Kauralastut, semmoset jättiläiset

Minä rakastan pikkuleipiä tai no, mitä suurempia niin sen parempi :).

Kauralastut ovat yksi suosikkini vaan luvattoman harvoin niitä tulee paistettua vaikkakin ovat niin helppoja. Tänään päätin paistaa säbäturnauksesta kotiutuville miehille ylläriksi.

Laita ihan ensiksi kiertoilmauuni lämpiämään 175 asteeseen.

Kauralastut:

• 100 g voita
• 2,5 dl kaurahiutaleita
• 1 dl vehnäjauhoja
• 1/2 tl leivinjauhetta
• 1/2 tl soodaa
• 1,5 dl sokeria
• 1/2 dl kuohukermaa
• 1 kananmuna

Sulata voi kattilassa.

Lisää joukkoon kaurahiutaleet ja sekoita. Lisää kuivat aineet ja sekoita jälleen.
Lisää kuohukerma sekä kananmuna.
Lisää joukkoon vielä vähän vehnäjauhoja jos taikina tuntuu liian löysältä.

Nosta lusikalla leivinpaperilla päällystetyn leivinpellin päälle nokareita, näihin jättiläisiin meni 2 rkl per keksi. Jätä leviämisvaraa :)

Paista noin 8-10 minuuttia tai kunnes kauralastujen pinta on saanut kivasti väriä.

Anna jäähtyä hetki pellillä ja nosta sitten ritilän päälle jäähtymään.

Aah, miten ihania! Tästä annoksesta tulee noin 10 jättiläistä tai normikokoisia varmaan tuplamäärä.

Anna jäähtyä kunnolla ja nautiskele kylmän maidon kera.

Ihanaa viikonloppua!

Noodles & Eggs

Lohturuokaa tai soul foodia. Mitä se on sinulle kun haluat yksin nauttia jotain yksinkertaista, hyvää ja vielä vähän rypeä siinä?

Minulle se on montaakin mutta jo vuosia yksi paras herkku on ollut nuudeleita ja kananmunaa. Jep. 

Tästähän on gourmet kaukana tai sitten erittäin lähellä. Riippuu näkökannasta ja -kulmasta :).

Meillä tätä kyseistä annosta ei ymmärrä kukaan joten valmistan sitä aina kun olen yksin. Väriä annokseen saisi esim. chilillä tai yrteillä mutta silloin kun tilanne vaatii nuudeleita & paistettua kananmunaa, ei monestikaan ole mitään edellä mainittuja kotona.

Tämän annoksen syön yksin, Coca Colan kera :).

Nuudeleita & paistettua kananmunaa:

• 2 kananmunaa
• munanuudeleita 
• suolaa
• soijakastiketta
• rypsiöljyä

Paista kananmunat ja mausta ne suolalla. Leikkaa suikaleiksi.

Keitä nuudelit suolavedessä ja valuta. Paista nuudelit ja suikaloidut kananmunat rypsiöljyssä, lisää sekaan soijakastiketta ja tarkista maku.

Syö heti.

Niin simppeliä vaan hyvää kun yksin syö. Tähän ei tosiaan tarvii mitään muuta mutta joskus lisään vähän sipulia, chiliä tai suikaloitua paprikaa. Nami!

Ja meidän pikkumies rakastaa nuudeleita joten kunhan vielä paistetun kananmunan ymmärtää niin tämähän on loistava välipala koulun jälkeen kasvavalle pikkumiehelle jonka osaa itsekin valmistaa.

Joskus parhaat herkut on helppoja, eikö totta?

Sitruunapasta with a kick!

On kyllä ihanaa kun arki on koittanut vaikkakin edelleen on tekemistä vääntäytyä kasiksi töihin. Kyllä minä herään seiskalta vaan kun olis niin ihanaa jäädä sänkyyn makoilemaan...

Meillä arki tietää pikkumiehen treeni-iltoja jonne pyritään kuskaamaan tasapuolisesti. Silloin toinen saa aina "oman illan". Mulle se sattui tänään.

