Hirveen herkullista Hirvikartanossa

Vietimme viikon hiihtoloman Himoksella ja minähän tietenkin hain esitteistä, lehdistä, netistä jne. elämyskohteita kaiken ulkoilun oheen ja näin ruokaihmisenä sitä aina hakee jotain paikallista, uutta koettavaa.
Sain jostain käsiini kiiltäväkantisen Himos-lehden viikkoja ennen lomaamme ja luin sitä tietenkin kannesta kanteen.

Löysin mainoksen ravintolasta, jossa pääosaa esittävät hirvet. Ja sehän herätti mielenkiintoni, koska hirviä pääsi nettisivujen mukaan katsomaan luonnossa ja ruokalista olisi kuulemma hirveen ihana. Perheen miehetkin kiinnostuivat ajatuksesta tutustua erilaiseen ravintolaan elämyksineen, ja siitä se lähti.

Hirvikartano sijaitsee noin 10-15 minuutin päästä Himoksen ytimestä ja päätinkin ajaa sinne aamusta ihan vaan tsekkaamaan paikat kun vein miehet rinteeseen. Siinä matkalla oli yksi auto ajanut penkkaan ja mietin välillä, että ei täällä mitään voi olla, oikeesti, kunnes olin Hirvikartanon pihalla. Matkaa kertyi Himoksen "ytimestä" noin kymmenen kilometriä. Maisema oli uskomattoman kaunista kirpeässä pakkasessa, auringon paisteessa!

Olin lukenut mainoksista, että ravintola on avoinna vain torstaista sunnuntaihin ja myö tietenkin haluttiin syömään keskiviikkona. Olin katsastanut yrityksen kotisivut mutta päivitykset olivat menneen vuoden puolelta ja kun olin pihalla kääntymässä en löytänyt tietoakaan siitä mikä hiihtolomaviikon aikataulu olisi. Päätin kuitenkin että tsekkaan tilanteen ja soitin Hirvikartanoon. Ystävällinen henkilö totesi, että paikka on auki myös keskiviikkona näin hiihtolomaviikolla ja olisimme tervetulleita.
Varasin pöydän siten, että pääsisimme katsomaan hirviä päivän valon aikaan eli ennen klo 18.

Saavuimme paikalle noin 17.30 ja isäntä jo huikkasi pihalla, että "taiatte olla Tuomelan perhe?". Käteltiin ja käytiin tupaan sisään.

Ohhhoh!

Tuvassa vastassa oli aivan huikean kokoinen uuni! Isännän mukaan uunin syvyys on noin 170 cm ja kyllä sen uskoi, kun isäntä illan mittaan haki puita pesään ja ne ei todellakaan olleet normi polttopuiden mittaisia vaan ihan miehen mittaisia.
Ravintolapöytinä oli upeat pirttipöydät penkkeineen ja astiasto ihanan rustiikkinen viinilaseja myöten. Juuri sopivat himmelein, olkikoristein ja tietenkin hirvi-koristein somistetussa tuvassa.

Aluksi olimme vähän hämillämme miten edetään mutta isäntä otti meidät hoiviinsa heti. Hän toi ruokalistat ja pyysi tilaamaan ruoat ennen kuin lähtisimme uhmaamaan pakkasta ja tutustumaan hirviin.

Olin kurkannut menua netistä jo etukäteen, siellä ruoat oli kirjoitettu suomeksi kokonaisuudessaan lisukkeineen päivineen mutta annetuissa listoissa vain pääraaka-aineen osalta, muu oli venäjäksi? Toki isäntä kertoi mieluusti mitä mikäkin annos piti sisällään mutta jäin miettimään, että mitenhän onnistuu kiireessä. Tässä olisi mahdollisuus paikata ja avata menussa annoksia enemmän.

Isäntä suositteli meille annoksia, tilasimme ruoat & juomat ja sen jälkeen isäntä ohjesti laittamaan kunnolla vaatetta päälle, nyt mennään tutustumaan hirviin!

Isännällä oli mukana sankko täynnä vesimelonia ja porkkanaa. Jo terassilta hän alkoi kutsumaan hirviä..."Jorma, täällä on vieraita"...en oikein tiennyt mitä ajatella....Lähimmiltään olen hirven nähnyt mökkitiellä Suomussalmella iltahämärässä ja se ei ollut kaunis näky ollenkaan auton keulassa.

