Hirveen herkullista Hirvikartanossa

Vietimme viikon hiihtoloman Himoksella ja minähän tietenkin hain esitteistä, lehdistä, netistä jne. elämyskohteita kaiken ulkoilun oheen ja näin ruokaihmisenä sitä aina hakee jotain paikallista, uutta koettavaa.
Sain jostain käsiini kiiltäväkantisen Himos-lehden viikkoja ennen lomaamme ja luin sitä tietenkin kannesta kanteen.

Löysin mainoksen ravintolasta, jossa pääosaa esittävät hirvet. Ja sehän herätti mielenkiintoni, koska hirviä pääsi nettisivujen mukaan katsomaan luonnossa ja ruokalista olisi kuulemma hirveen ihana. Perheen miehetkin kiinnostuivat ajatuksesta tutustua erilaiseen ravintolaan elämyksineen, ja siitä se lähti.

Hirvikartano sijaitsee noin 10-15 minuutin päästä Himoksen ytimestä ja päätinkin ajaa sinne aamusta ihan vaan tsekkaamaan paikat kun vein miehet rinteeseen. Siinä matkalla oli yksi auto ajanut penkkaan ja mietin välillä, että ei täällä mitään voi olla, oikeesti, kunnes olin Hirvikartanon pihalla. Matkaa kertyi Himoksen "ytimestä" noin kymmenen kilometriä. Maisema oli uskomattoman kaunista kirpeässä pakkasessa, auringon paisteessa!

Olin lukenut mainoksista, että ravintola on avoinna vain torstaista sunnuntaihin ja myö tietenkin haluttiin syömään keskiviikkona. Olin katsastanut yrityksen kotisivut mutta päivitykset olivat menneen vuoden puolelta ja kun olin pihalla kääntymässä en löytänyt tietoakaan siitä mikä hiihtolomaviikon aikataulu olisi. Päätin kuitenkin että tsekkaan tilanteen ja soitin Hirvikartanoon. Ystävällinen henkilö totesi, että paikka on auki myös keskiviikkona näin hiihtolomaviikolla ja olisimme tervetulleita.
Varasin pöydän siten, että pääsisimme katsomaan hirviä päivän valon aikaan eli ennen klo 18.

Saavuimme paikalle noin 17.30 ja isäntä jo huikkasi pihalla, että "taiatte olla Tuomelan perhe?". Käteltiin ja käytiin tupaan sisään.

Ohhhoh!

Tuvassa vastassa oli aivan huikean kokoinen uuni! Isännän mukaan uunin syvyys on noin 170 cm ja kyllä sen uskoi, kun isäntä illan mittaan haki puita pesään ja ne ei todellakaan olleet normi polttopuiden mittaisia vaan ihan miehen mittaisia.
Ravintolapöytinä oli upeat pirttipöydät penkkeineen ja astiasto ihanan rustiikkinen viinilaseja myöten. Juuri sopivat himmelein, olkikoristein ja tietenkin hirvi-koristein somistetussa tuvassa.

Aluksi olimme vähän hämillämme miten edetään mutta isäntä otti meidät hoiviinsa heti. Hän toi ruokalistat ja pyysi tilaamaan ruoat ennen kuin lähtisimme uhmaamaan pakkasta ja tutustumaan hirviin.

Olin kurkannut menua netistä jo etukäteen, siellä ruoat oli kirjoitettu suomeksi kokonaisuudessaan lisukkeineen päivineen mutta annetuissa listoissa vain pääraaka-aineen osalta, muu oli venäjäksi? Toki isäntä kertoi mieluusti mitä mikäkin annos piti sisällään mutta jäin miettimään, että mitenhän onnistuu kiireessä. Tässä olisi mahdollisuus paikata ja avata menussa annoksia enemmän.

Isäntä suositteli meille annoksia, tilasimme ruoat & juomat ja sen jälkeen isäntä ohjesti laittamaan kunnolla vaatetta päälle, nyt mennään tutustumaan hirviin!