Tuon arjen päättymisen huomaa muuten siinäkin että kauppojen hyllyillä on tuoreita aikakausilehtiä. Lehtitalothan ovat heinä-elokuun kiinni, riippuen talosta, eikä tarjontaa lehtihyllyillä oikein ole. No, tänään oli. Mukaan tarttui ruokalehdet ja muutama naistenlehti.

Oikein odotin että miehet lähtivät kapsäkkeineen ovesta ulos ja huoh. Ihana hiljaisuus! 

Älä ymmärrä nyt väärin, rakastan heitä molempia mutta joskus oma aika on kultaakin arvokkaampaa ja on aikaa vaikkapa näin bloggailla ihan rauhassa. Niin ja kyllä, meillä on vain yksi lapsi :).

Lasiin kylmää chardonnaytä ja uppoudun ensimmäiseen ruokalehteen.

Menee ehkä viisi minuuttia kun nälkä alkaa kurnimaan. Siinä käy aina niin. Ei näitä lehtiä voi eikä kannata edes aloittaa lukemaan vähänkään nälkäisenä. Ja nyt en edes mainitse ruokaohjelmia.

Ei muuta kuin kurkkaus kuiva-ainekaappiin ja jääkaappiin. Vartissa syntyy sitruunapasta jonka päätän terästää tuoreella chilillä ja tämä annos on yhdelle nälkäiselle. Olkaapa hyvä!

Sitruunapasta with a kick!

• pastaa mitä sattuu löytymään pari kolme kourallista
• Valion  15% ruokakermaa 2-3 dl
• 1/2 sitruunan mehu
• valkosipulin kynsi
• 1/3 tuoretta chiliä
• parmesaania
• suolaa
• mustapippuria

Laita pasta keittymään suolattuun veteen. Keitä reippaasti al denteksi.

Valuta ja kaada takaisin kattilaan. Kaada perään ruokakermaa, lisää sitruunan mehu, puristettu valkosipulin kynsi sekä chili.

Mausta suolalla ja mustapippurilla. Anna poreilla miedolla lämmöllä noin viisi minuuttia tai kunnes kerma on keittynyt kasaan.

Tarkista maku ja lisää tarvittaessa mausteita.

Raasta joukkoon vielä parmesaania ja sekoita. Kaada kulhoon ja raasta päälle vielä vähän parmesaania.

Nauti heti, kylmän chardonnayn kera.

Yksinkertaista. Helppoa. Ja tajuttoman hyvää.

Ps. Keittiöni on nyt myös Instagramissa, Terhinkeittiossa. Alahan seurata :)

Pulla tikussa

Viikonloppu vierähti jälleen mökillä ja saatiin kyllä nauttia upeasta ilmasta! Vesi oli viilentynyt 18,5 asteeseen vaan kyllähän siinä ui kun saunaan pääsi lämmittelemään :).

Sisko ja sen mies tulivat pohjosesta katsastamaan mökkiä & tiluksia monen monen vuoden jälkeen ja minähän tietenkin suunnittelin hillittömät sapuskaöverit, kuten aina :). Ja tapani mukaan, kaikkea ei ehitty tekemään saatikka syömään kun aika kului kuin siivillä.

Tikkupullaa tai pullaa tikussa oli ihan pakko tehdä päiväkahveille. Luottoreseptilläni tekaisin taikinan ja tämähän on siitä helppoa että taikinan voi tehdä jo vaikka aamusta ja paistella sitten päivällä. Taikina kuitenkin turpoaa joten jos teet taikinan aamulla niin jaa kahteen pursotuspussiin.

BTW, tuon mökin pirttipöydän huusin Huuto.netistä 50 € ihan tästä lähikorttelista mutta se saa ensi kesänä hionnan ja valkoisen kuultomaalin pintaansa.

Se siskon mies vuolsi kepeistä meille paistotikut...

...ja pullan paiston lomassa nokipannukahvit tulille...

