Lusikkaleivät

Minun jouluuni kuuluvat pikkuleivät. Sen seitsemässä sortissa jos ei enemmänkin :). Annas kun mietin...niitä taitaa tullakin enemmän, hups!

Koko viikon olen leiponut pikkuleipiä ja tänään sain viimoisetkin valmiiksi, paitsi piparit....niin ja kun en millään nyt ehtinyt kokeilemaan macaronseja, päädyin tilaamaan ne Tonilta.  Vaikka mielessä olikin kokeilla tehdä vihdoin itse niin en nyt lähtenyt siihen. Toni on huippu ja jouluna en luottaisi yhtään vähempään. Huomenna noudan niin pipari- kuin vaniljamacaronsit. Ihanaa!

Niihin pikkuleipiin, lusikkaleivät ovat suosikkejani, niin myös pikkumiehen! En itse asiassa tiedä mistä "himoni" näihin on peräisin koska kotonani minä leivoin näitä ja anoppilassa näitä ei jouluisin ole ollut. Hmm...no. Yleensä teen näitä vain joulunaikaan mutta kesällä ostamme Uimaniemen kesätorilta ja aah kun ne ovat vaan niin hyviä. Ja sen tietyn leipojan lusikkaleivät kelpaavat meille :).

Minä tomusokeroin lusikkaleivät mutta myös erittäin hieno sokeri sopii pintaan.

Lusikkaleivät:

• 200 g voita
• 2 dl sokeria
• 4,5 dl vehnäjauhoja
• 3 tl vaniljasokeria
• 2 tl leivinjauhetta

Laita voi kattilaan, kiehauta ja anna saada hieman väriä. Voi ei saa kuitenkaan palaa!

Kaada voi kulhoon, lisää joukkoon sokeri ja anna jäähtyä.

Sekoita keskenään kuivat aineet ja lisää ne voi-sokeriseokseen.

Laita uuni lämpenemään noin 175 asteeseen.

Ota taikinaa teelusikan kuppiin ja muotoile lusikan muotoinen pikkuleipä. Liu'uta pikkuleipä leivinpaperilla vuoratulle pellille.

Yhdelle pellille voit laittaa noin 30-36 pikkuleipää, riippuen koosta. Nämä eivät kohoa kovinkaan paljon.

Paista kunnes pikkuleivät saavat ihan himpun väriä pintaan, ne eivät saa kuitenkaan ruskistua.

Nosta jäähtymään ritilän päälle.

Täyte ja pinta:

• vadelmahilloa
• tomusokeria

Lusikoi yhden pikkuleivän päälle vadelmahilloa ja aseta toinen pikkuleipä päälle.

Tomusokeroi.

Aah, minä tein jo jouluaattoa varten pikkuleipiä ja laitoin ilmatiiviiseen rasiaan. Siellä ne säilyvät, kunnes täytän ne jouluaattona ja tomusokeroin jälkiruokapöytään.

ps. kuva on monen, monen vuoden takaa.  Siksi vähän epätarkka mutta silti niin herkku!