Mutta.

Tässä on Jorma.

Minä olin aivan lamaantunut. Piti ottaa porkkanat käteen ja käsi suoraan Jorman turpaa kohden...."mitä jos se puraisee tai jotain"? Isäntä nauroi ja otti kiinni minun kädestä ja sanoi, että anna Jorman napata herkut. Ei pure, etkä edes tunne hampaita.

Nooh, mitäs teet kun käsi on jo Jorman suussa mutta oikeassahan isäntä oli! Upea fiilis!

Isäntä myös opasti kuinka helliä Jormaa, Jorman turvan päällysosa (mikä on oikea nimitys?) oli uskomattoman pehmeä!

Pikkumies tutustui myös Jormaan! Tutustuimme myös Matti-Eskoon sekä Anneliin :).

On aivan ihanaa, että myös hirvet on löydetty Suomessa! Isäntäpariskunta kertoikin saaneensa idean hirvitilaan Ruotsista, jossa saman tyyppisiä tiloja on kymmeniä, Suomessa Hirvikartano on ainoa lajissaan.

Tottahan on, että hirvet aiheuttavat paljon surua mutta kyllä heistä voi löytää myös iloa - kuten me Hirvikartanosta. Isäntäperhe oli uskomattoman paneutunut asiaan ja näyttivät hoitavan hirviänsä paremmin kuin hyvin!

Lämmitimme käsiä tuvan uunin edessä ennen kuin pöytään kannettiin talon leipiä voin kera. Voin sanoa, että en ole koskaan saanut yhtä rapeita ja hyviä sämpylöitä!! Kävinkin keskustelua näistä emännän kanssa, joten nyt on vinkit kokeiluun :).

Minä tilasin alkuruoaksi voissa paistettuja rieskoja hirvi-smetanamoussella ja ai että olivat hyviä. Annos oli iso, joten minä söin osan, mies pienen palan oman sienikeittonsa lisäksi ja pikkumies halusi pelkkää rieskaa.

Hirvi-smetanamousse oli ihanaa mutta todella tuhtia, himpun pienempi lusikallinen ehkä riittäisi?

Pääruoaksi tilasin isännän pihvin. Annos tarjoiltiin kuumalta valurautalevyllä, hyvä valinta!

Kaskijuureksiin olisin kaivannut useampaa raaka-ainetta (samat kaksi juuresta löytyivät mieheni annoksesta) ja pippurisoossista en maistanut menussa luvattua wiskiä mutta hyvvää oli!

Miehen jänispata oli herkullinen, minunkin makuun!

Poikamme lohi & muussi -annos jäi kuvaamatta. Kysyin isännältä, että pitäisikö meidän tilata aikuisten annos kun pikkumiehellä jää aina nälkä lastenannosten jälkeen. Yleensä ravintoloissa lasten lohiannoksen lohi on luottokortin kokoinen pala ja eihän sillä nälkä lähde kasvuiässä olevalta pikkumieheltä.

Isäntä sanoi, että jos lautanen on tyhjä niin pikkumies saa toisen annoksen veloituksetta....ei jäänyt paljosta paitsi mutta olihan mielettömän kokoinen lasten annnos! Ja niin näytti olevan naapurin pöydässäkin.

Myöhän vedettiin pitkän kaavan mukaan eli miehelle ruoan päätteeksi vielä kahvi ja konjakki...

...ja miulle Calvados-omenat vaniljajäätekön kera :)

Suosittelen ehdottomasti ajamaan himpun syrjään Himoksen keskustasta tai ota taksi!, koska tällaista ruokaelämystä ei löydy pääkaupunkiseudulta!

Palvelu isäntäparin johdolla on loistavaa kunhan sinulla ei ole kiire minnekään - ja minne lomalla olisi?

Uusi koti, uusi keittiö - arvonta käynnissä!

Muutimme nykyiseen kotiimme, paritaloon vuonna 2006 ja heti alkuun oli pakko rempata keittiö koska keittiö taisi olla alkuperäisessa kunnossa ja minua se ei palvellut millään tasolla.