...ja aijai-jai. Kyllä pulla tikussa on vaan hyvvää. Suurin osa söi Auran & vaahterasiirapin kanssa ja se liitto on kyllä lyömätön. Pikkumies popsi semmoisenaan ja mies päätti lorauttaa Tannisen Chilinen savustettua valkosipulihilloketta tikkupullan sisään. Toimi!

Päivän aikana lähdimme sen siskon miehen kanssa sienimettään, mies jäi nakuttamaan huopaa huussin kattoon.
Aika vaatimaton meidän saalis oli mutta pari upeaa herkkutattia löytyi,

ja vihdoin kaikkien näiden vuosien jälkeen niitä kanttarelleja! Okei, kaksi mutta tästä se lähtee!

Koreihin päätyi myös kangastatteja sekä koivunkantosieniä. Ja hyvää soossia illan grillikemuihin niistä saatiin. Taisipa loppusoossi löytyä aamupalalla miesten sämpylöiden välistä :).

Kyllä ne kesäillat on nyt mökillä vietetty. Pikkumiehen säbätreenit ja -pelit vievät mukanaan seuraavan kuukauden joten saapa nähdä milloin päästään vielä mökkeilemään.
Sienimettäily päätyi oman tontin yläosaan, sinne minne se huvila joskus nousee. Unelmiahan pitää olla, eikös?

Juustotangot eli Aura vs. Mustaleima

Istun ehkäpä viimeistä iltaa vähään aikaan mökissä. Miehet nukkuu parvella ja vieraat asuntovaunurouvassa.

Vieraat saapuivat mökille illan suussa joten päätin että grillaamme makkaraa, teen jotain suolaista ja päälle lettuja. Loistovalinta!

Sisko ja sen mies tykkäävät hyvästä ruoasta joten suolaiseksi valikoitui juustolla aateloidu tangot. Ja ah miten helppoa mökkiolosuhteissakin.

Juustotangot:

• paketti valmiiksi kaulittua voitaikinaa
• tuorejuustoa
• Aura-juustoa
• Mustaleima emmentaalia raasteena
• 1 kananmuna

Minä laitoin voitaikinan sulamaan kylmälaukkuun kun lähdimme mökille. Vajaan kahden tunnin ajon aikana taikina oli juurikin hyvin sulanut.

Kaulitse taikina levyksi, noin 1 cm:n paksuiseksi.

Levitä veitsellä pinnalle tuorejuustoa. Se voi olla maustettuakin, mitä nyt sattuu kaapista löytymään.

Ripottele pinnalle Aura-juustoa sekä Mustaleimaista Emmental-juustoa maun mukaan. Toinen tykkää että Auraa on enemmän ja toinen taas toisesta joten vaikea antaa ohjeistusta.

Leikkaa levy puoliksi ja nosta puolikkaat vastakkain. Paina hieman ja leikkaa pitkittäin siivuja, noin 1,5 sentin paksuisia.

Paina puolikkaat yhteen, kiepauta kierteelle ja sivele vatkatulla kananmunalla.

Paista noin 210 asteisessa kiertoilmauunissa noin 10-15 minuuttia tai kunnes pinta on saanut väriä. 

Tarjoile sellaisenaan buffet-pöydässä tai hyvän sosekeiton kera.

Meillä nämä meni ihan makkaran kera iltapalana kuin kuumille kiville. Superhelppoa mutta maistuvaa!
Ensi kerralla sivelen kyllä tuorejuuston sijaan jotain chilisoossia tangoille, lisää potkua juustojen kera.

Ihanaa viikonloppua!

Syksyn ensimmäinen omenapiirakka

Meillä kasvaa pihalla omenapuu. Ei mikään pieni vaan superkokoinen ja erittäin vanha.

Toissa keväänä hortonomi kävi leikkaamassa omenapuun kun eihän minulla ole mitää hajua hommaan ja kysyin että mikähän lajike on kyseessä. Ei osannut sanoa, kuulemma niin vanha.

