lauantaina, helmikuuta 02, 2013

Garam Masala, Oulu

Vietin työreissun päätteeksi viikonlopun siskoni luona Oulussa ja tietenkin halusin jonnekin syömään hyvää. Minä & sisko ja sen mies tykätään intialaisesta joten heidän mielestään valinta oli aikasta selvä. Siihen kun vielä pikkumies komppasi niin eipä tarvinnut miettiä.

Kiitos kuitenkin Suomen ruokabloggaajien jäsenille joilta tuli hyviä ehdotuksia ja ilahduttavaa oli että valintamme Garam Masala oli joukossa.

Ravintola on aivan pikkiriikkinen ja saavuimme sinne ennen kuutta perjantai-iltana. Saimme hyvin pöydän.
Aavistuksen heti häiritsi että oman pöytäni lasitaso oli teipattu kulmista ilmastointiteipillä...ilmeisesti kulmat oli hajonneet? Auts.
Sisustus ja tunnelmahan näissä intialaisissa Suomessa on aina turhan halpismainen (vs. intialainen jossa kävin Liverpoolissa Englannissa...jäin nyt miettimään että postasinko ikinä?) ja kaikilla kimalluksilla sekä neonvaloilla höystettynä. Tässä voisi miettiä vähän nykyaikaistamista.

GM:n (käytän jatkossa) tarjoilijat eivät suomea juurikaan taida joten englannilla sekä elekielellä oli mentävä.

Tutkin pitkään listaa ja päätin tilata itselle Chicken Tikka, mangolassia ja pikkumiehelle kana kormaa.
No. Tarjoilija oli sitä mieltä että ei kana kormaa pikkumiehelle kun se on mausteista (sisko komppasi muistista) vaan mieluummin butter-chickeniä. Minä kysyin pikkumieheltä ja keskustelujen jälkeen päädyin kuitenkin kormaan. Tästä tarjoilija selkeästi otti vähän nokkiinsa. Auts.

Jäin miettimään asiaa kun pikkumies kyllä syö mausteista mutta jos chiliä on liikaa niin syömättä jää. Päätin kiiruhtaa perään ja vaihtaa siihen voi-kanaan. 
Mangolassi minulle....ja siskon sweet-lassia hän sai odottaa.
Veloituksetta alkupalaksi saimme jo englannissa East Z East -ravintolasta tutuksi tullutta leipää (nimi on nyt vähän haussa kun se on joka paikassa erilainen). Tämä kuitenkin muistutti englannissa syötyä, ilman kuminansiemeniä!
Kylkeen tuli kolme eri soossia, nami. Englannissa muistaakseni maksoimme tästä mutta soosseja oli noin kymmenen. Tämä suomalainen versio toimi kyllä loistavasti vaikkakin tuo tulinen hässäkkä oli auts, niin tulista!

Tällaista alkupalaa joka ei maksa mitään, en ole pk-seudulla saanut. Oletko sinä? Tosi kiva ylläri oli ja mikä parasta, super hyvä!

Seuraavaksi ennen ruokia tarjoilija toi purkin pöytään. Huh! Eipä tätä muu kuin siskon mies tarvinnut :).
Riisiä tarjoilija toi läjän...
...ja myös ison kasan valkosipuli-naania. Joka piti tilata erikseen.
Oulussa intialaisissa vain harvoihin annoksiin naan-leipä kuuluu automaattisesti kun taas pk-seudulla poikkeuksetta. Jos haluat valkosipulisen naanin niin se pitää tilata sitten erikeen.
Pääruokana itse söin tandooriuunissa valmistetun Chicken Tikan ja huh...meinasin säikähtää kuoliaaksi kun tarjoilija alkoi lähestymään oikeasti savuavan valurautapannun kanssa. Huomaa höyry vielä kuvasta! Ja siis en nähnyt hetkeen annosta kun tuo höyry vei näön.
Siinä jo naapuripöydässä istuva herrasmies totesi että eipä taida tällä ravintolalla olla palovaroittimia. Hyvä vai huono juttu?
Ensimmäinen palanen kanaa oli liian "liukas" makutuntumalta, kuin keitetty. Jäinkin miettimään hetken että raakako? Mutta taisi olla vartaan päätypala eikä niin tiivis kuin muut koska ei ollut kuitenkaan pinkkiin siftaava mistään kohden.
Hyvää oli siis loppupeleissä, erilaista tandoorikanaa kuin jälleenkin, meillä "etelässä" ja eihän tämmöstä määrää pystynyt mitenkään syömään ittekseen :)

Ja tässä vaiheessa hoksasin myös että annokseen ei kuulunut raita, mikä myös tulee aina "meilläpäin" annoksiin. Ei kun tilaukseen.
Toisaalta taas pikkumies veti oman butter-chicken annoksen loppuun asti ja oli aikuisten setti! Siihen päälle vielä lähes koko naan-leipä. Taisi tosin olla edellisen päivän viiden tunnin harkoista vähän nälkä :).

