Salaperäinen Svensson ja Bistro Sinne

Olin Blogiringin sekä Kohtaamistoimisto Innastuksen kutsumana ruokabloggaajana Gastro-messuilla ja päivän päätteeksi sain iltajuhlassa palkinnoksi kahden hengen illallisen Bistro Sinneen Porvooseen.

Lahjakortissa luki "Menu Svensson" ja ääneen vielä iltabuffassa ihmettelin että mikähän ruotsalainen siellä on odottamassa kun Nanna ripitti minua että etkö tosiaan tiedä kuka on Svensson.

Nooh, en siinä vaiheessa mutta tajusinhan sitten heti että se Strömsön kokki :). Ai että olin nolona vaan kun en niin paljoa seuraa ks. ohjelmaa niin nimi on jäänyt hämärään vaikka hetihän tunnistin Paulin kun näin. Kiitos Nanna vielä kerran!

Halusin varata meidän illallisen viikolle kun Paul oli itse kokkaamassa ja tietenkin olisin halunnut chefs tablen vaan sehän oli varattu jo koko viikolle. Pyysin kuitenkin hyvää pöytää ja sehän me saatiin, keittiö oli suoraan vierellämme.

Hei, minne matka? No Sinneen!

Olimme liikkeellä keskiviikkoiltana ja tarjolla oli Paulin menu viineineen ja sehän sopi meille.

Alkuun maistui Besserat shampanja. En ollut aiemmin maistanut ja tykästyin kyllä kovin!

Siellä se Paul puuhasi amusien kimpussa kuin kuka tahansa kokki. Ja niitä kokkeja riitti :)

Minä valitsin elämäni ensimmäisen kerran arvokkaimman viinipaketin menun kaveriksi, mies tyytyi kahteen pieneen lasilliseen kun autolla oli.

Amuse tuli kivillä. Siis kyllä, kivillä.
Muistan kuulleeni että tuo musta oli kaivettu jostakin veden lähektä kivien välistä ja fritattu, valkoiset pallerot olivat suolaisia. Ja nuo vihreät syötäviä ja varsinkin mielestäni tempura-taikinassa uitetut oli superhyviä!

Jäljelle jäi vain kivet.

Yksi ongelma pitkässä dinnerissä on että millään ei saa ylös kaikkea mitä syö. Nämä leivät olivat paikallisten käsityöläisten herkkuja, kunnia heille! Ja varsinkin ruisleipää saimme lisää ihan pyytämättä.

Illallinen alkoi ihanalla alkuruoalla Paulin tekemänä.

Paistettua merirapua, kuivattua kultarouskua ja purjoa. Ja voi jösses miten hyvää!
Ainoastaan purjoa oli hieman hankala leikata, ehkä valmiit siivut olisivat olleet paremmat? Pitkulainen piti leikata pitkulaisena kun ravun kanssa jotenkin renkulainen muoto olisi ollut toimivampi.
Minulle tarjoiltiin viininä Dönnhoff, Oberhäuser Leistenberg, Riesling Kabinett 2011. Nahe, Saksasta. Ihana!

Seuraava ruokalaji oli savustettua ahventa, kokonaisena kypsennettyä selleriä ja koivuemulsiota. Siis uuh, ehkä yksi parhaimmista koko menussa. Tässä vaiheessa tosin jäi mieleen tuo peittomainen juttu annoksen päällä?
Ja kylkeen sain viinin Ch. de Puligny Montrachet 2007, Burgundi. Ranskasta.

Meidän sommelier osasi kyllä kertoa viineistä kaiken. Millaiselta tilalta, mitä makuja voisi odottaa vaan ehkä liian nuukasti kaatoi, ainakin minulle. Mutta ne minun viinit olikin vissiin superspessuja :).

Ja siellä se Paul nosti pääruokaa esille.

Alhopakan ankkaa, punajuurta ja ihania kastikkeita pisteinä.
Ja jälleen, taivaallinen annos! Varsinkin keskimmäiset dottyt; maksaisia, yllättivät.
Niin ja lasissa Jacques-Frédéric Mugnier,  Nuits-Saint-Georges, Clos de la Maréchale 2005.

Ja siinähän me. Mukava rupattelutuokio kokkien kesken :).

No okei, enhän minä ole koskaan ravintolan keittiössä töitä tehnyt harjoitussessioiden jälkeen silloin aikanaan ravintolakokiksi valmistuttuani mutta se intohimo ruokaan ei häivy minnekään. Ja tämä kuva sai inspiraation varaamaan ajan kampaajalle :).

Ensimmäinen jälkkäri oli ruotsalaista mozzarellajuustoa, hapanleivällä sekä kuusiöljyllä.
Luit oikein, on ihan oikeaa mozzarellaa luvan kanssa.
Ravintoloitsijan mukaan he saavat tätä herkkua ensi vuonna lisää. Ja voin taata, oli niin hyvää että olisin voinut tilata lisää!
Juomana minulle tarjoiltiin Les Crêtes, Petit Arvine. Vallee d’Aosta 2010, Italiasta.

Huh, yli kolme tuntia meni jälkkäriin saakka vaan kyllä kannatti odottaa.
Raparperia, ihanan rapeita kukkia ja marenkia. Ja Paul heitti päälle vielä jonkun jutun mikä sai koko annoksen höyryämään. Aivan upea päätös!
Ja lopuksi lasiin kaadettiin Alois Kracher Eiswein cuvée 2011, Burgenland, Itävallasta.

Tämä oli itse asiassa parin Savoyn ja yhden Kämp:n kerran jälkeen seuraava fine dining ja olihan loistava jota ei ehkä olisi osannut odottaa.
Menun hinta vastasi kyllä laatua, viinimenu oli mielestäni ylihinnoiteltu. Miehelle unohdettiin kaataa viiniä alkuun joka tosin kyllä kompattiin laskussa. Pisteet siitä.
Ehkä ne viinit oli oikeasti superhyviä mutta oma makupaletti ei ole niin kehittynyt että edukkaampi versio olisi riittänyt mutta koska lahjakortti kattoi menun niin oli sopivaa kokeilla viinipakettia.

Palvelu oli moitteetonta, ehkä himppusen kiire pilkahti kuitenkin arki-iltana mutta oli ymmärrettävää spessuviikkona.

Olin jo aiemmin kuullut Bistro Sinnestä vaan jotenkin tuntui että on niin kaukana vaan pyh!, sama matka kuin ajaisin Helsingin keskustaan.

Menu Svensson oli kyllä ehkä paras menu mitä olen hetkeen maistanut. Nyt onkin vielä hetki aikaa käydä herkuttelemassa, menu Svenssonia tarjotaan vielä muutama viikko, nettisivujen mukaan.