Silloin ekana kesänä omppuja heitettiin roskiin puolityhminä kun sato ei meinannut loppua ja loppu peleissä annettiin omppuja vielä naapureille, sukulaisille & ystäville.  Viime vuonna satoa tuli vain kourallisen verran. Liekö se edellinen leikkuu vaikuttanut?

Tänä vuonna rakas puumme on taas tuottanut satoa mutta niin moni omppu on ollut ja on edelleen toisissaan kiinni että ovat pilaantuneet ja pudonneet maahan. Yritän aina pelastaa kopallisen mutta vaikeaa on. Suurimmasta osasta saan pelastettua puolet ompusta, pöh!

Ollaan kuitenkin saatu omenoita jo ensimmäiseen piirakkaan.

Syksyn ensimmäinen omenapiirakka

Pohja:

• 4 dl vehnäjauhoja
• 2 dl sokeria
• 1 tl leivinjauhetta
• 1 tl soodaa
• 2 rkl vaniljasokeria
• 1 rkl kardemummaa
• 1 kananmuna
• 125 g voita sulatettuna
• 2 dl piimää

Sekoita kuivat aineet sekaisin ja lisää joukkoon kananmunat, sula voi sekä piimä. Sekoita tasaiseksi taikinaksi.

Täyte:

• omenan siivuja
• fariinisokeria
• vaahterasiirappia
• kanelia

Levitä voidellulle piirakkavuoalle nuolijalla taikina. Asettele päälle omenan lohkot, ripottele pinnalle fariinisokeria sekä kanelia ja lorauta vielä runsaalla kädellä vaahterasiirappia piirakan päälle.

Paista noin 200 asteessa kunnes piirakka näyttää kypsältä ja pinta on saanut väriä.

Nauti lämpöisenä vaniljasoossin kera.

Ihanan kuvauslautasen bongasin muuten kirpparilta ja lusikka löytyi mummoni vanhasta kodista Sotkamon kupeesta. Ihania molemmat!

Mökki ja Aura-soossi hampparille

Moni lukijani on jo pyytänyt kuvia meidän mökistä jota ollaan rakennettu jo vuosi ja vuosia. Jotenkin ei vieläkään tunnu siltä että kannattaisi juurikaan jakaa kun niin paljon on kesken ja varsinkin niitä viimeistelyjä. Mutta jos osaa jo paljastaisin :).

Kyseessä on siis saunamökki, ihan pikkuruinen parvella jonka rungon anoppini huusi huutokaupasta. Hirret seisoivat vuosia ennen pystytystä ja rakennusvaiheessa sen huomasi kun puuhan elää. Pystytysvaiheessa porukka puri hammasta ja sisätyö- sekä listoitusvaiheessa viimeistään miehellä pääsi ärräpäät ja oli tehtävä kaikenlaisia ratkaisuja mutta mutta. Säästimme aikamoisen pennin ja kun muutenkin mökki päätettiin rakentaa omalla budjetilla joten happy, happy, happy :)

Mökki tai siis saunamökki on sijoitettu tonttimme alarinteeseen, rantaan. Tonttimme on jyrkässä rinteessä ja haaveissa on rakentaa se "oikea mökki" ylärinteen päälle. Someday!

Tänä kesänä pääsimme vihdoin ja viimein muuttamaan mökkiin sisälle, mahdumme juurikin hyvin kolmisteen viettämään viikonloppuja mökillä. Asuntovaunurouvamme palvelee vielä tämän syksyn, keväällä hän siirtyy myyntiin. 

Jokainen neliö mökissä on tarkkaan mitoitettu joten sohvalle oli vain yksi paikka kun halusimme divaani-mallisen vuodesohvan. Oikeasti, millin tarkkaan.

Lattiamateriaaliksi valikoitui jo vuosi sitten messuilta upea Trinityfloorsin lattia. Ja upeahan siitä tuli!

Ja siitäpä hain sävyt mökkiin; hiekkaa, haalean ruskeaa, valkoista ja ripaus turkoosia.