Takanamme oli jo yksi keittiöremontti kerrostalokolmioon kymmenisen vuotta sitten, joten jonkinlaista kokemusta ja näkemystä eri keittiöfirmoista oli takataskussa.


Edellisessä keittiössämme oli ns. kulmahyllyt mutta meillä ne keräsivät vain roinaa eikä tämä aamiaispöytä/-saareke uuden kodin keittiössä kerännyt pisteitä yhtään sen enempää.

Alkuperäinen tai ostohetken keittiö oli valkea, koivuisin listoin ja vetimin. Yläkaapistot katon rajaan asti. Välitila beigeä kaakelia. Yhdeltä seinältä yläkaapit olivat unohtunett, ehkä?
Kodinkoneet olivat perinteisiä, valkoisia ja pari jääkaappia rinnakkain?
Meille oli siis ihan selvää tehdä selkeä remontti, budjetin puitteissa ja minulla oli tietenkin selkeät suunnitelmat valmiina....mitä minä haluan :).
Haimme tarjouksia mm. Puustellilta, Topi-keittiöistä, Keittiö.net:stä sekä Espoon Keittiömaailmasta ja niinhän siinä alkoi karsiintumaan jyvät akanoista.
Eräs keittiömyymälä jäi jo kättelyssä pois kuvioista ihan puhtaasti asiakaspalvelun sekä osaamisen kyseisen myyjän osalta, oh my...kun vieläkin muistelen! Paras heitto suunnittelijalta oli, että "mihin sinä viinikaappia tarvitset?" ja että "eihän se senttien heitto sinne sun tänne mitään haittaa" ja loppukaneettina että kyllähän siinä niin käy, että meiltä te keittiön kuitenkin ostatte. Jep! Noup, ei ostettu ei.
Löysimme sopivan toimijan keittiöremppaan ja varsinkin kirvesmieheen joka keittiön kasasi kokoon, olimme oikein tyytyväisiä. Täsmällisenä paikalla aamulla klo 8 ja keittiö nousi aikataulussa.
Keittiömme sai värityksen matta-valkoisista ovista, harjatusta alumiinista, mustasta lasista, pähkinästä sekä maitolasista välitilassa.
Keittiöstämme löytyy pitkiä vetimiä, kaasuwok, side-by-side jääkaappi (jääpalakone, pikkupakastin & jääkaappi)...
...sekä täyskorkea viinikaappi (jonka toimitus tosin viipyi luvattoman kauan!). AEG:n uunissa on aivan mahtava pyrolyysi-toiminto eli ei uunin pesua vaan uuni pesee itse itsensä! Tästä pyrolyysi-toiminnosta en todellakaan enään luovu :).
Nämä kuvat on otettu heti rempan jälkeen, joten onhan keittiö saanut jo väriä ajan saatossa tekstiileillä sekä kodinkoneilla eri sesonkien mukaan. Vaihdoimme myös juuri Bo-Conceptin valkoiseen & teräksiseen ruokapöytään ja ruokatuolit saman sarjan mustaan nahkaan & teräkseen. Kirsikan sävyiset Kirsi-pöytä & -tuolit löysivät uuden kodin Huuto.net:n kautta.
Monta juttua olisin tehnyt toisin jos olisi ollut mahdollisuus rakenteiden suhteen sekä rajaton budjetti mutta onneksi vain muutaman jutun huomasin vuosien varrella mitä olisi voinut suunnitella toisin ja taas, budjetin puitteissa.
Nyt on uusi mutta käytetty koti ostettu ja seuraava keittiöremontti edessä, koska haluan jälleen sen omanlaiseni. Toivon tosin, että on viimoinen keittiöremontti lukuunottamatta mökin keittiötä mutta jotenkin luulen että näin ei käy ;). Olenkin tilannut jo kaikki mahdolliset keittiöesitteet, mitannut, kuvannut ja haaveillut mutta suunnitteluprosessi on jälleen valtava! Minä haluan tuon, tuon ja tuon sekä tuon, tuon ja tuon. Jälleen rajoitteena on budjetti, aika sekä osaaminen ja seuraava askel on lampsia keittiömyymälöihin heti hiihtoloman jälkeen.
Ajattelin, että nyt haastankin teidät kaikki ihanat leivonta- ja ruokabloggaajat jakamaan kuvia omasta keittiöstäsi! Ompa keittiösi uusi tai vanha mutta pääasia on se, että jokin juttu keittiössä on mieluinen. Haluaisin kurkata sinne ja ammentaa ideoita ja vinkkejä.
Jätä kommenttisi & linkkisi keittiöösi tähän postaukseen viimeistään 15.3. mennessä. Arvon kaikkien osallistujien kesken kolme (3) keittiöön liittyvää palkintoa, kerron näistä enemmän viikolla 9.