Jälkeenpäin muuten selvisi tarjoilijan suusta että se butter-chicken oli se voimakkaammin maustettu ja kana-korma miedompi...otapa nyt sitten selvää?

Kokonaisuudessaan Oulun Garam Masala ylsi kyllä kärkeen intialaisissa ravintoloissa tällä hetkellä, kuitenkin!

Päätinkin jatkossa antaa ravintolajutuissa plussat ja miinukset joten olokaapa hyvä:

GM:n
Plussat:

  • isot annokset
  • näyttävä tandoori-annosten tarjoilu (olisi vaatinut tosin kunnon ilmastoinnin)
  • joustavuutta lisukkeissa (riisi, naan ja raita) syöjien suhteen, olettaen vaikka osa maksoi extraa
  • lisukkeita tarjottiin vielä lisää, en tiedä olisiko veloitettu?
  • ystävällinen tarjoilu
  • annettiin astiat "dogi-bagiin" kun ruokaa jäi yli
  • pikkumiehelle tikkari lopuksi
Miinukset:
  • pöytien lasitasot, korjaus ei paljon maksa
  • tarjoilijoiden kielitaito, ajoittain haittasi
  • ilmanvaihto, kun tandooriannoksia tuli "saliin" 5-6 niin tarjoilijan oli pakko avata ulko-ovi että asiakkat eivät olisi pökertyneet
  • liiallinen suositusten anto tarjoilijoilta, vaikka tällä kertaa osui "ehkä" nappiin?
  • lassien pinnalla "kermavaahtopyörre", moni juo lassin ruoan kera joten nou-nou
  • naan-leipä ja raita pitäisi kuulua aina annoksen hintaan
Mutta tulisinko tänne uudestaan?
Kyllä ja hyvä kun nyt tiedän mitä annoksiin kuuluu ja mitä ei. No, lukihan näistä osa menussa vaan eipä niitä tämä "etelän ihme" osaa lukea kun ei osaa edes olettaa.

Pikkumies ihastui ja kyllä minäkin, tänne tullaan uudestaan!

Kuvat iPhone

3 kommenttia:

Timppi kirjoitti...

Heips! Kävin juuri viime viikonloppuna Helsingissä syömässä Pikku-Nepalissa, ja siellä tuotiin alkuun tuota ohutta leipää, poppadumiako se nyt on nimeltään? Siinä oli juuri kuminansiemeniä mukana ja oli ihanan suolaista. Tosin sen kanssa ei tuotu mitään mihin sitä olisi voinut dipata, meni kyllä ilmankin. Annoksiin kuului raita ja chutney ja tavallinen naan-leipä, niinkuin mainitsitkin. Hyvää oli, onko tuttu paikka sinulle? Täällä Seinäjoella on yksi ainut paikka, joka tarjoaa intialaista ruokaa. Siellä ei todellakaan mikään kuulu mihinkään annokseen mukaan, eli täytyy tilata erikseen naan, raita jne. Se on kyllä pepusta. :/

Terhi kirjoitti...

Heippa vaan! Pikku Nepal on tullut testattua useaan kertaan, en vaan näköjään ole postannut paikasta mitään :).
Tuota kuminalla ryyditettyä rapsakkaa leipää saa aika monestakin paikasta, minä vaan inhoan kuminaa ;). Ja tosiaan niitä dippejä kyllä kaipaisi.
Pikku Nepal on kyllä hyvä, suosittelen!
Tosiaan aikamoinen ylläri oli että naan sekä raita piti tilata erikseen mutta minkäs teet. Niitä kun on pakko saada...ja nyt tuli nälkä!

Anonyymi kirjoitti...

Helsingin paras nepalilainen on ehdottomasti Kantipur! Toiseksi paras taisi sijaita Hietaniemenkadulla, nimeä en muista :P Kiitos arvostelusta! Mennään kokeileen tänään. T: matkalla Ouluun