Autolla Toscanaan, vol. 2

Saksassa Baijerin alueella Alppien kupeessa söimme paikalliseen kulttuuriin verrattuna aikaista illallista ihanan idyllisessä kylässä nimeltä Unterthingau. Sieltä valitsimme summa mutikassa paikallisen Gasthofin ja vähän aikaa eteisessä pyörittyämme tajusimme mistä mennä sisään ruokapuolelle. Ja kuten arvasimmekin, oli ravintola tyhjä mutta sehän ei meitä haitannut.

Saksassa yleensä aina paikallisessa kuppilassa on kantapöytä, johon ei kannata eksyä ja yleensä siitä "ajetaankin" pois. Kantapöytä on yleensä pyöreä mutta tässä kuppilassa se oli muiden pöytien mukainen neliskanttinen ihanien lamppujen alla.

Seinät roikkuivat kuivatuista humaloista ja tunnelma oli ihanan rento. Minä ihastuin heti!

Talon viinit tarjoillaan Euroopassa aina erilaisista kannuista tai karahveista ja viiniä saa pilkkahintaan 1/4 litraa, puoli litraa tai litran verran. Mitään makujen sinfoniaa talon viineistä on turha odottaa mutta hyvin ne kyytipoikana maistuvat varsinkin lounaalla tai kuumana kesäpäivänä ihan sellaisenaan.

Pikkumies tilasi ruoaksi kalavadin, jonka kylkeen kannettiin käsien pesua varten (annoksessa oli rapuja) sitruunavesi ja kuivausliina. Kyllä voittaa Savetit!

Kalavadilla oli lohta, jotain vaaleaa kalaa jonka nimi jäi epäselväksi, tuoreita rapuja, paistettuja rapuja sekä kalmaria. Sivussa oli ihanan makeita porkkanoita sekä tuoretta patonkia.
Pikkumies maistoi kaikkia mutta ei vielä järin ihastunut rapuihin saatikka kalmariin. Mutta tärkeintähän olikin maistaa ja sen pikkumies osaa!

Anopin valinta oli kasvispasta, joka oli kyllä todella hyvää. Tomaattisessa, ehkä hieman tulisessa soossissa oli ainakin kesäkurpitsaa, paprikaa ja porkkanoita. Tagliatelle oli juuri sopivan napakkaa.

Mies valitsi Gorgonzola-juustoisen tagliatellen sekä paikallisesta lihasta valmistetun pihvin juustosoossilla. Piti itse hieraista parikin kertaa simmuja, koska mies ei juuri koskaan syö a) pastaa ja b) mitään soosseja? Halusi kokeilla paikallista ruokaa ja hyväähän se oli, ei voi kieltää....oma haarukkani eksyi useammankin kerran miehen lautaselle.

Oma valintani oli kyllä tylsä, toistamiseen leike ja perus ranskikset, joita kyllä kilpaa syötiin minun lautaselta. Leikkeet ovat kyllä olleet juuri niin hyviä kuin uskalsin odottaa, Suomessa kun en ole hyvään leivitettyyn leikkeeseen törmännyt. Lupasin kuitenkin itselleni, että nyt saa leikkeet riittää vaikka Itävaltaa kohti ollaankin menossa.

Kaikkinensa ruoka oli todella hyvää, palvelu moitteetonta ja englantikin ilmeisesti omistajien tyttäreltä taipui yllättävän hyvin. Ystävällisesti hän yritti järjestää meille vielä vierailun lähipanimolle mutta samalle illalle sitä emme enää saaneet. Eiköhän sitä paluumatkalla vielä jollekin panimolle Saksan puolella eksytä kun Saksan läpi on ajettava.

Jatkoimme matkaa kohti Saksan ja Itävallan rajaa Füssenin kaupunkia kohti, jonka kupeesta löytyy ehkä kaunein linna maailmassa, Neuschwanstein. Kuningas Ludwig II:n linnan rakennustyöt aloitettiin vuonna 1869 ja ne kestivät 17 vuotta, kunnes kuningas äkillisesti kuoli. Osa linnasta jäi valmistumatta.
Linnassa on upeita vaikutteita Ludwigin ihaileman Wagnerin oopperoista sekä hänen rakastamistaan joutsenista.
Ehdottomasti upein paikka missä olen käynyt ja tarina kuninkaasta juuri niin kutkuttavan salaperäinen!

Matkamme jatkui Alppien läpi Itävallan kautta pohjois-Italiaan Gardajärvelle. Sieltä pian uusia kuvia ja tunnelmia!