Kevätfiiliksiä vol.2

Seuraavan kuukauden olen uusissa naimisissa MAX:n kanssa. Älä säikähdä :), en suinkaan uuden miehen vaan uuden mikroaaltouunin!
Komeus odottaa vielä laatikossaan, pääsin hakemaan hänet eilen Postin hoivista ja huomenna olisi tarkoitus sitten etsiä komistukselle paikka kotoa ainakin nyt kuukaudeksi. Jää nähtäväksi jatkuuko "suhteemme" pidempäänkin? Joten testailuja odotellessa!

Lehtipisteestä kaupassa bongasin tänään Donna Hay:n uusimman lehden ja voi että! Kansi oli juuri niin ihanan sitruunan keltainen kun olin mielessäni kuvitellut tämän kevään korosteväriä kotiimme. Tähän saakka olen tykännyt perussävyjen; mustan, harmaan sekä valkean kumppanina turkoosista ja joulun aikaan selkeän punaisesta. No hih, toki vähän väliä joukkoon eksyy vaaleanpunaista, tietenkin!


Olin siis tosiaan pitkään miettinyt tätä sitruunankeltaista vaikka en ole suuri keltaisen ystävä ja eihän se kevät vielä kunnolla ole edes saapunut! Aurinko on jo näyttänyt ihanan keväisen loisteensa mutta räystäistä ei tipu vielä vesi ihanasti loristen, eikä lumet sula....joten nautin siis vielä talvesta hetken mutta pikkuhiljaa kotimme kyllä virittäytyy kevääseen ja minä nautin vielä suunnittelusta...sitruunankeltainen taitaa saapua myös kotiimme, on se niin herkullinen sävy!

By the way, Donna Hay:n ruokalehti on kyllä ehkä kaunein ruokalehti mihin olen tutustunut! Kannattaa shopata oma ja saatat jäädä koukkuun, kuten minäkin jäin :).
Mistähän se johtuukaan, että kaikki ruokaan liittyvä sekä sisustamiseen on niin lähellä sydäntä ja koti rakentuu aina keittiön ja hyvän ruoan ympärille?
Yksi himoni (niiden lukuisten muiden, hih!) on shopata aina sopivia paperisia servettejä kun eteen sattuu. Tällä hetkellä minulla on avoinna varmaan kymmenisen eri tyylistä pakettia ja aina vaan löytyy lisää....nämä ihanat Marimekon servetit taitavat olla viime kevään hankintoja mutta sopivat kuin nenä päähän tämän kevään sisustusväreihini!

Kuvia selaillessani huomasin myös, että kerään myös koriliinoja? Ja kaikki näyttävät olevan Pentikiltä peräisin ja hempeitä pastellin sävyjä...hmm, joo, tykkään kyllä koska ne antavat ihan kivaa säväystä muuten niin pelkistetyn värityksen & kalustuksen sekaan.
Viime keväänä ihastuin myös uudistettuun Iittalan Kastehelmi-sarjaan, omenanvihreässä sävyssä. Tänä keväänä bongasin sitten taas ihanan veden sinisen...miten minun keittiööni mahtuu kaikki ihanuudet? Toivonkin, että saan sen uuden, ihanan ja ison keittiön ensi kesänä joten pidetään peukut pystyssä ;).


Sainkin ihanan idean tästä postauksesta, joten siitä lisää ihan piakkoin haasteen merkeissä!

Retrosämpylät ja kevätfiiliksiä

Minä olen talvi-ihminen. Piste.