Isännällä oli mukana sankko täynnä vesimelonia ja porkkanaa. Jo terassilta hän alkoi kutsumaan hirviä..."Jorma, täällä on vieraita"...en oikein tiennyt mitä ajatella....Lähimmiltään olen hirven nähnyt mökkitiellä Suomussalmella iltahämärässä ja se ei ollut kaunis näky ollenkaan auton keulassa.

Mutta.

Tässä on Jorma.

Minä olin aivan lamaantunut. Piti ottaa porkkanat käteen ja käsi suoraan Jorman turpaa kohden...."mitä jos se puraisee tai jotain"? Isäntä nauroi ja otti kiinni minun kädestä ja sanoi, että anna Jorman napata herkut. Ei pure, etkä edes tunne hampaita.

Nooh, mitäs teet kun käsi on jo Jorman suussa mutta oikeassahan isäntä oli! Upea fiilis!

Isäntä myös opasti kuinka helliä Jormaa, Jorman turvan päällysosa (mikä on oikea nimitys?) oli uskomattoman pehmeä!

Pikkumies tutustui myös Jormaan! Tutustuimme myös Matti-Eskoon sekä Anneliin :).

On aivan ihanaa, että myös hirvet on löydetty Suomessa! Isäntäpariskunta kertoikin saaneensa idean hirvitilaan Ruotsista, jossa saman tyyppisiä tiloja on kymmeniä, Suomessa Hirvikartano on ainoa lajissaan.

Tottahan on, että hirvet aiheuttavat paljon surua mutta kyllä heistä voi löytää myös iloa - kuten me Hirvikartanosta. Isäntäperhe oli uskomattoman paneutunut asiaan ja näyttivät hoitavan hirviänsä paremmin kuin hyvin!

Lämmitimme käsiä tuvan uunin edessä ennen kuin pöytään kannettiin talon leipiä voin kera. Voin sanoa, että en ole koskaan saanut yhtä rapeita ja hyviä sämpylöitä!! Kävinkin keskustelua näistä emännän kanssa, joten nyt on vinkit kokeiluun :).

Minä tilasin alkuruoaksi voissa paistettuja rieskoja hirvi-smetanamoussella ja ai että olivat hyviä. Annos oli iso, joten minä söin osan, mies pienen palan oman sienikeittonsa lisäksi ja pikkumies halusi pelkkää rieskaa.

Hirvi-smetanamousse oli ihanaa mutta todella tuhtia, himpun pienempi lusikallinen ehkä riittäisi?

Pääruoaksi tilasin isännän pihvin. Annos tarjoiltiin kuumalta valurautalevyllä, hyvä valinta!

Kaskijuureksiin olisin kaivannut useampaa raaka-ainetta (samat kaksi juuresta löytyivät mieheni annoksesta) ja pippurisoossista en maistanut menussa luvattua wiskiä mutta hyvvää oli!

Miehen jänispata oli herkullinen, minunkin makuun!

Poikamme lohi & muussi -annos jäi kuvaamatta. Kysyin isännältä, että pitäisikö meidän tilata aikuisten annos kun pikkumiehellä jää aina nälkä lastenannosten jälkeen. Yleensä ravintoloissa lasten lohiannoksen lohi on luottokortin kokoinen pala ja eihän sillä nälkä lähde kasvuiässä olevalta pikkumieheltä.

Isäntä sanoi, että jos lautanen on tyhjä niin pikkumies saa toisen annoksen veloituksetta....ei jäänyt paljosta paitsi mutta olihan mielettömän kokoinen lasten annnos! Ja niin näytti olevan naapurin pöydässäkin.

Myöhän vedettiin pitkän kaavan mukaan eli miehelle ruoan päätteeksi vielä kahvi ja konjakki...

...ja miulle Calvados-omenat vaniljajäätekön kera :)

Suosittelen ehdottomasti ajamaan himpun syrjään Himoksen keskustasta tai ota taksi!, koska tällaista ruokaelämystä ei löydy pääkaupunkiseudulta!

Palvelu isäntäparin johdolla on loistavaa kunhan sinulla ei ole kiire minnekään - ja minne lomalla olisi?