Upean pikkuarkun saimme pikkumiehen ukilta ja se löysi paikkansa takan vierestä. Upea sinällään mutta sisällekin uppoaa tavaraa ja säilytystilaa jos mitä minimökillä tarvitaan.
Takan eteen tilattiin juuri lasi kipinäsuojaksi, sitä odottelemme.

Minä rakastan mökin pikkujuttujen = sisustusjuttujen viilausta , mies niitä isompia linjoja. Johtuiskos lukemisesta :)

 

Mökin edustan terassi on vielä pikkuruinen, se on tarkoitus laajentaa isoksi. Pikkuruiseen onneksi mahtuu pöytä ja tuolit sekä kaasugrilli. 

Pikkuterassilla onkin ihanaa nauttia päiväkahvia kaikenlaisen piha- ja raksahommien lomassa. Ihana blogiystävä ehkäpä bongaa jotain tuttua kuvasta ;)

Ja kyllä siinä niin kävi että syksy taisi saapua myös mökille. Ja siitäpä starttasi minun kynttiläkausi joka kyllä kestää sinne...hmm...ehkä huhtikuulle :).

Ja kun mies päätti maalata vihdoin huussin (minä lupauduin vaan vei sudin kädestä) niin sutaisipa pariinkin kertaan sekä nakutti kulmalaudatkin (tai mitä ne nyt on?) paikoilleen. Nyt puuttuu enää ikkuna ja muuta ihanaa josta postaan ehkäpä vasta ensi keväänä...talvea vasten ideoitani ei ehken kannata toteuttaa vaan jääpi nähtäväksi.

No, minäpä sitten otin pärekorini...ihana BTW....ja kävin hakemassa koivuhalkoja. Kirvestä kehiin ja tein sopivia saunapuita.

Toista kertaa lämmitimme saunan, niin monta asiaa kesken mutta saunomista se ei haitannut.

Pimeitä, niin pimeitä kuvia mutta sauna lämpiää!

Ja lauantaisaunan päätti hamppariateria.
Kanaa, ananasta ja Aura-soossia.

Aura-soossi hampparille:

• 2 dl Valion ruokakermaa
• 1/2 Aura-juusto
• vaaleaa maizzenaa tarvittaessa

Kaada kattilaan ruokakerma sekä kuutioitu Aura-juusto. Keitä kasaan miedolla lämmöllä ja lisää joukkoon tarvittaessa vaaleaa maizenaa sakeuttamaan soossi.

Soossin pitää olla lusikoitavaa jotta se toimii hampurilaisen kastikkeena.

Meillä prinsessa eli Penni, as you know, saa aina sopivat jämät. Eilisiä odotti niin kiltisti.

Aijai. Kyllä on ollut ehkä paras mökkikesä.
Vihdoin ja viimein pääsimme saunaan. Ihania ystäviä on käynyt kylässä, monta iltaa on nautittu ja naurettu.
Syksy tuo tullessaan vielä monen monta ihanaa hetkeä ja ehkäpä pääsen vielä postaamaan huussista. Siitäpä kun ei tulekaan ihan tavallinen, minun tapaani :)

Vitostien aarre, InStile Mannila

Kuten lukijani muistavat, ajamme yksin, kaksin tai koko perheen voimin Tuusula-Kajaani-Tuusula akselia yleensä kesäisin. Matka on Pennoroisen kanssa pitkä, ihana koiruutemme ei jaksa koko matkaa peräkontissa juomatta tai jaloittelematta.

Monesti pysähdymme ihan P-paikalle mutta mekään emme ilman sapuskaa matkaa jaksa ja lähes jokainen kuppila on jo kokeiltu reitin varrelta.

Joo, Shell -ruoka on mitä on ja Kartano-lounaille ei näillä matkoilla aika riitä ja kyllä kirpaisee about 40-50 € lounas per nokka joten on jäänyt kokeilematta.

