät nopsaan parempiin suihin :).
Kokonaisuudessaan talo oli ihana, näimme mm. sisiliskoja, lepakkoja sekä tulikärpäsiä. Kävelimme ylös seuraavaan kylään baariin (joiksi nimitetään kahviloita joissa saa myös alkoholia) ja nautimme kahvit aveceineen sekä talon viiniä ja pikkumies jäätelöä.
Nautimme uima-altaalla löhöilystä sekä yhdessä olosta.
Upea loma!
Italiaan jäi kaipuu, niin paljon jäi näkemättä ja kokematta. Niin moneen olisi ollut mahdollisuus vaan aika rajallinen.
Minä tulen Toscanaan uudestaan.
Seuraavaksi bloggaan viinitilatunnelmia sekä reissailua Toscanassa ja sitten loppumatkan fiiliksiä Tanskasta & Tukholmasta. Tosin väliin varmaan vähän Juhannusfiiliksiä.
Ihanaa Juhannusta kaikille sillä sehän ei ole vielä ohi ja minä alankin täyttämään mansikkakakkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti