Amerikassa - upea Alcatraz, San Francisco vol.7

Tätä postausta moni teistä lukijoista on toivonut ja odottanut, nyt on sen aika. Ja ennakkovaroitus, kuvia on paljon!

En ole ollenkaan museoihminen, historia kyllä kiinnostaa mutta harvoin olen odottanut historiallisen kohteen näkemistä yhtä paljon kuin tätä.

Isäntäperheen emäntä oli varannut meille jo netin kautta liput saarelle, joka osoittautui äärettömän fiksuksi ideaksi. Meille oli varattu aikainen lähtö, heti ysin pintaan joka sekin oli loistavasti ajateltu.

Saarelle pääsee Alcatraz Cruises lautoilla, matka kestää ehkä hätäseen vartin. Ja kun lipussa sanotaan että lautta lähtee tismalleen lippuun merkittyyn kellon aikaan, se pitää paikkaansa. Ei kannata myöhästyä! Lipun hinta aikuisilta netissä oli $38.
Vaikka menomatkan aika oli määritelty sai saarelta tulla pois silloin kun itselle sopi. Lautat suhaavat saaren ja sataman väliä koko ajan eikä odotteluaika ollut pitkä.

Saarelle sai tuoda omia eväitä sekä vettä mutta eväät piti syödä tuloalueella. Vankila-alueella sai juoda vain vettä.

Alctraz toimi aikoinaan varuskuntana kunnes vuonna 1934 saaresta tehtiin yksi Yhdysvaltojen pahamaineisimmista vankiloista.

Yllätykseksemme meidän vierailupäivänä yhtenä kirjailijavieraana oli entinen Alcatrazin vanki. William Baker on yksi elossa olevia vankeja ja hän kertoi tarinoitaan sekä signeerasi kirjansa. Huikea tunne oli nähdä "oikea vanki" tässä miljöössä.

Saari on todella kaunis, täynnä upeita yksityiskohtia.
Saarella asui myös siviilihenkilöitä noin 300, henkilökunnan vaimoja sekä lapsia. Heidän pääasuntonsa oli rakennus #64. Heitä varten saarella oli myös pieni kauppa.

Itse vankilaan kävellään tuloalueelta, matkalle jää myös ruumishuone.

Itse vankilan sisällä on audiokierros. Valitset kielen ja saat nauhurin sekä kuulokkeet. Entiset vangit ym. henkilökunta sekä kertoja kierrättävät läpi vankilan kertoen mitä mielenkiintoisempia tarinoita sekä historiaa.

Vankien saapuessa he saivat vaatenipun….

….ja siitä suihkuun.

Minua yllätti että vangeilla oli erilaisia sellejä riippuen käytöksestä. Toisilla oli erittäin karut sellit, toisilla kirjoja, peilejä ja tauluja.

Mietin että miten pikkumiehet jaksaa kiertää monta tuntia vankilaa mutta he olivat äärettömän kiinnostuneita ja kuuntelivat historiaa todella tarkkaan. 

Katsaus vankilaruokaan. Näistä kuulemma sai valita aamupalaa.

Ja kurkkaus keittiöön.

Alcatrazissa oli paljon kuuluisia vankeja mm. Scarface, Al Capone.

Vankilassa oli myös kapinoita ja paljon pakoyrityksiä joissa William. A. Miller sai surmansa.

Ammuksien jäljet ovat edelleen nähtävissä.

Kaikessa karuudessaan vankila on kaunis.
Muistan tässä kohtaa kuinka tarina kertoi että uuden vuoden aikaan vangit kuulivat ilotulitusten räiskettä ja ihmisten juhlintaa Friscosta. Ja tiesivät etteivät välttämättä koskaan enää koe samaa.
Aika pysäyttävää.

Vangit saivat myös vieraita silloin tällöin.

Vankilan "pääkatu".

Henkilökunnalla oli hieman erilaiset olosuhteet.

Vankilanjohtajat.

Kuuluisin pakoyritys tehtiin vuonna 1962 Fran Morrisin ja Anglin veljesten toimesta. Erittäin nerokkaasti suunniteltu pako onnistui….

…vai onnistuiko?

Heitä ei ole tähän päivään mennessä löydetty.

Eihän tuo Frisco kaukana ole mutta sinne olisi pitänyt uida. Heidän uskotaan hukkuneen, toisaalta heidän uskotaan paenneen Meksikoon.

Vankila suljettiin vuonna 1963.

Saarella olisi helposti voinut viettää koko päivän mutta pikkumiesten into lakkasi parin tunnin kierroksen jälkeen. Kokemus oli kyllä mieletön, tämä on niitä "once in the lifetime" juttuja jotka on pakko kokea ja saimpa bucket listaan vetää yhden ruksin :)