Aikanaan Kielkalliolla oli hyvä seisova pöytä mutta omistajien vaihtuminen tiuhaan ei ole antanut uskallusta kokeilla taas vuosien jälkeen.

Kajaania kohti ajaessa bongasin kyltin juuri Otavan kohdalla Italialaisesta puodista! Ja niin hätäisesti näin maininnan pizzasta. Mutta mainos oli kyllä niin pahassa paikassa että eihän me liittymä 21:stä ehitty kääntyä kun tajusimme että vois kokeilla.

Minua "Italia-hullua" asia jäi tietenkin vaivaamaan ja päätimme että paluumatkalla paikka täytyy löytää.

Navigaattori neuvoi väärin josta paikan pitäjät olivatkin tietoisia mutta onneksi opaskylttejä oli sen verran että löysimme perille.

Olkaa hyvä, InStile Mannila.

Koska meillä oli prinsessa mukana niin kysyimme josko saisimme syödä puutarhassa. Erittäin ystävällinen tarjoilija totesi että "totta kai" ja tämä on meille jo supertärkeää. Miten käyt syömässä jossain ketjuhuoltsikassa kun koiruus pitää jättää kuumaan autoon?

Saimme vielä paikan ihanan omenapuun alta, suojasta kun aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.

Ja olihan sitä pizzaa, about kymmenisen vaihtoehtoa.
Ruokajuomaksi ei ollut saatavilla viiniä, vähän toivoin mutta vesilinjalla mentiin.

Ja oijoi-joi...empä ole kyllä yhtä autentista italialaista pizzaa Suomessa ihan äkkiä syönyt. Hinta vajaa 9 € margheritalle ei ollut paha ollenkaan.

Minun vajaan 13 €:n pizza ei ollut kyllä niin hyvä kun halusin uskaltautua kokeilemaan pizzaa parsasoossilla ja salamilla. Salami oli vähän erikoisen makuinen ja kyllä pizzaan kuuluu tomaattisoossi.

Mutta. Pohja oli aivan upea, juuri kuin muistan Toscanan reissulta!
Ja oli ihanaa maistella erilaista, ei tämmöisiin ole tullut Suomessa aiemmin törmättyä. Vai oletko?

Syötiin kyllä lähes kaikki ja ensi kerralla on pakko kokeilla mozzarella pizzaa, jäin vähän koukkuun :).
Ja pizzat tarjoili murtaen suomea puhuva italialainen hemmo joten eipä ihme että oli hyvvää.

Italialaisesta puodista ostin pastaa jota jo mökillä keittelin kanan & tomaatti-kermakastikkeen kera. Ja uu-uh, niin hyvää!
Puodissa on myynnissä niin italialaisia herkkuja kuin myös vaatteita.

Suosittelen ehdottomasti pysähtymään ja nauttimaan ihanasta kesäpäivästä! Tänne me pysähdytään pizzalle taatusti toistekin.

Kuningatarkakku

Espanjan lomalta kotiuduttua alkoi tekemään mieli kesäistä kakkua ja eihän siinä muu auttanut kun paistaa pohja ja hakea marjat.

Tein kuuden (6) kananmunan kakkupohjan pellille ja tämän kesän tyylilleni uskollisena leikkasin sen neljään osaan.

Kostutin kakkupohjat Spritellä ja lappasin päälle sitruuna-kermarahkaa. Eli purkki vispikermaa vaahdotettuna ja sekoitettuna Valion sitruunalla maustettuun rahkaa. Ei sokeria eikä muutakaan, tykkäsin pienestä happamuudesta.

Ja sitten vaan kerroksia = kakkupohjaa, kostutusta, kermarahkaa ja mustikoita. Ihan päällimäiseksi säästin upean isot vadelmat. Ja kermat saa levitellä isolla lusikalla. Sinne tänne, sopivan rouheesti.

Ja kuten aina, seuraavana päivänä kakku oli juurikin ihanasti saanut kosteutta sekä makua. Kerma-rahkahässäkkä oli sopivasti jämäköitynyt ja sitruuna toi kivaa twistiä kakkuun.