Heh, lyhyt ja naseva lause kertoo kaiken. Minä siis rakastan lunta, pakkasta ja kylmää....sekä sitä talven fiilistä...ihania valoja, kynttilöitä, lumen narinaa astellessa uppohangessa ja tietenkin talvista ruokaa ja sesonkeja!
Kun on kylmä ja ulkona paukkuu pakkanen niin mikä onkaan ihanampaa kuin täyteläinen keitto, tuhti pata tai pehmeät sämpylät?

Aloimme tekemään näin talven pitkinä tunteina sisustusmuutosta kotona ja kun aloin käymään läpi keittokirjakokoelmaani niin käsiini sattui ihanasti kontaktimuovitettu kirja, Kotitalous 7 vuodelta 1987.
Istahdin ja aloin ajatuksella selaamaan kirjaa. Voi että mitä reseptejä sieltä löytyikään joita en ollut muistanutkaan hakea! Ja voi että miten ihania kotitaloustunnit silloin aikanaan olivatkaan. Muistan miten ystäväni kanssa leivoimme jomman kumman kotona aina "kotsantunnin" jälkeen mutta huom!, me osasimme siivota jälkemme...ainakin muistelen niin :).

Nämä koulukirjat ovat palvelleet kyllä aina kun joku perusresepti on ollut hakusessa mutta lähes aina olen muokkaillut reseptiä jotenkin.

Nyt päätin pakkasiltana leipoa sämpylät ihan ohjeen mukaan!

Sämpylät:
Taikinan juuri

• 2,5 dl maitoa
• 25 g tuoretta hiivaa
• 1 tl sokeria
• 2,5 dl vehnäjauhoja

Lisäksi tarvitaan

• 1 tl suolaa
• noin 3 dl grahamjauhoja
• 25 g huoneenlämpöistä voita (tässä käytin margariinin sijasta voita)

Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja murenna tuorehiiva joukkoon. Sekoita nuolijalla tasaiseksi.
Vatkaa joukkoon sokeri sekä vehnäjauhot.
Peitä liinalla ja anna taikinan juuren kohota noin 10 minuuttia.

Lisää taikinaan suola sekä osa jauhoista.
Lisää joukkoon loput jauhoista sekä lisää rasva ja alusta taikinaa kunnes se irtoaa kulhosta.

Itse tein taikinan koneessa käyttäen taikinakoukkua.

Minä kyllä rakastan taikinan vaivaamista käsin, se on niin terapeuttista mutta nykyisin on vaan niin kiire, että tuo Kenwood on kyllä pelastanut monet kerrat ja sen käyttö jatkukoon.

Alusta taikinaa jauhotetulla pöydällä kunnes ilmakuplat puhkeavat.

Leikkaa leipurin raapalla (ihanteellinen kaikenlaisille keittiötasoille, ei jätä jälkiä) taikinasta sopivia paloja ja leivo sämpylöiksi.

Anna sämpylöiden kohota liinan alla peitettynä noin 10 minuuttia ja paista noin 225 asteessa kunnes pinta saa väriä.

Vinkki! Voitele sämpylät maidolla niin saat niihin väriä ja heitä paistovaiheessa vettä lasillinen uuninpohjalle niin saat sämpylöiden pinnalle ihanan rapeuden.

Nauti voin ja maidon kera!

Nyt on kyllä vähän kevättä jo rinnassa, vaikka miten talvi-ihminen olenkin :). Ja sanomattakin on selvää, että lempikukkiani ovat tulppaanit!

Tulppaaneja olenkin hamstrannut kotiini jo parin viikon aikana ja eipä taida olla päivääkään ettei niitä jostakin kodin nurkasta olisi löytynyt.

Muuta kevään tuntua kotiin laitoin mm. Marimekon ihanilla raita-pyyhkeillä. Näitä pyyhkeitä kaapistani löytyy lähes joka sesongin sävyyn mutta pinkki vielä puuttuu! Näillä pyyhkeillä saa ihanasti sesongin väriä kotiin ja helposti!

Taidankin huomenna hankkia ne pinkit raitapyyhkeet!

P.S. Whirlpoolin uuni on saapunut lähipostiin...tästä se testaus alkaa, ehkä jo huomenna!