Meille kolmelle kakku oli turhan iso joten kiikutin puolet töihin päiväkahveille. Toivottavasti maistui :).

Miniloma Kiantajärvellä

Pitkäaikaisimmat lukijani varmasti muistavat että anoppini mökki sijaitsee kauniin ja puhtaan Kiantajärven rannalla. Matka on tuhottoman pitkä mutta yleensä aina pysähdytään Kajaanissa hetkonen ennen kuin jatketaan matkaa kohti pohjoista. Niin tälläkin kertaa, viime reissusta taitaakin olla jo useampi vuosi vaan kun tätä kirjoittaessa kurkkasin blogiin niin 2012:han siellä Juhannus vietettiin. Niin se aika vierii...

Pikkumies sukelsi samantien perille päästyään mustikkamättäiden kimppuun. Isoja, herkullisia mustikoita olikin silmin kantamattomiin ja yksi piirakka niistä pyöräytettiinkin viikonlopun herkuksi. Epäonninen piirakka valui puoleksi uunin pohjalle ja siinä hötäkässä unohdin kuvatakin piirakan. Maku onneksi oli hyvä, tai niin ne muut väitti.

Jälleen kerran ilma suosi meitä ja välillä oli jopa oikeasti kuuma! Onneksi Kiannan vesi oli +20 joten välillä saattoi käydä pulahtamassa.

Illallista syötiin aina anopin & appiukon rakentamassa kesäkeittiössä, jossa kuumalla pääsee ihanasti varjoon.

Jälleen kerran leipävalikoimaan valikoitui Pekka Heikkisen puu-uunileipää, ohranäkkäriä ja Valjus-rieskaa...

...salaattina yksinkertaisen tyylikäs fetasalaatti sitruunaoliiviöljyllä.

Paistoin muurikalla pottulohkoja ja pääruoaksi Koskenlaskija-kebakoita vaan tällä kertaa en niitä keihästänyt vaan paistoin Muurikalla pyöritellen. Kylkeen kanttarellikastike, se paras tietenkin.

Nämä kanttarellit nappasin Kajaanista torilta, olivat kuitenkin suomalaisia toisin kuin meilläpäin myynnissä näyttää olevan vain virolaisia. Muistatte ehkä viime vuonna minun luvanneeni että tänä kesänä kanttarelleja on löydyttävä omasta mökkimetsästä...huomenna lähdemme jahtiin, luulisi sateen jälkeen niitä löytyvän!

Jossain vaiheessa viikonloppuna syötiin myös lohta & appiukon pyydystämiä muikkuja ja anoppi paistoi muurikkaletut. Aijai, välillä pääsin valmiiseen pöytään nauttimaan letuista.

Kyllä Suomen kesä on kaunis ja luonto ihmeellinen. Niin odotan että kymmenisen vuotta hurahtaa ja omakin mökki maastoineen alkaa näyttää muulta kuin rakennustyömaalta.

Täytyy myöntää että nämä minilomatkin tekevät tehtävänsä ja mieli rentoutuu. Meitä tosiaan säät ovat suosineet niin ulkomailla kun kotomaassakin.

Riippukeinussa oli hyvä ottaa nokoset ennen savusaunaan menoa. Kale sen oli taas lämmittänyt ja eihän niitä löylyjä kyllä mikään voita!

Ja ei Kiannan reissu olisi mitään ellei meno- tai paluumatkalla poroja bongattaisi. Ihan mökkitiellä...

...ja heti Suomussalmen jälkeen valtatiellä.

Eikä niillä ole mikään kiire! Jolkuttelevat hissukseen ja möllöttävät :).

Ihana viikonloppu alla ja ihana tulossa nyt omalla mökillä. Mies nakuttaa viimeistelyjä saunaan ja näyttää hyvin siltä että huomenna saadaan lämmittää ensimmäiset löylyt! No, on niitä viitisen vuotta ootettukin.